Let it snow, let it snow...

Rauhaiselokaan ei saanut minua pysymään poissa kuvaamasta lunta. Joten pieni katsaus iltapäivän hämärillä, miten ihanan paljon lunta onkaan saatu ja taas sitä sataa. Tässä köynnöshortensian kukka, joista siis moni jo kurottuu kukkimaan yäterassimme reunan yli. Kaikkina vuodenaikoina kaunis ja aloittaa puskemaan vihreää jo huhtikuulla.

Etupihan kartiovalkokuusi, yksi ensimmäisistämme, on kuin jättimäinen sokeritoppa.

Aika uskallettua meiltä jättää syyshortensia Wim's Red näin kauniiden ja mataloiden kehysten suojaamaksi, mutta kun se kaunis turhuus...

Todellisuutemme on nyt tätä. Jokaikinen atsalea, helmiorapihlajat, rautatieomenapuu (nuori), pari onnenpensastakin, magnolia ja jopa pienimmät tammet ovat saaneet suojakseen vähemmän kauniit jänis/kaurisverkot. Syystä, sillä puutarhamme on luontopiha eläimineen kaikkineen.

Verkkoa siellä ja täällä. Tämänkin lampun juurella oli viime keväänä kolme syötyä atsaleaa, nyt ne on istutettu uusiksi, mutta tulikin hiukkasen eri merkkiä, jonka ruskaväri voitti suosikkini Northern Hi-Lightsin vastaavan.

Toivon kauriiden nyt osoittavan vähän kiitollisuutta talviruokinnasta, joten voisivat olla kumartumatta näiden reunojen yli:)

Monen rotuista kurrea asustaa ympäristössämme ja osa on niin hienostuneita, että vain saksanpähkinät kelpaavat. Kovalla pakkasella kyllä menee auringonkukkaakin ja hasselkookoskakkua.

Ja kukas se siellä makkarin ikkunan alla onkaan aamiaisella: pieni metsäkauris. Ja nyt yksin. Viimeksi oli koko perhe.

Ikkunan läpi kuvattuna, mutta siis meillä on matkaa ihailla näitä noin kolme metriä. Lehtomme ja koko puutarhamme on eläinsuojelualuetta rakkaudesta eläimiin, joten tervetuloa vain meille. Tammia on istutettu oraville toistakymmentä, kuusikkoa vaalitaan ja haavikkoa myös. Haapa on hyvin tärkeä puu eläimille.

Pitkässä kuusiaiadassamme asuvat arat mustarastat, jotka ovat maastasyöjiä. Ne eivät aina uskaltaudu lintujen ruokintapaikoille kuin ihan vasta iltahämärissä. Sain maagiset ohjeet eräältä biologilta viedä kuusiaidalle aamusta lohkottuja omenoita, siemensekoitusta ja talipötköstä leikattua kiekkoa: Mustarastaan nokka on liian heikko jäätyneeseen ravintoon, joten kunnon aamupala sisältä on niiden hyväksi. Metsäkauriilla on myös myöhemmin talvella heikkoa selviytyminen, sillä sen kaviot eivät ole laukonpeuran veroiset, eivät yhtä voimakkaat kaivamaan ravintoa jäätyneestä maasta. Ihan urbaania legendaa, että en pysty mihinkään ennen Robertsin suklaakahvia ja Hesaria: Harva se aamu kahlaan aamutakin helmat lumessa viemään aamiaista mustarastaille ennen kuin olen itse saanut suuhuni mitään.

Hän on niin pikkuinen, pikkuinen aivan, mutta pitäisi selvitä jo yksin...

Lempeää talvea toivon meille kaikille, mutta ennen kaikkea metsän eläimille♥

lumiterveisin
Leena Lumi

Let It Snow