torstai 1. marraskuuta 2018
Marraskuu rakkaani ja hyvää pyhäinpäivän viikonloppua!
Marraskuu on edelleen rakkaani. Ihan tarkkaan en muista, milloin kaikki muuttui, mutta aina ei ole ollut näin. Nyt sen sijaan nautin lyhyistä päivistä, hyräilen joululauluja, Välikaton Feetun paja on auennut olkkarimme pöydälle ja luen hitaasti kuin vaihtolämpöinen eläin. Hitaudessa on taikaa. Ja ilossa ihan pienistä yllätyksistä: Olen 33 vuotta miettinyt mikä kasvi, perenna siis, selviäisi meillä vierasmakkarin ikkunan alla, jossa köynnöshortensioiden varjostama kohopenkki. Sinne ei kuu kumota, eikä aurinko yllä. Vei kauan tajuta, vaikka olen aivan hulluna muratteihin, joita nytkin on huushollissa kolme:
Keksintö on sataprosenttinen vasta ensi keväänä, jos muratit jäävät eloon. Vielä viihtyvät siinä vihreänä kuin suvella. Vähän varmuudeksi olen kevyesti havuilla suojannut, en muuta. On kivan näköistä kun lisään vielä kolmannen yksilön ja vihreät oksat valuvat kohopenkin rouheita kiviä pitkin alaspäin...
Toivon marraskuuintoiluni tarttuvan teihinkin, sillä milloin muulloin on tilaisuus aloittaa jouluvalmistelut niin, että ne eivät ruuhkannu joulutunnelman luomishetkiin? Milloin muulloin saat kaikessa rauhassa käpertyä suosikkihuopaasi lukemaan iltapäivällä kirjaa tai katsomaan tallentamaasi suosikkisarjaa? Milloin muulloin puutarhakaan ei odota tekijäänsä ja siilitkin onneksi jo horrostavat hyvin syötettyinä pesissään? Milloin muulloin voit olla niin patalaiska, että linkität aikaisemmat marraskuujuttusi blogiin ja lähdet itse lounaalle cityyn tai lenkille rantapoluille?
Mutta marraskuu...lukijoilleni, joille se ei tunnu mahdollisuudelta
Marraskuu on mahdollisuus ja tilaisuus uuteen
Marraskuu on monta ja kohti pitkää viikonloppua!
Marraskuuta ja kohti pitkää viikonloppua
Milloin kaikki on ihan täydellistä? Ei tarvitse ollakaan! Minä en keksi, mitä ruokaa laittaisin tulevana viikonloppuna, joten taidan delegoida asian Lumimiehelle. Sinä aikana heittäydyn selälleni sohvalle ja luen vaikka jotain joululehteä. Joulua tarjoavat lehdet ovat ehdoton osa marraskuuta. Olen onnellinen, että en enää vuosiin ole ollut marraskuun masentuja! Olen myös kiitollinen, että näen valoa! Tämä pimeä aika voimaannuttaa minua, toivottavasti sinuakin:
Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee.
Susan Fletcher Meriharakat
tai
"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenvän päivän lyhyenä hetkenä."
- Kyllikki Villa -
Kaunista pyhäinpäivän viikonloppua♥ Sytytetään lyhtyihin muistokynttilät edesmenneille rakkaillemme♥
Leena Lumi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kiitos Leena ♥
VastaaPoistaEi onnistu minulle mikään yritys muuttaa marraskuuta yhtään paremmaksi kuin se on, surkein kuukausi vuodessa. Ainoastaan joulun odotus pelastaa sen ja tietysti pikkuveljeni syntymäpäivä. Aion mököttää peiton alla ja lukea kirjoja ja haaveilla suklaasta, kun se ei minulle sovi ja tietysti ihailla kynttilöiden tulta. Voi kun olisi takka ja takkatuli <3
Ole hyvä Mai♥
PoistaNo voi sun kanssas:) Ymmärrän toki hyvin, sillä ei siitä ole niin kauhean kauan kun itse olisin tehnyt mitä vain, että marraskuu olisi hävinnyt kuukausista kokonaan. Joulua on jo ilmassa, se auttaa. Kirjojen tarinat vievät sinut toisiin maailmoihin ja ennen kuin huomaatkaan on joulukuu. No, takka on tärkeä juttu ja meillä Lumimies sytyttää sitä juuri nyt.
♥♥
Nykyään kehtaan tunnstaa, että pidän syksyn pimeistä. Oikein mielellään saisi aamu olla päivänvaloisa, muuten ei väliä. Syksyllä kuuluu olla pimeää ja syksyistä, se on iät ja ajat kuulunut neljään vuodenaikaamme. Nykyään saa kaikenlaisia lamppuja, joiden valossa näkee sisällä ja syysiltana on ihanaa käpertyä omaan oloonsa, lukea, tehdä käsitöitä, katsoa telkkaria jne., kuten itsekin, Leena, kerroit. Ei haittaa ikkunoiden harmaus tai tahra siellä, toinen täällä ja kun pimeä ympäröi ulkoa tunnen sisällä olevani jotenkin omassa turvassani. Kesä ja alkusyksykin olivat niin aurinkoisia ja valoisia, että pientä särmää siihenkin, helmikuussa alkaa jo päivä kirkastua, kyllä siihen asti kestää.
VastaaPoistaJouluintoa en koe, joulunalusintoa kylläkin, koska ranskalaistunut tyttäreni tulee joululomalleen kotikotiin, siihen satsaan.
Nautitaan tästä!
Kikka L., niin toden sanot. Pelkään kevään valomyrskyä, joka paljastaa, että meitä on tässä kodissa kaksi, jotka inhoavat ikunoiden pesua ja kun katsoo peiliin ei tunne naista, joka sieltä katsoo takaisin ja parketti pitäisi uusia ja verhot etc. Kevät on julmaa aikaa!Meilläkin on monensoritn valoja, joista voi valita, mitä haluaa. Syksy on turvapesä♥
PoistaMinulla alkaa nyt jouluinto herätä. Ensimmäisen kerran elämässäni oli vähän hakusessa. Tottakai panostetaan, sillä nuoret tulevat kuten tytär sanoi 'ihanaan joulukotiin'. Daughters♥
Niin teemme♥
Tulin heittämään yläfemmat toiselle Leenalle toiselta, marraskuun rakastajalta myös. Minä odotan marraskuun hunajankeltaista aurinkoa. Mikään ei ole hienompaa kuin sen pitkä valo viimeisellä vihreällä ruoholla. Mutta utuiset sadepäivätkin käyvät. Mikä lempeä hämäryys verrattuna huhtikuun murhaavaan laseriin. Leppeää joulunodotusta!
VastaaPoistaLeena, yläfemmat yes! Miten hienosti sanottu, että 'hunajankeltainen aurinko', ihan jotain runoa...Ihan tosi. Muistan muutamia joulukuun kalpeita aurinkoja. Utuiset sadepäivät ovat kotini. Syksyn lempeys on sen valtti ja edelleen huhtikuu on kuukausista julmin, sille ei vain voi mitään. T.S.Eliot sen tiesi: "Huhtikuu on kuukausista julmin,
Poistase työntää sireenejä maasta,
sekoittaa muiston ja pyyteen,
kiihoittaa uneliaita juuria kevätsateella."
Tämä muistan ikäni: huhtkuun murhaava laser! Kiitos♥
Kiitos samoin sinulle♥
Minä lokakuun lapsi rakasta syksyä, riisukoon marraskuu pihan vaatteet.Ikkunoiden pesu on niin ja näin (yleensä niin), mutta vielä niistä näkee läpi linnut, taivaan ja syksyn lempeästi syvenevän harmauden. Tuijotan pimenevää yötä, olen kotona. Syksy sallii niin paljon enemmän, ja talven unet odottavat. Onneksi kaikissa vuodenajoisssa on puolensa.
VastaaPoistaAiri, niin minäkin, vaikka kevään lapsi olenkin. Maisema ikkunasta on nyt rauhoittavan armollinen. Onneksi meillä on vuodenaikamme: Mitä olisikaan ilman syksyn ja talven hämäränhyssyä, unien viikkoja.
Poista♥♥
Kauniita kuvia! Meillä näyttää paistavan aurinko, ei tämä marraskuu olekaan niin kamala kuin muistelin.
VastaaPoistaAllu, kiitos. Meilläkin eilen aurinkoa, tänään lähden vielä haravoimaan hämärään ja Lumimies asettelee ledejä...
Poista♥
Ihana ja kaunis marraspostaus, tästä saa hyvää oloa♥
VastaaPoistaLevollista illan jatkoa ja hyvää pyhäinpäivää♥
Minttuli, kiitos ja kiva kuulla♥
PoistaKiitos samoin♥
Minä hoidan jouluasiat mieluiten marraskuussa, silloin pääsen sellaisen jouluhärdellin ohi, joka iskee paniikinomaisesti joillekin. En ole kyllä vielä laulanut joululauluja, mutta joulukortit hankin ja kirjoittelen niitä tässä jonain iltana.
VastaaPoistaMinäkin taidan antaa keittiövuoron tänä viikonloppuna miehelle. Toivottavasti se nappaa kopin :)
Ihanaa viikonloppua teille ♥♥
Birgitta, sama täällä. On rentouttavaa joulukuussa kulkea vaikka ruuhkaisessa joulukaupungissa, kun ei tarvitse etsiä mitään kummempaa kuin merisiiat ja -lohet. Niin monta voi tehdä etukäteen lahjoista ruokiin. Minäkin olen jo ostanut joulukortit:)
PoistaJuu, A:n ja R:n huki! Nappaa hän.
Kiitos samoin teille♥♥
Kyllä! Olen ihan samaa mieltä kanssasi, minkä ehkä arvasit tai tiesitkin. ♥♥♥
VastaaPoistaMarraskuu on ihana! Se on jonkinlainen lohtukuu. Ei ole pakko olla aktiivinen ja pirteä, mutta toki voi olla. Saa rauhassa fiilistellä kaikkea. Ja jotenkin marraskuu tekee mielen levolliseksi, mikä on lopulta hurjan voimauttavaa.
Marraskuulle: ♥♥
Katja, arvasin/tiesin♥♥♥
PoistaLohtukuu todellakin! Olen usein levollisuuden nälässä...
Marraskuulle♥♥
Marraskuu on ihanaa aikaa - tekstisi osui taas kerran niiiin asian ytimeen!
VastaaPoistaIhanaa marraskuuta Leena! <3
Kaisa Reetta, niin minustakin. Kiitos!
PoistaKiitos samoin Kaisa Reetta!♥
Marraskuu ei ole minun kuukauteni, kuten ehkä muistatkin, mutta tänä syksynä marraskuun koittaminen ei ole ahdistanut yhtään. Tämä pimeys on uuvuttavaa, mutta niin kauan kun mieliala pysyy hyvänä, olen tyytyväinen. Ehkä minäkin sinun laillasi vielä joskus opin tykkäämään myöhäissyksyn harmaudesta.
VastaaPoistaHyvää pyhäinpäivää ja terveisiä Mustikkakummusta! ♥️
Elina, muistan! Minulle ennen näin eli painotus tuo viimeinen lause: Syksy on toinen ihoni,
Poistasen kirpaisevat syyspäivät sieluni.
Jo kaukana poissa kurkien muuttoaurat,
askelissani vain rapisevat, murtuvat ruskalehdet
ja syvällä minussa lohdullinen tieto:
olen osa tätä lahoamisen riemunäytelmää.
Olen jäätyvä maa,
olen lahoava oksa,
olen jäykkä kanerva,
olen tämä värien juhla,
olen tämä rosoinen kallio,
olen tämä viiltävä hengitys.
Minä olen se, joka kiipeää vuorelle
ja halusta raskaana vaipuu hopeiselle poronjäkälälle
miljoonien tähtien suudeltavaksi.
Mutta marraskuu.
- Leena Lumi -
Sytytä kynttilöitä, katsele tulta, hengitä pimeällä ulkona yötä sisällesi, ole salaperäinen yö itse...Voi olla ikäkysymyskin, sillä muistaakseni olet minua vähän nuorempi. Toisaalta minä tein töitä oman marraskuu kammoni kanssa. Plus miinus nolla eli en tiedä huhtikuuta karmeampaa! Se julma valo, se kaikki julmuus, se tappaa minut. Silloin pitäisi aina voida kääntää auton nokka kohti alppeja...
Kiitos samoin sinulle sinne Mustikkakumpuun♥♥
PS. Siis nyt ei ahdistanutkaan: Ehkä olen onnistunut kääntämään sinua syksyyn päin:)
PoistaOlen ehkä oppinut olemaan armollisempi itselleni pimeänä aikana ja kyllähän tuo kirkasvalokin auttaa. Samoin ikä vaikuttaa ja kokemus siitä, että olen selvinnyt aiemmin, miksen selviäisi nytkin. Mm. ulkoilu, käsityöt, lukeminen ja TV-sarjojen katselu sekä tietysti hupsun koiran touhujen seuraaminen pitävät minut tolkuissani.
PoistaMuumilaakson marraskuu on kyllä yksi ihanimmista (syksy)kirjoista.
♥️
Elina, samat on ohjelmat täällä paitsi, että vielä tällä viikolla haravoimme, kun lumi suli pois. Sitten jo jotain muuta.Paha juttu, että mulle alkaa maistua suklaa marraskuulla erityisesti: Olen jo käynyt kolmesta joulukassista ottamassa pois sitä ihanaa belgialaista suklaata, joissa on kuin kotiloita: Täytyy ostaa samanlaiset tilalle:)
PoistaMuumilaakson marraskuu on lohtua kuten kynttilät, kirjat, takka, pitkät unet, joulun odotus, raikas ulkoilma, metsäkauriit puutarhassamme...
♥♥
Kyllikki Villan sanat osuvat oikeaan niin hämmentävän monena hetkenä...Mutta Muumilaakson marraskuu...<3 <3 <3
VastaaPoistaIhanaa sunnuntaita Leena
Milla
Milla, juuri niin! Muumilaakson marraskuu♥
PoistaKiitos samoin Milla♥