Olen aina ollut sitä mieltä, että Luvian kyläraitti on kaunein kaikista. Raitti on tässä se tietty kohta, johon tulin muuttomme jälkeen kansakoulun toiselle luokalle vuonna koivu ja tähti. Oli koulurakennukset, kirkko, kunnantalo, seurakuntakoti, hautuumaa, siunauskappeli ja ahkerasti käyttämäni kirjasto. Ja sitten melkein tiessä kiinni pitkä, punainen hirsitalo, Hollmenin talo, jonka kauppalaivuri August Hollmenin vanhemmat rakennuttivat 1881. Uudessa Unelmien Talo&Koti -lehdessä Tanja Hakala kertoo talon menneistä omistajista kuin myös sitä nyt vaalivasta perheestä. Tämä on se jännittävä asia, joka oli ensimmäinen ihmeeni Luvialla, kun sen kuulin:
Tila sijaitsi alunperin merenrannalla. Lahti kuivatettiin 1920, ja nyt vesiraja on kauempana. August osti tilan 1930-luvulla Josefiina-äitinsä kuoltua. Hän asui taloa yksin, kunnes sodan jälkeen otti avukseen Martta-piian Pohjanmaalta. Kun August kuoli 1990-luvulla, talo jäi Martalle. Hän ehti asua...
Siis että ei kauaakan sitten salainen lukukiveni oli ollut meren kätköissä...Pikkulikalle, minulle, tuli pihapiiriksi tavallaan juuri tuo entinen merenpohja eli Luvia lahre pellot, joilla oli omat erityisyytensä, omat tarinansa. Asuin siis noin puolikilometriä tästä kauniista talosta just samalla puolen kuin Hollmenin talo. Usein kuljin koirani kanssa talon sivuitte ja ihmettelin, mitä tarinoita hirret voisivatkaan kertoa. Nyt tarinaa kerrotaan eilen kauppoihin ilmestyneessä Unelmien Talo&Koti -lehdessä luvialaislähtöisen valokuvaaja Johanna Lehtisen upein kuvin kera toimittaja Tanja Hakalan kiinnostavan tekstin.
Minulla oli usein asiaa moniin taloihin ja kyläkauppiaan tyttärenä tunsin käytännössä kylän ihmiset, tietty Hollmeninkin ja Martan, mutta en muista visiteeranneeni sisällä koskaan. Silti, kun näin tuon ensimmäisen kuvan, arvasin heti, mistä talosta on kysymys. Ellette usko, kysykää vaikka Johannalta!
Jutussa "Haluamme vaalia suvun perinteitä" nykyiset omistajat kertovat, mikä sai kaupunkilaiset muuttamaan maalle, miten he viettävät joulua, miten koti koristellaan jouluun ja paljon aaton traditioista. Lisäksi tarjotaan Jouluinen juustokakku.
Joulukuun Unelmien Talo&Koti -lehdessä on tietysti monta muutakin houkuttavaa tarinaa ja myös lisää hirsitaloakin, mutta, mutta....: Nainen voi lähteä Luvialta ja merituulista, mutta Luvia ja meri eivät ikinä lähde naisesta. Siksi juuri Luvialta taas palanneena halusin jakaa tämän jutun ja tietty torstain toivon teidän kanssanne. Torstai on toivoa täynnä: tänään sisustuslehti&vähän hyvää suklaata♥
Ajaessamme Ikean kautta tänne Päijänteen saaren kotiimme, sanoin Lumimiehelle, että 'en oikein tiedä, kumpaan muuttaisin asumaan, hirsitaloon vai Ikeaan!' Saan R:n nauramaan aina! Nyt aletaan purkaa pakaaseja, Lumimies kiinnittää just makkarin uusia verhoja ja kohta heittäydyn sisustuslehteni kanssa vatupassiin nauttimaan kaikesta kauniista jouluisesta. Jossain on sitä suklaatakin...
torstaiterveisin
Leena Lumi
Tämä koti oli kyllä hurmaavan kaunis ja tunnelmallinen! Oli ihanaa lueskella muistojasi myös minunkin lapsuudenkylästäni <3
VastaaPoistaJohanna, täysin samaa mieltä. Sen aistii kaikesta. Niinpä, meidän tarina lahrelta voi olla vähä eri: Sellainenkin muisto, että juopa jäätyi ihan sileeksi ja luistelin sitä pitkin kohti merta ja takas, piisamit mukana jään alla. Sänkipelloilla ratsastukset. Kevään peltolinnut, ne kaikki,mitä täällä ei ole ja monta muuta tarinaa. Oli muuten tarkoitus mainita, että sinunkin kotikyläsi, saatan lisätä. Kiitos♥♥
PoistaVoikauhia! Mä kuplin jotenkin taas, kun nimittäin muutama päivä sitten muistelin juuri tuota kylänraittia! Ja mietin,että mahtaako se pitkä ja matala Hollmenin talo olla vielä pystyssä! Muistan senkin, kun puhuttiin Hollmenin Martasta. Tuskin mitään ihmeitä hänestä puhuttiin, mutta nimi on jäänyt mieleen.
VastaaPoistaMuuten, kun luen kirjaa, mitä tahansa, sijoitan kertomuksen talon mielessäni johonkin taloon, minkä olen nähnyt tai missä olen käynyt. Vuosia sitten luin muistaakseni Pirjo Tuomisen kirjasarjaa 1900-luvun alun Satakunnasta, nimeä en tietenkään muista, ja siinä isä, huikenteleva äitipuoli ja tytär asuivat talossa, minkä näin Hollmenin talona.
Ostan lehden huomenna ja palaan kylänraitille!
Veikko, eikun Kikka, minulle tulee Hollmenin talosta taas mieleeni isäni kotipitäjästä Säkylästä tehdyn kirjan joku vanha kuva. Sinne aina mukava palata♥
PoistaKommentin kirjoti hätähousu mää, eikä meiä Veikko.
VastaaPoistaJuu, tajusin, Kikka.
PoistaSiis oikeastiko se lahti on yltänyt melkein kylään asti?!? Faari ja muut vanhat siitä jutteli, mutta en ikinä uskonut, olin varma, että narraavat, kun merelle on kuitenkin kilometrien matka.
VastaaPoistaKikka, faktaa. Se oli yksi uusia asioita, ihmeellisiä, ensimmäisiä, minulle Luvialla. Parhaan lapsuudenystäväni isä oli uinut siinä, mistä meidän liki alkoivat pellot.
Poistaoletko muuttanut linnaan...
VastaaPoistaHannele, kävin vain kotipitäjässä, merituulissa ihailemassa mm. tätä kaunista vanhaa hirsitaloa.
Poista♥
Luin myös tuon lehtijutun jo. Minä olen talon tuvassa ollut muutaman kerran isän kanssa pikkulikkana. Todella kauniiksi laitettu koti. Perheen tytöt ovat hyvin musikaalisia ja ovat laulaneet Luvian enkelikirkossa useamman kerran yhdessä.
VastaaPoistaMerja, erittäin rakkaudella&tyylillä vaalittu vanhaa taloa.
Poista♥♥
Vanhat talot on niin ♥♥♥
VastaaPoistaTaloa & Kotia en ole koskaan lukenutkaan. Pitäis tutustua!
Ihanaa loppuviikkoa, Leena! <3
Kaisa Reetta, niillä on sielu♥♥♥
PoistaSuosittelen. On sellaista country&cosy tyyppistä, joten pidän.
Kiitos samoin Kaisa Reetta!♥
Luvia vaikuttaa niin upealta paikalta:) Ihana lukea lapsuudenmuistoistasi Leena, ja oikein hyvää marraskuun loppua.
VastaaPoistaJael, Luvialla on vieläkin jotain siitä, kun sinne aikanaan muutimme. Olin silloin 8 vee. Kiva kuulla ja kiitos samoin sinulle.
Poista♥♥
Onpa tunnelmallisia kuvia kauniista vanhasta talosta! Luin joskus Taloa & Kotia, nyt en ole vuosiin lukenut, mutta melkein voisin ostaa tuon numeron viikonloppu-unelmointia varten.
VastaaPoistaJa hahaa, Ikea! Ikea on kyllä monessa niin kiva. Meillä esikoinen, aloitteleva teini nyt seiskaluokkalaisena, toivoo joululahjaksi lahjakortti Ikeaan. :)
Hyvää viikonloppua! ♥
T. Lumiomenan Katja
Katja, siis kuvittele punamultainen talo, jossa huoneet ovat jonossa! Sellaisia kuvia olen nähnyt joskus mm. Säkylästä, isäni kotopitäjästä. Tämä lehti sisältää myös edellisen eli mm. vanhoista taloista paljon.
PoistaEt tiedä:)Mennessä shopattiin jotain pientä ja syötiin lihapullat. Takaisin tullessa toteutin sen yhden lahjajutun, johon sain sinulta ideanm kiitos!, lisäksi söimme jouluaterian ja se oli kyllä laadukas: Kunpa sellaisen saisi tuosta vain kotiinsa: Kolmella sortilla silliä, graavilohta, peruna- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, jota söi vain R., sienisalaattia, katkarapuja aiolilla, vihreää salaattia etc. ja kaiken kruununa KIRSIKKArahkaa ja tietty kahvit kera piparien. No eipä mitä, nyt kuulutaan sitten Ikea Familyyn eli on sovellukset ja kaikki.
A. ilahtuu ja M. myös!
Kiitos samoin sinulle!♥♥
Viehättävä talo ja ihanat kuvat sieltä!
VastaaPoistaIkean jouluaterialla pitääkin käydä, edullistakin on mitä luin mainoksista. Niin, se lahjakortti A:lle samalla:) Meiltä Kuopion Ikeaan on matkaa vajaa 40 km.
Hyvää joulun odotusta ja ensimmäistä adventtia♥
Minttuli, eikö ja kiitos psta! Lehdessä lisää kuvia paljon ja näkee mm. talon ulkoapäin, lisää sisäkuvia ja mm. lampaat. Maisema, joka jossain vilahtaa on minun kotomaisemaani.
PoistaKuule, olen noutopöydissä hiukan ennakkoluuloinen, mutta nyt suostuin ja kyllä niin hyvää kaikki eli jos voisin, kysyisin toimittajat ja tilaisin kaiken saman kotiin. R. sanoi, että Ikea on selvästi kilpailuttanut hyvin, sillä hämäläinen perunalaatikkokin hänelle maistui, vaikka on siinä erityisen tarkka. Se on edullinen etenkin nyt, kun liityimme kanta-asiakkaiksi. Vuosikausia olemme hakeneet sieltä tyttärelle ja itselle tavaraa, mutta nyt se nappasi kiinni. Oih, teillä on noin lyhyt matka. Meiltä vie noin 1,5 tuntia Tampereen Ikeaan, joka on minusta hyvin kodiakas ja R. saa kuunnella omaa murrettaan:) Toisin kuin vaikka Vantaalla, tuli juttua monien ihmisten kanssa eli vähän kuin olisi ollut karjalaisia enemmänkin: Tamperelaiset ovat kuin tuttuja kaikkien kanssa.
Kiitos samoin sinulle♥ Sytytän ison kynttilän ulkolyhtyyn.
Ihanan mielenkiintoinen, hauska ja innostava postaus, kiitos Leena! Itsellänikin nyt mahdollisuus (töistä jäädessä) ja aikomus tänä Jouluna satsata juhlavalmisteluihin ja tästä sain lisää potkua suunnitelmiini. Lehti pitää heti ensi viikolla hankkia.
VastaaPoistaRita, kiitos 💖 Olemme sitten samoissa puuhissa :) Aivan erityinen joulu tulossa monellakin hyvällä tavalla. Olen jo ihan joulukuumeessa. Saat lehdestä lisää ideoita. Po. jutussa mm. Jouluinen juustokakku. Koska en ole kovinkaan innokas leipuri, sen sijaan tykkään laittaa juhlaruokia ja yllätyksiä, pitää vielä keksiä mikä se olisi. Viime vuonna hedelmäinen manchegosalaatti. Toisaalta, voisin ylittää itseni, jos vain löytäisin sen joulukirjan, jossa oli kaunis, kuin luminen jouluprinsessan kakku tai mikä sen nimi nyt olikaan. Pakko kai kollata kaikki ruoka- ja joulukirjat läpi, koska muistan elävästi, että laitoin siitä kuvan blogiini. Sillä tekisi vaikutuksen tällainen vain tiikerikakkuja ja omenapiirakoita leipoja kokkaaja.
Poista♥♥
Jukka Kuoppamäki Göteborgs eilen viettämäs itsenäisyyspäivää ❤️
VastaaPoistaHannele, sopii hyvin! Varmaan kuulitte myös Sininen ja valkoinen.
Poista♥♥