Suomi on tästä päivästä Naton jäsen. Se on järjen liitto, jonka huokosissa on paljon tunnetta. Olen aina arvostanut heitä, jotka taistelivat meille oman maan. Vuosi toisensa jälkeen olen kirjoittanut heille Hetki lyö -kirjoitukseni. Tie on ollut raskas ja matka pitkä tähän päivään. Paljon hyssyteltiin, mutta Turussa syntyneenä ja länsirannikolla suuren osan lapsuuttani, nuoruuttani ja aikuisuuttani eläneenä, löydän teinikalenteristani Nerudan runojen joukosta sanat: Haluan olla länttä! Siihen aikaan, 1970 -luvun alussa, en voinut sanoa kuin parhaille ystävilleni, jotka olimme vuosikymmeniä samaa porukkaa, mitä odotan. Olin valmis muuttamaan Suomesta, koska tunnelin päässä ei näkynyt valoa ja ovet länteen olivat auki. Minulla oli tilaisuus, mutta isäni, yksi maamme itsenäisyyden säilyttäneistä, ei halunnut ja hän, isä rakas, oli kaikkeni, miten olisin voinut...En ikinä isälle!
Tänään 4.4.2023 moni polku on kuljettu siitä, kun Satakunnan Kansassa toimittajaharjoittelijana pakinani kirjoitettua luin yhtä kirjaa lehden arkistosta. Olin nuori ja kiihkeä. Äitini oli joutunut lähtemään kodistaan Valkjärveltä kaksi kertaa. Isoäidilläni neljä lasta, äitini vanhin heistä. Äitini syntymäkoti on pystyssä ja olen ollut siellä kerran mukana hänen pyynnöstään. Mammani istuttamat omenapuut ja se kaikki siellä...etenkin Viipuri. Mikään tässä ei ole niin tärkeää kuin presidenttimme sanat, että emme ole ketään vastaan, mutta puolustamme itsenäisyyttämme. (Muistin varalta, sillä en huomannut ottaa vihkoa alas ja kyynelehdin ja syystä.)
Isä rakas, tämä päivä päivä on sinetti sille, että maamme itsenäisyys säilyy. Uhrauksenne ei ollut turha! Kaikki Lotat, sotainvalidit ja -veteraanit, nyt uurastuksenne on saanut vahvistuksen. Olemme itsenäinen maa, eikä meitä vie kukaan! Nato on turvatakuu sille arvaamattomuudelle, jota olen ikäni halunnut paeta. Pelkuri en ole, mutta yhdessä parempi. Olemme länttä. Ja nyt kun tapahtui toinen ihme ja minusta tuli nana, vahvistui tunteeni siitä,
että Casper Julianin ei tarvitse enää muistella sitä taakkaa, jota minä kannoin mukanani. Se ei ollut ollenkaan vain pelko, vaan tietoisuus, miten piti olla, elää ja hengittää. Halusin olla vapaa lintu. Ikinä en käännä selkääni Venäjän kulttuurille, en Anna Ahmatovalle, mutta länsi on länsi ja siellä hengitän vapaammin.
Herra presidentti Sauli Niinistö, kiitän kaikesta sydämestäni Teitä, sillä vaikka monta muutakin on kiitokseni alaisena, ilman Teitä tämä olisi jäänyt uneksi. Kiitän myös tohtori Jenni Haukiota, joka on takuulla ollut vahva tuki. Tavatessani Teidät, tiesin, että en lepää, ennen kuin meillä on presidentti kuin Te olette. Kiitos♥♥
Kiitollisina Leena Lumi&co
kuva Pekka Mäkinen
Leena, koko nuoruuteni ja vielä sen jälkeenkin pelkäsin Neuvostoliittoa, jonka kanssa olimme "ystävällisissä" väleissä. Juhlapuheiden vakuuttelut olivat täynnä tyhjää. Vihdoinkin koitti aika, kun voin hengittää vapaammin. Kansan mielipide muuttui hetkessä, mikä hämmästytti. Siinä auttoi se, kun näemme, mitä Ukrainalle tehdään ja näemme, millainen pahuus Venäjällä hallitsee. Kirjoitit kaunisti❤. Ihanaa, kuulumme Natoon👍
VastaaPoistaErkki, varmaan moni, myös sisareni. Minä olin pettynyt ja halusin pois. Marcel Reich-Ranichin teos Mein Leben (Eurooppalainen) vakuutti, että olen juuri eurooppalainen. Kaikki oli kuin näytöstä. Totuudesta ei häivääkään. Eikö vain. Ne jotka haukkuivat toisia natokiimaisiksi, ovatkin nyt itse samassa junassa. Olen lukenut niin paljon Venäjästä, jokaisen hallitsijan elämäkerran yms. että minua ei yllättänyt muu, kuin että tämän annetaan tapahtua. Nyt en unta saa, kun mietin niitä sinne ryövättyjä lapsia, samoin teki mm. Hitler, mutta se on toinen juttu. Jos luet saksalaisen tutkijan Miriam Gebhardtin kirjan Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä (Als die Soldaten kamen) tajuat, miksi kaikki halusivat vaikka kenen vangiksi ennen kuin venäläisten ja kaikki yrittivät ehtiä länteen. Käsitettä sotarikos ei itäisessä naapurimaassamme tunneta. Kiitos♥ Älä muuta sano sano♥
PoistaLeena, on sinulla ihan samanlaisia ajatuksia kuin minulla. Minäkin olen lukenut varmaan kaikista tsaareista ja yleensäkin Venäjästä ja Vironkin historiaa. Natokiima on todella ärsyttävä sana. Sitä vaan käytettiin, vaikka kiimasta ei ollut tietoakaan. Natosta kiinnostuneet ovat koko ajan suorittaneet pitkää harkintaa. Venäjän hyökkäys lopetti harkinnan. Päätös syntykin hetkessä. Voimme olla ylpeyä puolustusvoimistamme. Venäjä on juuri nyt heikoimmillaan. On ollut vain paperitiikeri, joka hallitsee pahuuden, ei sotataitoa. Puhelimella kirjoittaessani voin käyttää emojia, siis esim. sydänta. Pöytäkoneella en osaa. Ollaan tässä asiassa onnellisia❤
VastaaPoistaErkki, meillä usein on. Sitä kuuli aikanaan paljon. Nimenomaan, ,kiimaa ei lähelläkään. Juuri niin. On pitänyt harkita, nukkuuko se karhu varmasti vai tuleeko hallitsija, joka on hyvin vaarallinen karhu. En ole ikinä luottanut mihinkään Venäjän hallinnossa. Niinistö ja monet muutkin ovat tehneet valtavasti upeaa työtä. Stoltenberg on myös aika huikea esiintymään ja puhumaan. Nautin niin, mutta Ukrainasta vieras maa pois. Katos, katos. Minä en taas sitä taida siellä osata ja puhelinkin taas oli pakko vaihtaa, enkä osaa siinä kaikkia juttuja. Ollaan nyt oikein onnellisia♥ (Hirvittää kun aamulla labrat sen Sveitsin lääkkeen takia ja sydänfilmi. Ne voi tämän päivän jälkeen näyttää ihan mitä vain.)
PoistaSauli Niinistö on hyvä presidentti.
VastaaPoistaJokke, hän todella on. En muista vastaavaa. Kiitos♥♥
Poista