Marraskuulla maa ei martona makaa

 

 Joskus kauan sitten marraskuu oli kauheinta mitä tiesin. Nyt kaikki on toisin eli kuukausi, jolloin saan suunnitella joulun menua taikka loikoa sohvalla kirja ja suklaalevy mukanani. Koska joulu on viides vuodenaikani on olohuoneen ruokapöytä täpötäynnä lahjapapereita, naruja ja paketoitavia yllätyksiä. Tänä vuonna olemme koolla meillä, joten vain yksi automatka enää ja se on Casperin nelivuotissynttäreille. Yritän kuitenkin pysyä vielä marraskuussa.

  

Olemme jo kaivaneet esille kaikki ledimme, sekä ulko että sisäledit. Ne on myös testattu ja pattereita on hankittu paljon. Isoon toisista syyshortensioista on eilen vedetty yli kolmensadan lampusarja pehmeävaloisia lamppuja. Se sitten edellytti kukkien leikkuuta tosi korkealta, mutta takana oleva saa kukkia vielä hetken. Valkoisen hyvin ohuen verhon takana loistavat kaunisvaloiset pikkuledit kuin tähdet taivaan ties kuinka monetta vuotta. Uuteen siniseen etuoveen en aio laittaa mitään koukkua kranssille vaan oven ympäri kierretään kaksinkertainen havukranssi valoilla. Ilonalta kauan sitten ostettu hopeinen kranssi hopeisilla poroilla menee nyt alakerran sisäänkäyntiin. Siellä jo oven vieressä sypressi kauniilla valosarjalla odottelee jouluperhettä. Apua! Minun piti kirjoittaa marraskuusta.

Marraskuu on hyvä lenkkeilykuukausi, koska ilma on raikas ja kostea. Ja vielä on voimakkaitakin värejä luonnossa. Marraskuussa on hyvää aikaa suunnitella noutopöytä ja kaivaa esille kaikkea jouluaiheista. Marraskuussa on aika muistaa ystävää, jota ei ole tavannut pitkään aikaan. Voi kutsua vaikka lounaalle ja tarjota kahvin kanssa vaniljaista, vahvaa kirsikkalikööriä, joka tulee omasta kellarista. Eilen viimeinen tasting ja hyvin oli onnistunut.

Tässä kuussa, jos missä katsomme netflixiltä sarjoja, sillä aikaa eivät vie enää 30 joulukorttia, ehkä vain kolme, Suvun vanhimmalle ja nuorimmalle ja hänelle, joka ei ole paljon kortteja saanut. Vaivihkaa suunnittelemme tekemiset ja merisiikaa on tilattu jo kiitettävä määrä. Aatolle emme laita enää juustotarjotinta, päivä se on seuraavakin, mutta viherpippuripateeta pitää olla ja Leenan valkosipuli-yrttisilakat.

Tämäkin kuva on marraskuulta muutama vuosi sitten. Vuodenajat tervehtivät toisiaan. Kolmen vuorokauden kynttilä, vielä yksinkertaiset havuvalot ja vanha ovi. Terassihortensia kukkii aivan intona. Tänä vuonna aion kokeila terassihortensiaa viedä talven läpi kellarissa. Nyt kaksi ovat vielä ikkunalaudalla terdellä ja kumpikin lykkää uusia alkuja. Kellarissamme on just oikea lämpötila, valotamme viisi tuntia päivässä ja ihan vähän kastelua. Näin kadotin intohimoni pelargonioiden talven ylitykseen, koska niistä tuli pienen pensaan kokoisia! Terassihortensiat eivät kykene moiseen suoritukseen.

Mietiskely on yhtä aliarvoitua kuin kiitollisuus: Marraskuussa voi harrastaa molempia. Kannattaa valita iso laiskanlinna ja miettiä kaikkia niitä asioita, joita kesällä ei ehdi. Sitä voi ilosta hämmästyä, mitä kaikkea hyvää elämässä onkaan. Positiivinen listaus on kuin marraskuun henkiset ledvalot. Marraskuussa jos ikinä on lupa sanoa kutsuihin 'ei kiitos', sillä pitää olla vuodessa edes yksi luolanainenkuukausi, jossa ei koko ajan tarvitse olla 'iskussa'.

"Miten uskallan olla näin onnellinen
sumuisessa marrasmaisemassa
pimenevän päivän lyhyenä hetkenä."

- Kyllikki Villa -

"Pitkissä öissä ja lyhyissä päivissä on jotain rakastettavaa - jotain mitä ihminen jopa tarvitsee."

Susan Fletcher Meriharakat

Vuodenajat siirtelevät ajatuksiamme, mutta aina niihin mahtuu tähtiä.

Leena Lumi

"Kyyhkyset kujersivat", Sara jatkoi. "Kaksi kujerrusta kuuluu. Kaksi kujerrusta kai...ja sitten siipi pimensi kaiken ja Kitty astui sisään tähtiin pukeutuneena..."

Virginia Woolf Vuodet