.jpg)
Kuun valossa siitetty
auringon valossa valettu,
nukkuva nainen.
auringon valossa valettu,
nukkuva nainen.
Nuo hiukset, rannan heinää
kultaista kortta,
kasvot, valkean kuorta
vedestä aallon nostamaa
kosketusta vailla.
Illan himmeän harson laskeutuessa
Sinä,
kuin veteen laskettu paperilyhty,
unien virran vietäväksi,
käteni ulottumattomiin.
- Timo Naarala -
Iltaan on vielä päivän matka
Kuva Pekka Mäkinen
Kaunis runo, teksti etenee kuin vesi - se kantaa, se vie, ja jättää jälkeensä pienen tyhjyyden, joka syntyy kun jokin rakas lipuu ulottumattomiin. Nimi muistuttaa minua Pentti Saarikosken ja Mia Bernerin kirjasta "Ja meille jäi kiireetön ilta". Mukavaa uutta viikkoa!
VastaaPoistaHanna Helena, kiitos samoin. Sain puhelun, oli syksy. Runoilija saapui. Keitin teetä ja sytytin kynttilän. Kirja oli vieressäni. Hiukan avasin, kurkistin ja tajusin, että teos oli kultaa. Toiset eivät edes koskaan tuo julki. Onneksi Timo Naarala kantoi osan runoistaan minulle. Toinen teos on Rannan hiekalla palaa nuotio, josta runo Tänä iltana on myös oikeassa palkissani. Kiitos samoin sinulle!
VastaaPoista