Vaaleanpunainen korostaa hellyyttä ja epäitsekästä, maailmaa syleilevää rakkautta. Se on myötätuntoa huokuvien ihmisten mieliväri, joka rauhoittaa sekä mieltä että kehoa. Sanotaan, että se auttaa toteuttamaan unelmat. Vaalea ruusunpunainen eli roosa yhdistetään usein idealistiseen romantiikkaan. Räväkkä vaaleanpunainen, pinkki, innostaa ja kohottaa. Pinkkiin mieltynyt etsii kaikesta ja kaikista parhaat puolet. Suosi vaaleanpunaisia kukkia, kun kaipaat tai tahdot levittää lempeää lämpöä.
Tämän kevään puutarhakirjojen sarjan aloittaa Värien lumoa puutarhaan – Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan (Gummerus 2011). Tämä on juuri sitä, mitä olen aina halunnut puutarhaani tuoda: värien harmoniaa! Nyt saamme ammattilaiset auttamaan värien ja kasvien valinnassa, sillä kirjan tekijät ovat alan konkareita. Teos on koottu pohjoismaiden suurimman piha- ja puutarhalehden ViherPihan artikkeleista, jolloin kirjoittajina ovat puutarha-alan ammattilaiset. Mukana ovat Kiti Andrejew, Leena Raivio, Anna Aho sekä Anne Joutsenlahti-Lankinen, jonka tekstillä vaaleanpunaisesta aloitimme väripuutarhamme sommittelun.
Teoksen kuvien houkuttavuus ja monipuolisuus on selviö! Itselleni tuli ViherPiha kauan ja olen saanut sinne jopa kirjoittaa artikkelin omasta puutarhastani. Kuvatarjonta on siis yltäkylläinen ja myös asemointi on taidokasta, selkeää ja runsaan informaation helposti aloittelijallekin tajuttavaksi tekevää. Jokaisesta väristä kerrotaan oma tarinansa ja sitten valitaan sen mukaisia kasveja aina kukista pensaisiin ja puihin. Aivan yksityiskohtainen kasvimahdollisuusluettelo on kunkin väritarinan lopussa. Oli muuten paljon uutuuksia minullekin, vaikka olen nyt isoa puutarhaani harrastanut hyvin aktiivisesti yli neljännesvuosisadan!
Joku voi aiheellisesti kysyä, että miksi värit ovat niin tärkeitä? Ne ovat! Minulle tämä on ollut alun alkaen se Iso Juttu. Mieheni kyllästymiseen asti kuultu kestovitsi onkin, että minun värisommitteluhimoni takia meidän olisi alun perin kannattanut istuttaa kaikki kasvit useisiin kottikärryihin ja siirrellä niitä sitten paikasta toiseen. Yksi kottikärry olisi sisältänyt sinisiä kukkia, yksi vaaleanpunaisia ja ainakin kolme kärryä olisi ollut valkoisia, kuutamopuutarhan lajeja…No, myönnän, että värimakuni muutokset tappoivat puutarhan kuningattareksi kutsutun pionin, mutta minulle riittävät noin kolmesataa jäljelle jäänyttä kasvia aivan hyvin. Pioni ei siis pidä siirtämisestä! Värit kuitenkin vaikuttavat meihin muutenkin, ne eivät ole vain vaihtelunhalua, vaan ehkä sisäistä tarvetta saada omaan puutarhaan tila, jossa mieli rauhoittuu, sielu lepää.
Värit vaikuttavat
- ajatuksiin, tunteisiin, tunnelmiin
- kehoon, mieleen ja sieluun
- olotilaan, terveyteen ja sairauteen
Luvussa Miten värit vaikuttavat Kiti Andrejew kertoo:
Silmän takaosassa olevasta verkkokalvosta hermoimpulssit kulkevat aivojen näkökeskukseen ja edelleen aivolisäkkeeseen ja käpyrauhaseen. Niiden kautta värit vaikuttavat tiedostamatta moniin elintoimintoihin ja erityisesti hormonitoimintaan. Värit säätelevät osaltaan esimerkiksi kehon lämpötilaa ja verenpainetta, unen rytmiä, lihasten toimintaa ja seksuaalista halua.
Paitsi silmillämme aistimme värit myös ihon ja hengityksen kautta. Tämä selittää, miksi värit puhuttelevat sokeitakin. Värejä voi myös ajatella, muistella visualisoida mielessään. Niitä voi jopa syödä ja juoda. Puutarhasta saadut värikkäät hedelmät ja kasvikset ruokkivat ihmistä myös henkisesti.
Väreistä ensimmäisenä kerrotaan keltaisesta, ilon ja valon väristä, joka usein yhdistetään kevääseen ja syksyyn. Voin vakuuttaa, että sydämestä otti, kun katsoin kuvan kultasadetta…ei toivoakaan tällä kasvivyöhykkeellä. Keltaisesta tulee erityisesti mieleen vastaväri, joka on lila ja tästä taas tulee mieleen keväinen krookuspenkki, jossa on kullankeltaisia ja liloja krookuksia. Minusta keltainen tarvitsee taltuttajan ja käytän siihen esimerkiksi keltapäivänliljojen kanssa sinisiä iiriksiä. Molemmat pärjäävät suunnilleen samoissa olosuhteissa. Kirjan mukaan keltainen on optimististen, uteliaiden ja aktiivisten ihmisten väri. Keltainen voi olla myös tällainen kaunis haalea.
Kirjan eniten minua koskettava väritarina on luku Vaaleanpunainen sopii uneksijoille, josta jo heti alussa todetaan
Lempeä vaaleanpunainen tuo puutarhaan ripauksen sadun taikaa. Se antaa kepeyttä askeliin ja siivittää ajatukset ruusunpunaisiin unelmiin.
Myönnän auliisti, että vaaleanpunaiset kukat ovat suosikkejani. Ristinummiruusukin kukkii vain pari viikkoa, mutta tämän Vaatimattomuuden Lumon kukkiessa, minä aivan liimaannun kasviin. Siirrän puutarhalukutuolini aivan kiinni puskaan ja siinä pysyn. Kun puutarhastani tehtiin kuvausta Ihana piha –ohjelmaan, totesin heti, että ’minut kuvataan ristinummiruusun vieressä’. Tarina ja kuvia ristinummiruususta löytyy täältä Värien lumoa puutarhaan mainitsee rusokirsikan kauneimmaksi Suomessa menestyvistä koristekirsikoista. Löysin kirjasta minulle uuden syysleimulajikkeen ’Rosa pastel’, joten uutta on tiedossa…Vaaleanpunainen on loistava kumppani punaisille ja valkoisille kukille ja sinisten ja lilojen kukkien kanssa syntyy suorastaan harmoninen liitto.
Sinisen värin rauhoittavuus on kaikille tiedossa ja sinisen kukkameren katsominen vaikuttaa kuin meren katsominen ja ehkä myös vaikutus aivoihin on sama, sillä tutkijat ovat todenneet aivojen lepäävän ja elpyvän meren katselemisesta. Kovasti stressaantuneen kannattaakin suosia sinisiä kukkia. Aion istuttaa ainakin kurkkuyrttiä, jonka kuva on kirjassa, mutta jonka hurmaavat kuvat löydät myös täältä Runotalon kuvista. Nämä ovat niiiiin hurmaavia taikatähtiä....
Punainen on energiaväri ja viestii rohkeudesta ja itsevarmuudesta. Punaisten listalla huomasin muuten tuurenpihlajan (Sorbus ’Dodong’), jonka syysväri ei ole tästä maailmasta. Me istutimme sitä jo useita ja keväällä jatkuu.
Sarin puutarhan innoittamana minun oli helppo innostua kuutamopuutarhoista, sillä valkoiset kukat ovat ihan ’must’ Värien lumoa puutarhaan mainitsee osuvasti syyshortensian luvussa Valkoinen korostaa pihan kauneutta. Syyshortensiat ja nyt myös mustilan- ja kuutamohortensia ovat pihani loppusuven valtiattaria. Kirjassa on muuten todella lumoava kuva lumikelloista…Valkoisesta kirjassa sanotaan, että
Valkoinen hohtaa puhtautta ja viattomuutta. Sitä kannattaa suosia silloin, kun kaipaa elämäänsä selkeyttä ja uusia ajatuksia. Sanotaan että valkoinen kaapii pois karstaa kehosta, sydämestä ja sielusta. Se lohduttaa, suojelee ja antaa toivoa.
Olen ilahtunut, että kirjassa on mukana valkoinen lupiini, joka on yksi suosikkejani sekä valkoinen ukonkello. Kannattaa muistaa myös valkovuokot...
Kirjan muut värimaailmat puutarhaan ovat oranssi, hopea, tummat kasvit, violetti, jonka kohdalla muistan aina kärhöt, ja lopuksi tarjotaan estoton kirjavakukkainen puutarha. Kirjopikarililja on yksi värikimarapuutarhan lajeja. Siitä löytyy hyviä kuvia täältä
Tällä kirjalla on nyt hyvä aloittaa puutarhan uudet suunnitelmat, sillä veikkaanpa, että moni löytää puutarhastaan kasveja, joita ystävälliset vieraat ovat tuoneet, mutta jotka eivät ole ominta itseä. Jollekin toiselle ne voivat olla pala autuutta. Itse olen onnessani saatunani viemä vuonna blogiystävältä valkoisen varjoliljan siemeniä…Nyt on mitä odottaa! Ja kohtahan kukkivat jo vaaleanpunaiset scillat..
*****
Puutarhakirjat Leena Lumissa
Tämä kirja on syntynyt palavasta intohimosta sisustamiseen. Minulla on ollut suuri ilo ja kunnia saada vierailla upeissa suomalaisissa kodeissa kuvaamassa arjen kauneutta sekä vierailla myös valloittavan kauniissa puutarhoissa. Näitä kaikkia koteja sekä puutarhoja yhdistää rakkaus wanhoihin huonekaluihin ja esineisiin.
Tämän esipuheen on kirjoittanut Riitta Tiitu kirjaansa Wanilla Country Chic, joka on täysin Riitan omaa jälkeä niin tekstin kuin kuvien puolesta. Kirja on sekä suomeksi että englanniksi, joten tässä on loistava lahjakirja ulkomaiselle ystävälle. Kirja on rauhallinen, vaikka kuvia on todella, todella paljon: 460 kuvaa! Kuvat ovatkin sisutuskirjan parasta antia. Riittää kun avaa tarinan kotiin, mihin mennään vierailulle ja näin juuri Riitta on tehnyt. Mietin vähän aikaa, miten tämän teille tarjoaisin, sillä miksi minä ryhtyisin nyt ylen vuolassanaiseksi muuta kuin ehkä huokailemaan ’ihanaa, lumoaavaa, tätä minäkin haluan’, ja sitten päätin tehdä sen näin: Vierailemme kaikissa kodeissa lyhyesti, toisissa kuvalla, toisissa ilman. Kirjan hankittuanne huomaatte, että kuvia on kaikista kodeista sekä niiden puutarhoista kiitettävän paljon ja kuvat ovat laadukkaita, tunnelmallisia, sisustusnälkää lisääviä, uusia ideoita tarjoavia.
Wanhat kivipylväät johdattavat meitä vuonna 1870 rakennetun kartanon pihaan. kesäpäivän pysähtynyt hetki, jossa katse viipyy heinäseipäissä, komeassa pässissä ja kauempana näkyvässä ladossa. Sisällä sama rauhan tunne jatkuu ja silmä löytää pönttöuunin, vanhan hopean, kaappikellon ja lattialankut, joita vielä sata vuotta sitten viistivät naisten pitkät helmat, piiskasivat ahkerat askeleet…Country Treasure.
Piipahdamme kerrostalokolmiossa, jonka tyyli on Shabby Chic. Tästä esittelen kuvia myöhemmin, sillä yllättäen tämä olikin yksi omista suosikeistani, vaikka olenkin maalaistyttö.
Ja takaisin maalaistunnelmiin, jossa upeassa puutarhassa sammaloituneet patsaat kertovat meille menneiden aikojen muistojaan. Kaikkialla ajan patinaa, ruostetta, puuta täynnä elämänjälkiä, kaakeliuuni ja sali…Country Style.
Man’s Kingdomissa kohtaamme jokanaisen unelman eli käsistään kätevän entisöijämiehen, jonka suuri rakkaus ovat wanhat huonekalut. Siis tuunauksen mestari!
Country Gardenissa nautimme pergolan varjossa suvijuomaa ja kypsyvien omenoiden ja päärynöiden tuoksu huumaa. Valloittava punaturkkinen noutaja tervehtii katsoen suoraan silmiin kauniilla meripihkasilmillään, maakellaria verhoaa villiviini.
Seuraavassa kerrostalokodissa kohtaamme ranskalaisen runsauden vanhan patinan ylistämänä. Valo leikkii kristallikruunussa ja kahvipöydän herkutkin ovat kuin elokuvasta…French Chic.
Romantic White tulee hurmaamaan lukijani, sen tiedän. Talossa on tomera emäntä, jolla suuri into erilaiseen remontointiin. Isäntäkin on ja koiruus sekä tyttäriä. Tästä löytyy niitä yksityiskohtia, joita tarjoan teille myöhemmin. Keittiö on hurmaava: modernia tyyliä taidolla yhdistettynä vanhaan. Kodista löytyy myös värejä, mutta ne ovat luonnosta ja valkoisen lukuisia eri vivahteita. Sivustavedettävä vuode, useita kristallikruunuja, kaakeliuuni, pitkiä valkoisia verhoja, jotka kevyesti tanssivat ulkoa siivilöityvässä valossa. Yksityiskohtana romanttinen leikkimökki puutarhassa.
Sitten vierailemme Garden Inspirationissa, joka on tunnelmallinen rivitaloasunto täynnä idearikkaita yksityiskohtia niin sisällä kuin puutarhassa. Mansikan maku suussa siirrymme Rauhalaan, jossa kaikki Madonna-aiheen ihailijat kokevat suurta tyydytystä, sillä White Dreamsin rouvan keräilyharrastus keskittyy juuri Madonna-esineisiin. Paljon ajan patinaa, kauniita tyynyjä sekä romanttinen katosvuode.
Seuraava kohteemme onkin wanhan maalaistalon pihapiiri, joka on kuin paluu mammalan kesiin aina maitotonkkarivistä kauniisiin valkoisiin lakanoihin sekä ikkunoiden ruudutuksiin. Matkalaukut tuovat viestiä kaukomatkoista…Country Flavours.
Helsingin ydinkeskustassa tavoitamme French Atmospheren korkeissa huoneissa, joissa asuu wanhojen esineiden keräilijä, käsitöiden harrastaja, vaalean vaalija. Mårbacka ikkunalla…
Valkoista tiilitaloa asuu romanttinen perhe, joka rakastaa lukuisia lemmikkejään, kiveä, rautaa, suurta puutarhaansa ja ikkunasta leijuvat wanhan pianon kepeät helähdykset...Romantic Home.
Comfort Cottagessa meidät vastaanottavat komeat salkoruusut. Wanhan mökin rauhassa sielu ja silmä lepää. Savusaunassa rentoudumme ja sormi hyväilee vanhan hirren vuosisataisia uurteita. Aamulla vierailemme omakotitalossa, jonka isäntäväki on vuosien saatossa kerännyt rakkaita aarteita Ranskasta. Kaunis kynttilänjalka kukkii liljoja…ranskalaisia, sillä olemmehan nyt French Feelingissä.
White Charmissa kohtaamme isäntäparin, jossa rouvan on valloittanut valkoinen sekä kauniiden asetelmien luominen. Isäntä puolestaan harrastaa puutöitä verstaallaan. kaunista puutarhaa ’vahtii’ pieni Leevi-koira. Aikaa mittaa taskukello, basilika tuoksuu.
Englantilaishenkinen koti herättää henkiin My English Dream –ajatukseni ja vaellankin kuin unessa kosketellen kauniita esineitä, vanhojen huonekalujen pintoja, haluan tietää vanhempien makuuhuoneen seinien värisävyn ja takorautaportti on jo tilauksessa…English Style.
Tuija’s Garden tuo mieleeni jotain…erään blogiystäväni! Täällä asuu Tuija, jonka intohimona on puutarha ja senhän kautta toisemme löysimmekin, sillä Tuija paitsi pitää upeaa puutarhaa, myös osaa kuvata kukkiaan erinomaisesti. Wanhoja tavaroita ja tuoksuvaa jasmiinia, joka kauniisti somistaa viehättävää patsasta. Puutarhan kuningattaret, pionit antavat parastaan – Tuijalla.
Nuorenparin French Passion on täynnä menneen ajan tuulta sekä ranskalaisuutta. Tästä minä pidän, sillä tietty minimalismi suo rauhaa ja antaa tilaa harkiten valikoitujen yksityiskohtien tulla esiin. Kaunis nojatuoli ja tämä
Pia’s Garden kutsuu levähtämään suven kuumimpaan hetkeen. Varjossa istuen ihailemme digitalisten värejä, annamme itsemme pysähtyä ja ajan näyttää vain kissankello
Viimeinen kohteemme on Wanilla Home, jossa sekä wanha, romanttinen että keräily on hallittu tyylikkäästi, joten mitään ei ole liikaa. Astiat ovat kauniisti esillä avohyllyillä, josta ne on helppo ottaa käyttöön. Ja sitten interiööri, joka piti kuvata, mutta kuvaajani on nyt muualla…Siinä on lamppu, jollaisen olin ostaa ihan vähän aikaa sitten ja se kaikki muukin…tähän palaamme, lupaan sen!
Tässä siis loistava, herkullinen matka läpi sisustajan paratiisin, Wanilla Country Chic –teoksen, johon palaamme aika ajoin sisustusnälän yllättäessä. Saitte muutaman kuvan 460:stä, mutta matka jatkuu…Kiitos Riitta♥
Nyt tulee pieni informaatioisku, sillä tein jo edelliseen postaukseen niin monta jälkikirjoitusta, että päätin postata naistenpäivää vähän jatkoilla.
Tämä ruusukuva on Virtauksen Hannen ja menkää sinne nyt lukemaan naisten hyvinvoinnista. Miten voisimme kaikki päästä hänen kurssilleen...tulisi kyllä tarpeeseen. Hanne löytyy täältä
Katsokaa edellisestä postauksesta, miten tämä haasteellinen uros osaa palvoa naista! Hän kirjoittaakin suoraan naisen ihon alle ja hänen nimensä on Pasi Ilmari Jääskeläinen. No, se linkki on tässä
Sain Avlettolta tämän The Gorgeous Bloggerin. Kiitos♥ Koska olen tämän tunnustuksen kysymyksiin jo vastannut täällä, tyydyn nyt vain iloitsemaan tästä, enkä myöskään jaa, sillä tämä on jo kiertänyt niin monessa blogissa, että...Ai siis, että kuka Avletto? No, menkääpä tänne päästäksenne oikealle kalastusalukselle, meren suolaisiin tuuliin ja jopa valassafarille. Safarioppaana voi toimia vaikka alakuvan merikarhu
Tämä lisäpostaus naistenpäivän tiimoilta on oiva osoitus siitä, että ilman miehiä meillä voisi olla hiukan tylsää. Miettikää nyt, kuka se on, joka hemmottelee, kun olet sairas, kuka puhaltaa pipin pois? Kuka kestää naisen kiukuttelun ja pitää sitä vain rakastavan naisen kujerruksena! Kuka se on, jonka tähden saamme välillä nauraa itsemme läkähdyksiin...Ja kuka mies paitsi Tommy Tabermann kirjoittikaan naisen lantion kaaresta näin:
Oi Jumalani älä suutu minulle
että ylistän luomaasi
enemmän kuin sinua.
Sinun lantiosi
kaari saattaa
Mozartin sonaatit
epätoivon valtaan.
Mutta voi lantiosta runoilla muutakin:
Sinun lantiosi, naisten vaivoista paljon kärsineet
uumasi painautuvat kaakeliuunia vasten,
siinä sinä seisot, ilottoman rauhallisesti tuijotat
miestä aivan kuin huonekalua tai patsasta.
Hameesi on antelias karamellipussi täynnä
tuttuja suloja. Älä pane pahaksesi jos
mies luulee ymmärtäneensä sen minkä on käsittänyt väärin.
(Vaikka rakkauden kiemurainen tie on jo saanut hänet
huohottamaan.)
Ja tämä torjuttu ilo: niinkuin happo
yhtyy metalliin, himokkaasti, kylmästi.
- György Petri -
Yhteisessä sateessa
(WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Sateenkaarentaa
Rakkaat Ihanat Naiset♥
Koska olen huomenna varattu silloin kun te käytte kurkkaamassa, mitä Leena Lumi tänä vuonna sanoo naistenpäivänä, niin saatte tämän vähän ennakkona.
Siis minun sydämelläni on niin paljon nyt liikaa etten tiedä, miten tämän muotoilisin…
Toivon niin kovasti, että
Jokainen meistä löytää elämäänsä iloa, sisäistä rauhaa ja tasapainoa♥
Jokainen meistä alkaa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, unohtamatta silti lempeästi huolehtia itsestään♥
Jokainen uskaltaa olla oma itsensä ja oppii sanomaan ’ei’ ja ottamaan aikaa itselle♥
Jokainen ohittaa muiden mielipiteet, tulivat ne sitten miehiltä tai naisilta, siitä millainen pitäisi olla ja antaa niiden valua kuin vesi sorsan selästä♥
Jokainen löytää aina silloin tällöin jonkun uuden asian, jota kokeilla, uuden polun jota kulkea♥
Jokainen poimii terveys- ja dieettikirjoista vain sen, minkä todella tuntee omakseen, mutta muistaa samalla, että elämä ei ole viiden tai kymmenen kilon päässä, vaan tässä ja nyt♥
Jokainen muistaa, että se tavaratalon kallein ryppyvoide ei ole autuuden ovi, vaan hetkellisesti pintaturvotusta aiheuttava voide, jonka vaikutus ryppyjen poistoon perustuu vain tähän♥
Jokainen on kaunis, kun säteilee sisäisesti, kokee asiat kiinnostaviksi, elää täysillä ja ennen kaikkea varmana itsestään♥
Jokainen muistaa silloin tällöin Carlos Geblerin lauseen:” Menneisyyttä ei voi muuttaa, mutta ymmärtämyksellä siitä voi joskus imeä myrkyn pois.”♥
Jokainen on sen verran rohkea, että ymmärtää tehdä välillä suursiivouksen ystävä- ja kaveripiirissään, sillä toiset ovat kuin luotuja vähättelemään ja syömään toisten energiaa, joten ryhdy toimeen♥
Jokainen tajuaa, että minä en kerro siitä, mitä minä olen, vaan siitä, mihin tähtään. Minäkin kiipeän vuorelle ja välillä liukastun ja olen hyvin pettynyt, uupunut ja joskus ihan vailla inspiraatiota♥
Jokainen säilyttää terveen suhteen elämään ja tajuaa, että onni ei tule ostamalla, vaikka se joskus vähän piristääkin ja on tyttöpäivien ohjelmassa, mutta silti: onni ei asu rahassa♥
Jokainen säilyttää empatiakykynsä heikompia kohtaan, sillä kyky tuntea myötätuntoa on ihmisyyden ylin mittari♥
Siis minä ja moni muu on nyt kiipeämässä vuorta niin henkisesti kuin ruumiillisesti. Löysin erään samassa tilassa olevan blogiystävän ja suosittelen teitä kaikkia lukemaan, mitä Mirkalla blogissa Uuden kuun aikaan on mielessä. Se ei ole vain yksi postaus vaan monta. Olen nyt hyvin herkkänä Mirkan jutuille. Kohtasimme oikeasti eka kerran kun hän tajusi Ian McEwanin Rannalla –kirjasta jotain mikä minulta oli mennyt tajuamatta. Sen jälkeen Mirka on ollut mielessäni paljon. Ja nyt tämä
Kuvateksti tähän Mirkan kuvaan kuuluu: Kyllä tästä vielä pyörä tulee. Tämän kuvan postauksessa on uuden RP-puolueen perustamisohjelma. Sinne vaan liittymään ja aletaan kiivetä yhdessä kaikin tavoin ja toistamme tukien. Ja kiitos sinulle Mirka elämäni tärkeimmistä kukista sekä tästä asiasta, jota nyt teemme♥
Jos haluatte lukea enemmän näistä naisten elämän askelista, suosittelen Pirkko ja Antti Arstilan kirjaa Vahvaa Elämää Aikuinen Nainen. En tiedä, onko sitä enää myynnissä, mutta kirjastosta tai huutonetistä saattaa löytyä. Sen lisäksi edelleen suosittelen Susan West Kurzin ja Tom Monten kirjaa Herätä kauneutesi, joka on kaikkea muuta kuin meikkiopas. Maaliskuun Kauneus & Terveys –lehdessä alkoi myös kolmiosainen sarja Elämäsi lempein laihdutus – Arvosta itseäsi. Ensimmäisen jutun nimi on Pakko pois, iloa tilalle! Mitä meiltä enemmän puuttuukaan kuin iloa! Me olemme täynnä velvollisuutta ja ylisuorittamista ja unohdamme ilon. Saadaksemme pakenevasta ilosta kiinni, meidän on suojeltava omia voimanlähteitämme ja sanottava ’kiitos ei’ energiasyöpöille!
Voi ei! Minun piti edes yrittää olla hauska;-) Siis perjantaina tapahtui Syntiinlankeemus 2. Ostolakkoni repsahti, sillä ostin uudet korkkarit suvi mielessäni, katso ensimmäinen kuva, sekä uuden kevättakin, katso kuva alla.
Se ei kuitenkaan päättynyt ihan tähän, vaan hankin myös mustan puseron takin alle ja sellaiselle on aina tarvetta. Sain myös ostamista vastustavan Lumimiehen valitsemaan itselleen paidan, jossa on lilaa, valkoista ja PINKKIÄ. Pitäähän miehen olla sävysävyyn naisensa kanssa.
Koska on meidän Kaikkien Ihanien Naisten Päivä, saatte huomenna esittelyn kirjasta Vanilla Country Chic, jonka tekijä on Riitta Tiitu. Riitan löydätte täältä Vakuutan, että syötte Riitan ottamat kuvat, joissa siirrymme hurmaavasta interiööristä toiseen. Minulta meinasi hengittäminen unohtua, kun leijuin Shabby Chicistä French Chiciiin, English Stylestä Romantic Homeen, lumoavasta kuvasta toiseen.
Ja sitten loppuviikosta kerron teille kevään ensimmäisestä puutarhakirjasta, joka on Värien lumoa puutarhaan – Ainutlaatuinen opas kasvien valintaan. Kirjan kansi on niin onnistunut että kulkee yksi yhteen kirjan sisällön kanssa.
Yksi asia vielä puuttuu. Toivon, että hän ilahduttaa teitä yhtä paljon kuin minua. Voiko kukaan kuvitella Naistenpäivää ilman miestä;-)
Ja nyt Arvon Naiset, Elämyksellistä & Vahvaa Naistenpäivää♥
♥:lla
Leena Lumi
Feeling Good
PS. Löydät Sata naiskirjailijaa Leena Lumin tyyliin täältä
PPS. Ja näin palvoo Pasi Ilmari Jääskeläinen naista♥
Ajattelin kevyttä naistenpäivän aattoa eli postaan teille nyt, mitä sain eräältä ystävältäni sähköpostilla. Itse tulin juuri puu- ja lumisavotasta, sain kuulla saavani huomenna yllätysvieraan ja aion viettää nyt pari tuntia lumoavan sisustuskirjan parissa samalla kun nautin 'a nice cup of tea'.
Alla oleva teksti ei ole mitenkään minun mielipiteeni, sillä siinä on monta asiaa, jotka jäävät vaivaamaan. Onneksi joku on tehnyt sinne omia lisäkommenttejaan;-)
Teksti on siis miehen eli Andy Rooneyn ja kuvan kaunotar on useasti maailman kauneimmaksi 40+ -naiseksi nimetty näyttelijä Sela Ward, jota seurasin hartaasti sarjassa Vielä kerran (Once and again). Ja näin Rooney:
Yli nelikymppinen nainen ei
ikinä herätä sinua yöllä kysyäkseen 'mitä
mietit?', sillä häntä ei
todellakaan kiinnosta mitä mietit.
(No ei todellakaan!)
Jos yli nelikymppinen
nainen ei halua katsoa matsia, hän ei istu
valittamassa siitä. Hän tekee
jotain, mitä haluaa tehdä. Ja se on yleensä jotain
paljon kiinnostavampaa.
(Luultavasti hänellä on eroottinen tapaaminen jonkun kanssa, jonka mielestä lemmenleikki voittaa matsin.)
Yli nelikymppinen nainen tuntee itsensä
tarpeeksi hyvin ollakseen varma
siitä, kuka hän on, mitä hän haluaa ja
keneltä sen haluaa.
(Juuri niin!)
Harvat yli nelikymppiset naiset vähät
välittävät siitä, mitä sinä mahdat
ajatella siitä, mitä he tekevät.
(Vain siinä tapauksessa, että olet lakannut olemasta kiinnostava.)
Yli nelikymppiset naiset ovat arvokkaita. He harvoin
aloittavat huutotappelua kanssasi oopperassa tai ravintolassa.
Tietenkin, jos aihetta on, he eivät epäröi ampua sinua, jos heillä vain on
mahdollisuus selvitä siitä seuraamuksitta.
(Nainen on aina nainen, iästä viis.)
Naiset eivät
kitsastele kiitoksissaan, jopa ansaitsemattomissa sellaisissa.
He tietävät millaista on olla aliarvostettu.
(He eivät todellakaan nyt tiedä tätä ollenkaan, sillä täytettyään 40 heille alkaa tapahtua uskomattoman lumoavia asioita ja he tuskin muistavat olemassaoloasi.)
Yli nelikymppisellä naisella on pokkaa esitellä sinut
ystävättärilleen. Nuorempi nainen, jolla on mies, usein
jättää parhaan ystävänsäkin huomiotta, koska ei luota mieheensä
muiden naisten seurassa.
(Yksi syntymäpäivä ei tuhoa aivoja!)
Yli nelikymppistä naista ei voisi vähempää kiinnostaa,
jos olet ihastunut hänen ystäväänsä, koska hän tietää, etteivät
hänen ystävänsä petä häntä.
(Vain siinä tapauksessa, että sinä et kiinnosta enää naista.)
Naisista tulee selvännäkijöitä, kun he
ikääntyvät. Sinun ei koskaan tarvitse
tunnustaa syntejäsi yli nelikymppiselle naiselle.
He tietävät ne jo.
(Juuri niin, mutta tuskin sinun tekosesi häntä kiinnostvat, sillä elämässä on niin paljon muuta...)
Yli nelikymppinen nainen näyttää hyvältä kirkkaanpunaisessa
huulipunassa. Kun hän pääsee henkisesti yli
muutamasta rypystä, on yli nelikymppinen nainen
rutkasti seksikkäämpi kuin hänen nuorempi vastineensa.
(Hanki uudet silmälasit: Kuka on nähnyt ryppyisen 40 -vuotiaan NAISEN!)
Yli nelikymppiset naiset ovat suorasukaisia ja rehellisiä. He
kyllä kertovat suoraan, että olet nuija, jos käyttäydyt kuin nuija.
Sinun ei koskaan tarvitse miettiä, mitä mieltä he sinusta ovat.
(Vain jos vielä kiinnostat häntä.)
Kyllä, me ylistämme yli nelikymppisiä naisia hyvin monista
syistä. Valitettavasti se ei ole molemminpuolista. Jokaista
tyrmäävää, fiksua, pärjäävää, seksikästä yli nelikymppistä naista
kohti on kalju, pönäkkä, epäsiisti muinaisjäännemiekkonen
verkkaripöksyissään tekemässä itsestään idioottia jonkun
parikymppisen tarjoilijattaren kanssa...
(Tämä ei naista voisi vähempää kiinnostaa, sillä moinen tyyppi ei kuulu hänen lähipiiriinsä.)
- Andy Rooney -
You are so beautiful
Luin kerran yhdestä isosta aviisista erään mieskriitikon kirjoittavan, että kaikki pohjoismaiset naisdekkaristit ovat yhtä samaa mössöä, joita ei toisistaan erota mikään! Onnettomuudekseen hän jatkoi rakastuneena omiin sanoihinsa niin kauan, että huomasin hänen puhuvan kirjoista, joita hän ei ollut edes lukenut. Hän oli lukenut vain muutaman ja minä olin lukenut ne kaikki! Tein valituksen päätoimittajalle kriitikosta, joka kirjoittaa asiantuntemattomasti ja aivan väärin yleistäen. Ja minä pystyin myös perustelemaan kritiikin kritiikkini!
Lempeästi loiventaen sanotaan, että jopa minä olen vuosien myötä kypsynyt pariin jännityskirjailijaan, enkä heitä enää lue, mutta Inger Frimansson ei ikinä voi kuulua heihin. Olen tehnyt häneltä Kissa joka ei kuollut (Katten som inte dog, Like 2009) sekä Rotanpyytäjä (Råttfångerskan, Like 2010), mutta lukenut jo ennen blogia Varjo vedessä (Skuggan i vattnet, Like 2007) sekä Pimeyden jäljet (Mörkerspår, Like 2006) ja tavoitteenani on tehdä myös nuo erinomaiset puuttuvat aikaa myöten. En voi olla sanomatta, että Varjo vedessä teki minuun valtaisan vaikutuksen. Uskaltaisin melkein sanoa, että hipoo jo Minette Waltersin Kuvanveistäjää. Nyt kuitenkin olen jo matkalla täydentämään puuttuvia Frimanssonejani, sillä voitin Annin arvonnassa Inger Frimanssonin Parempi elämä (Ett mycket bättre liv, Like 2009, suomennos Anu Koivunen) ja siihen sukellamme nyt ja suoraan erotiikkaan, jota Frimansson käyttää teoksissaan yllävästikin, mutta aina syystä, ei itsetarkoituksellisuudesta.
”Etkö halua, mikä sinun on?” Hän nyyhkäisi, ja nainen tarttui hänen lanteisiinsa ja piti häntä paikoillaan.
”Toki, ystävä rakas, haluan toki. Mutta ensin saat luvata minulle yhden asian. Sinun pitää luvata minulle tytär!”
Kennet kuuli äänestä, että nainen oli tällä kertaa tosissaan, ja hän nyökkäsi, koko hänen päänsä nyökkäsi – lupaan tehdä kaiken minkä ikinä haluat minun tekevän, olen orjasi ja sinä minun valtiattareni.
Silloin lihasten rautaseinä pehmeni, nainen avautui ja salli Kennetin tulla sisään.
Parempi elämä on psykologinen trilleri yhdestä kauheimmasta asiasta, mitä voi tapahtua. Lapsi katoaa. Pieni, neljävuotias, Angelica katoaa rattaistaan päiväkodin retkellä. Hoitaja, nuori Magda on poissa vain hetken, mutta kun hän palaa, hän löytää vain tyhjät rattaat. Tästä alkaa painajainen, jonka kertojina toimivat Magda, Daniel ja siepattu Angelica. Lapsen vanhemmat ovat eronneet, mutta pitävät sopuvälejä ja asuvat lähekkäin. Silti Magdan oloa ei yhtään helpota se, että hän on rakastunut Angelican romanialaiseen isään, Florianiin ja on tämän rakastaja sekä samalla juuri se nainen, jonka syytä on rakkaan tyttären katoaminen.
Ja jossain kaukana, syrjässä, sijaitsee outo, omavarainen kollektiivi, jossa pelätään kännyköiden säteilyä, jonne halutaan vain tyttölapsia, omia tai muiden, pääasia, että he ovat tyttöjä, poikia siedetään vain vaivoin ja heidän olonsa on kuin kurituslaitoksessa ja kaikkea johtaa hyvännäköinen nainen, joka tuntuu hallitsevan kaiken paitsi temperamenttinsa. Nainen, joka sairastaa vahvaa miesvihaa ja sallii miesten olemassa olon vain yhtä tarkoitusta varten.
Kuin vahingossa Jannan tielle osunut Daniel joutuu täysin naisen lumoihin ja näin hänestä tulee yksi silminnäkijöistä, joka ei pitkään aikaan tajua muuta kuin alituisen himonsa Jannaan. Janna on matrarkka, joka hallitsee miten huvittaa ja haluaa tulla tiineeksi ja saada tyttölapsia. Paljon tyttäriä. Siihen asti Angelica, nyt Noraksi nimetty, saa tyydyttää tyttölapsimaniaa. Ellei tarina olisi niin rankka, voisi jopa nauraa tilan aikuisia hahmoja, kuten lapsenpäästäjä Lillemoria, jonka miehenpuute on huutava. Niin pakottava, että hän päättää lääkekasveillaan huumata Danielin saadakseen miestä, vaikka Daniel estelee
”En halua olla…Janna ja minä..”
Lillemor seisoi niin lähellä, että Daniel tunsi hänen hengityksensä. Sieraimista purkautuvan hennon ilmavirran, kun Lillemor pureskeli jotain, joka tuoksui mintulta ja eukalyptukselta.
”Janna ja Janna. En ole saanut miestä yli kahdeksaan kuukauteen…ja sitten sinä tulet niin pirun komeana, et kyllä…tämä on epäreilua…”
Siis mikä tekee Frimanssonista niin kiinnostavan kirjailijan? Se, että hän kuvaa ihan tavallisia ihmisiä, sinua ja minua, ja sitä miten meistä kaikista voi tulla sieppaajia, murhaajia, kavaltajia…Päässä vain vähän räsähtää, koska elämä on ollut niin epäoikeudenmukaista, tai on lapsena joutunut koulukiusatuksi (Varjo vedessä) tai vain sattuma aiheuttaa kuoleman, mutta järjetön käytös saa peittelemään asiaa ja siitä alkaa lumivyöry, jolle ei loppua näy. Inger kirjoittaa hyvin tavallisista, usein ns. pienistä ihmisistä, kuten vaikkapa tämän kirjan Lillemor, jolla kasvaa karvoja leuassa, on ylipainoa ja hengitys haisee pahalle, mutta miestä vain pitäisi saada. Tai hän kirjoittaa viisikymppisestä Hilja Agnevikista (Pimeyden jäljet), naimattomasta ja lapsettomasta, hieman yksinkertaisesta, joka sattumalta näkee tapahtuman, joka suistaa hänet täysin raiteiltaan…
Hallandspostenin arvostelusta poimittu lause: ”Frimansson kuvaa hyvin keski-ikäisiä naisia, joissa on jotain sairasta, jotain mikä näkyy vasta paineen alla, tietyn rajan ylityttyä.”
Toki hän kuvaa lapsiakin, sillä Parempi elämä kirjan nelivuotiaan Angelican kuvaus on laaja ja laadukas. Miten upeasti kirjailija piirtää kuvaa tytöstä, joka turvautuu mielikuvitusmaailmaan ja kaksoispersoonaan selviytyäkseen itkemättä (sillä Janna ei halua kuulla itkua), selviytyäkseen tulematta hulluksi, selviytyäkseen näyttämättä, mitä tapahtumista ajattelee ja mitä muistaa. Kuvaus on kaikin osin kohdillaan ja jopa mahdollista tapahtua, kun tutustuu tarkemmin Angelican ajatuksiin ja
Nyt hän oli Nora. Hänen oli pakko olla. Hän tunnusteli käsillään, ja joka paikassa oli karheaa ja multaista. Sitten löytyi aukko, käytävä. Sinne hänen pitäisi mennä. Hän ymmärsi sen.
Angelica vikisi hänen kurkussaan, mutta hän ravisti Angelican pois – turpa kiinni, itkupilli, älä vain pilaa tätä juttua. Nyt sisään käytävään siitä.
Toivottavasti en ole paljastanut liikaa. Siinä pitää aina varoa, kun tekee dekkaria. Halusin nyt valottaa hieman laajemmin, mutta vieläkin suppeasti, sitä maailmaa, jossa Inger Frimansson operoi mestarillisesti. Häntä ei voi niputtaa muihin, sillä hän kantaa psykologisen trillerin kuningattaren viittaa luodaten kaunaisten ihmismielten kostoa janoavissa syövereissä, harhaisten ihmisten ankeissa päivissä ja niiden tuhoisissa lopputulemissa. Lukija ei koskaan tiedä, mille teille häntä viedään ja mitä on perillä, mutta yksi on varmaa: Lopussa odottaa aina yllätys. Parempi elämä dekkarin loppu on yksi uskomattomampia, joita olen lukenut…
Hei!
Elossa ollaan vaikka paikat ovatkin kipeinä. Läheisin ihmiseni on pakottanut minut kiipeämään kuulemma oman etuni nimissä ylös liukkaita, jyrkkiä mäkiä (lue: vuoren seinämiä). Toisaalta, minä en ole laittanut ruokaa, olen tehnyt toisen syntiinlankeemuksen, jonka paljastan tiistaina naistenpäivän iloksi ja luen parhaillaan mielettömän jännittävää dekkaria, joka tuskin tulee vielä ensi viikolla.
Siis huomenna aloitamme yhdellä vanhalla dekkarilla, jota en ollut teille vielä tehnyt, mutta olen tarjonnut teille muita IF:n jännityskirjoja kylläkin. Jos pidän jostakin kirjoittajasta, pyrin usein täydentämään 'kokoelmaani'. Erittäin hyvin asia näkyy Ian McEwanin kohdalla, mutta kyllä muissakin. Ja tiistaina onkin sitten meidän Kaikkien Ihanien Naisten Päivä ja silloin paljastan Syntiinlankeemukseni osan 2 ja saatan vähän muutenkin korostaa naisiin liittyviä asioita tietyltä kantilta. Viime vuonna oli vakavasti, tänä vuonna toisin. Jotain kevyttä, ehkä iloista tms. Naisten iloksi teen sitten loppuviikosta aivan uuden sisustuskirjan, josta melkein tuli jo kuva tähän postaukseen, mutta sain vielä pidäteltyä. Ja: Ensimmäinen kevään puutarhakirjoista on tullut! Sen saatte myös tulevalla viikolla, sillä tiedän lukijoissani olevan runsaasti multasormia eli yhtä puutarhahulluja kuin olen itsekin. Olen iloinen, että kirja lähestyy puutarhaa hieman uudelta kantilta ja siitä, että kirjan kansi on täydellisen onnistunut, mikä ei suinkaan aina ole selviö.
Minulta on tässä hemmottelun ja rääkin vastavuoroisuudessa kiristetty lupaus kiivetä vuorelle kolmasti viikossa ja kalenteriin sitten ruksi. Miten tulinkaan sen luvanneeksi...en ollenkaan tajua. Olikohan se silloin saunan lauteilla, kun nautittiin samppanjaa vai silloin, kun...
Jos teillä on tapana saada jotain materiaalista muistamista rakkaaltanne naistenpäivänä, älkää unohtako kirjaa Herätä kauneutesi, sillä siinä on täyttä asiaa ja jotenkin silleen hellästi ja hyvää mieltä tuottavasti.
Hyvä mieli ja itsestään pitäminen on tärkeää aina ja kaikkina ikäkausina. Se on se tie, joka vie harmoniaan ja kauneuteen varmimmin kuin kalleimman kuntosalin vuosikortti. M.O.T.
Vahvaa Viikkoa Kaikki Te Ihanat Naiset, Oman Elämänne Tähdet♥
teidän
Leena Lumi
Call Me
kuva Soolis
Fantastinen ja vauhdikas Pepi muisti minua lumoavilla, pinkeillä kynsikkäillä, joille Unelma keksi minun korvaani mukavasti soivan sanan kämmekkäät. ( Tulee ihan mieleen kämmekkäkasvit ja etenkin valkolehdokki eli suviyön tuoksuva kuningatar...)Tiedän, että nämä olisi pitänyt kuvata niin, että omaa, rakasta pinkkiä lakkaa kynsiin ja sitten kysikäs/kämmekkä käteen ja käsi kohti taivasta, mutta kun...Ensinnäkin, miten kuvata yhdellä kädellä, toisekseen nyt on menossa kukkien mullat vaihtoon -viikot, kolmanneksi olen välillä niin kiireissäni, että kukaan ei sitä usko, vaikka tekisin, minkä listan ja luettelisin mitä kaikkea työtä teettää iso talo, sen ympäristö, vanha koira ja hemmoteltu Alfauros. En ikinä tajua, miksi meillä pyörii pyykkikone kuin olisi lauma lapsia vielä kotona, ruokaa valmistetaan kuin armeijassa ja...pieni esimerkki tältä aamulta:
Tänään piti olla löysä ja kiva päivä, jolloin ei tapahdu mitään erityistä, joten aamulla luin hitaasti Hesaria ja join Robert'siani. Sitten siirryin hidastetusti suihkuun ja kun tulin sieltä pitkät hiukset märkinä töttörön sisällä, soi puhelin. Naapurini soitti ystävällisesti, että 'nyt se nuohooja tuli ja on teillä noin kymmenessä minuutissa.' Silloin tapahtui siivouksen, hiustenkuivatuksen ja croissanttien paiston maailmanennätys. Jossain välissä viiletin pitkin puutarhaa hiukset edelleen märkinä kompostikassi kädessäni ja perässäni punaturkkinen koiruus, joka halusi, että kätken lumeen 'nannaa'. Makkarille en ehtiyt tehdä mitään, vaan sinne jätin levälleen vuodevaatteet ja Hesarin ja paukautin vain oven kiinni. Hymyillen olin vastassa nokimiestä ja ilmoitin tuttuun karjalaisvieraanvaraiseen tapaani, että 'pullat ovat jo uunissa'. Hiki valui pitkin selkääni, mutta hymyni oli täydellinen. Nuohoojat ovat puulämmityshimoisten tärkeitä henkilöitä. Pahempiakin aamuja on koettu, mutta ne liittyvät postimiehiin, jotka kantavat ovelle kirjapaketteja ja hehän soittavat aina kahdesti.
En tiedä, muistatteko sitä postausta, kun työpöytäni oli niin täysi, että kirjoitin teille seisoen vinossa asennossa ja sitten meni selkä. Kun ehdin raivaamaan pöytää, konttasin etsimään jotain työpöytäni alta ja sain pankkiirilampun päähäni ja sen kuuppa hajosi, mutta minä en edes kuollut...Tai sitten se kerta, kun lukulasini olivat jääkaapissa. Ne edelliset, ihan uudet olivat jääneet vuoteelle, jossa sitten istuin ne mäsäksi. Kannattaa silti muistaa, että ihailen Grace Kellyä ja pystyn tarvittaessa esittämään häntä eli olemaan täydellisen ladylike ja cool vaikka kokonaisen vuorokauden. Mutta siinä sitten kulkeekin jo minun rajani...
Nyt ei ole enää huolen häivää. Huomenna pidämme Alfauroksen kanssa peräti yhden päivän hiihtoloman eli pitkä viikonloppu on tiedossa. Kaiken huipuksi hän on luvannut minulle täydellisen miniloman, joka tarkoittaa monenlaista kivaa, josta pidän. Ehdottomasti nukumme pitkään ja ehdottomasti käymme siellä sun täällä kuten Viherlandiassa, sillä minulle on nyt noussut puutarhakuume. Löysin eilen itseni kirjaamasta suven sunnitelmia blancosivuiseen puutarhakirjaani. Suksetkin ovat esillä, joten toivossa on hyvä elää. Saunajuomana on aito samppanja ja jääkaappi tursuaa herkullisia juustoja. Maaliskuun kolmantena kaksikymmentäseitsemän vuotta sitten seisoin mereltä puhaltavassa kylmässä viimassa eräässä ratsastusnäytöksessä ja silmäni löysivät ylitse väen parinsa...Sen jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan vaan ihan toisin ja juuri niin kuin oli aikojen alusta tarkoitettu. Meillä on mielettömän proosallinen hääpäivän ajankohta, siksi olemme aina muistaneet juhlistaa tapaamisemme merkkipäivää. Poikkeuksen teki vain hopeahääpäivä, jolloin saimmekin teiltä niin paljon muistamista, että älkää nyt. Kerroin muuten vain tai sitten sen takia, että olen tällainen...minä. Kaikki olen teille aina kertonut...
Siis nyt kaikki kynsikkäitä/kämekkäitä Pepiltä tilaamaan! Ilmoittakaa hänelle lempivärinne ja johan alkaa valokuvauskin olla tyylikästä ja romanttista, eikä kädet palele. Alla Hänen Majesteettinsa Kämmekkäiden Vartijana.
Ihan kohta toivotan teille viikonloppua...hetki vain...
Luin Susan Fletcherin Meriharakat, kun Ilse blogissaan toivoi blogisavua kirjalle ja koin iloisen yllätyksen. Oikeastaan vähän enemmänkin...Nyt minä toivon blogisavua Richard Masonin Muistojen huoneille. Tämä kirja on enemmän kuin voisi olettaa. Kertoo Alzheimeriin sairastuvasta äidistä, jonka aikuinen tytär haluaa siirtää äidin hoitokotiin. Hänellä on kuitenkin asiasta huono omatunto ja niinpä hän päättää järjestää sitä ennen äidille matkan suvun juurille Etelä-Afrikkaan. Mikään ei ole kovin tavalllista ja helppoa, sillä: liikaa muistoja, tyttären mutkikas yksityiselämä sekä äidin ja tyttären monimutkainen suhde painavat kirjaan oman poltinmerkkinsä. Kirja on tosipohjainen ja kaikki, jotka ovat tämän tuttavapiiristäni lukeneet, ovat yllättyneet positiivisesti. Oman kirjani annoin Evelle, kun hän lähti yli kuukauden lomalle Turkkiin
Kuka on kaunis? Onko langanlaiha vaatemalli sitä vai nuori teinityttö, joka kulkee ryhti suorana kadun aurinkoista puolta hiukset hulmuten? Onko vanhus kaunis? Onko kaunista, jos on lihava tai harmaahiuksinen? Voiko ryppykasvoinen olla kaunis? Entä surullinen tai omahyväinen? Onko miesmäinen nainen kaunis? Onko kauneus vain naisten ominaisuus ja vaade? Tuleeko kauneus kalliista purkista, jota käyttää kuuluisa filmitähti? Onko kauneus kirurgin veitsen taidonnäyte?
Luin Susan West Kurzin ja Tom Monten kirjaa Herätä kauneutesi – Hyvinvointia luonnosta Dr. Hauschkan tapaan (Awakening Beauty The Dr. Hauschka Way, Gummerus 2011, suomennos Ulla Lempinen) kuin olisin palannut teinivuosilleni, jolloin tajusin, että terve ja intohimoinen ihminen on aina kaunis ja säteilevä. Täysin yhdentekevää ikä, hiusten väri, meikki, vaatteet tai opeteltu rooli. Mikään ei tee ihmisestä kaunista ellei hän säteile sisältä päin hyvää oloa ja intohimoa sekä innostusta elämän pieniin ja suuriin asioihin. Toisaalta sisäisestä kauneudesta puhutaan väheksyen ja kuin ulkoisen kauneuden vastakohtana. Mistä siis löytyy se jokin, joka tekee ihmisestä kauniin, sitä me nyt yritämme pohtia Herätä kauneutesi kirjan avulla.
Tämä kirja on minulle osittain itsestään selvyyttä, sillä kirjastooni kuuluu oma kauneuden raamattuni, jonka mukaan olen yrittänyt elää. Kirjan nimi on Kauneuden kirja (Vogue Body and Beauty Book). Kirja on jo vanha, eikä sitä varmaan mistään enää saa, mutta se kantaa juuri samaa viestiä kuin teos Herätä kauneutesi eli kun elämme tietyllä tavalla, tunnemme omat tarpeemme, myönnymme omaan rytmiimme ja näemme vähän vaivaa itsemme eteen vaikkapa harrastaen joogaa, meditaatiota tai vaikka vain pitkiä kävelylenkkejä sekä syömme niin terveellisesti, että saamme kaikki tarvitsemamme vitamiinit ja hivenaineet, olemme kauniita. Luonnollisesti kauneuden herättämiseen kuuluu myös pahojen tapojen ja asioiden välttäminen. Niitä ovat vaikkapa liiallinen rasvan syönti, liika aurinko, tupakointi, alkoholi, liian vähäinen uni ja liikunta, joillekin jopa kahvi ja liika sokeri. Ja pahimpana kaikista rumentajista toimii stressi.
Herätä kauneutesi kirja tarjoaa aluksi laventeli-, sitruuna-, rosmariini- ja salviaöljykylpyjä, joilla kaikilla on oma rentouttava ja terveyteen vaikuttava tehonsa. Sen jälkeen kävelemme, liikumme saavuttaaksemme oman rytmimme, joogaamme, teemme Zen-harjoituksia, jossa otamme maailman haltuumme joutilaasti sekä meditoimme, joita kaikkia tarvitsemme selvitäksemme ’neljästä temperamentista’ eli itsemme kohtaamisesta. Löydämme neljä persoonallisuustyyppiä, joista jotain edustamme, mutta toisaalta olemme myös osa näistä kaikista, vain painotuksissa on eroa. On todella huimaa lukea näistä tyypeistä! Oletko siis Koleerinen temperamentti – Homma hoidetaan, ja heti!, Sangviininen temperamentti – kaikki on jännittävää ja hauskaa, Flegmaattinen temperamentti – Kaikki on järjestyksessä ja hyvä niin! vai Melankolinen temperamentti – Minä kannan maailman murheet, olemmehan kaikki yhtä? Jos huomaat olevasi selvästi painottunut tiettyyn näistä luettuasi kuvaukset, saat ohjeet, miten selvitä itsesi kanssa. Kaikissa näissä persoonallisuustyypeissä on sekä hyvää että huonoa, mutta jos huonoa on niin paljon, että se rasittaa psyykkistä ja sitä kautta fyysistä kuntoasi, on tehtävä jotain. Kaikkihan me tunnemme jonkun koleerikon:
Muinaiset kreikkalaiset yhdistivät tämän temperamenttityypin tuleen – ja tosiaan, koleerikon tunteet ovatkin usein tuliset. Mutta stressin lisääntymisen myötä määrätietoisuus saattaa muuttua jääräpäisyydeksi. Taipumus takertua yksityiskohtiin ja halu tehdä asiat oikeaoppisesti ovat usein mainio kasvualusta turhautumiselle ja raivonpuuskille. Saatat myös tulla liian kontrollinhaluiseksi, mikä entisestään lisää turhautumista, pelkoa ja vihaa. Ääritapauksissa hienovaraisuus…
Ei kannata huolestua, sillä Herätä kauneutesi kertoo miten koleerikko rauhoitetaan.
Se mikä on ikuisesti ollut mielessäni kauneuden suhteen, on happi ja sanonta ’olet mitä syöt’. Uskon tähän päivä päivältä varmemmin. Tulen ihan sairaaksi ellen pääse ulos. Pari järkyttävää pakkasviikkoa veivät minulta kaikki voimat. Elän hapesta ja ulkoilusta, salilajit eivät ole minun juttuni. Ja toinen onkin sitten tämä ruokapuoli, johon teen hidasta, mutta varmaa matkaa. Uskon tasan tarkkaan, kuten Herätä kauneutesi kertoo, että ihmisen kehossa on käynnissä jatkuva taistelu haitallisia aineita vastaan ja jos saamme niitä liikaa, vanhenemme ennenaikaisesti, sairastumme sydän-ja verisuonitauteihin, syöpään, diabetekseen ja Alzheimerin tautiin. Kaikkeen ovat syynä vapaat radikaalit eli oksidantit, jotka ovat huonon ravinnon mukana tulleita myrkkyjä, viruksia ja bakteereja. Kirjan pitkässä jutussa Ruokavalion ja maanviljelyn vaikutus ikääntymiseen ja kauneuteen kerrotaan, mitä pitää välttää ja mitä pitää saada, voidakseen hyvin ja estääkseen tulehdukset ja hapettumisen, jotka mädännyttävät ja hapattavat ihmisen. Ihmisen iho on peili, joka kertoo, mitä hän syö. Ihosta näkyy kaikki!
Myös munuaisten kunto hoitaa ihoa ja siitä on hyvin kiinnostava luku, jossa annetaan ohjeet munuaisten hellimiseen, mikä näkyy ihossa jo yhdessä viikossa! Toki saamme ihonhoitoon vielä monenmoista muutakin apua kasvispohjaisista puhdistusaineista itse tehtyihin yrttikasvovesiin. Iho-ongelmiin on sitten aivan omat ohjeensa, joissa saavat apua niin kuivasta ihosta kuin couperosasta tai ruusufinnistä kärsivät.
Ja sitten alkaakin itse toiminta, jossa ensimmäinen asia on tajuta, että itseään pitää rakastaa, itsestään pitää huolehtia, itselle pitää antaa aikaa. Ei voi, eikä tarvitse revetä aina muiden takia joka suuntaan. Tässä ainakin minulla on oppimista, sillä ’olen aina ryntäämässä barrikadeille milloin minkäkin heikompia edustavan ryhmän puolesta.' Maailmanparantaminen on ihan hyvä asia, mutta kukaan ei voi pelastaa kaikkia maailman hädänalaisia ja mitä uupuneempi on, sen vähempi jaksaa sitä vähääkään.
Kauneuden ohjelma kestää kolmekymmentä päivää ja sen jälkeen varmaan on jo näkyvissä muutakin kuin uusi hehkeämpi iho. Osa taakasta, jota kannat aina mukanasi on kadonnut. Olet antanut itsellesi aikaa ja huolehtinut vain itsestäsi, joten väistämätön seuraamus on, että kauneutesi on syttynyt hehkuun ja jaksat paljon, paljon paremmin.
Oikea syöminen on niin iso osa hyvinvointia, että kirjan lopussa on ensin terveellinen ja herkullinen viikon ruokasuunnitelma sekä sen lisäksi vielä ruokaohjeosuus, jossa on kuusikymmentä terveellistä ruokaohjetta.
Tämä kirja on hyötykirja, jonka värimaailma, kuvat sekä taitava asemointi tekevät siitä nautittavan. Tämän luettuaan löytää oman sisäisen rytminsä, jonka avulla voi elää niin, että tuntuu hyvältä. Hyvältä tuntuminen antaa terveyttä, säteilyä, hehkua ja sinä, juuri sinä, näytät lumoavan kauniilta!
Alice Seboldin Oma taivas (The Lovely Bones) on kirja, jonka olen lukenut muutamaankin kertaan, mutta en blogini aikana. Kirja on minulle lohtukirjojen ykkönen ja sanon tämän nyt enempiä erittelemättä päästäen ääneen kuka ikinä tämän kirjan on tehnyt. Linkitän Oma taivas -kirjan tekijöitä ja löytyy ainakin Sannalta ja Riinalta Lumiomenalta
Kuka haluaa mukaan, ilmoittautuu. Kiitos!
Sitten aivan toinen asia. Olen ihan sekaisin kaikista monista bloginimistä. Minulle on osalle teistä jo neljäkin nimeä, koska meilaan tutumpien kanssa. Liityin eilen Riinan blogiin lukijaksi ja blogin nimi siis oli minun nähdäkseni Riina lukee, mutta nyt bloigilistaltani löytyy Lukuisia kissanpäiviä? Kissanpäiviä minun blogissani;-) Soitin äsken jo Lumimiehelle ja kysyin, että voiko blogilista tulla ylitäyteen, sillä en löydä Riinaa mistään? Hän oli yhtä äimänkäkenä kuin minäkin. Äsken kävin kaikki erikseen läpi ja silloin näin tuon Lukuisia kissanpäiviä avatessani, että se onkin Riinan blogi! Tämä ei ole Riinan ongelma vaan minun, sillä kun alan katsoa, että mitä kukakin on viimeksi kirjoittanut en todellakaan jaksa kahlata koko listaani läpi ja en siis löydä ko. kirjablogia millään. Minun kovalevyni on tullut nyt täyteen ja jos minusta ei kuulu, se johtuu siitä, että jaksan muistaa vain nimet, kuten Ankin kirjablogi. Anki oli ennen Almafiina, mikä on ihan hieno nimi, mutta minulla oli työ löytää hänelle. Nyt hän on Ankin kirjablogi, mistä iso kiitos hänelle♥ Laurenia etsin melkein joka päivä ja myös silloin, kun hän voitti arvonnassani, jolloin jouduin häntä kuuluttamaan. Hän on Lukuisa, joka on nyt kiinnitetty post -it -lapulla tulostimeni etuseinään. Samassa lapussa lukee Luettua = Sanna.
Tätä ongelmaa ei olisi jos olisin vain kymmenen blogin seuraaja, mutta seuraan monia sekä kiinnostuksesta että jopa kannatuksesta. Olen tyttären äiti ja haluan tukea nuoria naisia heidän tiellään kirjabloggariksi. En ole koskaan kuullut kenenkään muun valittavan tätä asiaa, joten taidan olla ongelmani kanssa yksin...ja välillä hyvin uupunut.
teidän
Leena Lumi
Sain Akissfromthepast -blogin Ihanuudelta ja Ilonkantajalta Stylish Blogger Awardin, joka on nyt siis eri kuin aikaisemmin kahteen kertaan saamani ja johon olen jo vastannut. Kiitos Akisfromthepast♥
Tuntuu, että tässä on nyt yhtä letkeä meininki kuin tunnustuksen antajan blogissa täällä, joten mennään vapaalla pudotuksella:
1) Rakastan elokuvia ja ellen olisi niin kova lukemaan, katsoisin sen sijasta leffoja
2) Rakastan koiria ja koti yöllä ilman koiran kynsien tuttua musiikkia parketilla olisi kuin elävän ihmisen hauta
3) Toinen puoli minussa on karjalaista ja toinen satakuntalaista. Satakuntalainen minussa aiheuttaa, että en valittele asioitani, niitä oikeita, joissa olisi valittamista, vaan kärsin ne yksin. Siitä syystä, jotkut pitävät minua joko a) sunnuntailapsena, mitä en todellakaan ole tai b) ylpeänä, joka on minusta väärä sana tilalle, jossa haluaa pitää edes jotain privaattina
4) Kävi huonosti, kun katsoin ihailemani Woody Allenin Match Pointin. Elokuva on tehty Lontoossa ja siitä tuli heti Allen elokuvieni ykkönen, mutta ihastuin ihan hirmuisesti leffan päänäyttelijään, irlantilaiseen Jonathan Rhys Myersiin...
5) Se, minkä varassa jaksan niin myrskyt kuin tyvenet on Reima vierelläni.
6) Jos minun pitäisi valita kirja, joka on eniten vaikuttanut minuun, se olisi Anne Delbéen Camille Claudel.
7) Pidän tästä mieheni ottamasta juhannusruusun kuvasta ja haluan ojentaa tämän juuri sinulle, joka voit huonosti. Kuvaan littyy Tommy Tabermannin runo Road Map, joka on minun voimarunoni, ehkä myös sinun:
Jotka tulevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvin silmin,
polvet ruvella, outoja hedelmiä
hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on, niin se on,
että eksymättä et löydä perille.
En nyt jaa tätä erityisesti kenellekään. Tein jo yhden jaon ja sekin oli vaikeaa, koska seuraan niin monia blogeja, mutta ehdottomasti minun tunnstukseni lähtivät heille, jotka ovat kanssani kulkeneet jo aimo matkan. Tästä voi ottaa kuka vain ja tunnustellakin vähän villisti, sillä nyt kukaan ei kysy mitään.
♥:lla Leena Lumi
Toiveuusinta suomalaisen kulttuurin päivänä♥
Vauvana Gustaf oli rauhallinen ja hauska, mutta alkoi puhumaan opittuaan komennella ympäristöään niin kovalla äänellä, että se herätti ”vakavaa huolestumusta”. Poika itsenäistyi eikä pitänyt asioihinsa puuttumisesta.
Kerrankin Gustafin johtama joukko ajoi koulun pihalta isommat pojat kadulle lumipallosateella. Innoissaan pieni sotapäällikkö ei huomannut lähestynyttä hevosrekeä, kierähti hevosten jalkoihin ja sitten reen alle. Lumikinoksesta kömmittyään hän heitti vielä lumipallon vihollisen perään. Silminnäkijöille ylpeä Gustaf ilmoitti: ”Nimeni on Mannerheim ja minä olen ensimmäisen luokan kenraali.” Hän oli silloin ensimmäisellä luokalla.
Luin yömyöhään Markus Similän Pienet suuret suomalaiset - Millaisia he olivat lapsina ja nuorina? (Minerva, 2009) ja olin aivan viehättynyt! Tätä kirjaa on odotettu. Yksiin kansiin on koottu kertomuksia suomalaisten merkkihenkilöiden lapsuudesta ja kuinkas nyt sattuikaan, henkilövalinnat ovat napakymppi. Ketä nyt ei kiinnostaisi tietää, kuinka villi marsalkka Mannerheim oli lapsena, miten käytös jo tuolloin kertoi tulevasta tiestä tsaarin ratsuväkikaartiin. Tai kuka ei haluaisi tietää, miten saattoi Juhani Ahosta, pietistisen lapsuuskodin vekarasta tulla suuri kirjailija, kun kotona sallitut lukemiset olivat vain Genoveva ja Turmiolan Tommi. Ja kukapa ei haluasi tietää, kuka suurnimistämme kasvoi täysin naisten hellimänä, josta saattoi syntyä osa herran tulevasta charmista:
Isän kuolema muutti kaiken. Leskeksi 27-vuotiaana jäänyt Maria Sibelius omisti koko loppuelämänsä lapsilleen, joista nuorin ei ollut vielä syntynyt. ”Äitini oli kodin hyvä enkeli”, Jean Sibelius kiittää. ”Tuntui siltä kuin hänen ainaisena ajatuksenaan olisi ollut, ettei hänen kärsimänsä menetys saa synkentää isättömien lapsuutta.” Perhe muutti äidinäidin, leskiruustinna Catharina Borgin taloon Hämeenlinnassa. Kesät vietettiin ruustinnan huvilalla Sääksmäellä tai Loviisassa, missä isän suvun taloa emännöi isänäiti Catharina Sibelius yhdessä tyttärensä Evelinan kanssa. Janne varttui siis naisten hellässä huomassa.
Kirja on taidolla tehty, sillä mikään kohta ei petä: kerronnan viehkeys vei minua, piirroskuvat liikuttivat ja ihastuttivat, vanhat valokuvat kiinnostivat ja olivat ennen näkemättömiä ja kullekin henkilölle oli annettu oma lukunsa täydelliseen tietokirjatyyliin: kunnon pää- ja väliotsikot, selkeä, kursiivilla kirjoitettu ingressi, itse kertomukset ja lopussa tietoisku, mihin nämä villit tai kovan kohtalon vekarat olivat ehtineet elämän tikkailla kivuta, mitä suuria saavutuksia, ikuisia merkkejä Suomen historiaan jättää. Myönnän, että kirja liikutti minut kyyneliin ja kyynelehtien kirjoitan nyt tätäkin…Siis kirja ei ole surullinen vaikka Aleksis Kiven kouluajan nälkä kauhistuttikin, kun kohta taas saat jo nauraa Minnan ja miehensä lehtori Ferdinard Canthin yhteiskuvaa, jossa nuorella neidolla näkyy niin itsekäs ja uhmakas ilme, että ihme oli koko avioliitto! Minna kun ei olisi ollenkaan halunnut avioliittoon! Tässä kirjassa on nyt vain Se Jokin!
Mikäli Markus Similä, tunnettu kirjailija, lehtimies sekä radio- ja TV-toimittaja on teoksen henkilöt valinnut, on hän nero, sillä tästä kirjasta tulee ikihitti! Kirja kertoo seuraavien henkilöiden lapsuudesta, nuoruudesta ja myös saavutuksista myöhemmin: Aleksis Kivi, Jean Sibelius, Minna Canth, Paavo Nurmi, Juhani Aho, Oskar Merikanto, C.G.Mannerheim, Tauno Palo, Eino Leino, Tove Jansson ja Urho Kekkonen. Kuvassa veljekset Carl ja Gustaf Mannerheim vuonna 1875.
Tauno Palo oli järkyttävän komea jo hyvin varhain, eikä hänestä näkynyt lyhyt lapsuus, joka oli siihen aikaan työläisperheissä enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Mutta lahjakkuus lyö itsensä läpi vaikka kallion, mistä ehkä selvin esimerkki on Aleksis Kivi. Tauno Palon näyttelijänlahjat eivät voineet jäädä piiloon, sillä tähdeksi ei opiskella eikä tähteä voi tehdä: Tähdeksi synnytään.
Eino Leino on kansan sydämissä Suomen kansallisrunoilija. Siinä missä prinsessa Diana oli Sydänten Prinsessa, Eino Leino on Suomalaisen Sielun tulkki. Pienelle Einolle koulunkäynti oli helppoa, vaikka hän käyttikin aikaansa enemmän kaunokirjalliseen lukemiseen kuin koulukirjoihin.
Valojen sammuttua hän ahmi kirjoja salaa oven raosta tulevassa hämyssä ja aamuisin ennen muiden heräämistä. Nuori mies paukutteli silloin Walter Scottin ja Alexandre Dumasin historialliset romaanit ja Topeliuksen Välskärin kertomukset. Myös runouteen hän tutustui oppilaskirjaston valikoimasta, jossa oli tuolloin 450 kirjaa.
Tämäkin kolahti, sillä minä luin talvella taskulampun valossa peiton alla venäläiset klassikot ja suvella ison vaahteran oksien piilossa Välskärin kertomukset. En mitään kuullut, kun minua huudettiin, sillä olinhan ihan muualla…välskärin seikkailuissa.
Mutta ah!, Janne, tuo meidän kansallissäveltäjämme, joka ensin vain rakasti näyttelemistä, kunnes viulu vei nuoren miehen. Kova oli kuitenkin opiskelujen alku, sillä äidinäiti ei olisi antanut mitään ymmärtämystä, jos olisi poika posetiivariksi ryhtynyt, niinpä aloitti Janne opintonsa yliopiston lakitieteellisessä tiedekunnassa, jotta perhe ei pettyisi. Hän kuitenkin kirjoittautui myös ylimääräiseksi oppilaaksi musiikkiopistoon, jossa opiskeli viulunsoittoa ja musiikin teoriaa. Ja seuraamukset me tiedämme: hänestä tuli maailmalla tunnetuin suomalainen säveltäjä, joka sai taiteilijanimensä 1860-luvulla Havannassa kuolleelta merikapteenilta!
Minulle Suomen kansallislaulu on Finlandia, jonka soittamisen venäläiset yrittivät kaikin tavoin kieltää sorron vuosina. Suomalaiset kuitenkin janosivat kuulla juuri Finlandiaa, jolle sitten keksittiinkin peitenimi. Konserttisalit olivat täynnä ja venäläisiä tarkkailijoita jaksoi hämmästyttää, että aina tietyn kappaleen jälkeen suomalaiset nousivat seisomaan…
Kiitos Janne Finlandiasta ja Valse Tristestä, maailman kauneimmasta ja surumieleisimmästä valssista, jonka siivittämänä Susanna Rahkamo ja Petri Kokko luistelivat kultaa. Kiitos Markus Similä ja Minerva, että annoitte meille mahdollisuuden mennä rakastamiemme taiteilijoiden ja muiden suuruuksien lastenhuoneisiin ja leikkitanhuville. Kultamitali tuli!
Valse Triste
