NAISTENPÄIVÄN JATKOT
Nyt tulee pieni informaatioisku, sillä tein jo edelliseen postaukseen niin monta jälkikirjoitusta, että päätin postata naistenpäivää vähän jatkoilla.
Tämä ruusukuva on Virtauksen Hannen ja menkää sinne nyt lukemaan naisten hyvinvoinnista. Miten voisimme kaikki päästä hänen kurssilleen...tulisi kyllä tarpeeseen. Hanne löytyy täältä
Katsokaa edellisestä postauksesta, miten tämä haasteellinen uros osaa palvoa naista! Hän kirjoittaakin suoraan naisen ihon alle ja hänen nimensä on Pasi Ilmari Jääskeläinen. No, se linkki on tässä
Sain Avlettolta tämän The Gorgeous Bloggerin. Kiitos♥ Koska olen tämän tunnustuksen kysymyksiin jo vastannut täällä, tyydyn nyt vain iloitsemaan tästä, enkä myöskään jaa, sillä tämä on jo kiertänyt niin monessa blogissa, että...Ai siis, että kuka Avletto? No, menkääpä tänne päästäksenne oikealle kalastusalukselle, meren suolaisiin tuuliin ja jopa valassafarille. Safarioppaana voi toimia vaikka alakuvan merikarhu
Tämä lisäpostaus naistenpäivän tiimoilta on oiva osoitus siitä, että ilman miehiä meillä voisi olla hiukan tylsää. Miettikää nyt, kuka se on, joka hemmottelee, kun olet sairas, kuka puhaltaa pipin pois? Kuka kestää naisen kiukuttelun ja pitää sitä vain rakastavan naisen kujerruksena! Kuka se on, jonka tähden saamme välillä nauraa itsemme läkähdyksiin...Ja kuka mies paitsi Tommy Tabermann kirjoittikaan naisen lantion kaaresta näin:
Oi Jumalani älä suutu minulle
että ylistän luomaasi
enemmän kuin sinua.
Sinun lantiosi
kaari saattaa
Mozartin sonaatit
epätoivon valtaan.
Mutta voi lantiosta runoilla muutakin:
Sinun lantiosi, naisten vaivoista paljon kärsineet
uumasi painautuvat kaakeliuunia vasten,
siinä sinä seisot, ilottoman rauhallisesti tuijotat
miestä aivan kuin huonekalua tai patsasta.
Hameesi on antelias karamellipussi täynnä
tuttuja suloja. Älä pane pahaksesi jos
mies luulee ymmärtäneensä sen minkä on käsittänyt väärin.
(Vaikka rakkauden kiemurainen tie on jo saanut hänet
huohottamaan.)
Ja tämä torjuttu ilo: niinkuin happo
yhtyy metalliin, himokkaasti, kylmästi.
- György Petri -
Yhteisessä sateessa
(WSOY 2006, suomennos Hannu Launonen ja Béla Jávorszky)
kuva Sateenkaarentaa
Hauskat naistenpäiväkirjoitukset!
VastaaPoistaIhana, suloinen postaus sinulla.
VastaaPoistaIhania miehiä, vahvoja sanoja runoissa,herkkiä kuvia..
Todella täydellinen naistenpäiväpostaus...
...ja minä haluan sinne kalastusalukselle..oliks se avletto vai...=)
Gabriela von Bohlen, kiitos♥
VastaaPoistaHanne, kiitos♥
Juu...miehiä on...
Hanne, siinä piti olla se linkki siinä. Klikkaa sitä ja ryhdy lukijaksi. Toisaalta, en tiedä, miten sinua uskaltaa sinne päästää...ainakaan yksin. Totuus on, että minä vaikutan levottomalta, mutta saatan olla ihan cool, kun taas sinä toisinaan...;-)
Hyvää naistenpäivää Sinullekin♥
VastaaPoistaIhania postauksia molemmat naistenpäivän juttusi. Voi kun sitä voiskin elää noin, energiasyöppöjä kun on niin monen ympärillä ja usein on vaikea sanoa, ei.
Sinä se vaan jaksat uurastaa, ihailtavaa.
Vautsi mitkä kengät! Sopivat sinulle varmaan upeesti:)
-Hanne-
Hanne, kiitos samoin Sinulle♥
VastaaPoistaTiettyyn ikään on aika oppia se 'ei'.
Uurastanko? Sitten menee huonosti, jos siltä näyttää. Minähän elän unelmaani todeksi: Luen ja kirjoitan.
Ne on ihan 'hot'. Miten sitä joskus löytääkään ja joskus sitten taas ei.
Herran jestas, en ehdi kun käydä töissä kääntymässä, maalipensselit ei ehdi kuivua ja täällä jo uutta postausta -turha siis yrittääkään perässä pysyä :DD
VastaaPoistaKylläpäs olivat ruusut niin heleän pinkkejä tuossa kuvassa!
VastaaPoistaHyvää Naistenpäivän illan jatkoa!
Pepi, älä nyt...;-) Minä melkien pyörryin kun lähdin eilen näyttämään vieraalleni sitä sun ruusuhuonettasi ja siellä oli taas semmoinen meno yllä, että alta pois. Totesin vain lakonisesti, että 'Pepillä on enempi aikaa vuorokauteen kuin minulla, sillä hänellä ei ole passattavia.' Tämä on puhetta, jota toinen nainen ymmärtää, etenkin naistenpäivänä.
VastaaPoistaSoolis, valitsin itse! Lumimies on hiukan loukkaantunut, koska olen kuulemma maailmankaikkeuden vaikein lahjottava. Yhtenä päivänä tykään tämänvärisistä ruusuista ja sitten toisena taas toisenmoisista. Keltaiset ruusut ja tulppaanit eivät minua sytytä.
Kiitos samoin♥
Leena: Sinä tiedät minut=)
VastaaPoistaVarovaisesti lähden sinne Norjan lumisiin maisemiin, ihan kuulostellen..
Ihmettelin ihan hiukkasen, kun ei ykskään mies, ei entiset, ei tulevat muistaneet minua eilen, eikä yleensäkään..
olenko vanhentunut, näkymätön, onko naiseuteni haihtunut kun tääkkä tuulee aina..
Pitako ostaa kans uudet kengät ja punata huulet!!!
Hanne, minä tiedän ja siksi vähän kiusoittelin♥
VastaaPoistaSen lupaat, että jos minua ennen sinne valassafarille pääset, kuvaat minulle koko ajan hulluna!
Kylläpä olivat ymmärtämättömiä sun miehet, exiä tai ei! Ne eivät tajua, mikä valtava virta sinussa kulkee.
Et sinä sinne laivalle niitä kenkiä tartte, siis korkkareita ja anna merituulten punata huulesi. Lähde sinne Norjaan nyt...Minulla on etiäisiä;-)
jälkihuom.
VastaaPoistaEipä muuten muistaneet, ei entiset eikä tulevat minuakaan, mutta haitanneeko tuo -hyvä kun ei pyöri jaloissa ;DD
sun innoittamana hain kaapin perukoilta 10cm korot, päätin uudestaan opetella niillä kävelemään, löytää hävinneen naiseuteni mummuuden kuorien alta :) ...lopputulemana sipsuttelin kotona kooooorkeilla koroilla pora kädessä :D
ja hyvin toimii!
Kiva kirjoitus. Kävin katsomassa tuon Pasi Ilmarin linkityksen menneen maailman naisista. Pasi tajuaa hyvin naisen sielunelämää.
VastaaPoistaPepi, nähtyäni eräitä Almodovarin elokuvia, joissa kaikenikäiset naiset näyttävät naisilta, päätin opetella kävelemään melkein yhtä korkeilla koroilla kuin tyttäreni. Almodovarin leffoissa naisilla on kaksi asiaa iästä viis: korkokengät ja vyötärö. Olen nyt harjoitellut pari vuotta ja alkaa sujua, mutta kahdet kengät ostin ylioptimistesena ja niihin en kykene - ainakaan vielä.
VastaaPoistaNainen korkeilla koroilla pora kädessä on 'hot'♥
Jos kaipaat säpinää, lähde Hannen kanssa valassafarille Norjaan;-)
Unelma, Pasi tajuaa naisen sielunelämää! Kun luin Harjukaupungin salakäytäviä sanoin miehelleni, että vaikea uskoa tätä suomalaisen miehen kirjoittamaksi...
VastaaPoistaValassafari ei kuulosta yhtään hassulta, mutta vastaava Islannissa saa riittää :D
VastaaPoistaMä pystyin jopa juoksemaan (mitä en yleensä tee, mutta kokeiltu on) 10cm koroissa, mutta yks reissu NY:kissä vetäisin jalan paskaks ja sen jälkeen on "tassuteltu" liian paljon! Nyt täytyy tehdä muutos!!
Pepi, siis se ei ollutkaan kivaa? Taisit pelätä;-)
VastaaPoistaSiinäpä se eli pitää saada varmuutta ja hiukan katsoa miten kulkee. Minäkin ryntäilen ja kuljen aika vauhtia etc. Kai sitä voi vielä oppia oleen silleen heikko nainen vaan ja kulkemaan vähän hitaammin...Olis tosi hirveetä, jos menis polvi. Mutta ei mietitä nyt noita pahimpia visioita,vaan keekoillaan koroilla!
Iseasiassa se oli aivan upea reissu kaikkinensa, kävi vaan just niinkuin Islannissa voi, vettä tuli vaakatasossa,, vaatteet oli läpimärät, laiva keinui aivan #%&#%¤, ja se oksennuksen haju sisällä oli jotain...en sano mitä :O
VastaaPoistaYmmärtänet yskän, ei makeeta mahan täydeltä :D
Pepi, ai sellaaanen reissu, I see;-)
VastaaPoistaKiitos Leena Avlettoa miellyttävästä ja kovasti vahvistavasta postauksesta :)
VastaaPoistaMeidän Støn safarilla on toisenlaiset tunnelmat kuin Islannissa. Muuten Husavikissako Pepi olit vai Reykjavikissa.
Täällä näkyy kaskelotteja, mitä Islannissa ei tapaa. Elokuun kahdeksas on sitten erikoisristeily. Tarjoan safarivieraillemme syntymäpäiväni kunniaksi oikein täytekakkua:)
Ja kaikille kyläämmee löytäneille blogini lukijoille kalaspesiaalin.
Kaipa tämä tällainen mainos tässä Leenan blogissa sallittaneen.
Hanne,En tiedä miksi itseni määrittelisin, mutta minulta saat onnittelut. Pidin kovasti blogistasi. Näkemäni perusteella oletan että sinä pitäisit Björk Thorhallsdottirista. Niin ja valssafarista.
Avletto, eipä kestä ja ole hyvä vain;-)
VastaaPoistaJos muistutat hyvissä ajoin ja laitat myyvän kuvan, niin mainostan risteilyäsi. Voisin laittaa sen ylimääräisenä, kun teen kotimaan matkavinkit eli tylin 'kenlee oma maa ei riitä, niin sitten valassafarille etc.'
Ehkäpä saan Pepin ja Hannen liikkeelle. Minä en pääse edes savonlinnan oopperaan vanhan, rakkaan koirani omaishoitajuudesta. Hän on kunnon eläkepäivät ansainnut ja vieraille en häntä hoitoon luota. Nyt kun hän kuuroutui, niin on iso koiruus vallan tullut 'mamin' vauvaksi.
Hanne ainakin taitaa lähteä ja saa kuvata minulle sitten paljon...
Haa, olisinpa jo vastannutkin, mutta en ole ehtinyt poiketa :D
VastaaPoistaOlin Reykjavikissa, ja sieltä mm. valassafarilla.
Norja on VARMASTI erilainen kaikin puolin!
Valitettavasti olen täysin maakrapu, teen satunnaisia harhailuja vetten päälle joskus syystä tai toisesta, yleensä erinomaisen hyvästä syystä :D
-jollaista ei nyt ole näkösällä...
Seuraava etappi on Pariisi, mikäli saan siellä viime vuosina usein vierailleen siskoni sinne irroitettua rakkaasta siirtolapuutarhastaan -mikäli en, raahaan hänet sitten väkisin Tallinnan sisustusmaailmaa ihmettelemään :D
Pepi, Pepi, kyl maar meri ain Pariisi päihittää! Kummatkin olen kokenut ja näin tuntuu minusta. Minulla pitää olla erinomaisen hyvä syy, että enää lähden Pariisiin. Alpit ja Tallinnan sisutusmaailma ovatkin sitten jo oma lukunsa...
VastaaPoistaSiskollasi ja minulla on jotain yhteistä: puutarha.
Luannikast reissu! sano raumlaine, minne sitten menettekin.
Pariisissa käyny viimeks teininä, pakko jossain kohden kokea ja sisko on ihan parasta matkaseuraa :D
VastaaPoistaMä tulen merisairaaks jo melkein soutuveneessäkin :/ aina laastari korvan takana, joten en ole se innokkain laivaan astuja!
Arvaa meinasko yks tytö tukehtua silkkaan ihmetykseensä vuosia sitten kun välimerellä laivan irrottua laiturista kävin kysymässä olisko matkapahoinvointipilleriä....ihan vain jotta voisin syödä jotain päivien aikana...Niilillä lilluminen sopii mulle :DD
Pepi, no mene toki!
VastaaPoistaEi ole kiva olla paatissa, jos alkaa voida huonosti. Sulla on joku tasapainoelin vika tms.
Meillä oli ennen semmoinen 13 metrinen rautapaatti ja lähdimme välillä vesille viikoiksikin ihan säästä viis. Minä nukunkin veneessä paremmin.
En ole lillunut Niilillä, joten en tiedä. Siellä ei voi kai mennä paatista uimaan...krokotiilit...otaksun. Olen inokas uimari, joten kiitos ei Niilille. Kreikan saaristo on alkanut kiinnostaa, sillä reissuvuodet lähestyvät...
Niilin risteilyt on matkaa sielun maisemaan, rakastan kaikkia faaraoiden aikaisia monumentteja!!
VastaaPoistaKiertäisin vaikka kaikki jos vain olisi mahdollista :DD
Niili on niin paskavettä, ettei siinä voi uida, vain jossain nuubialaisessa kylässä varta vasten tarkoitetussa paikassa...
NYT taas poistun "linjalta"
Mukavaa perjantaita!!
Pepi, minun Egyptini on pilattu! Luen siitä vain lkuisista kirjoistani. Rakastuin Egyptiin luettuani Waltarit. Sittemmin kaalasin Egyptin historiaa Grimbergin kansojen historiasta ja paljon muutakin. Se on ohi nyt. Tyydyn katsomaan dokumentteja maasta, jota ei enää ole. Minulle.
VastaaPoistaMinä poistun ulkoiluttamaan Hänen Majestettiaan, lykkään lisää puita leivarin pesään, otan pyykit koneesta, nautin toisen kupin Robert'sin suklaakahvia, luen Hesarista keskenjääneet sivut ja katson, mitä posti toi tänään. Postimies saapui taas ovelle kirjapakettien kanssa ja minä täysin rjähtäneessä tilassa. Elämää.
Kiitos samoin!
Oi, ihanaa..
VastaaPoistataidan matkustaa elokuussa sinne Norjaan, Björk Thorballsdottiristoon.. ja valassafarille ja synttäreille !
rakastan merta ja valaita, delfiinejä...ne ovat niin viisaita ihania..
itsekkin uin kuin delfiini, eli perhostelen..
ihanaa perjantaita !
Hanne, niin sitä pitää!
VastaaPoistaMeillä onkin sitten samoja rakkauksia, siis meri ja nuo valaat ja delfiinit.
Muista, kuka oli 'primus motor': Sinä kuvaat minulle ja kerrot sitten KAIKKI;-)
Minäkin uin kuin delfiini, olen syntynyt veteen.
Kiitos samoin!
Kiitos sinulle, kun kävit varmistamassa, minäkin kävin vielä..
VastaaPoistaOlen tehnyt yhden , omasta mielestäni hyvin koskettavan, lokkitanssin.
Olen itsekkin tanssinut sitä, joskus 10 v sitten..
Se alkoi hiljaisuudessa, sitten voimakkaita meren aaltoja, lokkien kirkumista, ikäänkuin ne itkevät ja huutavat maailman tilannetta ja sitten alkoi musiikki ja lopuksi taas meri ja lokit..
Yksi lokki kuolee mutta pikku poika löytää sen ja parantaa...
Hanne,toki kävin.
VastaaPoistaLokkitanssisi kuulostaa juuri niin lokeilta...ja tuo miten kuvailet, kuin lokit itkisivät ja huutaisivat...joskus ne kuitenkin myös voivat nauraa, mutta eivät näin draamallisessa esityksessä...