Tässä kohtaa piti olla jo eräs viettelevä puutarhakirja, mutta ehkä se on huomenna. Tai myöhään tänä iltana. En tiedä vielä. Kirja jota luen voi viedä minut pahasti rajan yli: Ihan aikuisten oikeesti voin muuttaa Englantiin! Sieluni liitää nyt siellä. Vaeltaa narsissiniityillä...Toisaalta, miksen voisi tehdä lehdostani narsissien pyhättöä, jossa valkoiset, tuoksuvat kukat sekoittaisivat toukokuulla pään ihan lopullisesti. Itse asiassa olen kyllä jo sen kaiken aloittanut...istutukset ja pään sekoittamisen.
Lampeni kultakalat peilailevat kuunliljojen
ihailussa.
Lehmukset jo varistelevat mennyttä suvea lammen
pinnalle.
Minä ryömin nöyränä puutarhani iholla.
Viillän tuhat haavaa multaan toivon kohduksi:
Poeticus Actae, Poeticus Actae...
Viillän tuhat ahnetta haavaa lisää
- toivon varmasti syntyä:
Poeticus Actae, Poeticus Actae...
Suljen haavat suudelmin:
Poeticus Actae, Poeticus Actae...
Oi ihana toukokuu!, nyt tiedän:
Kevätjuhlieni aikaan yksikään maakohtuni hedelmä
ei tohdi olla kumartamatta valkeaa päätään,
levittämättä huumaavaa tuoksuaan
- Runoilijan tulla.
- Leena Lumi -
kuvat Runotalo
Voi miten ne ovat kauniita. Tuolla ne jo odottelevat valmiina lumen alla. Kävin tänään katsomassa puutarhaani...lunta on puolisen metriä...
VastaaPoistaKaunis, puhdas aivan valkea kirjoitus ja ihana runo - voi kaipauksen kaipausta, en ihan ala itkeä ikävää - ne vaan ovat niin ihania, kaikki valkoiset narsissit ja se tuoksu iltatuulen mukana...
Tuoksuvia kukkia ja tuoksuva runo... Meilläkin tuoksuu perunanarsissi huumaavasti ruukussa pöydällä!
VastaaPoistaSari, niiden valkeus kera tuoksun, joka on hyväilevä, ei liian päällekäyvä, ja mikä silmien ja sielun virkistys. Kiitos ja kiitos sinulle♥
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, ovatko olleet kellarissa sykystä ja milloin nostit huoneisiin? Minulla on nyt menossa ensimmäinen oma istuttama kokeilu sipuleilla, jotka sain lahjaksi kaukaa.
Mistähän tulee tuo nimitys perunanarsissi, kun se kulkee täällä blogiessa sitkeästi ja puutarhuri ei tunne kukkaa tuolla nimellä ja itse ostin omat 'perunanarssisipulini' nimellä 'Sir Winston Churchil' sekä 'Bridal Crown'. Niitä on nyt sitten todellakin istuettu;-) Taisin vähän yli-innostua...
Mukavaa kevään odotusta Sinulle!
Teillä ei näy tuo lumentulo loppuvan millään!
VastaaPoistaMutta kyllä se kevät tulee,ja hieno runosikin sitä enteilee...Muuten,tein ihanaa munakoisoruokaa viikonloppuna,ja kun sinä olet munakoison ystävä,suosittelen viimeisintä ruokablogin postausta,Oli todella hyvää!
Jael, kaksi kertaa tänään lumitöitä ja kauan, nyt en ehdi edes ruokaa laittaa, saa Päämies tehdä, kun tulee. Minä vaellan aivan poissa tästä maailmasta...
VastaaPoistaKäyn siellä huomenna! Kiitos vinkistä♥
Valkoiset narsissit on tosi kauniita. Saksaksi muuten Dichternarzisse eli runoilijanarsissi.
VastaaPoistaKyllä lumi alkaa jo minustakin riittää, vaikken siitä ahdistu lainkaan niin paljon kuin suurin osa kanssaeläjistämme. :) Ja valkoisia kukkia kaipaan elinpiiriini aina.
VastaaPoistaMeillä on yhteistä myös tuo britti-innostus. Minähän olen siellä asunutkin, ja palaisin mielelläni, mutta nyt niin moni asia pitää Suomessa kuitenkin. Sitä paitsi haluaisin sitten muuttaa maalle, ja luulen että miestä olisi vaikea taivutella siihen.
Allu, hyvin osuu taas kerran saksan kieli oikeaan. Kiitos tiedosta! Ja minä tykkään kanssa.
VastaaPoistaKaroliina, ei minua ainakaan lumi vielä ahdista, mutta minua tuskin tarkoititkaan, Leena Lumia;-)
Minun sisälläni asuu se pieni britti, mutta mieheni ei ihan jaa tätä asiaa kanssani...täysin. Varmaan joku kompromissi sitten tulee kyseeseen, kun aika on.
Upeat kukat ja upea runo, Leena Lumi<3 Olet menettänyt sielusi valkealle värille:))
VastaaPoistaTämä on niin kaunis postaus. Valkoiset kukat ja ihana runo.
VastaaPoistaOlisi jo niin ihanaa päästä "ryömimään puutarhan iholla".
Aili, vanha runo, minkä ehkä runoilijana huomasit...Kuka voikaan vastustaa kukkien valkeaa valoa. Mieti: lumikellot, juhannusruusut, kielot, valkoiset akileijat, valkea särkynyt sydän...toki myös pinkit ovat kovasti mieleeni, ehkä myös sinun.
VastaaPoistaKiitos♥
Unelma, kiitos♥
Eikö olisikin;-) Paineet on jo kovat!
Leena, täytyy tunnustaa, etten ole mikään viherpeukalo ja tuo perunanarsissiruukku oli tuliainen ystäviltä :). Yritän kuitenkin pitää sen hengissä kevääseen asti, jospa sen saisi ulos jatkamaan kasvuaan...
VastaaPoistaPienen mökin emäntä, minä olen ja suosittelen;-)
VastaaPoistaEi sen tarvitse mitenkään kauheasti hengissä pysyä, kunhan et vain kastele sitä liian märäksi. Epäilen, että se nukahtaa, kuten minun viime vuotisetkin ja silti istutin ne maahan. Tänä keväänä sitten näen, miten kävi. Minulla on täällä jo paljon nuukahtaneita sipulikukkia odottamassa.
Täytyy tunnustaa, että innostuin viime vuonna tuosta 'perunanarsissita'niin, että istutin sitä syksyllä vähän enemmänkin.