Kuka?
Liekkisydän. Tulisielu. Suuren puutarhan pitäjä. Vanhan koiran omaishoitaja. Kiireisen liikemiehen puoliso. Ikuisesti Lukija & Kirjoittaja. Levoton tuhkimo, jota on haastateltu lehtiin kaikesta mahdollisesta alkaen sisustuksesta puutarhaan, Bo Carpelaniin ja kaikkea siltä väliltä. Hulluna koiriin, mereen, suvisateeseen ja syksyyn. Arvostaa aviopuolisoaan, jonka viistopallot tuovat suhteeseen jännitystä ja haastetta. Entinen perfektionisti, nykyinen boheemi. Monenlaisen musiikin ja hyvän ruoan ystävä.
Mitä?
Blogi, blogi, blogi. Luen ja kirjoitan. Osallistun myös kirjoituskilpailuihin. Mitään vapaa-ajan ongelmia ei ole vaan pitäisi saada vuorokausi tuplana. Pääasiassa kirjablogi, mutta myös muuta elämää eli Kirjoja & Elämää.
Missä?
Harjukaupungin äärimmäisellä saarella, arkkitehti Alvar Aallon huvilasaarella. Isolla tontilla, jossa puutarha sekä oma puisto, kaunis lehto, vanhat lehmukset. Valkoisessa kivitalossa, vihreässä huoneessa, joka on toimisto/kirjasto ja jonka piti olla siivottu tänään puoleenyöhön mennessä, mutta…
Millä?
Intohimolla, joka saa tietokoneenkin toimimaan, vaikka kovalevy olisi hajalla. Näin tein kerran kaksi viikkoa ja siitä on tullut osa harjukaupungin urbaanilegendaa.
Milloin?
Aina vaan. Aamulla, kun kahvi tippuu, joskus suden hetkellä, useimmiten aamupäivällä ja illalla, mutta ehdottomasti liikaa. Aina.
Mitä mielessä nyt?
Todella paljon! Miten selviän after Olga. Milloin saamme aikaa/energiaa tehdä pari kovasti odottamaani remonttia. Mitä todella aiomme tehdä muutaman vuoden kuluttua, kun mieheni jää pois työelämästä eli lähdemmekö Euroopan kiertolaisiksi, kuten olemme jo kauan suunnitelleet vai… Millä mielellä äiti menee seuraavaan syöpäkontrolliinsa. Miten viihdytän ensi viikolla Kanadan vierastamme, kun hän valitsikin nyt suven sijasta maaliskuun tulla meille. Miten selviän kaikista ihanista kirjoista niin että näkyy ja tuntuu vain intohimo, ei työ, mitä niiden eteen on tehty. Mihin perustan uuden kukkapenkin valkoisista särkyneistä sydämistä. Miten osaan olla riittävän kiitollinen siitä, että ympärilläni on etäystäviä, joista yksi eli Soolis teki kollaasin tähän haasteeseen, sillä Päämies vasta soitti Frankfurtin kentältä, että…Miten muistan nukkua edes joskus ja jokohan kohta on aika siirtyä lukemaan kirjaa, jota en edes aikonut ottaa. Kurkistin sitä vain kaupassa, luin ensimmäisen sivun, luin toisen…ja sitä jatkuu nyt vaan, eikä tämä saisi ikinä, ikinä loppua tämä lumoava kirja, joka saa minut öisin valvomaan ja aamulla katsomaan syvälle Olgaa silmiin, jotka ovat kuin meripihkaa...
Ojennan tämän helpon haasteen edelleen Soolikselle, Jaelille, Mirkalle, Saralle, Valkoiselle kirahville, Hannelle Virtaukseen, Pepille sekä Hannelle Valkoiseen leinikkiin ja Ahmulle Vinttikamariin sen kunniaksi, että teemme Ahmun kanssa tuskin koskaan samoja kirjoja, mutta sitten kun teemme se onkin luokkaa Geraldine Brooksin Kirjan kansa.
Tämä on sitä Tytöt tahtoo pitää hauskaa…, joten osallistukaa!
Because The Night
kollaasi Soolis
Ihanan palava ja intohimoinen postaus - juuri niin kuin sinä Leena! Minäkin voisin toivoa tuplavuorokautta tällä hetkellä. Mutta silti sanon sinulle muista levätä!
VastaaPoistap.s. Mun piti sanoa edellisestä postauksestasi, että Mennyt maailma oli niin ihana lempisarjani ja olen lukenut kirjankin. Minulla on myös sarja DVD:nä.
etäystäväsi
Kiitos haasteesta, vastataan. Tästähän voi saada hyvinkin hauskan ja syvällisen, kuten sinunkin vastauksesi.
VastaaPoistaJa Patti Smithiä soi lopussa linkissä. Aina sykähdyttää.
Minulla oli viime viikko tuollainen viikko, kun tuntui, että on jo ihan liikaa kaikkea, mutta jos silti vielä tuo..ja tuo...
VastaaPoistaJa on sinullakin paljon mielen päällä!! Isoja asioita arkisten ohella. Niin on täälläkin..Mutta, päivä kerrallaan!
Sara, osallistu sinäkin! Lisään sinut;-) Pitää vähän näyttää privaattipuoltakin...
VastaaPoistaSe Mennyt maailma oli niin ihana...kunpa minulla olisi se DVDnä. Se taisi tulla pariinkin kertaan, sillä minusta tuntuu, että olen katosnut sen kahdesti.
En tiedä,miksi jatkan itseni laiminlyömistä ja nukun liian vähän. Syön kyllä terveellisesti ja ulkoilen, mutta nukun liian vähän, koska vuorokausi ei riitä minulle!
Soolis, Pattia sulle ja mulle, toivottavasti muutkin pitävät.
VastaaPoistaSinulla on nyt aikaa tehdä syvällinen ja paneutuva, minulla ei ollut, kuten tiedät...Minä en odota, että teet sen tänään;-) Tämmösten juttujen pitää olla niin, että tekee sitten kun ehtii.En vain voinut jättää nyt huomiselle monestakin syystä.
Susa, siis elämää suuremmat asiat sekaisin kaikkien arjen juttujen kanssa, joista voisi mainita, että tämä ja ensi viikko= huh, huh!
VastaaPoistaAsioilla on taipumus tulla yhdessä rytäkässä, mutta onneksi niillä on myös taiåpumus järjestyä.
Tosi kivasti kirjoitettu teksti! Minä olen niin kiireinen hauvavauvojeni kanssa, että on viimeaikoina tullut tosi vähän kommentoitua. Suurimman osan ajasta kuitenkin vievät yhäkin käsityöt. Yhden artikkelin kirjoitin Suomeen rotulehteen, muuten en ole ehtinyt kirjoitushommia tehdä lainkaan. No, aika aikaansa kutakin :)
VastaaPoistaIhana teksti, Leena Lumi! Tuo ensimmäinen Kukao-osio puhutteli erityisesti!
VastaaPoistaVoi, Leena, jopas haasteen heitit, niin upea on stoorisi.
VastaaPoistaTäällä mä taas ihan pakahdun sitä ahmiessani.Vau!!!
Tuohon pystyy vaan Leena Lumi.
Otan kiitoksella haasteen vastaa, mutta ajan kanssa vastaan.
On ollut kaikenlaista tohinaa. Perjantaiksi osuu vapaa päivä, mitä nyt mammografia, se maksuton, kutsuu.
Sitten on taas kolmen päivän työputki, vaan 27,5 tuntia yhteensä.
Mukavaa viikonloppua Sinulle♥
-Hanne-
elämän makuinen, punaviinimäinen kirjoitus! kaikkea mitä kirjoitat maustaa aina palo. musta se on mahtavaa! :) mainioita ajatuksia. mukavia päiviä sulle!
VastaaPoistaIhania vastauksia,intohimoa ja paljon muuta;) Hienon kollaasin teki Soolis:) Paljon asioita on sulla mielessä,välillä pitää se mieli nollatakin,jotta jaksaa...Kiitos haasteesta,osaankohan vastata..
VastaaPoistaTartun haasteeseen -HETI kun ehdin!!
VastaaPoistaHurlumheitä menty ja mennään vielä pari päivää, sitten toivottavasti helpottaa taas. Hetkeksi!
Voi kun joku antaisi niitä tunteja!!
Meriluoto saapui, enkä ole ehtinyt avatakaan!
...syömään...
Leena, olet ihana ja sinulla on hyvä elämä. Muista pitää itsestäsi huolta! Minäkin täällä yökyöpelinä taas, mutta toisaalta olen pysynyt terveenä nämäkin kuusi viikkoa, joiden aikana muu perhe on sairastanut kuusi kuumetta...
VastaaPoistaTätä oli kiva lukea! Saat kyllä hienosti näihin postauksiisi mukaan sen vauhdin ja tekemisen palon mukaan.
VastaaPoistaJaa, kannattaakohan tähän loppuun todeta, että muista myös huilata...
: ) Aurinkoista hulina viikkoa!
Mia, totesin juuri eilen yhdestä koirasta haaveilevalle ystävälleni, että kun koira on pieni ja vilkas ja kun koira on hidas, sairas ja vanha, se on rankinta. Toisaalta koira palkitsee aina!
VastaaPoistaValkoinen kirahvi, kiitos! Se tuli vain ja se on minä.
Hanne, kiitos! Tee sitten, kun sinulle sopii. Aikamoista täälläkin: Mies soitti illalla Frankusta ja luulin tulevan kotiin klo 00.01. Aamyöstä heräsin siihen,että ketään ei ollut tullut. Taas koneet myöhässä ja seuraava lento ehti lähteä. Hän ei ole nukkunut yhtään, saapui juuri. Tämä on meillä liiankin tavallista.
Akissfromthepast, kiitos!
VastaaPoistaSille ei voi mitään, jos on Roihuava Soihtu jo syntymästään;-)
Kiitos samoin Sinulle!
Jael, kiitos! Toki osaat. Nyt oikein odotan;-)
Pepi, tietäisitpä, montako kirjaa minulla odottaa avaamista...
Ailan runot odottavat.
Karoliina, kiitos ihanuudesta!
VastaaPoistaMinulla on hyvä elämä, jos rankka on sama kuin hyvä. Olen kokenut tosi kovan avioeron, melanooman, melkein lapsettomuuden ja sen myötä monenmoista, kuopuksellamme rajut allergiat, joten vuosia meni sairaalassa ja lääkärien vastaanotoilla, jouduin jättämään tyttäreni lääkärin määräyksestä urani ja hoidin lapseni itse, sitten hoidin välillä syöpään sairastunutta äitiäni ja viime yönä lennot jälleen myöhästyivät ja sain äsken kotiin upiuupuneen miehen, joka nyt nukkuu alakerran vierasmakuuhuoneessa. Sen lisäksi tämä on meille aivan tavallista, kuten myös pitkät työpäivät ja viikonloput matkoilla. Jos tämä on hyvä elämä, sitten minulla on se.
En ole ikinä saanut mitään ilmaiseksi. En kuulu valittajien sukuun, siksi monet luulevat, että elämäni on helppoa, mutta sitä se ei ole. Silti: Liekkini palaa tulessa kuin sillä olisi jo kiire...
Olen itseni unohtaja, mutta yritän siitäkin huonosta piirteestäni kasvaa pois.
Karoliina, muistan kaiken lapsen sairastamisesta, kun ei joskus viikkoihin, moniin viikkoihin päässyt minnekään ja ainoa kontakti oli lapsen omalääkäri.
Ole kiitollinen, jos teillä sairastetaan vain flunssaa. Se on todella pientä siihen, mitä voisi olla, kuten vaikkapa allergia kaikelle viljalle lapsen 16 ikävuoteen asti ja niin kovat siitepöyallergiat, että joka toukokuu pitää paeta koivun siitepölyä alpeile. No, siitä piti sitten nauttia, mutta itse maksaa.
Mukavaa loppuviikkoa Sinulle!
Anne, kiitos!
VastaaPoistaNiin moni on tuon jo todennut ja hän, jota edes hiukan uskoin oli Eve ja hän on nyt poissa. Ehkä turhaa, mutta koko ajan yritän.
Kiitos samoin Sinulle!
Leena, hyvä ei ole yhtä kuin rankka, mutta rankankin keskeltä voi löytää hyvää, ja siinä mielestäni onnistut erinomaisesti. ♥
VastaaPoistaJuuri kirjoitin eilen ystävälle, että täytyy olla kaikesta tästä sairastelusta huolimatta onnellinen siitä, että kyseessä on ollut vain kuumeet, yskät ja vuotavat nenät. Pientähän se on monen muun rinnalla. Aina silloin kun lähipiiristä kuuluu huonoja uutisia, muistaa kiittää omia onnentähtiään.
Ja enemmän meilläkin stressaa huoli rahasta ja sitä myötä tulevaisuudestamme, kuin näistä vilustumisista.
Valoa ja iloa loppuviikkoon, Leena!
Karoliina, no nyt puhut kuten minä ymmärrän. Minä pelästyin, että luulet minun elämäni olevan jotain elitististä ja helppoa, kun se on todella kaukana siitä. Elitistisyys, jos sitä on ikinä ollutkaan, poistui jo siinä kohden, kun jouduin jäämään kotiin hoitamaan Meriä. Mutta sitten PÄÄTIN SISULLA rakentaaa sen hyvän elämän ja siinä isona apuna oli tontti, jonka ostimme talomme vierestä ja jonne loin sitten sen puutarhan. Olenkin sanonut, että Salainen puutarhani, josta tulikin kuuluisa, on pitänyt minut koossa. ja toisaalta olenkin myöhemmin ollut kiitollinen, että sain edes toisen lapsistani hoitaa niin ettei tarvinnut aamulla raahata hoitoon. Meistä tuli Merin kanssa myös hyvin läheiset, mutta ei toisistamme riippuvaiset. Siis kaksi ihan eri asiaa.
VastaaPoistaKaroliina, vaikka minulla oli rankkaa, kun ei vuosikausiin tiennyt, mitä olisi voinut lapselle anttaa syödä, ettei taas olla sairaalassa, mutta kasvu piti varmistaa, niin siitäkin paranin, kun menin allergialasten vertaistukiryhmään. Istuin siellä vian yhden kerran. Tulin pois itkien. Siellä oli äiti, jolla oli leikki-ikäinen lapsi, jolla koko ajan letkuruokinta, jotain litkua ja toinen lapsi vieressä, joka sai syödä mitä vain. Kuuntlein äidin puheen, näin hänen uupumuksensa, hän ei edes itkenyt enää ja tajusin, miten onnekas minä olen, kun saan senstää antaa lapselleni lihaa ja muutamaa sorttia hedelmää. Meristä kasvoi vahva, kaunis nuori nainen, joka nyt opiskelee Helsingin yliopistossa. ja tämä siitäkin huolimatta, että eräs yleislääkäri melkein heitti jo pyyhkeen kehiin. Siirryimme yksityiselle ja saimme kaiken sen tuen ja uskon, mitä tarvitsimme. Minusta kehittyi vitamiini- ja hivenaineiden todellinen tuntija siinä sivussa.
Rahasta. Olime siis joka toukokuu omalla kustanuksella Keski-Euroopassa. Kerran emme päässeet ja sitä toukokuuta itken vieläkin. Olimme Merin kanssa sisällä kaikki kauniit päivät. Ulkoilimme yömyöhään, jolloin siitepölymäärät todella pienet. Siitä ulkoilusta on kuva, jota en voi itkemättä katsoa. ja luovuimme minun rakkaasta rättikattoautosta ja monesta, monesta muusta. Vain ruoan laadusta ja matkoista emme tinkineet.
Hyvä elämä tarkoittaa Suomessa usein helppoa ja etuoikeutettua elämää. Siitä minä en tiedä mitään. Paitsi niinä aamuina kun saan nukkua pitkään arkenakin. Reima ei tullut yöllä kotiin. Lennot myöhässä. Minulla on uusi puhelin, josta en aina löydä viimeistä viestiä. En nähnyt sitä ollenkaan. Arvaa olenko nukkunut yhtään. Ja hyvin uupunut mies nukkuu nyt vierasmakkarissa sälekaihtimet suljettuina...
Kiitos, että sanot minun onnistuneen rankasta huolimatta♥ Sitä ei koskaan sano kukaan muu kuin mieheni, sillä moni ei voi edes tajuta, mitä on ollut. Ja minähän en helpolla kerro. Nyt taidan olla niin väsynyt taas kerran valvotun yön jälkeen, että latasin melkein koko listan. Siitä kyllä puuttuu vielä, mutta jätän toiseen kertaan.
Kiitos samoin Sinulle!
Leena, saan hyvin kiinni, mistä puhut! Itse olen aivan ylivarovainen oman elämäni kirjoittamisesta tänne virtuaalimaailmaan, mutta moni asia meitä taitaa yhdistää. Ehkä joskus turisemme siitä kasvokkain!
VastaaPoistaOn valtaisa onni, kun raskaiden asioiden tuhkasta alkaa kasvaa jotakin kevään vihreää. Koen, että sieltä hyvin usein, se ihmisyys kasvaa!
Puhaltelen aurinkoa sinun kevääseesi! Blogisi on ihana, sinä olet ihana!
(((((Leena)))))
VastaaPoistaJaksamista sinulle tänään. ♥
Ei rahassakaan mitään pahaa ole (niinkin usein ajatellaan), pikemminkin mielestäni niin, että jos taloudellinen tilanne on kunnossa, pystyy keskittymään muihin, tärkeämpiin asioihin. Mutta ei raha yksin tee onnelliseksi eikä siitä ole lohtua, jos vaikka läheinen on sairas.
Minunkin vanhempani ovat onnistuneet täydellisesti siinä, että vaikka olemme läheisiä, he ovat antaneet meidän lasten itsenäistyä. Meidän ei tarvitse soitella koko ajan, tai hyväksyttää päätöksiämme vanhemmilla.
Minä aina sanon, että minulta puuttuu kotiäitigeeni, mutta aamut ovat onneksi meillä aika leppoisia, koska työskentelen kotoa käsin, enkä siten ole itse kiireessä, vaan voin keskittyä tekemään perheen aamuista lempeitä.
Valkoinen kirahvi, se olisi mainiota: Kohdata kasvotuksin♥
VastaaPoistaMuista, että olen kuitenkin Suuri Aistien Juhlien Vaalija! Ei pidä jädä ojan pohjalle makaamaan, vaan katsoa tähtiin ja luovia valoon!
Juuri näin! On kuu ja tähdet, päivällä aurinko ja meissä kevät!
VastaaPoistaJoskus matka valoon voi olla pitkä, mutta matkan varrella on onneksi kiviä, joille istahtaa.
Karoliina, lopussa on sen alku eli minä kun jätin urani Porisssa ja tlin tänne Keski-Suomen saarelle ja en lähtnytkään yliopistoon lukemaan kirjallisuutta vaan jämähdin hoitamaan lasta, joka painoi vielä ekalla luokalla...en voi sanoa, niin sanon niin monta puhelua entisiltä uraystäviltäni ettei ole tosikaan. He eivät tajunneet. Minä en edes ole mitenkään sellianen, että 'kaikki lapset ovat ihnaia tms.', mutta olosuhteiden pakosta käänsin tappion voitoksi.
VastaaPoistaKoko ajan tein täysillä jotain. Pidin mm. pakinapalstaa yhteen lehteen. Voitin kirjoituskilpailuja, perustin kuuluisan puutarhan, keräsin rahaa Merin luokan leirikoululle, olin SPR:n ystäväpalvelussa, erään puolueen vaalihommissa, ja tein aina vain kotiruokaa ei ikinä vlamisruokaa. Lattiat piti pestä joka päivä yhden törpön lääkärin LUULLESSA likalla oelvan jopa pölyallergian.
Ei rahassa ole pahaa, mutta se ei voi olla elämän ja ihmisen määre. Katson mikä on ihminen, en kukkaron paksuutta. Meillä on niin monta hyvin rikasta ystävää ja muutama miljonääri joukossa, että tiedän tasan tarkkaan,e ttä onni ei asu rahassa.
Olen muuten voittoisimmat juttuni kirjoittanut silloin kun on ollut kurjinta. Joka vuotinea matka alpeille, hyvin vaativa dieettiruoka sekä kaikki mahdolliset astma- ja laargialääkkeet eivät ole pieni kuluerä. Toisaalta, sain sairaan lapsen hoitotukea kunnes Meri oli 15 vuotta, mikä sinänsä jo kertoo, miten tosi oli kyseessä ja tietysti aina yksin, sillä mies maailmalla.
Karolina, en siis ole kotiäitityyppiä, en oikein lapsityyppiäkään, mutta Meristä tuli mun aurinki, kuu ja tähdet.
Toisaalta olen kodin ihminen, sillä oma koti, sen tunnelma ja puutarha ympärillä mekritsevät minulle paljon. Se on jo horoskoopissani, sillä härkä on paitsi aistinautintojen, myös kodin vaalijoiden kärkeä;-)
Ikävää toisaalta, että sait minut kertomaan kaiken tä´män, sillä haluan olla ihmisille vahvuudeksi, enkä halua valittaa. Vain nuo sanat 'hyvä elämä', joilla on Suomen kielessä niin väärä sointi.
Muuten, kaikki meidän miljonääriystvät ovat eronneet. Sopiva vauraus on tavoiteltavaa, ei ökyrikkaus.
Kyllä minä jaksan: Postimies toi taas kirjoja ja minä olen edelleenkin kylpytakissa, suihkumärkänä ja ihan räjähtäneen näköinen. Jos ei siitä herää niin ei mistään!
Ja sitä samaa jkasamista Sinulle♥
Asioilla on taipumus järjestyä.
Valkoinen kirahvi, kannattaa katsoa tähtiin ja kuuhun.
VastaaPoistaKun on kulkenut pitkän pimeän tunnelin ja nähnyt sen päässä seisovan ystävän tähtiä sormissaan, jaksaa aloittaa ihan uudesti.
Minä laitankin tämän haasteen myös Sinulle, joten ole ystävllinen ja vastaa, kun ehdit♥
Aletaan tutustua!
Kauniisti kirjoitettu jälleen! Malja uusille aloituksille, sillä ne ovat ja hengittävät.
VastaaPoistaKiitos haasteesta, Leena! Vastaan siihen mieluusti.
Nyt käsissäni on yksi karmiva kirjatapaus, josta tekstiä pyörittelen...uh! On sellainen olo, että pitää kirjoittaa päällimmäiset lukuajatelmat alta pois, jotta voin tarttua kirjaa sarvista.
Kiitos! Just niin: Malja uusille aluille♥
VastaaPoistaOle hyvä vain...
Tiedän tunteen...se on käsiteltävä alta pois ja aina/toisinaan/joskus se ei ole helppoa.
Millä? Hihii, kun on palava intohimo, niin siinä ei mitkään mutkat tai muut pitele =D
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua sinulle!
Moi ja voi hyvin♥
Ihanaa, että teit tämän Leena ja tein tämän niin aidosti itsesi näköisenä, tunteen palolla, voimalla, rakkaudella ja ennen kaikkea elämällä ♥ EHdin vasta nyt kommentoimaan, kun meillä on samaan aikaan kipeät lapset ja siitä huolimatta vieraita (eri vieraat tänään ja toiset huomisesta sunnuntaihin saakka), mutta sekin on niitä elämän onnellisia asioita, että saa vieraita, vaikka kiirettä pitää.
VastaaPoistaMe olemme kanssasi useinkin pohtineet näitä asioita, terveyttä, sitä ettei raha tuo onnea sekä sitä, ettei lasten saaminen ole itsestäänselvyys. Olen tosi iloinen, että olet ystäväni. Kiitos ihanasta blogistasi ja toivon sinulle mahdollisimman leppoisaa loppuviikkoa ennen ensi viikon vieraita yms!
Birgitta, juttu on tosi. Mun kone oli maailman hitain ja itkin, siis lue: ITKIN, että koneeni on rikki, mutta Päämies vain totesi, että ei ole. Minä sitten painoin blogia maailman hitaimmin, mutta yhtä paljo tekstiä kuin ennenkin, kunnes Päämies vihdoinkin tuli itse kokeilemaan. Hän vei sitten koneen huoltoon ja 'pojat' totesivat, että 'rouva on blogannut ilman kovalevyä.'
VastaaPoistaKiitos samoin Sinulle♥
Kiitos Leena haastamisestani Kuka, missä, milloin- vai miten se minikään..
VastaaPoistaotan haasteen iloisena vastaan.
oli nautinto lukea sinun , sinua, sinussa, sinuun..
Ilmaisusi on aina niin hersyvän rikasta, hellän haurasta, kuin novellia tai runoa lukis..
ihanaa saada tietää sinusta enemmän..
Tiedän, että meri, sade, syksy, koirat mm yhdistää meitä...
ja että olet siellä nyt missä olin silloin ja välillä kipuna kaivannut takaisin..
Katja, ehkä olin sitten oikea kohde tälle haasteelle. Tein tämän muuten ihan tajunnanvirtana ja soitin vain nopeesti Soolikselle että 'tee mulle yksi kollaasi'. Samalla naputin tekstin, kun Soolis teki tuon kuvan.
VastaaPoistaMinäkin pidän kiireestä, mutta en semmoisesta, että valvon yöllä, enkä tiedä mitään miehestäni. En ole muutenkaan mikään lentomatkustamisen ystävä, joten...Siis kun pelästyy, että toinen on kokonaan poissa ja sitten ei olekkaan...se iski takaisin. Ymmärrät kai. Olen nyt lukenut yhden ihanan kirjan, mutta wordille ei tule mitään.
Kiitos Katja,kaikista ihanista sanoistasi♥ Kaikki me kuitenkin kaipaamme pientä kannustusta, pientä kehua tms.
Jaksa sinäkin, tyttö idästä, jossa sanotaan: "Vieras tulee ajallaan, talo elää tavallaan." Jos olisin vain satakuntalainen, en olisi tässä enää, se varttkarjalaisuus on mun salainen valttikorttini;-)
♥♥♥
Hanne, tämä on helppo ja kiva haaste.
VastaaPoistaJos asuisit vielä tuossa, minne nytkin ikkunastani näen, kävisimme yhdessä ehkä hiihtämässä tai laskettelemassa ja sitten minä veisin sinut issikkatallille ja sinä olisitkin yhtäkkiä heppatyttö!
Kun olen saanut nukkua yhden kunnon yön ja tehnyt yhden kirjan, käyn katsomassa kaikki, jotka olen haastanut!
Kiitos♥
Kiitos haasteesta, hyvä kun kävit siitä blogissani huomauttamassa ;)
VastaaPoistaVastaan siihen, en heti, mutta sitten kun hetki on sopiva. Sillä tavallahan muutoinkin kirjoitan blogiani! :D
Mirka, se tuli melkein vahingossa, sillä minsuta jokaisen pitää saada tehdä omaan tahtiinsa. Jos postaa jostian aiheesta ja haluaa antaa sen vaikuttaa, ei siihen silloin halua tuoda mitään haasteita...Tee sitten kun sulle sopii.
VastaaPoistaHaaste on osoittautunut yllättävän paljastavaksi, sillä ensimmäistä kertaa minä nyt huomaan ihan uusia piirteitä vanhoissa virtuaaliystävissäni. Ehkäpä paljastuin itsekin...
Mirka, aina niin:Kun hetki on sopiva♥