torstai 28. tammikuuta 2016
Maalla, tuplajumia, papusoppaa, lettuja, unelmia ja lumen visiittiä
Ostin tammikuun Maalla -lehden vasta nyt, kun olin unohtanut...Lehden ensimmäinen juttu kertoo Saaripalstan Sailasta. Juttu Myrskyluodon Saila on kiinnostava ja inspiroiva! Sailan sisustus on mielestäni just sellaista kodikkuutta, jota olen yrittänyt itsekin luoda, sillä funkkis on hyvästelty yhtä ruokaryhmää lukuunottamatta. Ihana tapetti Sailalla!
Muistatte ehkä kun kerroin viisi vuotta metsästäneeni tällaista kukkapöytää ja sitten äiti löysi Luvian torilta myyjän, joka pystyi toimittamaan yhden tällaisen. Muitakin oli, mutta niissä ei ollut lasista kukkahyllyä. Maalla -lehdessä on nyt kuva samanlaisesta ja siinä lukee, että 'klassikko toimii aina''. Tällainen rottinkinen kukkapöytä, leveys 80 cm, on saatavana 139 eurolla annansilmat.fi
Onnenpensaita odotellessa huomaa ajautuvansa monenlaisiin jumeihin kuin myös unelmiin. Nyt kun luin niin hyvän kirjan kuin Kotiinpaluu, olen kirjoitusjumissa. Teksti pakenee. Siis olen, kun muuta en voi. Toinen jumini on nyt niskat: Olen hyvä neuvomaan toisia niskajumpassa ja itse jouduin sellaiseen kun unohdin viikon ajaksi hyödyllisen jumppani. Olen tuplajumissa! Toisaalta olemme istuneet Vapaaherran kanssa tuntikausia takkahuoneessa kynttilöiden valossa puhumassa unelmiamme auki. Onhan niitä sinisiä unelmia aina pöydälle nostettu, mutta nyt kun kaikki peilautuu vasten kaivattua uutta koiruutta, olemme todenneet reiluudeksi sekä pientä karvapalleroa että itseämme kohtaan, elää reissu-unelmamme todeksi. Se tarkoittaa meillä viikkojen, seuraavaksi kuukauden poissaoloa, joten hyvästi vielä karvapallero siellä jossain...♥
Kovan ja pitkän pakkaskauden jälkeen saimme vihdoin lunta. Monta päivää oli todella kaunista, sillä en muista milloin puissa olisi ollut yhtä paksu kuura. Varjoliljat talventöröttävät alapuutarhassamme ja toivon pääseväni jo tänä vuonna tekemään niistä juttua tänne Olen myös aika täpinöissäni, sillä onnistuin viime suvena varsin hyvin nurmikon kadottamisprojektissani. Kun palasimme reissusta lokakuun lopulla, eräät unikot kukkivat vieläkin. Ne kukkivat itse asiassa marraskuun ekalle viikolle asti, joten onneksi, onneksi kotona on jo muutama siemenpussi varalta ja lähtö Viherlandiaan koittaa kohta! Kerron niistä enemmän, kun saan kuviakin mukaan.
Hernekeitto eli papusoppa on nyt valmista eli nauttimaan. Herkinkin vatsa kestää, kun keittää sitä tunteja ja itse en enää nauti tämän kanssa tuoretta ruisleipää. Leena Putkosen Superhyvää suolistolle! tästä vähän varoitteli, mutta jokaisen pitää itse testata omat juttunsa.
Jälkkärinä lettuja omilla mansikoilla, joita vielä riittää.
Seuraavakin Maalla -lehti on ostettava, sillä siinä on koukuttava juttu Pihavaja kesähuoneeksi. Eipä muuten, mutta epäilen, että kuva on just siitä kesähuoneesta. Tämän koukku on tuo käsintehdyistä tiilistä valmistettu seinä vai onko tuo peräti korsteeni...Ovatkohan nuo valkoiset kukat leijonankitoja, joita aikanaan kovastikin kasvatin 11-vuotiaana 4H-kerholaisena. Onko niitä valkoisenakin!
Kovin näyttävät kesyiltä kolmekymmentävuotta aviossa olleet tässä kuvassa, mutta sisäinen levottomuus palaa kuin tuli...
Mitä sille voi, jos sielussa jo kukkivat kesälumipisarat kuin lunta uhmaten!
torstaitunnelmin
Leena Lumi
Mysteriet
tiistai 26. tammikuuta 2016
Vainojen kirjat Leena Lumissa
Haluan nyt tuoda Teemakirjastooni erilaisia vainojen kirjoja, joita olen vuosien aikana blogiini lukenut. Osa on faktaa, osa on fiktion kautta faktaa, osasta kirjoja joku voi ihmetellä, 'mitä se tänne kuuluu?' No, on niin monenlaisia vainoja ja kun kirjan lukee, voi aueta, kuka on vainon uhri. Vainon uhri, voi hyvin olla vaikka lapsi, joka joutuu niin kovan sparraamisen kohteeksi, että hän ei siitä selviä. Tai nuori nainen, joka myydään seksiorjaksi vailla mitään toivoa selvityä elävänä pois. Maailmassa on monelaisia vainottuja, eläimet mukaan luettuna, mutta tämän nyt aloitin ja tätä voi sitten sekä korjailla että jatkaa. Eräät lukijani saattavat kaivata tähän joitakin kirjoja, mutta heille tiedoksi, että vaikka olen aina päättänyt karttaa sotakirjoja, onkin niitä tullut luettua yllättävän paljon, joten niistä tulee sitten oma teemaryhmänsä. Tiedän, että sotien ja vainojen polut risteävät, joten nämä valinnat ryhmiin ovat vähän sellainen viiva, jonka piirrän hiekkaan ja jonka seuraava aalto jo pyhkii pois...
Herta Müller: Ihminen on iso fasaani
Herta Müller: Matala maa
Herta Müller: Sydäneläin
Geraldine Brooks: Kirjan kansa
Ros Wynne-Jones: Sade lankeaa
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Nadeem Aslam: Elävältä haudatut
Mitchell G.Bard: Kristalliyö
Rani-Henrik Andersson, Markku Henriksson: Intiaanit - Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia
Kamila Shamsie: Poltetut varjot
Anne Kuorsalo, Iiris Saloranta: Sodan haavoittama lapsuus
Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen
Jelena Kuzmina: Anna Ahmatova koditon
Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa
Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme
Herta Müller: Tänään en halunnut tavata itseäni
Julie Orringer: Näkymätön silta
Nir Baram: Hyviä ihmisiä
Richard Powers: Laulut joita lauloimme
Lena Muhina: Piirityspäiväkirja
Audrey Magee: Sopimus
Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkanväriset silmät
Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos
Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina
Delphine Minou: Nojoud, 10 vuotta, eronnut
Marjut Helminen: Appelsiinilehto
Katja Kettu: Yöperhonen
Eveliina Talvitie: Hieno vai huono. Nainen jolla on maine
Elif Shafak: Kunnia
Philippe Claudel: Varjojen raportti
René Nyberg: Viimeinen juna Moskovaan
Tapio Tamminen: Kansankodin pimeämpi puoli
Maxim Leo: Talviuni Berliinissä
Marceline Loridan-Ivens: Isä, et koskaan palannut
Terhi Rannela: Frau
Miriam Gebhardt: Ja sitten tulivat sotilaat. Saksalaisnaisten kohtalo toisen maailmansodan voittajien käsissä
Aris Fioretos: Mary (Mary, Teos 2016, suomennos Liisa Ryömä)
Max Manner: Kadotettujen kahvila (Arktinen Banaani 2018)
Fernando Aramburu: Äidinmaa (Patria, WSOY 2020, suomennos Sari Selander)
Sofi Oksanen: Samaan virtaan Putinin sota naisia vastaan (Like 2023)
Sytytetään kynttilä vainojen uhrien muistolle!
"Those who cannot remember the past are condemned to repeat it."
"Wer sich an die Vergangenheit nicht erinnern kann, ist dazu verdamnt sie zuwiederholen."
"Ne jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sitä."
- George Santyana -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)