keskiviikko 15. toukokuuta 2019
Toukoarvonta Leena Lumissa!
Avaan nyt toukoarvonnan, jossa on tarjolla paljon jännitystä ja vähän muutakin. Arvonta päättyy su 26.5. klo 12 ja joskus iltapäivästä Lumimies toimii onnettarena.
Osallistua voivat kaikki lukijakseni kirjautuneet tai kirjautuvat. Voit tarkistaa kohdasta Lukijat, oletko mukana.
Palkintoja jaetaan kolme. Ensimmäiseksi tullut saa valita ensin, toiseksi tullut sitten etc. Sähköpostilleni leenalumi@gmail.com voi jättää ykkös- ja kakkosvaihtoehdon sekä antaa postitusosoitteen.
Pyydän myös ilmoittamaan sähköpostin ellei käytössä ole aktiivisesti kirjautuvaa blogia, kiitos.
Mukana on nyt poikkeuksellisen paljon jännitystä, tragediaa ja vähän muutakin.
Ingrid Wall&Joachim Wall: Kun sanat loppuvat Kim Wallin tarina
Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Anne Svärd: Vera
Ray Connolly: John Lennon Legendan elämä 1940-1980
Johanna Venho: Ensimmäinen nainen
Ninni Schulman: Vastaa jos kuulet varattu!
Jane Harper: Kuiva kausi
Eino Leino, Sinikka Hautamäki: Onnen kultaa
Pierre Lemaitre: Petoksen hinta
Ruth Ware: Rouva Westaway on kuollut varattu!
Anna Ekberg: Uskottu nainen
Sonia Paloahde: Aavistus
Lisa Jewell: Sitten hän oli poissa
Ninni Schulman: Tyttö Lumisateessa
Celeste Ng: Tulenarkoja asioita
Lina Bengtsdotter: Francesca
Sanna Ryynänen: Meri Genetz Levoton sielu
Herman Koch: Pormestari
Helen Rappaport: Pietari 1917 Ulkomainen eliitti vallankumouksen pyörteissä
Raili Mikkanen, Sirkku Linnea: Suomen lasten majakkakirja
Anna Ekberg: Salattu nainen
André Aciman: Kutsu minua nimelläsi
Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa
Tapani Heinonen: Ja satakieli lauloi Fellmanin pellolla
Anne Hakulinen, Laila Nevakivi: Lapsen oma ötökkäkirja
Michelle Obama: Minun tarinani varattu!
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät
Marjo Vilkko: Vilpitön sydän
Håkan Nesser: Café Intrigo
Iloista arvontaa♥
toukokuun viemänä
Leena Lumi
maanantai 13. toukokuuta 2019
Reposaaressa unohdan kaikki lupaukseni!
Äiti Reposaaren Merimestassa katse merelle...
En kuvannut ruokia, mutta lupasin olla kokonaan kuvaamatta! Luin jostain, että monet ajattelevat, että hauskempaa jos kamera ei räpsi koko aikaa. Vain muutama kuva siis. Tässä hienon väriset tyrnidrinkit, joita
siskon kanssa nautittiin ja hyvää oli.
Niin paljon on tapahtunut, että siitä tulee väkisinkin jotain ulos. Silmissä meri ja suru, mutta jo kohta nauran ja höpötän toisena.
Merimesta kauniissa iltavalossa Sari Kalliomäen kuvaamana. Tämä ravintola on minun mielestäni maailman paras kalaravintola ja taivaallinen sijainti...
Tunnen toisinaan, että olen vähän myös räpsööläinen. Ihanat vanhat puutalot, tietynlainen yhteisöllisyys, jossa tuoksuvat meri ja kovat kylmät tuulet, lokit ja kalastajapaatit, hylkeitäkin nähty...Asunkohan joskus vaikka edes yhden vuoden tuolla saarella. Neljä vuodenaikaa. Kerran elämässä. Reposaaressa.
Eilen illlalla alkoivat äidin luumupuun kukat aueta. Se oli hurmaavaa ja sitten vielä hellä kevätsade. Sellainen sade joita ennen tuntui olevan keväisin enemmän...
Ollaan herkuteltu ja höpötetty. Tultiin tänään Ikean kautta ja nyt vasta aloitan seuraavaa kirjaa, oi apua! Muutamat magnolian kukat ovat auenneet ja esikoita sekä scillaa on kiitettävästi. Nyt lukemaan...
♥:lla Leena Lumi
torstai 9. toukokuuta 2019
Äitienpäiväviikonloppua kohti...
Hyvissä ajoin ilmoitan, että vietämme äidin kanssa piiiitkän viikonlopun. Äidin ja muun perheen kokoontuessa olen läsnä, en somessa. Perhe on parasta♥
Tunnelmallista äitienpäivää kaikille äideille ja heidän perheilleen♥
Leena Lumi
tiistai 7. toukokuuta 2019
Kirjasuosituksia äitienpäivälle!
Niille, jotka haluavat muistaa äitiään ensi sunnuntaina kirjalla, tein tällaisen suosituspaketin. Veikkaan Johanna Venhon Ensimmäisen naisen olevan tämän vuoden hittikirja, jonka minäkin olen paketoinut omalle äidilleni. Krista Launosen Ofelian suru on taiteelliselle äidille, joka rakastaa myös Shakespearea ja historiaa. Anna Ekbergin Uskottu nainen on trilleri, mutta suorastaan ylittää genren rajat! Michelle Obaman Minun tarinani voi olla joltain vielä lukematta, mutta ihan uuttakin löytyy eli Johanna Laitilan Lilium Regale: Vaikuttava! Elisabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton on vahvaa ja koskettavaa tarinaa Bartonin perheestä. Jos kirja on jo luettu, siihen jo ilmestynyt jatko eli Kaikki on mahdollista. Suosittelen myös Philip Rothin Amerikkalaista pastoraalia, josta on viime vuonna otettu uusi painos. Kirja oli lukuvuoteni 2018 paras!
Dekkareista pitävälle en voi olla vielä suosittelematta loistavaa Håkan Nesserin Cafe Intrigoa, jossa ei mässäillä julmuuksilla jännityksen siitä yhtään kärsimättä.
Kannattaa myös vaivihkaa tiedustella, onko äiti jo lukenut koko Elena Ferranten Napoli -tetralogian. Viimeisin on Kadonneen lapsen tarina.
Jokainen tekee äitienpäivästä näköisensä ja oloisensa. Meillä kirjat ovat jo lapsuudestani asti kuuluneet äitienpäivään, isänpäivään, jouluun ja syntymäpäivälahjaksi. On onni tulla lukevasta perheestä! Kukin siis ihanasti omalla tavallaan♥
kirjaterveisin
Leena Lumi
maanantai 6. toukokuuta 2019
Carol Shields: Larryn juhlat
Elleivät Stu ja Dot Weller olisi tarjonneet pojalleen
Larrylle ja tämän vaimolle Dorrielle häälahjaksi matkaa heidän entiseen
kotimaahansa Englantiin, olisi varmaan moni asia mennyt aivan toisin ja koskien
monien kohtaloa, ei vain vastavihityn parin. Heidän kanadalaiset ystävänsä
kauhistelivat lähtöä Englantiin maaliskuussa. Eiväthän he voineet tietää, että
siellä jo lumikellot kukkivat ja etelämpänä myös narsissit, kun nuoripari
maksetulla bussimatkallaan sinne vihdoin pitkän kierroksen jälkeen pääsi. Se
mitä tapahtui Larrylle, joka oli ammatiltaan floristi, oli hänen suurin
intohimonsa koko hänen elämänsä ja sitä kohti hän nyt kävi. Kukapa olisi voinut
aavistaa, minkä vaikutuksen Larryyn tekivät brittiläiset pensasaidat ja
puutarhasokkelot? Ja kukapa sekalaisessa seurueessa mukana oleva olisi edes
saattanut unta nähdä, minkä tulevaisuuden sokkelot lopulta Larrylle tarjosivat!
Carol Shieldsin Larryn juhlat (Larry’s party, Otava 1998,
suomennos Hanna Tarkka) ostin joskus pokkarina lentokentältä lukemiseksi Zürichiin
pitkälle viikonlopulle ja niinpä kirja kantaa monia ulkohtaisiakin muistoja,
mutta tärkeimpänä kaikista Shieldsin monipuolisuutta kirjailijana. Jotenkin
Larry Wellerin elämän kuvaus poikkeaa niin kirjailijan muista kirjoistaan eikä se
kaiketi vain johdu tarinan keskiössä olevasta miehestä. Yhdistävyyttä löytyy
loistava kerronta sekä pilkahteleva ilkikurisuus ja myös suorasanaisuus. Kirja
sai Orange –palkinnon 1998 ja syystä!
Larryn elämä on kirjassa jaettu aikajanallisiin lukuihin,
jonka aloittaa Viisitoista minuuttia Larry Wellerin elämästä, 1977 ja päättää
Larryn juhlat vuonna 1997. Väliin mahtuu
mm. Larryn rakkaus, Larryn omaiset, Larryn siitin, Larryn poika etc. aina
siihen hetkeen, kun Larryn juhlat kirjan lopussa alkavat. Larry ei ole
harrastanut juhlia, niinpä hän ei varmaankaan olisi edes järjestänyt
illallisjuhlia ilman silloisen kumppaninsa Charlotten yllytystä. Juhlista tulee
vain pienimuotoinen, yhdeksän henkeä käsittävä tilaisuus, jossa laatu korvaa
määrän. Ihan tavanomainen seurue ei ole koolla, mutta kirjan lukijalle hetki on
mehukas. Larryn siskon ja muutaman muun lisäksi mukana ovat ex-vaimot Dorrie ja
Beth, joista viime mainittu on lentänyt juhliin Britanniasta asti mielessään
jotain...
Larrysta on tullut kuuluisa ja menestyvä mies, joskin hänen
elämässään on ollut aika, jolloin
hän näki työssä ainoan lohdun ja syyn pysytellä hengissä.
Larry on mies, joka ajattelee ikäänsä, terveyttään ja
tapahtuneita. Varmaan traagisinta ikinä on ollut hänen äitinsä masennus, joka
taas liittyy siihen tapahtumaan, miksi hänen vanhempansa aikanaan muuttivat
Englannista Kanadaan. Ja kaikki johtui leikkopavuista! Mikäpä ei Larryn
elämässä olisi liittynyt kasveihin!
Hänellä oli äiti joka itkee nukkuessaan. Äiti jolta puuttuu
kylmä, pelastava uteliaisuus, jota tarvitaan kun pitää selviytyä traagisesta
kokemuksesta; äiti joka oli tartuttanut surunsa lapseen. Maidon, ihon ja
sormenpäiden välityksellä.
Kiitos sokkelopuutarhojen, joita Larry näki ensimmäisen
kerran Englannissa häämatkallaan, hän saa ikiaikaisen intohimon. Hän haluaa
alkaa ’taivutella’ sypressiä, katajaa, lehmusta, orapihlajaa, onnenpensasta,
likusteria, piikkipaatsamaa, marjakuusta, plataania jopa magnolioita
läpipääsemättömiksi aidanteiksi ja rakentaa niistä sokkeloisia labyrintteja.
Sokkelopuutarhat vievät häntä maailmalle niitä ihmettelemään ja jopa Suomesta
hän löytää yli sata sokkelolatomusta eli jatulintarhaa. Sokkelopuutarhat ovat
kuin rakkauksia, joista toiset unohdetaan ja toiset muistetaan ikuisesti.
Shields osaa asettua Larryn nahkoihin, tämän hieman kaunista
alakuloa potevan nostalgisen miehen, joka on aina halunnut olla sovussa
kaikkien kanssa ja keskittyä niin sokkeloihinsa kuin läheisiinsä sillä rakkaudella,
mihin hän kykenee. Kirja Larrysta on noin neljäsataaviisikymmentäsivuinen,
joten voitte olla varmoja yllätyksistä. Olen suuri Shields –fani, ja liitän
tämän kirjan Carol Shields –kirjastooni ilolla. Botanistina sain herkullisia
hetkiä seuratessani, miten sokkelot kehittyivät ja mitä niille myös saattoi
tapahtua. Aviolittoromaanina luin tätä myös kiinnostuneena: Miten Larrysta oli
ratkaisemaan ensimmäisen avioliittonsa finaali ja miten hänestä oli jäämään
paitsi, kun...
Haluan pysähtyä siihen hetkeen kun Larry päättää kaikkien
Chicagon vuosiensa jälkeen palata Torontoon:
Hän on vihdoin keksinyt, mitä hän tarvitsee hyytävään
elämäänsä, siihen hiljaiseen tihkusateeseen, mitä hänen elämänsä nykyään on.
Hän tarvitsee verisiteiden lämpöä, jotakin sellaista jota hän ei ole koskaan
ennen kaivannut. Ehkä näin käy kun...Hän haluaa, että joku vahtii häntä,
soittaa kysyäkseen jotain ihan yhdentekevää...
...ja kutsui loppuelämäänsä luokseen, ottamaan hänet
syliinsä.
*****
sunnuntai 5. toukokuuta 2019
Peili ei voi uskotella että...
Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen sitä niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
lahjoitit sydämeni, en anna sitä takaisin.
- William Shakespeare -
William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)
tiistai 30. huhtikuuta 2019
Tiedän että muistat häntä tänään...
Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.
Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat
vaikka valvot vieraan unen äärellä.
Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.
Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.
Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.
Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.
Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariiin aamulla kello viisi.
- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen
sunnuntai 28. huhtikuuta 2019
Mitä luetaan Leena Lumissa suvipäivistä ensilumiin?
Varhaista kurkata suven ja loppuvuoden lukemisiin, mutta toisaalta katalogit ovat juuri ilmestyneet. Tässä yhteydessä voin myös kertoa, että koska suvesta 2016 on tapahtunut kaikenlaista, bloggaustahti ei ole kesällä tavanomainen, vaan ilmestyn silloin kun vähiten odotatte eli aion ns. pitää lomaa! Tällainen kirjalistaus on kyllä hyvä tehdä, että samanhenkiset lukijat löytävät juuri itselleen parhaiten sopivaa luettavaa. Mitenkään en voi estää puutarhaa näkymästä blogissani...Kirjalista alempana ei ole kiveen hakattu, sillä siihen tulee varmaan yllättäviä lisäyksiä, kuten on tapahtunut jo yli kymmenen vuotta. Ilmoitan nyt ne, jotka jo tiedän ja lisäilen tänne sitten.
Tammi
Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet
Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis
Kari Aihinen: Kapen parhaat
Icasos
Tatu Kokko: Kävelevien patsaiden kaupunki
Minerva
Heinrich Fraenkel&Roger Manvell: Heinrich Himmler SS:n ja Gestapon päällikkö
Peter James: Kuolema vaanii verkossa
Harlan Coben: Veren perintö
Carin Gerhardsen: Musta jää
Irina Holma: Takaisin elämään Uusin tieto masennuksesta ja siitä toipumisesta
Erkki Pulliainen&Lassi Rautiainen: Suomalainen susi
Otava
Heidi Köngäs: Mirjami
Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta
Ian McEwan: Kaltaiseni koneet
Per Petterson: Miehet minun tilanteessani
Sanna Tahvanainen: Kirsikoita lumessa
WSOY
Philip Roth: Mieheni oli kommunisti
Suvi Vaarla: Westend
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Elina Hirvonen: Punainen myrsky
Like
Maike Wetzel: Tyttö joka löytyi
Gummerus
Anna Jansson: Sokea hetki
Camilla Grebe: Horros
Alex Michaelides: Hiljainen potilas
Karen Cleveland: Totuuden tuolla puolen
Atena
Michelle McNamara: Katoan yön pimeyteen
Sitruuna kustannus
Mark Sullivan: Palavan taivaan alla
Santa& Simon Montefireo: Lontoon kuninkaalliset kanit Suuri timanttijahti
Teos
Riikka Pelo: Kaikki elävä
Aula&co
Lucia Berlin: Ilta Paratiisissa
Avain
Leena-Kaisa Laakso: Puutalotarinoita
Docendo
Heidi Kerosuo: Muista, unohda
Ilona Pietiläinen: Olisipa aina joulu
Vain muutamalta enää puuttuvat kannet. Atenalta taisin löytää jotain tosi vahvaa sekä Avaimelta, josta löysin jotain kiehtovaa. Keskityn rauhassa ja saatan antaa aikaani myös omalle vanhalle kirjastolleni. Nytkin on menossa niin herkullinen teos omasta hyllystä, että luen oikein hidastellen.
Mitä itse tähän kaipaan, on yksi vahva elämäkerta, jonka jo taidan aavistaa, yksi tosivahva dekkari, jota en aavista ja sitten tietenkin se kaikkein ihanin kirja ensilumen sataessa eli joulukirja, josta jo näin unta♥
kirjatiedotuksin
Leena Lumi
perjantai 26. huhtikuuta 2019
Louise Penny: Kuolema kiitospäivänä
...maalla kuolema saapuu keskellä päivää ja kutsumatta. Se
sieppaa kalastajia veneistä. Se tarraa lapsia nilkoista kesken uinnin. Talvella
se houkuttelee heidät jyrkkään mäkeen, jonka laskemiseen heidän orastavat
taitonsa eivät riitä, ja kääntää suksenkärjet ristiin. Se väijyy rannassa,
missä on jäällä tuoretta lunta ja luistelijan sirkeät silmtä eivät huomaa, että
järvi on rannasta aavistuksen auki, ja kaaresta tulee hieman laajempi kuin oli
tarkoitus. Kuolema seisoo metsässä jousen ja nuolen kanssa aamun ja illan
hämärässä...
Louise Pennyn trilleri Kuolema kiitospäivänä (Still Life,
Bazar 2019, suomennos Raimo Salminen) vie meidät kauniin romanttiseen quebeckiläiseen
Three Pinesin kylään. Sitähän odotti jotain todella kesyä ja tunsin olevani
mukavuusalueeni ulkopuolella, kun dekkarissa oli hauskaakin. Olen sillä tavalla
tosikko, että jännityksen on oltava jotain Midsomeria vahvempaa, mutta ei kuitenkaan
mitään kiduttamisia, jossa lajissa jotkut dekkaristit aivan kilpailevat
kauheuksista. Eikä tietenkään mitään hauskaa. Nyt kävi silleen, että meikäläinen veti tämän kuin jäätelön
helteellä. Jollain mielettömällä tavalla kanadalainen Louise Penny oli osannut
kohdentaa kaiken juuri kuten pitääkin ja murhaajan arvuuttelua riitti. Hauska
oli erityishauskaa, jota kaikki eivät ehkä arvosta, mutta minulla onkin outo
huumorintaju...Kaikkien rakastama eläkkeellä oleva opettaja Jane Neal löydetään
metsästä nuolen lävistämänä. Ase itsessään ei ole niinkään outo asia, sillä on
menossa jousimetsästyskausi. Huomiota herättää Janen kulkeminen ilman
koiraansa. Hän otti rakkaan Daisy-lemmikkinsä mukaan aina kävelyille. Ja kuka
kummassa voisi haluta murhata Janen? Yhteisön suuresti ihaileman ja arvostaman
henkilön. Poliisitiimi saapuu Quebeckistä rikoskomisario Armand Gamachen
johdolla. Gamache ei ole yhtään tyytyväinen konstaapeli Yvette Nicholiin, joka
onnistuu ärsyttämään hänet pelkällä läsnäolollaan. Gamache ei ole vaikenevaa
tyyppiä ja niinpä
”Terävä pää ei kuitenkaan riitä”, Gamache Jatkoi.
”Sitä on osattava käyttää, Ja te ette osaa. Te katseletta
mutta ette näe. Te kuulette mutta ette kuuntele.”
”Minä katselen ja kuuntelen tarpeeksi hyvin pystyäkseni
ratkaisemaan jutun.”
”Ehkä. Aika näyttää. Kuten jo sanoin, teitte hyvää työtä ja
teillä on terävä pää. Mutta jotain puuttuu. Varmaan tunnette sen itsekin.
Tunnetteko koskaan olevanne ymmällänne, ikään kuin teille puhuttaisiin jotain
vierasta kieltä, ikään kuin olisi meneillään jotain minkä kaikki muut tajuavat
mutta te ette?”
Tällainen tyyli vain pahenee (lue:paranee) jutun tutkinnan myötä aina
siihen pisteeseen, että Nichol on vaarassa joutua yhtenä aamuna ulos jutusta.
Kuitenkaan Nichol ei ole säälittävä, vaan antaa takaisin ja oikeasti yrittää
kaikkensa. Jäin miettimään, että olisiko hän kuitenkin vähän kuin pihalla kaikesta aika monta kertaa elämässään? Ehkä olen väärässä..., mutta dialogit
ovat herkullisia.
Yhtä odottamatonta kuin on Janen murha, ovat kirjan
yllättävät viisaudet! Ja jälleen on asialla Gamache nyt kera Myrnan:
Hänellä oli kädessään kulunut kappale Albertin kirjaa
Menettämisen tuska.
”Veli Albertin teorian mukaan elämä on menettämistä”, Myrna
sanoi hetken kuluttua. ”Vanhempien, rakkaussuhteiden, työpaikkojen
menettämistä. Sen takia meidän on löydettävä elämälle jokin näitä asioita ja
ihmisiä korkeampi merkitys. Muuten menetämme oman itsemme.”
”...kun muutos tulee ulkoapäin, jotkut voivat joutua
syöksykiereteeseen...Elämä on menettämistä. Mutta kuten kirjassa painotetaan,
se johtaa vapauteen. Jos pystymme hyväksymään, ettei mikään ole pysyvää ja että
muutokset ovat välttämättömiä, jos pystymme sopeutumaan, niin meistä tulee onnellisempia.”
Siis huumoria, suuria viisauksia ja kaiken lisäksi vielä
W.H.Audenia Janen murhatutkinnan yhteydessä! Kylän bistroa pitävä pari arvostaa
kovasti W.H.Audenin koottuja teoksia ja he ovat kirjan erikoisten dialogien
lähde. Kaiken keskiössä lisäksi taidemaalaripariskunta Clara ja Peter Morrow.
Etenkin Claralle Jane oli ollut kuin äiti. Jotain Jane oli kuitenkin salannut
jopa Claralta ja sen ympärille keriytyy murhatutkinnan fokus.
Jos arvelet, että kaipaat erilaista jännitystä, tartu
Kuolemaan kiitospäivänä. Kirja on kaupoissa kesäkuun neljännestä alkaen. Tämä
teos myös aloittaa Louise Pennyn Three Pines –dekkarisarjan, jonka toinen osa
julkaistaan jo syyskuussa nimellä Kylmän kosketus. Sarjan kolmas osa
Kuukausista julmin saadaan keväällä 2020.
Värisevällä äänellä Ruth alkoi lukea ääneen, ja tuuli
tarttui hänen sanoihinsa ja lennätti ne kisailemaan lumihiutaleiden ja rukoussauvan
värikkäiden nauhojen kanssa. Daisy loi häneen ihailevan katseen.
*****
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)