Mitä kirjoja Välikaton Feetu tuo lahjaksi tänä jouluna meidän perhekunnalle ja ystäville?

Julkaisen jälleen kerran ne kirjat, joita meillä kääritään joulupakettiin. Osa on jo viety perille länsirannikolle saakka, osa odottaa Lundian päällä. En tietenkään mainitse kenelle: sehän olisi yllätyksen spoilaamista. Jokaisen kohdalla on ajateltu saajan makua ja joltain olen kyllä joutunut kysymäänkin, mutta ei voi mitään sillekään. Myönnän, että ensimmäistä kertaa on minulla joulumieli hakusessa, mutta yritän päästä sen ohi. Monella perheellä on sama epävarmuus, että tavataanko vai ei. Luvian perheen kanssa vietimme joulun jo lokakuussa ihan varmuuden vuoksi, mutta jatkosta en tiedä....Me itse haluamme nyt olla taas aaton kahdestaan kuten viime joulunakin, jolloin lähdimme vasta tapanina tyttären luokse ja pääsimme katsomaan nuorten juuri hankittua vaaleanpunaista ja noin satavuotiasta taloa. Nyt tarkkailemme tilastoja ja laitamme ainakin itsemme noin kymmenen päivän karanteeniin varmuuden vuoksi. Menee niin tai näin, kirjoja on paketoitu. Muistakaa, että minäkin ostan kirjoja, vaikka saankin arvostelukappaleita. Kirjan hinta on Suomessa korkea ja elinkaari lyhyt. Olen ehdottanut Keski-Euroopan mallia, että kirjan hinta kohtuullisemmaksi ja elinkaari pidemmäksi. Siitä hyötyisivät kaikki. En kauheasti riemastu, kun joku uutuus lojuu alelaarissa kolme kuukautta ilmestymisensä jälkeen. Toki, jos se kirja on minulle tarpeen vaikka jollekin antaa, ostan sen sydän kärvistellen. Siinä on paljon työtä tehty ja etenkin kirjailija on mielessäin. Minulla on omat edulliset paikkani matkalla täältä Jyväskylästä Helsinkiin päin, mutta täyttä hintaakin on maksettu. No, ei lahjojen yhteydessä kai pitäisi puhua rahasta, mutta minun on ihan pakko, sillä muistan aina sen mummon, joka, kommentoi minulle joulusaarnaani, että 'lapset ja lapsenlapset eivät välitä, kun hänellä ei ole rahaa muuhun kuin omakutomiin villasukkiin.' Onko parempaa lahjaa kuin villasukat, kirja tai suklaa!

Menee eräälle vain elämänkertoja lukevalle.

Melkein sama juttu kuin edellä...

Läheiselle kaukana♥

Muutamalle ystävälle, joiden maun tunnen.

Kolmas valtakunta kiinnostaa.

Lahjaksi voi etsiä edellisvuotisiakin kirjoja! Bibliofiili taas ilahtuu oikein valituista vanhoista.

Dekkareista pitävälle ystävälle,

Kuin myös tämä.

Suorastaan pyynnöstä...heille♥

Ystävälle, joka olisi kirjaston jonon mukaan saanut tämän ensi juhannuksena!

Tämä meni vaativalle dekkarienlukijalle.

Pienille...yhteiseksi.

Saksalaisesta kirjallisuudesta pitävälle, jota myös Kolmas valtakunta kiinnostaa.

Dekkareista pitävälle ystävälleni. Ja heitä on monta...

Rakkaalle läheiselle♥

Vaativimmalle lukijalleni kauas....

Hänelle joka kerää kaikki Peter Jamesin kirjat ja pitää niistä tietysti!

Tämä tärkeä teos tulee varmaan luetuksi joulun hiljaisina´, lumisina viikkoina....Tosin ystäväni Sanna, ehdotti, että 'kunnolla joulun jälkeen sitten.' Siis tiedän tämän lahjani, koska varmistin, että saan! Jouluna jotain jännitystä mieluummin kuin omien virheiden pohtimista ja kehitysmahdollisuuksia♥

Aiheesta kiinnostuneelle. 

Hänelle joka haluaa jouluyönä lukea jännitystä.

Ystävälleni, joka oli kotikaupunkinsa kirjastossa tämän kanssa numerolla 101!

Pienelle tytölle....

Hänelle, joka tästä innostuu♥

Tässäpä näitä ja mukana on ihan alelöytöjäkin. Haluan lisäksi muistuttaa muutamasta viime vuodelta tai sitä edelliseltä, että löytyy, mutta Adlibris ei lupaa enää ehtiä varmasti toimittamaan jouluksi, joten kirjakauppaan sitten. Näistä jokunen ollut viime vuonna kuusen alla.

Linnuista kiinnostuneille.

Yksi parhaita toiseen maailmansotaan liittyvistä kirjoista, joka kertoo ihmisen hyvyydestä.

Tämän vuoden kirja: puutarhailijan unelmaa♥

Viime vuotinen. Paras true crime minulle tähän asti. Luen uudestaankin.

Tämä taisi mennä jossakin arvonnassa. Lainaan ja luen uudestaan. Tätä oli ainakin Seppälän Prismassa...

Niin...ne villasukat. Meillä koko perhe niitä arvostaa ja veikkaanpa, että 

monet muutkin. Meilläkin noita pehmeitä paketteja, joten toivossa on hyvä elää. Villasukat♥ Suklaa♥ Kirjat♥

joulumuistamisterveisin

Leena Lumi

PS. Mieleeni tuli juuri kirja, jonka luin blogiini 2018 sytokevään jälkeen. Mietin silloin, että kaikkien pitäisi lukea juuri tämä kirja 1) itsesi ja muiden hyväksi 2) jos olet jostain syystä putoamasta systeemin kyydistä ja jäämässä ulkopuoliseksi 3) tai vain ollaksesi valo tunnelin päässä, sitä tarvitsevalle. Kirja ei ole valitusta, vaan kiinnostava sekä osuva tarina siitä, miten kenelle tahansa meistä voi tapahtua ihan mitä tahansa!

Immo Pekkarinen: Kuolleen meren kristallit

Immo Pekkarisen Kuolleen meren kristallit on yksi avain syrjäytymiseen. Zak yrittää ja yrittää, mutta ei vain pärjää...Tämän lukeminen haihduttaa ylimielisyyttä ja tuo nöyryyttä: Lukekaa! Kirja oli mukana Vuoden 2018 parhaat kirjat Leena Lumissa

Elämä on jo riittävän vaikeaa silloin, kun olemme terveitä ja elinvoimaisia. Kun olemme osittain trauman pirstomia, elämästä voi tulla sietämätöntä.

Peter A. Levine

Kun tiikeri herää. Trauma ja toipuminen

Immo Pekkariselta on ilmestynyt runojen ja proosarunojen kokoelma HYVÄKSY KAIKKI Runot 1968-2004, julkaistu joulukuussa 2020. Olen jäämässä tapani mukaan joulubreikille eli samalla olen kuin vuosilomallani. Halusin kuitenkin antaa tämän vinkin teille♥

Vuoden 2020 parhaat kirjat Leena Lumissa ja...

Nyt on se järkyttävä aika vuodesta, jolloin on tapanani listata lukuvuoteni parhaita kirjoja. Mikään tässä ei ole kiveen hakattua, sillä ensinnäkin nämä ovat minuun eniten vaikuttaneet teokset, mutta niitä on muitakin. Toisaalta tämä on yhden ihmisen eli minun mielipiteeni eli vähän kuin olisi Leena Lumi Finlandia, mutta valitsen useampia kirjoja. Laitan niitä vain järjestykseen ja availen vähän muitakin lukemiani teoksia. Otan nyt mukaan myös muutamia kommentteja - syystä! Olen lukenut tavallistakin enemmän dekkareita ja siihenkin on syynsä: Minä toisinaan tarvitsen niitä kuin lääkettä! Kolmatta valtakuntaa en pakene ja kaikki historiaan liittyvä kiinnostaa. Tällä kertaa lavennan, sillä muuten kärsin ellen saa tuoda eräitä 'herkkuja' esille. Arvostan kaikkien kirjailijoiden työpanosta, mutta ehdin lukea vähemmän kuin ennen. Privaattisyyt! Parhaani kuitenkin teen ja blogissani on jo näkyvissä Kurkistus kevään 2021 kirjoihin.

Myönnän, että tämä oli helppo. Päässäni jo jonkin aikaa tuntunut juuri tältä:

1.  Delia Owens: Suon villi laulu

Lukijani kommentti Saksasta:

Allu17. elokuuta 2020 klo 18.42

Aivan uskomattoman hienoa luontokuvausta ja kirjassa tulee aina vaan uusia jänniä käänteitä. Tämä on kiertänyt meidän ystäväpiirissä sen jälkeen kun se ilmestyi Spiegelin bestsellerlistan ykköseksi joskus keväällä enkä tunne ketään, joka ei olisi tykännyt.

Toinen kommentti bloggaaja Tuulalta tänään:

Tuula Laakso

Varasin Suon villin laulun kirjastosta syyskuun alussa. Edelläni oli 187 odottajaa, nyt vielä 67... suosittu on.

2. Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa 

Kotiliedessä no 19 oli valittu parhaita kirjoja ja vain kaksi kirjaa oli kuvattu sanoilla Sensaatio! Owensin Suon villi laulu ja Kinnusen Ei kertonut katuvansa♥

3.  Fernando Aramburu: Äidinmaa

Maistat viiniä, tunnustelet sitä kaikilla aisteillasi. Mietit samalla, että historian tapahtumat tulevat likemmäs kerrottuina yksilöiden ja perheiden kautta. Viini on aivan erityistä: Tulet yhdeksi heistä. Entzun!.. Vuorilla aukeaa kultainen kukka. Vuoret ovat baskien hengitystä. Kohotan viinilasia: Gora Fernando Aramburu! Täytän lasin uudelleen. Haluan tavoittaa tarinasta kaiken. Haluan tarjota sinullekin sen veren ja sovituksen. Kävelen lasi kädessäni kohti rantaa ympärilläni xirimirin hellä syleily.

4.  Kate Elisabeth Russel: Vanessa

Kun majakat alkavat vilkuttaa hätäviestejään, Vanessa korkeintaan hätkähtää ja joskus kyynelehtii. Strane on hyvin tietoinen tavasta koko ajan kysyä lupaa edetä. Pelkästä hylkäämisen pelosta Vanessa suostuu sellaiseenkin, josta ei pidä ja joka satuttaa. Kerran valo välähtää punaiselle ja se on silloin, kun Jacob pyytää sanomaan monta kertaa peräkkäin ’rakastan sinua, isi.’ Kaiken kumuloi kuitenkin jo kohta Nabokovin toinen teos Kalvas hehku ja siitä sitaatti:

Sua palvon, tule, sua hyväilen/ Vanessa tumma. (suom. Kristiina Drews)

5.  Annette Hess: Tulkki

El Mundo pysäytti sydämeni:

Hänen romaaninsa on kaukana sentimentaalisuudesta...Se pyrkii totuuteen, jonka kauheutta verhoaa sakea hiljaisuus.

Annette Hess kirjoittaa lukijan iholle. Eva ei kaihda mitään. Hän ei säästä itseään. Hän käy päin pimeää. Hän lähtee Varsovaan. Hän lähtee leirille. Hänen on pakko lähteä Unkariin, sillä siellä... kunnes vihdoin alkaa murentua kuin hauras ruukku. Totuuden tuojaa ei rakasteta, mutta joku aina rakastaa. Jürgen on Wienissä ja hän lentää Evan luo. On aika.

Celeste Ngn Olisi jotain kerrottavaa jäi minuun.

Kuulaus on yhdysvaltalaisen Celeste Ngn kertojaäänen valttikortti. Se on minulle se koskettavin, sillä kaiken kirjan raskaan ja surullisenkin lävitse on kuin kuulisin jotain lohduttavaa, jotain joka lupaa parempaa, ehkä hyräilyä rannalta...Celeste myös tietää mistä kirjoittaa, sillä hän on itse toisen sukupolven maahanmuuttaja. Mitä taas tulee tarinan rakenteeseen, se on odottamattoman huikea: Vain todellinen taituri kutoo finaalin, joka on kuin jostain suuremmasta, jostain tavoittamattomasta. Kaksi autoa lähtee liikkeelle yössä, isä ja poika, jossain etenee hiljainen vene, järviusva...Tähtiä ja yötä ei voi vastustaa.

Tiina Katriina Tikkasen Toinen silmä kiinni on huikea esikoisteos!

Mietin missä olen tavannut yhtä 'valovoimaisen' miehen kuin oli Mintun isä! Miehen, joka oli vauras, ns. naisten mies, mutta myös perheen arvostaja, mielellään esillä ja kaikkien ainakin näkyvästi ihailema. Miehen, joka oli sähäkkä, komea ja joka erityisesti piti tyttärestään Lucilesta. Lucile sen sijaan:

Kun piti toivoa jotakin ensimmäisen kerran kunniaksi: ensimmäiset mansikat, ensilumi, ensimmäiset perhoset

aina vain samaa:

Hän toivoi voivansa muuttua näkymättömäksi, jotta voisi nähdä, kuulla ja oppia kaiken ilman että mikään paljastaisi hänen läsnäolonsa. Hän olisi pelkkä aalto, henkäys, ehkä tuoksu, ei mitään mihin voisi tarttua tai koskea.

Mieleni alkoi profiloida Lucillen isää Georgesia ja Mintun isää. Mikä samankaltaisuus, vaikka toinen ranskalainen ja toinen Suomesta. Kirjoitin yöllä vihkooni: Muista Delphine de Viganin Yötä ei voi vastustaa!

Luojalle kiitos tavallisesta äidistä, joka EI halunnut kahtatoista lasta, joka EI tehnyt spagaatia 70-vuotispäivillään ja joka EI sulkenut silmiään. Kiitoskiitoskiitos!

Joyce Carol Oatesin Elämäni rottana

James Wyllie: Hakaristirouvat

Luin juuri vähän aikaa sitten Göring ja hänen psykiatrinsa Jack El-Hain Kohtalokkaat istunnot natsirikollisen kanssa. Nytpä alkaa polttaa, sillä kirjassa Göringin ensimmäinen vaimo on miehensä palvoma ruotsitar ja vakaumuksellinen fasisti Carin Göring.

He asuivat jonkin aikaa Ruotsissa ja palatessaan Saksaan mukana kulki rotuaatetta ja Odinia niin, että hirvittää. Tässä kohtaa avuksi olisi ollut lukea Tapio Tammisen Kansankodin pimeämpi puoli, joka avaa enemmän kuin moni edes haluaa uskoa. Siis oliko arjalaisuus tuontiaate Ruotsista? 

Hakaristirouvissa ei ole karttaan piirrettyjä rintamalinjoja, vaan mieliin piirretyt. Kuka oli Hitlerin lähin? Ketä hän arvosti ylitse muiden? Kaunis, mutta ehkä hieman naiivi Eva Braun vai sittenkin siskontyttö..., mutta oi, missä on kaunis Geli?

Marie Héléne Baylac: Agatha Christie Arvoituksellinen elämä

Meissä kaikissa on hyvämme ja pahamme. Tämä kirja tuo framille kaiken. Sellaisenkin, joka voi joitakuita huvittaa, toisia itkettää. Tämä kirja on kuin se kuuluisa räsymatto, jossa kirkkaat värit eivät erottuisi ilman tummia sävyjä. Sitä oli Dame Agatha Christien elämä. Mieletön elämä ja sai elää 85 –vuotiaaksi! Koska loppuun kasaantuu paljon sitä tummaa, haluan lopettaa johonkin, mistä Agatha ilostui todella eikä se tällä kertaa ollut Devonin paksu kerma. Haluan kiittää häntä monista dekkareistaan, joiden kanssa olen saanut pähkäillä syyllistä jo teinivuosista. Sade ropisi mammalan yläkerran kattoon ja minä likka nautin Christien murhajuonista!

Dekkareista positiivinen yllätys oli Stina Jacksonin Erämaa 

Camilla Greben Varjokuvat puolestaan oli mielestäni hänen parhaansa tähän mennessä.

Vuoden 2020 hauskin kirja on Heidi Mäkisen Ei saa elvyttää

Vuoden 2020 jännittävin romaani on Kate Quinnin Metsästäjätär

Vuoden 2020 paras lastenkirja on Karoliina Suoniemen Tehdaskaupungin lapset

Vuoden 2020 paras kuva tulee Paula Ritanen-Närhin puutarhakirjasta Unelmia puutarhasta ja se on Lohjalta Mellinin puutarhasta.

Minun perusteluni näille löytyvät kirjojen kohdilta ja aika laveastikin kirjoitettuna.

Haluan palata viime vuoteen sen verran, että kaikkein paras kommentti ikinä tuli viimevuotiseen Palavan taivaan alla kirjaan tänä vuonna:

Heikki28. toukokuuta 2020 klo 23.58

Olen suositellut tätä kirjaa monelle. Niin lämmin tarina jossa tuoksuu Italian maalaisruoka viini ja valkosipuli kaiken kauheuden keskellä. Paras kirja jonka olen lukenut toisesta maailmansodasta. Uskomaton tarina joka päättyy suureen suruun kaiken ilon keskellä. Pino Lellan tarina on jotakin poikkeuksellisen kaunista. Sota päättyy ja onnistut vaikka missä mutta sydämesi jäi johonkin.

*****

Palavan taivaan alla kirjan kommenttiin sattumalta liittyi jotenkin Ben Kallandin Vien sinut kotiin saama dramaattinen kommentti:

Tiuku14. heinäkuuta 2020 klo 15.19

Olen järkyttynyt.

Seuraan Hesaria, käyn kirjamessuilla, kuuntelen YLE:n kulttuuriohjelmia radiosta ja pidän silmäni auki kirjastoissa. Silti en tiennyt mitään tästä kirjasta. Onko tämä ollut esillä missään muualla kuin kirjablogeissa? Kirjablogeja seuraan laiskanlaisesti, yleensä vain silloin kun olen lukenut kirjan, josta haluan keskustella. Sitä kautta tämänkin löysin. Olit kommentoinut Suvi Ratisen Matkaystävää jossain blogissa ja maininnut ohimennen tämän kirjan. Kiitos, muuten en olisi koskaan tätä tullut lukeneeksi.

Dramaattinen, älykäs, taitava. Sitä kaikkea tämä kirja on. Pitkään aikaan en ole lukenut mitään yhtä vaikuttavaa. Ja siksi tuntuukin niin väärältä, että kirja ei julkaisuhetkellään saanut ansaitsemaansa huomiota. Eikö Atena Kustantamo aikoinaan tajunnut, mikä helmi heillä oli käsissään? Vai jyräävätkö isot kustantamot pienempien teokset järjestään jalkoihinsa?
Kuinkakohan muutakin tuntemattomaksi jäänyttä mestariteosta on minulta jäänyt lukematta vuosien saatossa?

Ihanin vieraskirja ikinä on Muumi Vieraskirja♥

Kaikki nämä lukemani ovat olleet lukuvuoteni helmisimpukoita. Ei mitään kiveen hakattua, mutta kaikki koskettavia. Suurella tunteella ja vähän myös järjellä. Haluan lopettaa Cunninghamin Lumikuningattaren sanoin eli toivon näiden kirjojen tarjoavan teille 

...kaipuun joka on kylmää, puhdasta ja pysäyttämätöntä kuin lumi.

Rakkaudesta kirjoihin

Leena Lumi

PS. Kyllä lukijat ovat bloggaajan sahrami♥ Sain just kivan kommentin yhteen tämänvuotiseen jännityskirjaan:

Unknown8. joulukuuta 2020 klo 20.36

Lähdin mökille kissan kanssa. Evääksi otin "hiljaisen potilaan" Luin vahingossa koko kirjan yhteen soittoon. Kissaani en jättänyt huomiotta. Oltiin mökillä 22 tuntia. Ja me toki nukuttiinkin. Kun kissanluukku räpsäytti Reinon sisään. Kertomana jotta olihan kirja.

Kiitos Unknown, tämä oli hyvän kirjan laatukriteeri♥

Kristina Ohlsson: Korkein tarjous kuolemasta

 

Henry kuoli sairaalassa New Yorkissa heti 70-vuotissyntymäpäiviensä jälkeen. Hän ja Magda olivat asuneet New Yorkissa monta kymmentä vuotta. Kumpikin oli kotoisin Euroopasta, mutta he eivät olleet tunteneet itseään eurooppalaisiksi pitkiin aikoihin.

En aio piilotella tässä sitä, että Henryn kuolemalla oli tiettyjä positiivisia seurauksia. Magdan ei tarvinnut enää olla hallitsevan puolisonsa varjossa. Minä puolestani sain mahdollisuuden toteuttaa yhden unelmistani: minusta tulisi antiikkiliikkeen osakas. Henry oli toivonut, että ostaisin hänen osuutensa sitten kun hän olisi poissa, ja Magda oli antanut järjestelylle siunauksensa. Rintaperillisiä ei ollut, eikä Magda halunnut pyörittää firmaa yksin.

 

Kristina Ohlssonin Korkein tarjous kuolemasta (Henrys hemlighet, WSOY 2020, suomennos Pekka Marjamäki) paljastaa, että minulta on jäänyt välistä kaksi asianajaja Martin Benner -sarjan kirjoista. Siis täysin noviisina Bennerin suhteen lähdin viimeisintä lukemaan. Ohlssonin kirjoja tosin olen lukenut, joten luotin laatuun. Nyt olikin menossa aivan erityinen sekametelisoppa, mitä tapahtumin tuli, sillä jos sanon yhdenkin sanan liikaa, voin spoilata, jos liian vähän, ette tajua, miksi tämä trilleri kannattaa lukea. Tiedätte, että en ole kovasti huumorin perään dekkareissa, mutta musta, tiedostamaton huumori on kova sana. Siinä missä Sebestian Bergman naurattaa julkeudellaan, siinä Bennerkin, mutta paljon, paljon hienovireisemmin. Hän on hyvin itsetietoinen omasta olemuksestaan ja tärkeydestään. Hän jopa jättää kosimatta naista, jonka kanssa on kuuminta ja hauskinta, vain voidakseen olla vapaa kaikkeen. Nyt Lucy onkin menossa avioon toisen kanssa kaihon varjot silmissään ja Martinista on tulossa sulhasen sijasta morsiamen bestman! Toki Martinillakin on aurinkonsa jota kiertää. Hän on onnettomuudessa menehtyneen sisaren tytär Belle. Martinin aurinko nousee ja laskee Bellen mielentilojen mukaan. Tyttö on suloinen, aika pikkuvanha, mutta niin aurinkoinen. Belle vain pitää Lucysta niin paljon, että on aika hankkia au pair avuksi, sillä antiikkiliiketoimet alkavat vaatia liikaa Martinin aikaa. Joku tuttu suositteli Marcelia, ranskalaista nuorta miestä, joka puhui hyvää ruotsia. Martin ei enää muista suosittelijaa...ehkä Magda, mutta kun Marcel, joka oli komea nuori mies, saapui ensivisiitille, hän hurmasi Bellen saaden Martin valitsemaan Marcelin. Nuori mies onkin tulevissa koitoksissa todellinen onnenkanttamoinen, sillä yllättäen Martinin määrätietoinen elämänhallinta alkoi huveta. Tapahtui liian monta outoa asiaa yhtä aikaa ja kaiken keskiössä tuntui olevan arvokas sakkilauta. Ihmisiä alkoi kadota Martinin ympäriltä, jotkut kuolevatkin ja lopulta Martin sai postitse oman muistokirjoituksensa, joka luvattiin julkaista noin viikon kuluttua Bennerin kuolemasta ellei tämä suostu järkyttäviin ehtoihin. Martinin aikalaskenta alkaa...Maailma tuntuu olevan yllättäen täynnä hotelleja, joissa ei asuta, Hotelleja, joihin jotkut menevät sisään eivätkä koskaan palaa. Alkaa ilmestyä salaisia viestejä, joiden teksti on kaikissa sama:

"...And to him who knocks, the door will be opened."

 Benner ei ole mies, jolla on tapana siirtyä sivuun mistään ellei kyse ole avioliitosta. Hän saa avukseen kovimman luokan roiston Boriksen, jonka kanssa he vuoroin vaihtavat palveluja. Peli menee kovaksi, mutta on aika ajoin hulvattoman hauskakin jännityksen siitä kärsimättä. Parivaljakolla on omat puhelimet vain toisilleen ja Boris ei voi mitenkään tajuta, miksi kaikki uhka tuntuu pyörivän Martinin ympärillä. Boriksen mielestä Martin on näihin kuvioihin liian avuton. Boris ihmettelee myös miespuolista au pairia....Joskus tulee hetkiä jolloin Martinkin katuu:

 Marcel oli ainoa, joka tuli huoneeseen, kun olin nukkumassa. Siinä vaiheessa kello oli kuusi aamulla.

Täällä haisee savulta, Marcel sanoi. - Palaakohan jossain?

Onko palohälytin lauennut? kysyin ja hieroin silmiäni.

Ei se olisi edes voinut, Marcel sanoi. - Otin patterit pois sinä päivänä kun tulimme tänne.

Tunsin havahtuvani heti täysin hereille.

Miksi helvetissä menit sellaista tekemään?

Marcel katsoi minua hämmentyneenä.

Oletko kuullut, millaista ääntä palohälytin päästää? Tosi kovaa. En voi nukkua, jos tiedän että sellainen mökä saattaa herättää minut minä hetkenä tahansa.

Miksi asianajaja Benner on epäiltynä  murhista? Miksi Benner hymyilee sisäänpäin, kun kuulee Lucyn häiden peruuntuneen? Ja keitä ovat Suojelijat? Ja mitä Belle kuiskaa Martinille Lucyn sanoneen Martinista?

*****

Dekkarit Leena Lumissa

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti!

"...miksi taistelimme: 
Vapaus, suvaitsevaisuus, kaunis turhuus."

- Mika Waltari - 

Kiitos♥

Finlandia

Itsenäisyyspäivän aattona

Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.

Hetkien välit ovat olleet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm. 1922

psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena

Veteraanin iltahuuto

Suutelen silmiäsi, rakkaani. Suutelen kauniita....

Suutelen silmiäsi, rakkaani.
Suutelen kauniita silmiäsi, rakkaani.
Olkoon se hyvästi
tai näkemiin -
kaunista on elää täysin sydämin
Suomen säteilevä joulukuu.

- Mika Waltari -
Mikan runoja ja muistiinpanoja 1925-1978 (WSOY 1979, toimittanut Ritva Haavikko)

Tove Jansson: Taikatalvi

Jäärouvan käytyä Muumilaaksossa oli kaikki toisin. Poissa oli iloinen hälinä ja tohina. Poissa Muumimamman lempeä touhuilu, poissa Muumipapan seikkailukertomukset, poissa uimahuoneen vilkas käyttö ja suvilystit, poissa syreenien ja meren tuoksu, sillä lopulta vahva jää peitti meren. Muumitalossa nukuttiin talviunta, joka alkoi marraskuussa. Nyt tapahtui kuitenkin jotain aivan tavatonta, sillä Muumipeikko heräsi eikä saanut enää unta. Talo oli hämärä ja mistään ei kuulunut mitään. Vain uuni kohisi alakerrassa. Yksinäinen Muumipeikko nykäisi nukkuvaa äitiä varovasti korvasta. Äiti vain kääriytyi tiukemmin peittoihinsa. Muumipeikkoa pelotti ja hän kuunteli yksin hiljaisuutta sekä kristallikruunun hiljaista helinää. Lopulta pelokas Muumipeikko kääriytyi matolle mahdollisimman liki nukkuvaa äitiään, mutta uni pakeni häntä...

Tove Janssonin Taikatalvi (Trollvinter, WSOY 2020, suomennos Laila Järvinen) on tekijän kuvittama ja siitä erikoinen painos, että kirja julkaistiin nelivärikuvin aikoinaan  vain italiankielisenä. Nyt saamme ensimmäistä kertaa nauttia Taikatalvesta väreissä!

Mukana on toki myös runsaasti mustavalkokuvia, kuten tämä Muumipeikon herääminen kesken talviunien hämärässä salongissa. Tämä oli vielä silloin, kun hän luuli kaikkien muiden nukkuvan, mikä ei ollut ollenkaan totta.

Pahvilaatikossa heräilee tirheä pikku Myy ja pöllyyttää makuupussiaan. Aina yhtä suorasanaisena hän koetti herättää myös siskoaan Mymmeliä, sanoen:

Hei, vanha sisko, huusi pikku Myy ja paukutti Mymmeliä selkään. Mutta tämä vain nukkui liikahtamatta.

Nyt minä alan kyllä jo suuttua, sanoi pikku Myy. Kun kerrankin olisin tarvinnut sisarta.

Hereillä on myös Tuu-tikki, joka asui uimahuoneessa. Värikuvassa kaikki nyt hereillä olijat palelevat kylmässä uimahuoneessa koettaen istua mahdollisimman likellä kamiinaa. Muumipeikko kyseli lumesta ja Tuu-tikki yritti vastata:

Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa ja toisinaan sinistä. Se voi olla pehmeistä pehmeintä ja se voi olla kovempaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Ympäriinsä riensivät pienet, näkymättömät päästäiset ja jäärouva lipui ylväänä uimahuoneen ohi raaputellen samalla kohtaamaansa oravaa korvan takaa järkyttävin seurauksin...Alkoi tapahtua paljon asioita ja uusia olentoja tuli Muumipeikon seuraksi. 

Hemuli oli äänekkäin ja piti eniten talvesta. Muumipeikko yritti harhauttaa häntä lähtemään hiihtämään Yksinäisille vuorille järkyttävin seurauksin estääkseen hillokellaria tyhjentymästä täysin. Hänellä ei ollut aavistustakaan, että pieni Salome oli ihastunut Hemuliin. Salome luuli Hemulin jo lähteneen ja seurasi tämän perään...

Ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen oli alkanut ja nyt Muumipeikko melkein alkoi pitää talvesta:

Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden keskeltä ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.

Talvi! hän ajatteli. Siitähän voi pitää!

Taikatalvi kerta kerran jälkeen lumoaa uusia lukijoita. Lukija on yhtä innoissaan kaikista talviajan seikkailuista kuin pikku Myy. Muumipeikkokin innostui, kun aurinko alkoi jo vilahtaa hämärän läpi. Aurinko piirsi vielä kapeaa viileää uomaa, mutta tuulensuunta oli muuttunut. Tuu-tikki alkoi siivota uimahuonetta kevätkuntoon, vaikka talvi vielä jatkuikin. Etpä arvaa keitä kaikkia oli talvessa mukana! Olikohan Surku, josta niin pidän? Entä sitten Mörkö? Miten oli esi-isän laita ja mistä kuului pientä musiikkia? Taikatalvi on seikkailullinen ja psykologinen. Muumipeikkokin joutui miettimään omia motiivejaan ja Hemuli huomasi, että eräs pieni oli seurannut häntä kaiken aikaa. Salome oli uponnut lumeen, josta Hemuli pelasti hänet laamapaitansa suojiin.

Taikatalvi on Tove Janssonin taikaa, joka kestää jäärouvan vierailut siinä missä yksinäisen Mörön kohtaamiset. Jossain vaiheessa saamme huomata, että kaikki ovat selvinneet. Hänkin, jonka hännästä Myy olisi halunnut itselleen käsipuuhkan!

*****

Lastenkirjat Leena Lumissa