Missä Jyväskylässä myydään kuorellisia saksanpähkinöitä? ja ainakaan se en ollut minä, joka sanoi, että ei enää yhtään muumimukia...

 Missä ihmeessä Jyväskylässä myydään kuorellisia saksanpähkinöitä? Niitä oli tänä vuonna pari kuukautta myynnissä ihan Keljon Prismassa, mutta nyt loppuivat kuin seinään ja vanhasta kokemuksesta tiedämme, että eivät tilaa lisää. Aivan kuin ne olisivat vain joulun juttu. Monia muitakin kauppoja on kollattu. Niissä on monta etua verrattuna vaikka maapähkinöihin, jotka eivät edes oikeasti ole pähkinöitä vaan hernekasveja. Voi laittaa jo illalla syöttöpöydälle ja isot linnut eivät niitä vie. Tulee siis edullisemmaksi! Jos laitat illalla maapähkinöitä tai auringonkukansiemeniä, yksi närhi vetää niitä kuin pelikaani kupuunsa tai tulee jopa variksia. Variksilla on muuta syötävää, sillä ne ovat Suomen maanteiden puhtaanapitolaitos. Myös kuorelliset hasselpähkinät käyvät. Auringonkukka sotkee valtavasti, mutta tarjoamme niitä mustarastaille, jotka asuvat kuusiaidallamme ja myös metsäkauriille, joiden sorkat ovat niin heikot, että eivät saa routaisesta maasta mitään irti. Sam a heikkous koskee mustarastaan nokkaa, sillä se ei kestä jäätynyttä, siksi rusinoita, omenalohkoja ja ajuringonkukansiemeniä sinne. Ruokinta-automaatteihin käytämme kuorellista auringonkukkaa. Kuorimaton kastuessaan tulee kuin taikinaksi, jota on vaikea kovallakaan pesulla irrottaa. Lintuharrastajat tietävät, että kylläinen orava ei mene linnunpesille eli tässä vain tarve saada oraville kohtuullista ja maistuvaa ruokaa kasvaa. Metsäkauriit saivat pitkään kaura- ja auringonkukkaseosta, kun toimme säkkejä Luvialta. Olisin kiitollinen tiedosta♥ Kiitos Ilona Pietiläiselle suloisesta oravakuvasta♥

Joku voi luulla, että minä olisin sanonut, että en kerää enää muumimukeja, vaan vain Wrendalea. Ei pitänyt paikkaansa kun näin tämän Tykkylumi -mukin Renkomäellä paluumatkalla Lohjalta kotiin. Se oli menoa.

Olinkin antanut jo melkein kaikki muumimukit Merille, mutta jättänyt meille vain kaksi Iltapurjehdusta ja yhden Tiuhti ja Viuhti -mukin, josta muistan aina kaksi kivaa tyttöä♥ Nyt meillä on sitten kaksi Tykkylumimukia, jotka teehetkeen sopivatkin.

Tämä ei tietenkään sulje pois sitä, että Wrendalen mukit ovat meille kova sana. Nämä rakastuneet pöllöt ovat niin...♥♥

Wrendalea on jo moneen lähtöön alkaen suosikkivillieläimestäni aina punarintaan ja monta sillä välillä.

Meillä on satanut niin paljon lunta taas, että tälle tutulle polulle emme nyt pääse. Minäkin joka istun paljon koneella tein eilen liikaa ja selkä on nyt mitä on eli käytän lumentyönnintä väärin...Kola ja etupiha ovat Lumimiehen juttu ja minun ovat sitten alapihan polut, että päästään mustarastaille ja kompostille. Taidan päästä tänään helpommalla, sillä huolimatta uudesta superpedarista, jollainen oli käytössämme kera uusien patjojen Lohjalla, eikä yhtään sattunut selästä tai polvesta yhtenäkään aamuna, olo on nyt kuin olisi selkäänsä saanut. Meidän uudet patjat ovat vasta tulossa. Yhtään en valita, sillä rakastan kuivaa lunta. Se on eläinten ja kasvien, jopa asuntojen suoja ja  mielialalle unelmien täyttymystä♥ Lähden nyt kävelemään polkua aamukauriin jälkien perässä...

Sunnuntaipäivän lumiterveisin

Leena Lumi

Pitkän pitkä kuusiaitamme tänään. Siinä asuvat kesäyön laulajat, joten joka päivä sinne niille sopivaa safkaa

Tämä aina silloin tällöin.

Lumisilta...

Aina silloin tällöin...sinisellä hetkellä♥

Joulu helmikuussa!

Nyt vihdoinkin saimme kaivatun joulumme tyttäremme Merin ja hänen armaansa Samin vaaleanpunaisessa puutalossa Lohjalla. Tätä joulua en unohda jutussa kerroin, miten Mr. Murphy iski suunniteltuun jouluumme, mutta nyt toteutimme toiveemme. Nuoremme muuttivat sisään uuteen kotiinsa vasta noin vuosi sitten, mutta edellistapaninpäivänä ajelimme Aurinkolahdesta katsomaan mitä nuoret olivat ostaneet. Vuodessa on tapahtunut paljon ja remppa jatkuu, mutta saan sentään julkaista nyt muutamia sisäkuvia, joista osan on ottanut Meri, ne paremmat, muut minä. Kuvassa äiti ja tytär löhöilevät la eli meidän ns. jouluaattonamme takan ääressä ja molemmilla jaloissaan Tuula-Marjan kutomat/neulomat uudet sydänvillasukat. En voinut vastustaa kiusausta, joten tätä kuvakulmaa tulee niin, että myös sukat näkyvät kunnolla. Ja tuo seinä kera kynttelikön, huoh♥ Pääsette mukaan helmikuun jouluumme, josta puuttui vain se maaginen kuusi, tontut kaikki tallella ja piha joulujuhlavalaistu♥

Kauniin kuusen ehdimme vielä toivottavasti näkemään livestikin, joten alan kertoa nyt helmikuun joulustamme, joka alkoi perjantaina kun saavuimme illansuussa Lohjalle ja automme ohjautui vaaleanpunaiseen puutaloon osaten sekin ihmetellä, että Riihitontullekin oli laitettu omat ledit. Elämäni ainoa kerta kun sytyin punaisille ledeille, jotka oli tungettu tontun lyhtyyn ja ripustettu riihen/ladon seinään. Ei suostunut kameralleni, mutta kuvitelkaa se...

Vinttitonttu ohjasi meidät halien jälkeen yläkerran kauniiseen makuuhuoneeseen eli saimme isäntäväen makkarin, koska vierasmakuuhuone ei ole vielä remontoitu. Vuoden päästä taitaa jo olla...

Perjantai oli nyt joulun lapsemme syntymäpäivä, joten osasimme antaa sisustajalle toivotuinta (pst...se on Ikean lahjakortti). Vitriinin päällä lumiukko hymisi tyytyväisenä. Tapetin eksoottiset linnutkin olin kuulevinani...En ikinä kyllästy noihin perhosiin, joiden aprikoosin tai persikanväriset siivet värähtelevät keijuihin uskoville.

Vitriinistä oikealle on olohuone, uloskäynti terassille sekä olkkarissa tietysti takka. Tässä tilassa on myös ovi huoneeseen, joka on talon takakulmassa kuin pesä pitkämatkalaisille, mutta nyt se on vielä työhuoneena. Me tietysti käännymme keittiöön, josta leijailee houkuttava yrttien tuoksukimara: veitsellä pilkottua persiljaa ja basilikaa ainakin...

Meri yllätti meidät avocado-broileripastalla eli napakymppi. Ruokaisampi avocado-versio, jonka epämääräinen kuvani ei tee kunnia ruoan maulle! Kuulumisia, remonttisuunnitelmia, aaton odottelua, mutta ennen kaikkea: Onnea Meri♥

Aarikan tontut kuiskivat salaisuuksia joulusta...

Olohuoneen puolella Dina, 13,5 vee. Monesta tänä vuonna selvinnyt ja nyt kuin nuortunut, vaikka tässä onkin menossa torkkutunnelmat. Hän on alkanut bilettää öisin...Ovea terassille vartioi kotitonttu Harmaanuttu. Oven takaa löytyy jännittävä luminen maailma, jossa koiruuksille lanatut polut.

Äiti ja tytär ovat ihan vain...elokuussa nähty viimeksi♥

Lauantaina eli helmikuun jouluaattonamme me tytöt menemme vanhaan tyyliin varhain saunaan. Viivymme kauan pehmeissä löylyissä ja välillä vilvoittelemme alakerran punaisella sohvalla suunnitellen millainen alakerran muutos onkaan tulossa. Sillä aikaa miehet kokoavat keskikerroksen suihkukaapin, jota valitsimme virtuaalisesti Merin kanssa nautiskellen. Siinä  se nyt on enää ovia vailla, mutta nekin tulivat ennen jouluateriaa ja lahjoja. Aattoon kuuluva sarjakin katsottiin. Musiikkina alakerrasta kuului soittoharjoituksia rummuilla. Kuvat ovat kummankin rumpalin työskentelystä, mutta pitäähän jotakin jättää jemmaankin.

Joulupöytä odottaa perhettä....

Konjakkilohta uunijuureksilla, jotka ovat taivaallisen hyviä. Onneksi sain tietää, miten tämä maku saadaan aikaiseksi. 

Jälkkäriksi oli Samin herkullista Iris coffeeta valmistettuna suklaakahviin.

Taika jo katselee, että eikö lahjoja avata ollenkaan. No avattiin toki ja nuoret saivat mm. Muumien vieraskirjan ja Ilona Pietiläisen Talven henki Anna joulun tulla, Meri sai vaatteita ja kosmetiikkaa ja Sami uudet Reinot. Yhteisesti nuorille jatkoimme Taika-sarjan kartuttamista. Me saimme jotain, jonka kerran jätimme ostamatta Ikeasta, koiruudet saivat nameja, koska olivat jo joulukuun jouluna saaneet leluja. Ja tietysti suklaata! Oih, joulun taikaa! Ja ulkona maa valkoisena.

Oi Jouluyö♥

Seuraava päivä oli mitä mainioin lenkkeilyyn ja Dinakin oli niin pirteä, että ei kertaakaan pyytänyt syliin. Erittäin kiinnostavia posteja koiruuksilla ystävänpäivänä eli meidän jouluaattonamme. Kotiuduttua Sami asettui keittiöön valmistamaan hänen salaisen reseptinsä pizzaa. En huomannut ottaa kuvaa, sillä kaikki todistavat, että jo vuosi aiemmin tapahtui sama: minä vain söin eikä kamera tullut mieleenkään.

Kirjabloggaaja rentoutuu, kun muut pelaavat lautapelejä. Kohta hän nousee yläkertaan noin satavuotiaan talon henkiä kuuntelemaan ja lukemaan kirjaa, jonka oli lukenut, mutta ns. oikean joulun draamoissa unohtanut.

Nyt olette päässeet mukanamme helmikuun jouluumme. Toivottavasti viihdyitte. Maanantaiaamuna Sami lähti töihin, kun me vielä nukuimme. Lounaan jälkeen lähdimme hyvin, mutta haikein mielin ajelemaan Keski-Suomea kohti. Meri vilkutti ikkunassa ja koiruudet oli lähtöpussattu. Välimatka kasvoi, mutta nyt piti nauttia siitä, mitä olimme yhdessä aikaansaaneet eli ei tämä helmikuun joulu ollut ollenkaan hullumpi idea. Olihan meillä länsirannikon perheen kanssa jo lokakuun joulukin. Kiitos rakkaasti Meri ja Sami♥

perheterveisin

Leena&Reima

Lomalla Lohjalla

Lomalla Lohjalla ja samalla vähän myös remppa-apuna. Olimme runsaan viikon ja koskettavin kuva minulle on kun nojaan vanhaan omenapuuhun ja sylissäni on pala sydäntäni, ikälady, ihana kääpiövillakoira Dina♥

Sheltti -Taika haluaa mukaan  moneen, mutta ei uimaan. Häntä kiinnostavat  vain Dinan uima-altaan vesilelut.

Yhtenä iltana fondueta terassilla, koska koko porukka alppihulluja♥ Tänään jotain muuta ja sitten pieni paussi ja uimaan. Yöllä varmaan istumme taas terassilla, sillä ilma on hulppea. On töitäkin tehty eli remppaa, mutta sovittiin, että upeat päivät otetaan lomana.

Täällä me siis nyt ja kroketti menossa...

Tarkkailevana tuomarina Taika...

Tuomarivaihto ja nyt mukana Dina.

Oranssit taistelevat vielä voitosta...Kohta pieni välipala ja sitten uimaan.

Ensin Villa Haikariin, ihan maisematerassille järvenrantaan maistamaan suomalaisen ginin uutta loistavaa tuotetta Arctic Blue!!! Hauska juttu, sillä ajaessamme kohti Villa Haikaria, kyselin kaikilta, mitä sinisiä värejä he tietävät:koboltinsininen,azurinsininen,kreikansininen, petroolin sininen...ja nyt siis Arctic Blue,

Merin ottama kuva vahvistaa suomalaisen ginin menestystä. Arctic Blue on maailmanvoittaja giniä ja siihen valittua tonicia, jäitä ja huurteisia mustikoita. Osaan arvostaa! Mustikansininen....Kaiken huipuksi tapasimme syntyperäläisen lohjalaispariskunnan, jonka kanssa juttua olisi piisannut. Kiitos te♥

Niin lomalla ja kohta sukellan pituutta...

Tämä kuva ei Lohjanjärvestä, mutta voisi olla! Siellä todella tuli uitua ja sukellettua. Vapaauinti ei niin kevyttä opetella, mutta taidan olla veteen syntynyt, sillä haluan sitäkin oppia ja myös sukeltaa matkaa. Pulahdan välillä Päijänteeseen ja sitten taas Lohjanjärveen.

Uimisen jälkeen iski hirmuinen nälkä, mutta onneksi Villa Haikari on ihan likellä, joten sinne. Rannikkolaisena haluan kalasoppaan aina kirkkaan liemen, jonka keitän itse. Nyt kävi niin, että lämminsavulohisoppaan kerma sopi mitä parhaiten! Täytynee käydä vielä kerta ennen lähtöä....

Lontoolainen Taxi, London Cap, oli tilattu lauantaina kello viideksi. Sitä ennen itsensä pientä ylös rakentamista ja etenkin suihku. Uusi, kaunis suihku ei toiminutkaan. Sami soitti nopeasti korjaajaa ja epäilimme, että kun suvi ja lauantai, emme sellaista saa. Eikö mitä! Menikö 20 minuuttia niin K&T:n Pipe saapui pelastamaan meidät. Vuoto tukittiin ja se meni takuuseen. Kiitos♥

Siirryimme brittiläisin siivin lohjalaiseeen Gasthausiin. Halusimme olla ulkona, vaikka ei ollut varjoa tai markiisia. Oli vielä aika kuuma, mutta ei suvella sisällä. Tässä kyyhkyläiset Meri ja Sami. Meri on meidän bambina, aurinko, kuu ja tähdet...Samikin näkee Merin valon♥

Lumimies Gasthausissa uudessa stailissaan. Oli muuten tosi kuuma. Ja nyt teen ensimmäisen kerran, mitä en ikinä: Juttu jatkuu huomenna, jos ehdin...

Saimme keittiömestarilta kokeilualkupalat vartaissa ja sanonpa, että niin hyvää varrasta en ole ikinä syönyt: vahvat mausteet, mutta en tunnistanut. Sain lisäksi tietää, että nauta jota söin, oli saanut laiduntaa vapaasti!!!Eettiset ruokavaliinat eivät ole kronkkalausta ruoan kanssa: Ne ovat ääni paremman maataloustuotannon puolesta. Kaikkien etu, niin tuottajien kuin kuluttajien!

Yläkuvassa Lumimiehen alkupala eli uppomuna, parsaa,  hollandaisekastiketta ja saaristolaisleipää.

Minä ja Meri otimme Arancinit, sillä saimme näistä viime vuonna testipalat ja päätimme että vielä kerran niitä enemmän. Siinä on riisikroketteja eli pinta on leivitetty parmesanilla ja sisällä on siis riisiä ja kastikkeena paprika- tai yrttiöljykastiketta. Kävi silleen huonosti, että unohdin kuvata kaikkien etu- ja pääruoat, mutta nälkä voitti.

Tässä nautaa, erikseen pyydettynä paljon parsaa, sitten salaattia ja alla hyvin onnistuneita röstejä kaksi. Nyt 'pojat' söivät minun lihaosuuteni, sillä ei vain mahtunut. Toki jäätelö mahtui eli otin lapsuuden herkkuni, vanhan ajan vaniljaa ja suklaajäätelöä. Sami otti pannacottaa...( En tohdi kertoa, montako kahvipannacottaa nautin Ratsulassa Porissa Viimeksi brunssilla...)

Tässä viime vuodelta sama tilaus, mutta parsaa ei. Gasthausin kesämenuu 2021 Tulemme viimeistään elokuussa taas

Tänään uimme, uimme ja uimme sekä syömme sekä ulkona että nuorten terassilla myöhään. Ei täällä nyt ihan lekoteltu ole, sillä mieheni remppaa vävyn kanssa ja me Merin kanssa...Niin, mitä me teimmekään? Miksi minun päässäni alkoi juuri nyt soida Frank Sinatran laulama Pulmusten tunnarisävel...Ai niin, puutarhailtu on!

Tässä on avara sisääntulo, jossa pionit tervehtivät tulijaa.

Jätskipaussilla vanhan omenapuun varjossa. Tämä on minulle yksi pihan viehättävimmistä paikoista.

No jopa! En tunnista pioneita, koska noin 1 000 kasvini joukossa ei moista ihanuutta ole. Syy on vaihtelunhaluni, mistä pioni ei ollenkaan pidä. Hyvä Meri♥

Leena Lumi&co