Kuka tappoi bambin? on väkevä tarina, jossa kiinnostaa jälleen se sama, mistä kerrottiin Ann Heberleinin kirjassa Pieni kirja pahuudestasta:"uhri ei tarvitse kostoa vaan hyvitystä"! sekä Joyce Carol Oatesin Kosto:Rakkaustarina teoksessa hänen erikoiseen tyyliinsä, jossa mukana kosto ja ikuinen klisee: "Itsehän kerjäsi!" Teema on joukkoraiskauksen ikuinen mysteeri ja nyt mukana hyvin toimeentulevien perheiden lukioikäisiä poikia, heidän kanssaan pyöriviä tyttöjä sekä kaksi äitikuningatarta, joista molemmat kasvaneet samassa tyttökodissa. He ovat kuitenkin onnistuneet nousemaan sieltä ylös toinen oikeiston poliitikoksi, Anneliese, ja varakkaan miehen vaimoksi ja toinen, Angela, oopperalaulajaksi. Heidän poikansa Nathan ja Gusten ovat hyviä ystäviä, mutta eivät kuitenkaan samaa maata. Äidit taas ovat parhaita ystäviä. Monika Fagerholmin teos Kuka tappoi bambin? (Vem dödade bambi?, Teos 2019, suomennos Laura Jänisniemi) pyörii vahvasti lukiolaisryhmän ympärillä. Heidän, jotka ovat tunteneet toisensa aina. On pieniä ihastumisia ja tottakai jo seksiäkin. Pojat ovat tarinan etualalla ja minusta jo aika pian Nathan alkaa häiritä, tämä Anneliesen kultapoika ja luokkansa paras. Hän haluaa jotain erikoista, hän ei siedä hylätyksi tulemista, hän saa muut mukaansa. Vain Gusten epäilee pahimmallakin hetkellä. Hän haluaisi perääntyä voimatta sitä tehdä. Ne ovat bileet, joissa koko suuri, upea talo täynnä porukkaa. Vain muutamat tietävät kellarikerroksen eristetystä huoneesta...
Kaiken jälkeen Anneliese asuu kahdestaan poikansa kanssa ränsistyvässä talossa, jota muut kutsuvat Aavelaivaksi. Anneliesen tie Ruotsin oikeiston johtoon on hajonnut. Hän asuu sairaana suuressa talossaan kultapoikansa Nathanin kanssa. Kukaan ei unohda sen yön jälkeisiä lööppejä. Ei lehtiä, joissa Anneliese seisoo turkeissaan aamu-usvassa lehdistön tentittävänä ja hokee epäuskoisena 'Nathan', 'Nathan'...kerta toisensa jälkeen. Kerrankin hän ei esitä, vaan on tosissaan. Hän ei voi uskoa tapahtunutta.
Tuomioiden jälkeen hän on itsensä pahin vihollinen sanomalla lehdistölle ja tv-kameroille suurimman typeryyden:
"Nyt käännämme puhtaan lehden. Ja jonakin kauniina päivänä olemme kääntäneet niin monta lehteä, ettei tätä ole lainkaan tapahtunut."
Ulkomaan kiertueelta oikeuteen saapunut Gustenin äiti on samaa maata lapsensa kanssa. Hän sanoo suorat sanat nulikoiden rikoksesta ja siinä katkeaa ikiaikainen ystävyys Nathanin äitiin. Angelasta tulee oikeusnäytöksen kuningatar. Hän ottaa yleisönsä samoin kuin tekee oopperassa. Kaikki muu olisikin ollut valhetta.
Gosmo ja Grippe tapaavat ja pohtivat tapahtunutta:
"Annetaanko me tosiaan vanhan karhun jatkaa unia?"
"Miten niin?"
"Elokuva...sen nimi voisi olla esimerkiksi 'Bad Karma'. Tai 'Tyttö kellarissa', tietysti myös vertauskuvallisesti esitettynä. Ja se kertoisi, niin - tajuat varmaan, Grippe."
"Siis mitä?"
"Ei, nyt minä tiedän", Cosmo jatkaa." 'Kuka tappoi bambin?' Sen kauriin. Sen viattomuuden perikuvan...Who killed Bambi, se on muuten Pistolsien vanha kappale.
Tajuatko?"
"Tajuanko mitä?"
....
"Entä Nathan?"
"Mitä hänestä? Luuletko sinä että minä pelkään häntä?"
Ja niin tapahtuu, että noin puolitoista vuotta joukkoraiskauksen jälkeen Gusten Grippe, päästyään hoidosta, jonne itse hakeutui, kutsuu uhrin, Sascha Anckerin, jäätelölle. Ehkä ihmettelette, olihan Gustenkin mukana. Viimeisenä. Henkisesti pakotettuna, sillä siitä ei voi vain livetä. Miksi ei voi? Siitä mainitaan etenkin yllä linkitetyissä kirjoissa. Sitten Gusten jättää Harmaalan. Ajaakin auton tiensivuun ja päättää soittaa Emmylle.
Niin...Saschahan oli uskaltanut hylätä Nathanin. Ja mitä sitten tapahtui, lukekaa se tästä satuttavasta kirjasta. On hyvä tietää. Tieto lisää tuskaa, mutta silti.
Armoa. Armoa. Armoa.
*****
Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Mai/Kirjasähkökäyrä
