Joulupöydän antimet on tällä kertaa helppo juttu. Olemme pienellä porukalla, koska kukaan ei jaksanut menneen vuoden jälkeen lähteä ajamaan. Tosin saattaa olla, että sitten tammikuussa...Isolla porukalla tarkoittaa minulle sitä, että vävylläni ei ole mitään sanomista (valittamista) tarjoomuksiini. Meillä on äänetön kisa herkuissa, enkä viitsi kertoa, että hän on voittaja, sillä näin hän tekee vieläkin parempaa! Nyt on sitä mieltä, että olen salannut jonkun ainesosan edesmenneeltä anopiltani saamasta lanttulaatikosta. Ihan tosi, en ainakaan muista.
Nyt pöydässämme istuu kuitenkin perheenjäsen, joka nauttii tästä kanssani eikä hän ole Reima. Koska en ole ruokanatsi, sallin miehille heidän kinkkunsa. Ja onneksi kaikkien juttu on kalapöytä.
Alkuun tulee graavisiikatartar, jolla on hyvä aloittaa. Ja mukana mummonkurkut.Yrttiset valkosipulisilakat on se, mitä ilman ei tule joulua. Kun huolella valmistaa eli ei saa olla vetistä, tästä syö kolme päivää. Tosin päätimme että tapanina on jo ihan jotain muuta. Tämän lisäksi tulee graavia siikaa ja lohta, perinteinen rosolli ja mätiä tulee jos alkupala ei ole graavisiikatartar. Viherpippurimaksapateeta tai maun mukaan Hauhalan hanhifarmilta, jossa ankkoja ei pakkosyötetä, vaan ne luonnostaan syövät riittävän paljon. Jos haluatte syödä hanhenmaksaa ravintolassa kysykää mistä se tulee, että voitte hyvällä omalla tunnolla tehdä eettisen valinnan. Lohjalla oli Gasthausissa niin hyvä palvelu, kun otin kerrankin pihvin, että sain takuuvarman osoitteen katsomaan, että lehmät ovat ulkona! Siksi menen toistekin!
Hedelmäinen manchengosalaatti on Anna-lehdestä Taina Salovaaran ihastuttava ohje: Näyttävä ja herkullinen.
Joulupöytiä on monenlaisia. Tässä Johanna Lehtisen kuvassa joulupöytä Luvian kauniista kylämiljööstä. Vanha hirsitalo aivan huokuu tarinoita, kuten meidän nuoren parimme ja Casper Julianin koti Lohjalla.
Joulun tyttäremme♥ Hän tekee nyt omaa jouluaan. Olimme kutsutut kuten he tänne, mutta vuosi on ollut heidän talonsa remontissa rankka ja nyt iso vierasmakkari on vielä kesken.
Onneksi Meri sai kauan kaipaamansa porealtaan. Viimeksi marraskuun loppupuolella meidän piti tehdä äiti-tytär -pulahdus, mutta kun se yksi sisustuskirja putosi....olin täysin estynyt. No, me annoimme nuorille aikaa nauttia ja pidimme Casper Julianista huolta. Ikkunasta katsoimme kun punaista valoa ja jotain kivaa musiikkia. Minä sain tarjoilla heille juotavaa pimeään ja punaiseen. Make your dreams come true♥♥ Tässä on aika liki oma suosikkirantani ellei merta lasketa. Lohjanjärvi on kirkasvetinen ja pohjassa ei ole salakiviä eikä niljaista kasvillisuutta. Voin sukeltaa matkaa hyvin eteeni nähden.
Raput vinttikamareihin, joissa kaikki makkarit. Tonttu siinä porttivahtina. Oi, olen kirjoittanut nuorten kodista enemmän, mutta hällä väliä, satavuotias talo kantaa tunnelmaa.
Merin taidonnäyte joulukuusi♥
Nuorten joulupöytä viime vuodelta. Aina rentoa ja hauskaa, kiitos♥ Siellä Casper Julian nyt valmistuu puruhampaisiin eli yöt ovat olleet rankkoja, mutta kaikki haipuu kun riihitonttu tallustaa ja taivaan tähdet syttyvät. Altaalta on lyhyt matka joulusaunaan.
Ei tuo meidän kuusikaan huonompi ole. Jalokuusi, joka kestää varisematta kuusi viikkoa. Ellei Reimalla olisi vielä ajatushautomotöitä, kuusi olisi koristeltu tänään. Nyt menee keskiviikkoon ja torstaina on serkun joulukahvit.
Lumiukko vie satumaiseen jouluun pastelliväreineen. Niitä vielä ainakin Jyväskylän Plantagenissa ja minullakin on ikioma. Varattuna odottaa joitakin. Tuo ledi pitää sitten löytää itse, jos sellaisen haluaa.
Joulun henki lähestyy. Vuodenaikajuhlista ihanin. Joulu tulee pirttiin pienoiseenkin, jokaiselle tulee joulu. Emme ole tänä vuonna lähettäneet joulukortteja kuin neljä. Suvun vanhimmalle eli äidille Luvialle ja kolme korttia Casperille. Hänen korttinsa on sarja, jotka on lähetetty päivän välein ja päättyy Petteri Punakuonoon. Lahjat veimme jo marraskuun synttäreillä. Tapaamme virtuaalisesti joko aattona, joka on hääpäivämme tai ensimmäisenä joulupäivänä.