Ken helmiorapihlajia rakastaa, tässä ensimmäiset jatkot...

Helmiorapihlajan juhannusviikkojen väri on vahva. Kaunis, kauniimpi, kaunein! 

Kun tulimme kotiin oli näkymä värisyttävä. Koristepuu on 'Toba', joka on hyvin kestävä. Vyöhyke I-IV. Korkeus 3-4 metriä. Kun nuput aukeavat, muodostuu kuin pieniä ruusuja. Lopulta marjoja ja sitten ruska-aikaan upea väri kauniin muotoisiin lehtiin. Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. 

Monenlaista voi elämässään katua, mutta ei sitä, että on istuttanut helmiorapihlajan tai vaikka 5!

Ottamani kuvat ovat aika samanlaisia, sillä tässä kohtaa on tiheikkö ja satoi ihanasti vettä, mutta tuli vilu. Sain siis kuvauskohtauksen ja niin käy usein sateella. Aurinko ei ole häiritsemässä ja syömässä tunnelmaa ja kukkien väriä.

Tässä ensimmäinen helmiorapihlajamme. Kuva on maaginen, jos omaansa saa kehua. Käytän usein onnittelukuvana yms.

Helmiäisen hohtoista ehtoota!

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Cottage Gardenin tyyliin kasvit saavat viihtyä myös kiinni toisissaan.

Tämän taisin napata lähtiessä, jolloin kukintojen väri oli vasta vaihtumassa. Kartiovalkokuusi vain tykkää! 

Atsaleoita vielä vaan...

Átsalea Ruususen uni on pärjännyt hyvin keskipuutarhassamme. Kaksi aika komeaa yksilöä jo.

Sitten näin tällaisen kukinnon ja olin ostamassa mielestäni atsaleaa....Käyn aina niin kuumana kun jotain uutta ja kaunista. Tytär pudotti maanpinnalle sanomalla, että "tuo taitaa olla kyllä rodo." Kun kysyin Meriltä, että minkä kasvin tai pikkupuun saan tuoda, hän halusi juurikin atsalean Ruususen uni! Katsoo, miten sopii hänen kukkarinteeseensä liljojen ja pionien joukkoon. Sitten ainakin yksi lisää ensi vuonna heti keväällä, jos näyttää japanilaisen puutarhan alulta. Aivan ihastuttavia kuunliljoja on kaarenmuotoinen rinne tulvillaan, mutta toinen mokoma on nyt työn alla. Sinänsä antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta jokainen makunsa mukaan. Kestän rodoa vain sen kukkimisajan ja koska lehdet läpsyttävät kuin kuolleet lepakot monta kuukautta eikä tule ruskaväriä, ei minun juttuni. 

Nyt tässä Ruususen uni sen jälkeen kun sen päälle oli kaatunut keltakaneli. Meni just tämän ja toisen välistä runko eli puutarhakeijut suojelivat.

Tästä tullee jännittävä Ruusunen uni -penkki. Niiden väleissä nousee kivetystä ylös pieniä, hurmaavia Hosta Halcyon -kuunliljoja. Tästä otin suojaverkon pois vasta tänään, sillä rusakko poikasineen voi tehdä myyrän töitä. Saas nähdä kävelenkö yöllä ulkona kuukuilemassa, sillä tähän on panostettu. Pääsen rikkaruohoihin käsiksi vasta nyt kun verkko on pois. Meillä on kivat naapurit, jotka pitävät liikettä yllä ja kastelevat jos tulee kuivuutta. Viime yön sade oli suloista....nukuimme tietty ikkuna auki. 

Koska meillä on pieni lehto, jonka maa on tietysti emäksistä, kastelen kaikki atsaleatkin pari kertaa suvessa rodo&havulannoitteella.Olemme näihin niin intona, että on enemmän kuin yksi. Tänään löytyi pitkän penkin keskeltä vielä neljäs yksilö, joka ei ollut kukkinut. En ollut huomannut, en lannoittanut ja massiivisesti annoin rikkaruohojen siinä kasvaa odottamassa paluutamme. Ensi keväänä siinä on sitten neljä Ruususen unta.

Ja saavat kasvaa yhteen, pienet kuunliljat kuitenkin sieltä aikanaan nousevat ja kun tulee ruska-aika, sekin on atsalean kanssa juhlaa: 

Melkein kaikki kasvimme valikoituvat sen mukaan tuleeko niihin ruska vai ei.

Kirjasta Erään avioliiton muotokuva: Sissinghurstin puutarhan oli oltava kesytön ja sen oli kartettava järjestystä. Villikukkien oli saatava tunkeutua puutarhaan ja rhododendronit oli karkotettava ja niiden lempeämpi serkku azalea sai korvata ne...

Joku voi ihmetellä tämän istutuksen paikkaa. Uusin Ruususen uni on istutettu likelle 45 vuotta vanhaa syyshortensiaa, koska suurin hortensioistamme kaipaa somistusta rungolleen ennen kuin alkaa kukkia. Toisella puolella alppikärhöjä, joita vedämme alas sitä mukaa kuin pensas alkaa työntää uusia alkuja

Love

Leena Lumi 

Moskovan kaunotar, syreeneistä kaunehin...

Jalosyreeni Moskovan kaunotar (Syringa Vulgaris) vie puutarhurin mennessään, sillä kun sen pastelliroosat nuput, kuin helmet, ovat vielä kiinni, se hurmaa ja huumaa pään. Nuppujen avauduttua sävy vaihtuu valkoiseen.

Tämä kuva on jutusta, jossa kerron, miten ensin vähän teimme tämän kanssa väärin eli liian vähän aurinkoa, mutta moskovatar saikin uuden ykköspaikan ja on jo unohtanut epämukavan alkunsa.

Lisää upeasta syreenistä löytyy mm. Leena Lumi's Flower Power Leena Lumi. Jutun nimi on Moskovan kaunotar...toukokuun kukkien finaalin primadonna.

https://leenalumi.blogspot.com/2016/05/moskovan-kaunotartoukokuun-kukkien.html

Leena Lumin puutarhassa

Ja mikä tuoksu....

Laskeudutaan suveen

 Muistoja, merta, helppoa Pavlovaa, Vergiss-Mein- Nicht....

Casper poreissa kotialtaassa, Yyteriinkin tutustuu, Nanan intohimona uiminen...

Those were the Days..., Meri vierailla vesillä, topakka isokoskeloperhe (kuv. Jussi Jääsaari)...

Satavuotiaan vaaleanpunaisen talon tunnelmia, Meri jossakin..., pääskyjen syöntiaika (kuva. Pekka Mäkinen)

Lumimiehen asetelmaa: helmiorapihlajan kukinto, Leena Lumi Lokki-veneellämme, juhannusruusu...

Kaksi nälkäistä vaaleanpunaisen talon pikkuterassilla odottamassa, mitä vävy tällä kertaa keksii pöytään tarjota.

Me ja Reposaari♥

Tahdon ruusujen luo....

Tahdon ruusujen luo, puistoon muistojen,
kätköhön aitojen uneksuvien, luo varjojen ammoisten.

Siellä patsaat minut nuorena muistavat
ja minä muistan, kuinka Nevan vedet heitä huuhtoivat.

Majesteettisten lehmusten katveessa, tuoksuvassa
hiljaisuudessa, laivan mastojen kitinä kummittelemassa.

Ja joutsen kuin muinoin, kautta aikain purjehtien,
kaksoisolentonsa kauneutta rakastaen.

Ja jäisessä horroksessa, vihollisten ja ystäväin,
ystäväin ja vihollisten, kumu satojen, tuhanten askelten.

Eikä loppua näy kulkueelle varjojen,
graniittimaljalta oville palatsien.

Siellä valkeat yöni rakkaudesta, niin salaisesta, korkeasta,
jonkun toisen, kuiskailevat.

Ja kaikkialla hehku jaspiksen, helmiäisen,
mutta piilossa valon lähde, kätkö salainen.

- Anna Ahmatova -
Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)
kuva Elin Danielson-Gambogi 

Toukokuulta

Sinihimmeä ilta,
meren häipyvä kuvastin, -
häikäisten nousevat vaahterat
kultaisia kukkia täynnä!

Kuka maalannut lie,
kuka mestari,
tämän elävän, kukkivan toukokuun,
nämä iltojen kultaiset terälehdet,
pian varisevat,
sinihimmeää taustaa vasten
katoavaisuuden -?

- Aila Meriluoto -
Lasimaalaus (WSOY 1951)

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, isoäideille ja isoisoäideille!

Äitienpäivät kantavat herkkiä muistoja. Pikkulikkana noudin äidille sinivuokkoja Luvian Röyskästä tai valkovuokkoja Kourujärven koskelta. Keitin kahvit, laitoin kakut, olin innostunut. Myöhemmin ostin jotain lahjaakin. Nyt isän jälkeen olemme usein olleet Merimestassa sekä isänpäivänä että äitienpäivänä. Tänä äitienpäivänä hän ei halunnut lähteä...Toivotaan että vielä jonain muuna aikana sitten. Äiti on lokakuussa 98 vee ja pitää puutarhaa. Herkut maistuvat ja kävelee melkein joka päivä kylille, kun kaikki on liki.

 Tänä vuonna äiti saa kiinnostavan kirjan vähän myöhässä:

Linda Huhtisen tietokirja Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset lähtee äidille ja siinä onkin hänelle paljon tuttua, sillä toista kertaa Karjalasta paetessaan äitini ja muu perhe asutettiin Keuruulle. 

Tässä äitini perheensä kanssa kuvassa vasemmalla. Hän oli viimeisessä ryhmässä, joka ehti käydä ripillä Valkjärvellä.

Tässä toinen kirja äidille. Olen lukenut tämän ja kaikki runot ovat minulle rakkaita.Toivottavasti äidillekin. Muistan kun hän kuunteli kun luin ulkoa Hymyilevän Apollon koulun isoihin juhliin. Oli oikein pianosäestys Aulikki Eerolalta. Minulle Eino Leino on Suomen kansan sydänten tulkki.

Äiti Merimestassa. Ihanat noutopöydät likellä ja meri melkein ikkunassa kiinni. Aina sama pöytä Reposaaressa. Ikkunasta voi katsella hylkeiden pomppivia iloisia päitä, kuin palloja.

Lumoavaa äitienpäivää teille kaikille♥♥

Omalle äidille lemmikkejä toukokuun tytöltä♥♥♥Leena

Härmesalvian pauloissa

Viime kesänä löysin todellisen pölyttäjäihmeen, josta en ollut kuullutkaan. Yksivuotinen kukka on tummansininen, valkoinen tai vaalean siniharmaa. Kylmien öiden takia nämä kaksi ovat viettäneet sisällä, mutta tänään noudimme kaksi lisää ja nyt ne ovat maassa. Kärsivällisyyteni ei kestänyt. Tämän kukan ympärillä pölyttäjiä on koko ajan. Sietää puolivarjoa, mutta viihtyy hyvin täysauringossakin. Meillä suoraa aurinkoa on vain etupihalla ja niinpä viihtyivät paahteessa pakkasiin asti.

Istutimme monihaaraiset kukat etupihan serbian kuusen ympärille puolikaareen, Tässä kohtaa  on ennenkin kokeiltu vaikka mitä. Nytkin mukana on pieniä kalliotuhkapensaan alkuja. Ne kasvat lujaa ja jos näyttää hyvältä jätämme siihen kasvamaan ja leikkaamme pienemmiksi jos on tarvetta. Härmesalvia kasvaa nopeasti ja uusia kauniita kukkia ilmaantuu paljon. Saatan innostua tekemään näistä jopa ryhmiä...Onneksi en ole vielä nähnyt vaaleanpunaista....

Keisarinpikarililja vartio ensi yön, että ei tulisi yhtään pakkasta enää. Myyrätkin tätä kasvia kaihtavat.

Leena Lumi

Leena Lumin puutarhassa

Rakastaja

Olet mun. Sinun puolees taipuu
koko olentoni mun.
Veren kahlittu kaipuu
on suuntautunut sinuhun.

Tuta saat: joku kestävä voima
käy hyökyen ylitses -
olet kaipuuni kammitsoima
kuhun viekin askeles.

Kuin lyökään laine ja laine
yhä pintaan kallion,
niin aina mun verteni paine
sua ahdistava on;

sua seuraten lakkaamatta
käy mieleni läikkyvä vuo,
ja, hetkeä tiedustamatta,
tulen luo, tulen luo. -

Ole vastaan tai ole myötä,
tulen peikkona unihis:
ei, ei mene päivää, yötä
etten sua syleilis.

- Aaro Hellaakoski -

Tämän runon haluaisin kuulla - Kaikkien aikojen rakastetuimmat (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)

Peili ei voi uskotella että...

 Peili ei voi uskotella että vanhenen
kun olet samanikäinen kuin nuoruus,
vaan kun näen ajan uurteet sinussa,
aavistan: elämäni päättyy kuolemaan.
Sillä kaikki kauneus joka lepää ylläsi
on vain vaate joka verhoaa sydäntäni,
se elää rinnassasi niin kuin omasi minussa.
Miten silloin voisin olla vanhempi kuin sinä?
Voi rakas, pidä huolta itsestäsi
niin kuin haluan, en itseni, vaan sinun tähtesi,
ja kannan sydäntäsi, pitelen niin varovasti
kuin hellä hoitaja vaalii vauvaa pahalta.
     Enää et omista sydäntäsi kun särkyi omani,
     lahjotit sydämeni, en anna sitä takaisin.

- William Shakespeare -

William Shakespearen sonetit (Gaudeamus 2010, suomentanut ja toimittanut Kirsti Simonsuuri)

Tiedän, että muistat häntä tänään, kun ...

 Tiedän että muistat häntä tänään
kun nautit halpaa cavaa toisen kanssa.

Tiedän että kuulet yöllä mustarastaat

vaikka valvot vieraan unen äärellä.

Tiedän että katsot seepianväristä kuvaa
villitiiroista, vaikka ne tuovat hänet mieleesi.

Tiedän että suussasi maistuu vanha aamu
vaikka unessasi nuolet merisuolaista ihoa.

Tiedän että kaivat esiin vanhan kuvan
Merikarista, jossa sinä ja hän ennen.

Tiedän että haluat nyt silliä ja ryypyn
sillä olitte vain yössä ohittavat laivat.

Tiedän että tiedät, mitä kuiskaan nyt:
Tule silliaamiaiselle Tiirakariin aamulla kello viisi.

- Leena Lumi -
kuva Pekka Mäkinen

Vappu alkaa sitsusatsaa -muistoilla

Hirveä kiire, sillä vappumatka odottaa! Ensin sitsusatsaata, koska pitää löytää eräitä esineitä paattiin. Taikakin haluaisi mukaan, koska olen hänen lampaansa eli vahdittava, mutta ei onnistu nyt. Isomummo nauraa aina tätä kuvaa, koska kuulemma olen ilmassa.

Mihin ihmeeseen katoavat kaikki jännimmät jutut....

Oijoi, mikä ihana sotku. Kyllä nyt matkakuume nousee. Mitähän äiti sanoo kun tulee kotiin ihan kohta. Nana nauraa....ja keksi nimen sitsusatsaa. Kerron nyt Nanalle, mihin kohta matkustan. 

Nanaa vain naurattaa. Hänkin haluaa purjehtimaan, mutta nyt ei sovi, sillä Mymmeli kertoi Myyn olevan vähän huonolla tuulella. Pyysin myös huolehtimaan äidistä jollain keinolla. En viivy pitkään.

Ja nyt alkaa purjehdus kohti Muumilaaksoa. Vappupurjehdus! Hiijo hei, huolta nyt ei. Kohta palataan!

Äiti oli vähän uupunut töistä palattuaan, mutta Nana komppasi ja sanoi että kohta on kasvot kosteat, avataan vappuskumppa ja painutaan altaaseen! Vappuna pitää olla huoleton♥♥

Äiti ja Nana ylioppilasvuosinaan. Haluan kotiin munkkien luo. Tuulen voimakkuus 15 metriä sekunnissa....Täältä tullaan!

   Vappua kaikille!

Sinä istut siinä ja ompelet. On lähelläs...

Sinä istut siinä ja ompelet.

On lähelläs ikkuna avoin.

Sen takana vaiheemme entiset

ja raskaat monella tavoin.

Syvä rauha yllä on maiseman,

tien yli käy sumujen sillat.

Minä suljen varoen ikkunan;

- Rakas, vielä on hallaiset illat.

- Oiva Paloheimo - 

Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi 2014, toimittanut Satu Koskimies)
kuva Iines

Linda Huhtinen: Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset

Paina mieleesi tämä kuvajainen: äiti, isä ja heidän kolme lastansa. Näetkö, kuinka onni heitä tuudittaa, näetkö vastaheräävän Mäntän heidän jalkojensa alla? Kuin tyhjästä on syntynyyt heidän kotinsa, sen suonissa jo pian junan kiskojen kolina ja uurastavien työläisten väsyneet unet. Paina mieleesi tämä kuvajainen; hetki ennen tuulta, joka pian vakavoittaa katseistaan jokaisen.

Vuosisata myöhemmin on perhehautoja kaksi, ja ne ovat kaukana toisistaan. Iäti, iäti irti erillisinä, kuin kahteen suuntaan haarautuneet junanraiteet, joista toisen ylle jo kasvaa kaipuu ja polvenmittainen ohutsyinen heinä, joka kumartuu kaatosateessa kuin kysyäkseen: kuolema vai  sen  pelko?

Olen vaeltanut rakkauden ja vihan poluilla lukiessani Linda Huhtisen tietokirjaa, merkittävän teollisuussuvun historiaa, Sissi Serlachiuksen unohdetut sisarukset (Otava 2025). Olen ihastunut Huhtisen kieleen, joka osoittaa täydellisesti, miten tietokirja voi hengittää myös lyyrisyyttä faktan silti katoamatta. Sissi ratsastaa sänkipellolla kiitolaukkaa omalla ratsullaan ja rakas isä, Gustav Adolf Serlachius näkee silmäteränsä, josta aikoo maalauttaa Axel Gallénilla muotokuvan Sissistä kaksitoistavuotiaana. Isänsä, Mäntän paperitehtaan johtajan ja omistajan kuoltua, Sissin aviomies Gösta Serlachius omii kuvan kuten kaiken muunkin Adolfin omaisuuden. Elettiin vielä aikoja, jolloin mies saattoi omistaa kaiken vaimoltaan. Jopa tämän lapset. Vertautuu Anne Delbéen Camille Claudel Kuvanveistäjän elämä.

Nuori Sissi 1890 -luvulla. Serlachiuksen museo.

Lindan teksti on vahvaa. Etenkin kuvatessaan Göstan tekoja...Lukekaa kirja, niin näette totuuden.  Kirjassa on runsaasti viitteitä eli faktan ääressä olemme.

Gustav Adolf Serlachius ja vaimonsa Alice lähtivät Tampereelta, mutta sinne jäi kolmen pienen pojan hauta. Heidän henkensä kulki matkalla Mänttään, sillä hehän olivat yhtä perhettä. Gustav oli kaikessa toimelias, mutta suruakin kannettiin yhdessä vaimon kanssa. Gustavilla oli myös aina päällä joku projekti ja kaiken piti sujua sutjakkaasti. Se tarkoitti unelmien tekemistä todeksi ja miten hän sen tekikään: Työmiehille piti aina olla oikeudenmukainen, ja lapset saivat leikkiä toisten lasten kanssa säätyyn katsomatta. Lapsia syntyi Axel, Thyra ja isänsä nimen saanut Gustav, joka kuitenkin kuolee. Lapsikuolleisuus oli tuohon aikaan suurta. Poika saatettiin Tampereelle veljiensä viereen. Siellä he nukkuivat kuin kaipuun keinussa aina muistettuina. 

Mänttä kasvoi kasvamistaan ja Gustav halusi sinne rautatien, kansakoulun, puhelimen ja sähkövalot! Kun patruuna täytti pyöreitä, pidettiin marraskuussa isot juhlat ja tie juhlatalolle oli valaistu sähkövaloin. Työväki oli juhlassa mukana ja eräs heistä piti puheen, joka sai suuret taputukset. Juhlan lopuksi oli vielä ilotulitusta Mäntän taivaalle. Gustav oli hyvin pidetty, mutta parhaatkin parhaista tekevät joskus ison virheen...

Thyra avioitui tehtaan insinöörin Jurveliuksen kanssa. Heitä yhdisti eläin- ja luonnonsuojelu. Gustav oli myös eläinten puolella ja lahjoitti paperin yhdistyksen lehteen. Thyra oli aikaansa edellä ja levitti lehteään Suomen rajojen ulkopuolellekin. "Älkää koskaan käyttäkö täytettyjä lintuja pukujenne koristeena." Ensimmäiset mänttäläiset luonnonsuojelujuhlat pidettiin 1896. Mesenaattina toiminut Gustaf ehdotti, että myös taidetta voitaisiin ottaa mukaan juhliin.  Thyrasta sukeutui Suomen Eläinsuojeluseuran kunniajäsen.

Rakkaimpiin perheisiin ja puutarhoihin voi kiemurrella käärme. Kun Gustav kävi hoidattamassa itseään etelän kylpylöissä, Aksel hoiti tehdasta Jurveliuksen kanssa.  Pinnan alla kuohui. Akselista olisi ollut enemmänkin johonkin muuhun tehtävään. Gustavia kävi tervehtimässä Sissin tuleva mies, Gösta Serlachius. Mitä puhuttiin, sen Gösta sai periksi. Tehtiin uusi testamentti ja kaikki Göstan hyväksi. Jos August olisi edes hiukan saanut aavistusta tulevasta, kun kun ei. Hän oli jo väsynyt ja sairasteli paljon. Gösta valmisteli suunnitelmaansa. 

Sissi ja Gösta Wienissä 1902. Kuvassa lapset R.Erik ja Stina Serlachius-museo

Minun ei ole tarkoitus kirjoittaa tätä hienoa teosta uusiksi, niinpä kuittaan osakeriidat, niiden vääryydellä tehdyt jaot, kaiken muutamalla tapauksella. Gustafin kuoltua, ensin piti Göstan saada omia perijöitä. Sitten karkotettiin Aksel kodistaan. Lopulta Gösta sai puhuttua tutulle lääkärilleen Sissin mielisairaaksi ja alkoholistiksi. Göstaa inhotti kaikki heikkous. Lapset hän sai itselleen ja lopulta hän kielsi vaimonsa koskaan asumasta Mäntässä. Itse hän aloitti uuden liiton Ruthin kanssa.

Mäntän lapset - nuo kolme tuolla, saatatko jo kuulla, kuinka heidän sydämensä alkavat särkyä.

Gösta kohtaa vahvempansa. Juhola on valmis myymään tilansa Sissille edullisesti. Vaikka mitä teki, Gösta ei Juholaan pystynyt.  Juholan ympärillä myös pellot ja metsäpolut, joilla ratsastaa. Sissillä oli aina ollut myös koiria ja hänestä tuli ahkera kenneleissä kävijä. Hän ei saanut ajaa, mutta Juhola kuljetti. Gösta ei ollut mänttäläisten suosiossa, sen sijaan Gustaf ja Sissi olivat aina olleet, Sissi perustaa naisseuran ja muokkaa mieliä. Häneen ei Gösta enää pysty. Asioista tietämätön saattaa pitää Göstaa taidemesenaattina. Kunpa he tietäisivät, miten Sissi rukoili saada vain oman ja isänsä kuvan. Millä filunkipelillä muut on saatu. Kieroa peliä kaikki. Gösta oli myös täysin empatiakyvytön kaikkea kohtaan. Gösta Serlachiuksen suuruus eli toisten kärsimyksestä, kun taas Gustaf Serlachius oli sydämensä syvyyksistä hyvä. Sissin isä. 

Kevään purolla on lapsen sielu. Talven varjoissa huokaisten heräävä maaliskuu tuo kuiskauksissaan aavistuksen lämmöstä; maalaa hangille auringon, vie pimeän tuonnemmas. Mäntän lapset heräävät, aamu on saapunut.

Loitsu

Loitsu

Läpi tyrmän portin

takaa Ohtan soiden,

umpeenkasvanutta polkua pitkin,

yli villiintyneen niityn,

läpi yön vartioketjun,

pääsiäiskellojen lupausta

seuraten,

kutsuttuna,

ylösnousseena, -

tule luokseni illalliselle.

-Anna Ahmatova -

Anna Ahmatova: Olen äänenne Kootut runot 1904-1966 (suomentanut ja toimittanut Anneli Heliö, Kirjokansi 2016)

kuva RunoTalo

Hyvää pääsiäisen aikaa!

Levollista pääsiäisen aikaa teille kaikille♥ Lohjan perheemme on tulossa ja tiedän jo, että kello kuusi  vierasmakkarista kajahtaa: Herätys koko herrasväki! Casper Julian vieläkin herää anivarhain vaikka olisi loma ja viikonloppu. Pähkäilen tässä minne piilottaisin munia....

Pääsiäinen on keltaista ja vihreää. Se on läheisten tapaamista, keskustelua hyvän ruoan äärellä. Pääsiäinen tulee mukanaan menneiden pääsiäisten muistot ja pajunkissakynttilöiden liekit. Joskus pääsiäinen on myöhemmin ja silloin jopa voidaan syödä omalla terdellä vaikka grillikausi avaten. Grilli on jo testattu. Minusta varhainen pääsiäinen on runsasmuistoisempi. Isäkin oli vielä mukana...♥♥ Nyt taitaa olla tulossa vauhtia, koska meillä pääsee kiertämään yläkerrassa lenkin 'mopolla'. Casper on tämän pääsiäisen tempo. Lauantaina Casper tapaa uuden ystävän, jonka kanssa on jännittävää löytää pääsiäismörkö. Toivottavasti ei ole liian jännittävää... Lauantaina yritämme käydä jossakin kivassa paikassa sekä syömässä että katsomassa Jyväskylän tarjontaa. Nana ja Ukki ovat onnesta soikeina♥♥

Pääsiäispupu tietää munien piilot, mutta ei paljasta. Tänä vuonna kaikki ovat mukana etsinnässä. 

Suloista pääsiäistä kaikille♥♥

Casperin Nana&Ukki