sunnuntai 22. marraskuuta 2009
JOULUNI VÄRIT OVAT HOPEA, SININEN JA PUNAINEN
Leena Lumin kirjasto 2009
Nämä kirjat olen lukenut teille tämän vuoden aikana. Kun tiedätte, mitä kirjoja olen tehnyt, teidän on helpompi löytää haluamanne kirjan arvostelu. Luen vielä tänä vuonna joitakin ja lisään ne sitten listan perään. Toivottavasti teille on iloa kirjastostani ja saatte uusia elämyksiä ja etenkin innostutte kirjallisuuden jännittävästä maailmasta, jossa ei koskaan ole tylsää!
YHDESSÄ
PEKKA TÖPÖHÄNTÄ
IN THE FRAME HELEN MIRREN
VAN GOGHIN VIIMEINEN RAKKAUS
TAHTO TAHTOJEN
Ruth Rendell: Veden lumo
UNEN KELLUVA SILTA
PORTOBELLON NOITA
EUROOPPALAINEN
Aila Meriluoto: Vaarallista kokea - Päiväkirjat vuosilta 1953-1975 (WSOY 1996)
Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta (Tammi)
VEREN SOKERI
CAMILLE CLAUDEL
Rikhard Mason: Muistojen huoneet
EDITH
LAULUT JOITA LAULOIMME
IHMISEN TAHRA
MRS. DALLOWAY
Bo Carpelan: Axel
VIIDES LAPSI
TOSCANAN AURINGON ALLA
HOPEAHÄÄT
Julie Parsons: Tiimalasi (Tammi 2008)
Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu
Regina McBride: Ennen sarastusta
MAANLAULU
VIIMEINEN TSAARI
ANNA VIRUBOVA – KEISARINNAN HOVINEITI
PIHASTA METSÄÄN
BERLIININ POPPELIT
AKVAVIITTI
NANCY
Paul Auster: Sattumuksia Brooklynissä
PIMPIT
KERRON SINULLE YSTÄVYYDESTÄ
IHANAT KÄRHÖT
KAIKKI MITÄ RAKASTIN
PUUTARHAN NELJÄ KAUNISTA VUODENAIKAA
SOPRANOS KEITTIÖSSÄ
ERAKKORAVUT
HARRIET KROHNIN MURHA
KRYPTA
KADONNUT ON VAIN UNTA
MARIGOLDIN LUMOTTU MAAILMA
ONNI
VALOA JA VARJOA
HYLYNRYÖSTÄJÄ
MALJA SINULLE
Ian McEwan: Lauantai
VARJOKASVIT
PAKOLAINEN YLITTÄÄ JÄLKENSÄ
EROOTTISET RUNOT
UNELMIEN HUVIMAJAT
Marguerite Duras: Lol V. Steinin elämä
TUSKA
KIRJOITAN
KAUNEIMMAT KLASSIKOT
VINTAGEA
Inger Frimansson: Kissa joka ei kuollut
JUOKSIJA
MAAILMAN IHANIN TYTTÖ
SUDEN HETKI
RUUSUJA ÄIDILLE
KAPTEENIN LAULUT
HUHTIKUUN NOITA
Donald Spoto: Lumous Audrey Hepburnin elämänkerta
UNELMIEN KESÄKOTI
VIHREÄT NIITYT
IRLANTILAINEN AAMIAINEN
IURIMA ULTIMA
Minette Walters: Häpeänaamio
Heli Slunga: Varjomadonna
Minette Walters: Kuvanveistäjä
Charlotte Chandler: INGRID Ingrid Bergmanin elämä
NELJÄS TEKIJÄ
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
Åke Edwardson: Winterin viimeinen talvi
Ian McEwan: Rannalla
KERRON SINULLE RAKKAUDESTA
LOHDUTTAJA
Johan Theorin: Yömyrsky
Ian McEwan: Sovitus
Johan Theorin: Hämärän hetki
SISUSTA TILDAN TAPAAN
HENKIVARTIJA
SELLO&PALLO
VIIRU KATEISSA
KARJALAINEN KEITTOKIRJA
SYDÄNFILMI
Geraldine Brooks: Kirjan kansa
KUU HUONEESSA
Raili Mikkanen: Meren ja ikävän kiertolaiset (Minerva 2009)
Katharina Hagena: Omenansiementen maku
SEITSEMÄN VELJESTÄ
Reginald Hill: Beulahin kukkulalla
NAARAS
BUNNY MUNRON KUOLEMA
NOJOUD, 10 VUOTTA, ERONNUT
Gösta Knutson: Eläköön Pekka Töpöhäntä
TRIPTYYKKI
LUMOUS
Tommy Hellsten: Pysähdy - olet jo perillä
ENSILUMI
SATEENKAAREN TAA
PIENET SUURET SUOMALAISET
Pirkko Vekkeli, Ismo Loivamaa: Unohtumaton Ansa Ikonen
TORSTAINA NÄHDÄÄN, SINTTU
HIENO HYPPY, SINTTU
Ilona Pietiläinen: 112 ruutuikkunaa
Ilona Pietiläinen: Willa Sukka
ISÄN KASVATUSOPPI
Herta Müller: Matala maa
Herta Müller: SYDÄNELÄIN
KRISTALLIYÖ
Herta Müller: Ihminen on iso fasaani
Lucy Maud Montgomeru: Vanhan kartanon Pat
NUORALLATANSSIJA
Anna Gullichsen, Cara Knuutinen: Satu Kukkameri ja lumen ihme
KAMMIO
KOIRAN UUSI KOTILÄÄKÄRI
MUISTO TYTTÄRESTÄNI
SEIKKAILUN SUOLAINEN MAKU
ELÄINTEN JOULU
Matti Kapanen: Kylätontun joululinnut
Kaisa Koivisto, Hannele Nyman, Marjo-Riitta Saloniemi: Joulupuu on rakennettu
Max Manner: K18
Sinikka Svärd, Sinikka Hautamäki: Kerron sinulle unelmista (Minerva 2009)
LEENA'S LIBRARY 2009
lauantai 21. marraskuuta 2009
IHMINEN ON ISO FASAANI
Amalie nuolaisi rannettaan. ”Sade on makeaa”, hän sanoi. ”Suolan on kyynel itkenyt.”
Amalie on Windischin ja Katharinan tytär ja Katharina on ollut viisi vuotta Venäjällä kaivoksilla orjatyössä pää ajeltuna ja tottuneena syömään ruohosoppaa. Viisi lunta Katharina selvitti huoraamalla ja se kannatti: hän selvisi hengissä.
Saksalaisten elämä Romaniassa on kuitenkin elämää ikävässä sumussa, jossa sinulta voidaan viedä milloin tahansa viisisataa kiloa maissijauhoja, kymmeniä kanoja ja vielä määrätä, mitä istutat peltoosi seuraavana vuonna. On vaarallista valittaa, on vaarallista avautua kenellekään, on vain elettävä ja selvittävä päivien vitkaisessa jatkumossa ja odotettava. Jossain on kuitenkin toinen maa ja toinen tuuli.
Yövartija oli kertonut Windischille, että papilla on sakaristossa rautasänky. Siinä sängyssä pappi etsii naisten kanssa papinkirjaa. ”Parhaassa tapauksessa”, yövartija sanoi, ”se etsii papinkirjaa viiteen kertaan. Jos se tekee perusteellista työtä, niin etsii kymmeneen kertaan. Miliisi hukkaa ja hävittää monen perheen anomukset ja leimamerkit seitsemän kertaa. Se etsii niitä maastamuuttoa haluavien naisten kanssa patjalla postin varastossa.”
Herta Müllerin uniikilla, huikealla verbaliikalla Windisch polkee läpi omenia syövän omenapuun, jolloin ’aurinko ei kuumissaan löytänyt päivän loppua’ ja ’yö kumpusi maasta kylän ylle’, hän polkee ylitse ukonhattujen ja hautojen, lävitse rauhattoman veden ja punaisen auton, törmää väsyneenä sokeaan kukkoon ja joutuu päivään, jolloin ’ikkunasta lentää huoneeseen kaaliperhonen. Windisch seuraa sitä silmillään. Sen lennossa on jauhoa ja tuulta.’
Kaaliperhosen päivänä on Amalien vuoro mennä miliisille etsimään hukkuneita passeja, papinkirjoja, anomuksia, hukattuja toiveita. Pappi riisuu kauhtanansa ja vain hopearisti jää heilumaan Amalien ylle, alle, painamaan olkapäätä, syöpymään muistiin päivästä, jolloin Amalie nussi perheelle vapauden muuttaa länteen silmissään alttari ja ruusut. Ja laulu lipuu omenapuun läpi:”Mulle tyttäresi anna, jotta saisin häntä panna. Trallallaa, trallallaa, koko pitkän yön.”
Amalie joka opettaa lastentarhassa on selviytyjä vailla vertaa. Hän on jo kauan opettanut lapsille, kuinka 'toveri Nicolae Ceausescu on kaikkien lasten isä ja kuinka toveri Elena Ceausescu on kaikkien lasten äiti.' Ja kuinka ’kaikki lapset rakastavat toveri Nicolae ja toveri Elena Ceausescua, koska he ovat heidän vanhempiaan.’
Matala maa –kirjan arvostelussa toin jo esille, miten Hertan kieli soi. Sen melodia on runoproosaa ja uniikkia Hertaa. Ehdottomasti uniikkia. On valtaisa tehokeino kirjoittaa Isä Aurinkoinen Kakkosen hirmuvallan alla elämisestä näin soiden, mutta tuskinpa se on ollut edes tietoista, sillä Herta Müller on syntynyt soimaan runoproosaa niin kirkkaasta ilosta kuin tummasta surusta. Sama Hertan ’tatsi’ polkee mylläri Windischin pyörällä läpi viidenkymmenen kyynelhelmitarinan, läpi omenasumun ja kaaliperhospäivän noustakseen vihdoin junaan, joka matkaa länteen, mutta sitä ennen:
Windlischin vaimo painaa sormenpään lasia vasten. Hän murskaa kaaliperhosen peiliin.
Ja minusta on tullut Herta Müllerin kielen onnellinen vanki! Minä join hänen sanojaan, lauseitaan ja janoni vain yltyi...Joskus kieli voi olla niin kaunista, että se tekee juojastaan vain janoisemman.
perjantai 20. marraskuuta 2009
THIS MIGHT APPEARS IDEAL, BUT...
torstai 19. marraskuuta 2009
ANAIS NIN 1903 - 1977
JÄTÄT YHDEN, SAAT KAIKEN
Ponnistelujen ytimessä on ihmisen sisäinen arvojärjestys ja kyky lykätä välittömiä tarpeitaan. Läheskään kaikki eivät siihen pysty. Pomo päästi itsensä rapakuntoon kiireisiinsä vedoten, mutta uraa luova yksinhuoltajaäiti ehtii säännöllisesti salille. Tunnen kavereita, jotka hyvistä tuloistaan huolimatta ovat jatkuvasti rahapulassa ja pienituloisia, joilla ei koskaan ole matti kukkarossa.
Stanfordin yliopistossa, Yhdysvalloissa 1960-luvulla käynnistetyt psykologiset tutkimukset mullistivat käsitykset ihmisen menestyksen ja onnellisuuden lähteistä. Kokeessa testin valvoja asetti lautaselle vaahtokarkin ja jätti pienet lapset hetkeksi yksin huoneeseen. Hän kertoi, että makeisen saa syödä – mutta jos lapsi odottaa vartin koskematta siihen, hän saa kaksi vaahtokarkkia.
Koehenkilöiden elämää seurattiin vuosikymmenten ajan. Tutkimuksen kehittäjä, sosiaalipsykologi Walter Mischel halusi selvittää, mikä yhteys itsekontrollilla, impulssien hallinnalla ja tahdonvoimalla on menestyksessä. Kävi ilmi, että lapset, jotka jaksoivat odottaa vartin, olivat aikuisena onnellisempia ja he pärjäsivät elämässään merkittävästi paremmin kuin vaahtokarkin heti nauttinut verrokkiryhmä.
Lykätty tarpeentyydytys merkitsee sitä, että alistat sen, mitä haluat nyt sille, mitä haluat myöhemmin. Monien onnettomien elämää hallitsevat pakkomielteiset, hyvinvointia rapauttavat tavat. Kun edessä on vaahtokarkki (pitsa, kalja, telkkari, tupakka, seksi, lähöily, netti…), moni tarttuu hanakasti itselleen opettamaansa helpoimpaan vaihtoehtoon, vaikka tarjolla on yltäkylläisesti parempaa.
Tarpeitaan lykkäävä osaa kyllä elää ”tässä ja nyt”, vaikka hän väistää houkutukset itsekuriaan käyttämällä. Jokaisella on valta valita suhteensa nykyhetkeen – ystävänä tai vihollisena. Kun seuraavan kerran olet tarttumassa vaahtokarkkiisi, mieti haluatko yhden vai kaksi: sattuuhan päätöksesi joka tapauksessa.
Heti tai myöhemmin.
- Tom Lundberg -
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
KRISTALLIYÖ 9.-10.11.1938
Heinrich Heine: Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä.
Kirja on aikalaiskertomus, jota kertovat monet silminnäkijät. Useimmat heistä olivat kristalliyön tapahtuessa lapsia tai teini-ikäisiä, mutta ikinä heiltä eivät katoa 9.-10. marraskuuta 1938 yön paloarvet. He katsoivat lapsilta kiellettyä, he kokivat lapsilta kiellettyä, heiltä vietiin veli, isä, ruoka, lämpö, koti, ihmisarvo. Ennen kristalliyötä monet heistä olivat niin sulautuneita saksalaisuuteen, että eivät tajunneet, miksi heitä kohdeltiin näin. Mitä tapahtuu? Mitä pahaa me olemme tehneet? Heidän isänsä olivat taistelleet ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisten rinnalla ja osa ei palannut rintamalta koskaan. Heidän kotimaansa oli Saksan kulttuuri ja äidinkielensä saksa. He rakastivat sivistynyttä kotimaataan, jolla oli Schillerinsä ja Goethensa. Heidän, monen juutalaisen juuret olivat syvemmällä Saksan maaperässä kuin saksalaisilla. 13 –vuotiaan Arnold Fleischmannin suvun juuret ulottuivat 500 vuoden päähän.
Arnold oli täyttänyt 13 vuotta 7. marraskuuta. Hänen bar mitzva –juhlansa oli ollut tarkoitus pitää Nürnbergissä 12. marraskuuta, mutta se ei toteutunut. Synagogia ja kouluja oli poltettu, ja juutalaisyhteisö oli hajallaan.
Arnold Fleischmann: Käsitys siitä, mitä oli elää juutalaisena Saksassa, romahti täysin. Kristalliyön jälkeen aloin pelätä. Olin nähnyt aivan riittävästi natsien julmuuksia ja katsonut niin sanottuja viattomia sivustaseuraajia, jotka näkivät sen kaiken eivätkä tehneet mitään.
Se miten juutalaisten liikkeiden ikkunat särjettiin, kodit hajotettiin, naisia ja nuoria tyttöjä raiskattiin, perheiden isiä ja nuoria poikia vietiin keskitysleireille ruskeapaitojen toimesta kristalliyön synkkinä tunteina, oli muhinut Saksan vähemmän koulutetun, epäonnistuneen ja kateellisen kansanosan verisuonissa jo kauan, mutta sen sytytti tuleen Hitler.
Saksa oli Euroopan kultivoituneimpia ja sivistyneimpiä yhteiskuntia, ja saksanjuutalaiset pitivät itseään kiinteänä osana sitä. Juutalaiset olivat Saksassa pieni vähemmistö, mutta he olivat yhteiskunnan eliittiä: tunnettuja lääkäreitä, lakimiehiä, professoreita ja teollisuusjohtajia. Monet heistä olivat sulautuneet valtaväestöön eivätkä harjoittaneet mitenkään aktiivisesti uskontoaan; osa oli jopa kääntynyt kristinuskoon. Adolf Hitlerin rotuopissa ei kuitenkaan ollut sijaa sille, miten saksanjuutalaiset itse näkivät itsensä. Hitlerille juutalaiset olivat loisia, joiden sairas luonto oli verenperintöä, eikä heidän uskonnollisen vakaumuksensa asteella siten ollut mitään merkitystä. Juutalaisten epäpuhdas veri oli yksinkertaisesti uhka arjalaisen rodun puhtaudelle ja ylemmyydelle.
No, kovin oli hienoa sitten tämä arjalainen rotuylemmyys, kun vanhuksia pakotettiin hammasharjoilla pesemään katuja samanaikaisesti, kun rotupuhtaat ulostivat vanhusten päälle. Mikä hieno arjalainen rotu! Baden-Badenissa poltettiin synagoga ja tietysti myös kaikki pyhät kirjat, kuten tapana oli, mutta Hitlerin jalot ylärotuiset halusivat polttaa myös kanttorin. Vain yhden palomiehen rohkea väliintulo esti vielä polttamasta ihmistä elävältä, mutta halu siihen oli jo kova, mikä käy kirjasta ilmi eri todistajalausuntojen perusteella. Kun Baden-Badenin synagoga oli poltettu, jäljelle jääneet kivet käytettiin kadun päällystämiseen ja synagogan paikalle rakennettiin kaupunginpuisto.
Kristalliyön tyyli on varsin analyyttinen ja lukuja on paljon. Mutta mukaan astuu inhimillinen tunne, kun katsoo aina välillä, että kuka tätä tarinaa oikein kertookaan: lapsi tai nuori, jonka oli pakko elää tämä yö. Mikään ei ollut sen marraskuun yön jälkeen kuin ennen. Nyt juutalaiset tajusivat, miten paljon heitä vihataan ja lapset saivat koko elämäänsä aivan uuden näkökannan. Pelosta tuli lähin ystävä.
Varsinaiset teot, faktat tuon yön jälkeen, olivat lisääntyneet rotulait, jotka ahdistivat juutalaiset täysin sietämättömään tilanteeseen. Heiltä kiellettiin käytännössä kaikki, mikä mahdollistaa inhimillisen elämän. Kuten Robert Kempner huomautti: ”Juutalaisilta riistettiin heidän elinkeinonsa ja ryöstettiin heidän omaisuutensa. Heiltä evättiin mahdollisuus periä tai jättää perintöä, heitä kiellettiin istumasta puistonpenkeillä ja pitämästä kanarialintuja, heitä kiellettiin käyttämästä julkista liikennettä ja käymästä ravintoloissa, konserteissa, teattereissa ja elokuvissa. Heihin kohdistettiin erityisiä rotulakeja, heiltä vietiin kansalaisoikeudet ja kiellettiin liikkumisvapaus. Heidän ihmisoikeutensa ja ihmisarvonsa poljettiin lokaan, kunnes heidät vihdoin siirrettiin keskitysleireille ja toimitettiin kaasukammioihin.”
Tämän tarinan kuitenkin päätän 13 –vuotiaan Marga Hauptmanin kotiin, jossa tapahtui mielestäni hyvin kiinnostava tapaus. Kun ruskeapaidat yöllä rymistelivät heidän kotiinsa, oli ensimmäinen teko tietysti repiä kirjahyllyistä kaikki kirjat, heittää ne ikkunasta kadulle ja sytyttää palamaan. Siellä paloivat mm. Schillerin ja Goethen teokset, jotka sentään olivat heidän suuria nimiään ja monta muuta kirjaa. Kaikki paloi poroksi, kahta lukuun ottamatta. Toinen oli Heinrich Heinen teos, ja Heinehan oli tietenkin juutalainen kirjailija. Toinen oli teos, jossa lueteltiin kaikki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneet saksanjuutalaiset sotilaat. Ne olivat ainoat teokset, jotka perhe sai pelastettua tuhkan seasta.
Totuus ei pala tulessakaan!
BORIS PASTERNAK 1890 - 1960
Hyvin kattavan kuvan juutalaisuuteen tarjoaa suomalaisten tutkijoiden Tapani Harviaisen ja Karl-Johan Illmanin teos Juutalainen kulttuuri (Otava, 1998). Kirjasta löytyy paitsi juutalaisten historia, myös mm. juutalaisuuden kielet, Talmudin rakenne, juutalainen mystiikka ja hasidismi, juutalainen folklore, juutalaiset Suomessa, Amerikan juutalaiset, filosofia ja valistus, juutalaisen nykykirjallisuuden teemoja, juutalainen ruoka ja musiikki, vitsit, tiede ja kuvataide. Suosittelen!
MERI, TEE KUTEN PIKKUINEN YODA...
Yoda on kaksivuotias chihuahua ja tuutii tässä syömisen jälkeen maminsa villatakissa. Mia ja Yoda asuvat Chilessä peikkokkkulalla ja heistä löydät enemmän täältähttp://peikkokukkulalla.blogspot.com/ ja täältähttp://mi-chi-vaatekaappi.blogspot.com/ Erityisesti viimeinen linkki, Meri, on juuri kuin sinulle luotu!
paranemistoivotuksin ja koirasuukoin
äiti, isi, Olga, Dina ja Yoda
MERI, PARANE PIAN!
tiistai 17. marraskuuta 2009
LUMI CAVAZOS
SUKLAATA IHOLLA/ COMO AGUA PARA CHOCOLATE
Filmissä katsoja viedään äärestä ääreen, ahdistuksesta ja groteskiudesta intohimoiseen rakkaustarinaan ja kaikkea siltä väliltä. Kuka tämän filmin on katsonut, kaipaa sitä iäti, sillä tämä ei ole pahalla tavalla ahdistuksen päälle jättävä, vaan jälkimaku on meksikolaisen tulinen: sattuu, mutta tekee mieli lisää!!!
ETSIN TÄTÄ FILMIÄ SUOMENKIELISENÄ DVD:NÄ! Vieraalla, vaikkakin osaamallani kielellä, en tavoita taideteoksen nyansseja ja mitä on ruoka ilman maustetta, viini ilman nahkaa ja notkeutta: Ei kiitos!