Elämme tautista aikaa. Sikaflunssa median toimesta tuntuu entistä pelottavammalta. Toistaiseksi ollaan säästytty, vaan aikuinen tytär ressukka on nyt ollut taudin kourissa. Kolmeen otteeseen on kuumeella ja tulehdusarvojen nousulla alkanut. Keuhkoputkentulehdusta ja vatsainfluenssaa. Tämä viimeinen sunnuntaina, angiina tällä kertaa. Onneksi olen ollut vapaalla ja voinut häntä käydä hoitamassa. Hermoja raastavaa ja väsyttävää olisi ollut lähteä vielä sairaan kanssa jonottamaan. Onneksi itse pystyn työni ohessa omat rakkaat hoitamaan ja tarvittavat tulehduskokeet ottamaan ja saamaan nopean avun.
Mieheni käy joka päivä katsomassa ja minä soitan liiankin kanssa. Sitä minäkin pelkään, että terveyskeskuksessa joutuu kuumeessa jonottaaan...ehdotin juuri yksityistä, mutta alkoi vasta ellei, joten katsomme pe ellei muutosta pahempaan. Perustautina astma, joka myös miehelläni, joka tänään saikin rokotuksen. Tästä puuttuu enää keuhkokuume...
Ensimmäinen kunnon kirja, jonka lukemisen aloitin, oli Hipsuvarpaan seikkailuja. Mutta en koskaan lukenut sitä loppuun koska se oli paikoin jopa raaka ja viisivuotias minäni pelkäsi.
Leena, kiva, että saan armon sitä olla. Ei äiti osaa olla ja odottaa, äiti palaa tulessa ja tunteella, kun lapsi on sairas.
Meillä on semmoinen pieni Hipsuvarvas-kirja, jossa muistaakseni vain kaksi tarinaa, enkä muista muuta kuin, että luimme niitä kauan JOKA ILTA. Aivan ihastuttavat tarinat.
Onko nuorempi poika vai tyttö? Minä olen super tyttöjen kanssa. Kehityin siinä, kun olin itse ns. haasteellinen teini;-) Olen pärjännyt niin vahvan tyttäreni kuin hänen vahvojen ystävättäreinsä kanssa. Usein viikonloppuna, joku tytösitä meillä yötä ja asioita keskuteltiin tuntien aterioilla. Ei ikinä Merin kanssa riidelty niin, etteikö illala olis voitu halata, vaikka tappelut oli joskus hurjia. Sen vain tunsi, että nyt minä en anna periksi ja yhteys on säilytettävä. Tytöt ovat murkikkaita, mutta ne ottavat sentään jotain puhetta vastaan. Pokien kanssa kaikki on toisin.
Muistatko Meri tämän:
Tätä en kyllä muistanu enää :) Muistan ennemmän lauluja:)
VastaaPoistaMeri, tämä oli oikein albumissakin.
VastaaPoistaAi niin, että 'Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme...'
Eikö ole söpö koira, kehu nyt vähän!
Dina komentooraa täällä kauheesti...ei mitään rauhaa ja pitää kutoakin seisaaltaan...;-)
Ukkometso lähestyy sinua.
Joo se karhunpoika mulle just tuli ekana mielee:D
VastaaPoistaOn se suloinen:)
Älä mee sen ehdoilla koko aikaa niin se rauhottuu:D
Tiedän ukkometson lähestyvän.
No, NYT Dina nukkuu omalla pedillään ja Olga myös omallaan. Tiedät, että minä olen syntynyt koirien hoviväeksi...kuin myös tyttäreni;-)
VastaaPoistaToivottavasti annoit Ukkometsolle puutelistan. Hän ei huomaa ellet sano.
Parane pian, Meri! :)
VastaaPoistaKiitos eve! :>
VastaaPoistaElämme tautista aikaa. Sikaflunssa median toimesta tuntuu entistä pelottavammalta. Toistaiseksi ollaan säästytty, vaan aikuinen tytär ressukka on nyt ollut taudin kourissa. Kolmeen otteeseen on kuumeella ja tulehdusarvojen nousulla alkanut. Keuhkoputkentulehdusta ja vatsainfluenssaa. Tämä viimeinen sunnuntaina, angiina tällä kertaa. Onneksi olen ollut vapaalla ja voinut häntä käydä hoitamassa. Hermoja raastavaa ja väsyttävää olisi ollut lähteä vielä sairaan kanssa jonottamaan. Onneksi itse pystyn työni ohessa omat rakkaat hoitamaan ja tarvittavat tulehduskokeet ottamaan ja saamaan nopean avun.
VastaaPoistaMieheni käy joka päivä katsomassa ja minä soitan liiankin kanssa. Sitä minäkin pelkään, että terveyskeskuksessa joutuu kuumeessa jonottaaan...ehdotin juuri yksityistä, mutta alkoi vasta ellei, joten katsomme pe ellei muutosta pahempaan. Perustautina astma, joka myös miehelläni, joka tänään saikin rokotuksen. Tästä puuttuu enää keuhkokuume...
VastaaPoistaToivottavasti ei mene kovin pahaksi,..... meillä isä jo vähän parempi, päässyt pois eristyksestä..... on minusta jo hyvä merkki.
VastaaPoistaErittäin hyvä juttu ja toivotaan, että hän pääsee pian kotiin.
VastaaPoistaMinä täällä tietty ihan hermona, kun odotan aina pahinta.
Sehän on ihan normaalia tässä tilanteessa.
VastaaPoistaEnsimmäinen kunnon kirja, jonka lukemisen aloitin, oli Hipsuvarpaan seikkailuja. Mutta en koskaan lukenut sitä loppuun koska se oli paikoin jopa raaka ja viisivuotias minäni pelkäsi.
VastaaPoistaLeena, kiva, että saan armon sitä olla. Ei äiti osaa olla ja odottaa, äiti palaa tulessa ja tunteella, kun lapsi on sairas.
VastaaPoistaMeillä on semmoinen pieni Hipsuvarvas-kirja, jossa muistaakseni vain kaksi tarinaa, enkä muista muuta kuin, että luimme niitä kauan JOKA ILTA. Aivan ihastuttavat tarinat.
....Tai , kun hänellä on muita ongelmia....
VastaaPoistaMeillä nuoremmalla nelos varoitus etc.... Pitäs vielä kaiken tän isän ja muun jutun lisäks jaksaa se oma kuolukin....
VastaaPoistaOnko nuorempi poika vai tyttö? Minä olen super tyttöjen kanssa. Kehityin siinä, kun olin itse ns. haasteellinen teini;-) Olen pärjännyt niin vahvan tyttäreni kuin hänen vahvojen ystävättäreinsä kanssa. Usein viikonloppuna, joku tytösitä meillä yötä ja asioita keskuteltiin tuntien aterioilla. Ei ikinä Merin kanssa riidelty niin, etteikö illala olis voitu halata, vaikka tappelut oli joskus hurjia. Sen vain tunsi, että nyt minä en anna periksi ja yhteys on säilytettävä. Tytöt ovat murkikkaita, mutta ne ottavat sentään jotain puhetta vastaan. Pokien kanssa kaikki on toisin.
VastaaPoista..siis tytöt ovat mutkikkaita;-)
VastaaPoista