Palaan nyt vielä kerran kesään 2008 ja siihen hetkeen, kun mitään vaaraa aavistamatta avasin rakkaan Jade -lehteni. Siellä joku herra, josta en ollut koskaan kuullutkaan, joku J.P.Pulkkinen, kirjoitti aivan hirveän rumasti Mika Waltarin kirjan Neferneferneferistä. No, olihan Neferneferneferissä vikansa, mutta eikö täysin hölmö ollut mies, joka myi omaisuutensa ja vanhempiensa hautapaikan vain kauniin naisen suosiosta. Ilmiselvästi miehen aivot, siis Sinuhen aivot, olivat valuneet terskan päähän, kun sen sijaan Nefernefernefer käytteli omiaan kuin Einstein! Olen aina pitänyt vain älykkäistä miehistä, mutta suuresti ihmettelen sitä, että kukaan ei älähtänyt, kun tein kirjalistan Kymmenen +kaksi kirjaa elämässäni ja siellä olikin Sinuhen tilalla Turms kuolematon. Waltari on suosikkikirjailijani 4-ever, mutta hänen käsityksensä rakkaudesta oli saada kaivata ja kärsiä. Jos suhde toteutui, siitä hävisi säteily. No, Sinuhen hän todella laittoi kärsimään!
Nefernefernefer on alati kiinnostava siksi, että hänessä kulminoituu naisen ikiaikainen selviytymistarina miesten hallitsemassa maailmassa. Minä en ihaile häntä, mutta ymmärrän syvästi. Sinuhe oli niin typerä, että ansaitsi tulla huijatuksi.
Ajankohta tälle aiheelle tuli juuri nyt siksi, että satuin lukemaan Ritan blogista postauksen Olihan minullakin näitä miehiähttp://rita-ritanhuone.blogspot.com/2009/11/olihan-mullakin-naita-miehia.html ja jutussa sivuttiin laajasti tätä aihetta. Mutta vielä kiinnostavampaa oli lukea, miten Ritan käsitys Sinuhesta oli vuosien myötä muuttunuthttp://rita-ritanhuone.blogspot.com/2009/11/mahtavaa-marraskuuta.html ja löydät sen mielipiteen viimeisestä linkistä, kun klikkaat kohtaa Lue Sinuhesta lisää.
Ai niin, unohdinko kertoa, että vastasin J.P.Pulkkiselle;-)
Hyvä, tämä siirto tänne blogiisi, kävi sama itselläkin mielessä, että kannattaisi yhdistää ne.
VastaaPoistaJuuri näin, ajan oloon kypsyessään näkee ja ymmärtää asioita uudella tavalla, totta. Turms kuolematon tuntui minustakin mahtavalta kirjalta. Waltarin luomat naishahmot olivat vahvoja, rohkeita ja itsenäisiä naisia. Niitä ihailin ja taisin salaa mallia ottaa (ainakin ajatuksissa). Sinuhen Nefernefernefe ei enää herätä pelkoa tai ahdistusta vaan toisenlaista uteliaisuutta ja ymmärtämystäkin. Waltarin luomaa naiskuvaahan on arvosteltu. Naiset ovat joko katalia ja epäluotettavia ja toisaalta taas kotilieden hengettäriä. Mitkään parisuhteet eivät oikein onnistu.
VastaaPoistaPulkkisen kirjoituksesta eräässä toteamassaan arveli kokeneen kirjailijan käyttävän (laskelmoivsti?)tarinan moottorina Nefernefernefer kaltaista kiinnostavaa henkilöhahmoa? Tuohon en kyllä usko. Minä ajattelen, että rohkeasti ja taidolla, itsekin hekumoiden hurmiossa, Waltari on kirjoittanut tuosta kohtalokkaasta naisesta (lähespä vaan joka miehen unelmanartusta).
Niinpä! Waltari rakensi mielessään todellisen Bitchin, jonka edessä sai sitten nauttien kärsiä. Waltari ei laskemoinut, vaan kirjoitti tunteella, se on fakta.
VastaaPoistaMinusta tuntuu että lista oikeista miehistä on pidempi kuin kirjalijoitten..
VastaaPoistaOikea mies on suhteellinen käsite.
VastaaPoistaHuvittelin ja kuvittelin vielä sellaista mielenkiintoista ajatusta Sinuhe egyptiläisestä ja Neferneferneferistä, että he vielä myöhemmällä iällä tapaisivat ja heidän välilleen kehkeytyisi hyvä keskustelu. Täytyypä tätä mietiä.
VastaaPoistaItseasiassa, minä olen aina kaivannut juttuun jatkoa. Luin Sinuhen hyvin nuorena muutamana kertaan ja sitten tänä suvena taas. Minä muistin, että loppu olisi ollut erilainen, mutta ei, sitä ei tapahtunut, että he olisivat tavanneet.
VastaaPoistaKatso kohtaa Woody Allenista, sinun ja minun kirjalliset kiinnostukset on havaittu;-)