Oli kerran...muistatko vielä
sadun penkit ja puistikon?
Älä pelkää, koske en siihen,
kuut kulkivat, lunta jo on.
Tuli talvi ja silmäsi kauniit
kuin lammikot jäähän se loi.
Kuut kulkevat vitkaan liian,
suvi tulla ei koskaan voi.
Jo uutimin ikkunat sulje.
On kylmä ja hämärtää.
Lumi peittää puistikon penkit.
Jää hyvästi, rakkaani, jää. - Oiva Paloheimo -
Tuntematon osaa runoilla!
VastaaPoistaNo, sinäkään et häntä löytänyt...Tämä runo on taikaa.
VastaaPoistaTarkoitin, että hän, kuka onkaan, kirjoittaa hienosti. En sitä ettei kirjoittajaa löydetty!
VastaaPoistaTalven ja tunnelman taikaa..
VastaaPoistaTuure, kyllä minä ymmärsin. Mutta näin sitä siis julkaisen: unknown.
VastaaPoistaAnne, lumi on taikaa.
En ole muistelevaa tyyppiä :)
VastaaPoistaJuu, olen huomannut. Olet Carpe Diem.
VastaaPoistajoo
VastaaPoistaKaunis runo.
VastaaPoistaEhkä kaunein...minulle.
VastaaPoistaTodella kaunis, ja tuo kuva on sen seuraksi "just eikä melkeen".
VastaaPoistaNiin on, stoori tulee myöhemmmin.
VastaaPoistaTuossa kuvassahan meidän puistikko...talvihunnussaan, vaan ei enää ketään penkillä istujaa.