Eve Unikko!Sinä nimenomaan sait tämän haasteen. Sinut mainitsin ihan omassa virkkeessä!
Hiukset ovat uusiutuva luonnonvara. Tiedän sinun tietävän, että minä tiedän, mitä käyt nyt läpi. Haluaisin olla kaarisiltasi ylitse pahoivoinnin ja kivun ja epätoivon!
Sinä olet minulle aina Kartanonrouva, Kuningatar ja Rakas Eve Unikko, mutta olet muutakin. Kun olimme Bessun kanssa viikonloppuna länsirannikolla, kuiskuttelimme kuin pikkutytöt sängyssä yömyöhään ja kerroin, että olen tämän vuoden aikana muuttunut enemmän kuin koskaan ja prosessi jatkuu. Mainitsin sinut muutokseni suurimmaksi primus motoriksi. Olet esimerkki, johon en yllä, sillä minulla ei ole voimaasi ja vahvuuttasi, mutta olet siirtänyt osan itsestäsi minuun, niin että sain kirjoitettua runon Päätös. Se on vain ja ainoastaan sinun ansiotasi. En ole koskaan enää kenenkään kynnysmatto enkä yritä miellyttää epämiellyttäviä ihmisiä. Kiitos sinun!
Kaikki mainitsemasi kirjat minulla on, mutta minusta ei ole luopumaan kirjoista. Kirjallisten kokemustemme tunneskaala on hyvin samanlainen.
Olen ylittämättömän onnellinen, että tapaamisemme onnistui. Nautin naurustasi, jokaisesta suupalasta, jonka söit, siitä että nukuit turkoosissa makkarissamme kuin huolta vailla aamukymmeneen.
Tiedät, että olen pyynnöstä valmis lähtemään, mille matkalle minua pyydät. En kaihda mitään, ojenna vain kätesi, niin tartun siihen.
Me olemme Roihuavat Soihdut & Poitsu! Poitsulla on tämän jälkeen sinulle ihan oma viesti, jonka olen saanut luvan julkaista;-)
rakkaudella ja ihmeisiin uskoen
Leena
PS. Kenelle hymyilinkään tässä kuvassa! Kuka oli aurinko, joka lainasi kuulle valonsa!
Kiitos ihanasta kirjeestäsi, Rakas Roihuava Soihtu! Oli hyvä lukea, että olen osannut olla priimus moottori jossakin Sinulle tärkeässä asiassa.
VastaaPoistaMinä taas haluaisin Sinun energiasi!! Olet kertakaikkinen pakkaus!
Ihanaa, että sain käydä luonanne. Se tapahtui muuten kreivin aikaa. Voin silloin tosi hyvin verrattuna tähän hetkeen. Nämä uudet lääkkeet ovat ottaneet paljon lujemmalle kuin ne entiset. Tällä hetkellä en voisi lähteä mihinkään pidemmälle. Mutta en anna periksi. Lupasin jo Tuurellekin, ihanalle Poitsullemme, että toivon taas ja uskon - onneen. Kiitos Leena!
Eve, tapaamisemme sattui kreivin aikaan, todellakin, sillä olen nyt tajunnut, miten lujille sinua ottaa. Ja olinha minä äidin luona niihin aikoihin, kun hän sai täsmälääkettä syöpään ja sitten kotona olikin ihan kauheaa...
VastaaPoistaMinun energiani on aina vain sellainen hirveän jyrkkä piikki ja sitten tulen alas lujaa;-)
Poitsu on todella huolissaan...siis Tuure on huolissaan.
Sinulla on niin ihmeellinen sisäinen voima, että kumma ellet selviä.