Bessu (Anne) ja minä lähdettiin torstaina länsirannikolle. Iltapäivä meni Tampereen Stokkalla, josta mukaan ei lähtenyt kuin kosmetiikkaa ja kaksi äänilevyä, yksi per persoona. Torstai-iltana syötiin äitini 82 -vuotissynttärin kunniaksi hirmuisesti täytekakkua ja perjantaiaamuna lähdettiin kohti Wanhaa Raumaa, jossa ystävättäreni ei ollut ennen käynyt. Oli ajettu yli puolet matkasta, kun huomasin, että kamera unohtui. Parkaisin: "Sooloilija tappaa mut!" Me ei kuitenkaan voitu kääntyä takaisin, sillä sille päivälle oli muutakin ohjelmaa. Wanhan Rauman romanttisilla kujilla vuoti sydämeni verta, koska en saanut ikuistettua teille paikan ihanuutta, mutta MINÄ MENEN SINNE AINA UUDESTAAN JA MIEHENI VASTAA KAMERAN MUKANA OLOSTA!
Nyt täytyy tyytyä sitten vain kuviin siitä, mitä ostimme. Ja taas löytyi uusi putiikki! Jos et löydä itsellesi mistään mitään ihanaa, uniikkia, tyylikästä vaatetta, mene putiikkiin nimeltä Cameo-boutique http://www.cameoboutique.fi/
Bessu oli etsinyt sopivaa pikkumustaa Milanoa myöten, mutta turhaan ja tässä äidin pöydällä se nyt lepää: Seuraavan 10 vuoden käytetyin asu! Omani on ranskalainen ja jo nyt viisi vuotta ikää, mutta leninkini taitaa olla ikuinen. Valintaakin oli niin paljon, että vietimme putiikissa kauan. Pukukorut ovat Bessun pikkumustaan ja myös Cameosta. Hopeinen yläosa minun pikkumustaani ettei aina tarvitse sen pinkin huivin kanssa...; Kengät ovat minun huippuostos Wanhan Rauman Andiamosta, josta Bessu vihdoinkin löysi nilkkurit, jotka eivät tähän kuvaan sopineet. Totesimme, että Andiamojen valikoima on täysin riippuvainen sisäänostajasta, sillä olisin ostanut sieltä vielä yhdet ryppyiset ihanuudet, mutta en tohtinut, koska...(lue rivien välit!). Stilettikorot kengissä ovat muuten hopeaiset, niinku...
Ensi syksynä ostan meidän perheen neuleet Cameosta!
Voin järjestää teille niitä Wanhan Rauman kuvia helpostikin, jos tarvitaan. 10:ssa minuutissa olen kävellen keskustassa ja kamerakin on aina laukussa (ainakin melkein). Hienoa,että löytyi jotain muistojakin käynnistä.Toivottavasti teillä oli hauskaa..
VastaaPoistaLeena, meillä oli niin euforista, että soitin jo Reiamalle, että vain rauma ja Jyväskylä käyvät minulle...;-)
VastaaPoistaPihvikin oli iltapäivän lopussa erimomaista ja siinä sattui hauska juttukin. Me haluttin ostaa illaksi pullo viiniä, mutta ei tiedetty missä on Alko. Huomasin,että teidän numerot olivat kalenterissa, joka äidillä, mutta eivät vielä puhelimeni muistissa. Anne kysyi herralta joka aterioitsi loossissa takanamme ohjetta Alkoon ja minä sitten tämmöisenä hiljaisena tyttönä jatkoin rupattelua vakosamettipikkutakin kanssa ja kerroin kassejamme näyttäen, että 'vingutimme visamme tappiin Kauppakadulla'. Herra sanoi pois lähtiessä, että 'toivottavasti rouvilla on hauska loppupäivä ja että visalla on tilaa vielä Alkon käyntiin;-)' Anne näki herran kaulassa jonkun lapun...no, paikallinen osuupankin johtajahan se siinä...Onneksi olimme Raumalla!
Leena, tunnelmakuva kapeasta kujasta, Mustan kissankellarin kallioseinä kera villiviinin (vaikka lehdet ovatkin jo poissa) ja sitten ulkokuva jostain vanhan näköisestä putiikista, jossa jännä kilpi, siis semmoinen vanhanaikainen...näin semmoisen, mutta en musita mikä liike...Tekee teille hyvää vähän kävellä su iltapäivänä.
Ai että on kauniita kaikkia kuvassa, mekkko, kengät, huivi, korut.. Pitäisikö muuten jokaisen naisen omistaa yksi pikkumusta. Hyvä ehkä olisi.
VastaaPoistaMutta olisihan niitä ihania taloja ja kapeita kujiakin katsellut oikein mielellään ;D Ensi kerralla sitten ;D
Soolis, pikkumusta on naisen peruspuvuston ykkönen ja siitä saa mitä vain asusteilla.
VastaaPoistaÄlä nyt hermostu;-), Ruosteen Leena tekee nyt lähtöä kuvaamaan niitä putiikkeja ja kujia...ihan sun takia ja saavat niitä muutkin katsella. Toivotaan,että kuvat onnistuvat.
En tajua, mitä teen tälle mun huonolle muistille...eikä se tästä ikinä ainakaan parane, päinvastoin.
(minun pikku kamera on aina taskussa,
VastaaPoistavarapattereineen))
Hannele, mun on nyt myöhäistä itkeä, kun maito kaatui jo...
VastaaPoistaMinulta loppuvat aina paristot. Eikä ole varaparistoja.
VastaaPoistaTuure, elämäni ensimmäisen kerran minulla oli mukana varaparisto, mutta sitten ei ollutkaan kameraa...
VastaaPoistaTänään ei ehtinyt, mut toivottavasti huomenna töiden jälkeen ei sada.... sitten mennään...
VastaaPoistaLeena, älä stressaa, tärkeintä, että ne kuvat antavat sen Wanhan Rauman viehkeyden esiin. Jos sataa tai on liian pimeää. älä ryhdy, vaan jätä viikonlopuksi hetkeen juuri ennen sinisen hämärän putoamista. Voin vain kuvitella millaista siellä on Isänpäivän jälkeen, kun joulukoristelut tulevat...ja pieni lumikerros...
VastaaPoista