torstai 26. marraskuuta 2009

TECHNICAL PROBLEMS, NOVEMBER ETC.

Marraskuu ei ole koskaan ollut minun kuukauteni. Olen kuitenkin yrittänyt repiä siitä irti uutta iloa nytkin, vaikka ei ole lunta. Marraskuuhan on lupa saada vetäytyä iltapäivällä pehmeän huovan alle, vieressä iso mukillinen teetä ja kädessä hyvä kirja. Ja aamupäivät tietysti menevät haravoidessa ja kuolleiden hortensioiden kukintoja leikatessa samalla raikasta happihoitoa saaden. Juupa juu. Joskus on voinut olla näin, useimmiten ei.

Eilen oli totaalisen kauhea teknisen epäonnen päivä. Luulin jo koko blogini olevan kuolemassa. Tuli kauhea katastrofi ja ketään ei missään, kuka olisi edes kertonut, mikä nyt mättää. Supporttini oli koko päivän neuvottelussa, enkä saanut häntäkään apuun. Sitten löysin Hannelen Göteborgistahttp://hannelesparadise.blogspot.com/ ja sain häneltä paljon teknistä tukea sekä ennen kaikkea pystyssä pitämistä. Kiitos Hannele! Supporttini saavuttua meni puoleen yöhön ennen kuin ongelma oli pois pöydältä.

Nyt olo on kuin olisi avaimenreiästä vedetty läpi: harmaa ja outo. Eikä aamun aviisini, Keskisuomalainen, yhtään oloa parantanut, sillä siellä on vain kauheus toisensa perään. Tässä varmaankin syy, miksi naiset tarvitsevat suklaata ja naisten lehtiä: ne pelastavat henkiä! Yksi suuri uutinen minulle oli WSOY:lta ilmestynyt kirja Varo narsistia! Kirjassa asianajaja Markku Salo kertoo tapauksia, joissa vakavasti luonnehäiriöinen, useimmiten mies, on kiusannut uhriaan toistuvasti ja julmasti ja ruma loppupeli on näytelty sitten oikeussalissa. Salolla on ollut seitsemän vuoden aikana 300 tällaista tapausta.

Salo kertoo: Häiriöinen yleensä koukuttaa uhrinsa. Kun mies on häiriöinen, koukuttaminen tarkoittaa, että hän saa naisen kanssaan naimisiin tai raskaaksi, ja sitten alkaa henkinen alistaminen ja usein se menee fyysiseksi.

Eronkin jälkeen alistaja pyrkii hallitsemaan uhriaan. Kirjan esimerkkipiinaajat uhkailevat loputtomilla oikeusjutuilla, mustamaalaamisilla tai kuolemalla.

Salo jatkaa: Olen itse hoitanut pari murhajuttua lasten puolesta, joissa kummassakin mies on lopulta teloittamalla ampunut pitkäaikaisen kumppaninsa.

Niin, mieleen tulevat vanhat kotimaiset elokuvat, joissa mies sanoo kohtalokkaalla äänellä: Ellen mie sinnuu saa, ei saa toisekkaan! Ja sitten haetaankin jo kirvestä. Suomi on surullisen kuuluisa perheväkivallastaan ja johtaa Euroopan tilastoa, jossa nainen joutuu surmatuksi omassa kodissaan. Usein tämä tapahtuu tilanteessa, jossa nainen pyrkii eroon väkivaltaisesta puolisostaan. Nainen ei eron uhatessa käyttäydy näin, sillä hänellä on itsetuntoa ja uskoa meren kalojen lukuisuuteen. On todistettu, että avioeron jälkeen nainen usein alkaa kukoistaa! Mikä dilemma ja kuinka etäällä toisistaan ovatkaan liian usein suomalainen nainen ja suomalainen mies.

Keskisuomalaisen tämän päivän toinen silmään suorastaan hyppäävä uutinen oli, että moni yksinäinen ja ehkä masentunutkin nainen haluaa elää kaapatussa maailmassa. Hän kehittää itselleen toisen persoonallisuuden ja alkaa sepittää valheita omasta elämästään. Näitä tietoja hän sitten vie netin erilaisille foorumeille tarjoten itsestään täysin todellisuudesta poikkeavan kuvan, jolla pyrkii saamaan aineellista etua ja torjuu samalla voimakasta mitättömyyden, masennuksen ja alakulon olotilaansa. Näille henkilöille mielikuvituselämän eläminen on siis varsin palkitsevaa. Psykologi Jan-Henry Stenberg arvelee, että verkkomaailma voi innostaa valehtelukokeiluihin. Nettiin luodaan oma identiteetti, jota osa valehtelijoista alkaa itsekin uskoa omakseen.

Mitään erityisen positiivista en tämän päivän lehdestä löytänyt, joten odotan aikaa parempaa ja lähden nyt pitkälle metsä- ja järvipolkulenkille. Sitten jatkan lukemista teille, sillä kirjoja on vielä luvassa tällekin vuodelle. En ole vain tässä pimeässä, joka putoaa jo kello 15, enää niin tehokas, kuin syksyllä, jolloin luin muutamaan kertaan kirjan per vuorokausi. Armahdan itseäni ja armahdan perhettäni. Lukeminen on minun omaa aikaani, mutta se ei saa olla sitä liikunnan ja perhesuhteiden kustannuksella. Itse asiassa minä elän lukeakseni, mutta että jaksaisin lukea, täytyy huolehtia omasta kunnosta ja jaksamisesta.

Tässä teille softia ja kivaa: Sytytä kynttilöitä niin paljon kuin sielu sietää jo klo 15. Nauti iso mukillinen teetä tai kaakaota ja laita levylautaselle soimaan lempimusiikkiasi. Tai kuuntele vain kynttiläkeijujen siipien havinaa. Anna huovan pehmeyden syleillä sinua ja kääriydy hellään. Kuuntele, mitä sisimpäsi sinulle kuiskii. Katso kuinka hämäränhyssy muuttuu pimeäksi, joka tuo rakkaasi kotiin ja tajuat, että mikään maailmassa ei ole niin arvokasta kuin oma perhe, johon lasken myös iloa ja naurua tarjoavat karvaiset lemmikkimme. Terve marraskuu: I will survive!!!

Love
Leena Lumi
And now I will survive by Gloria Gaynor:
http://www.youtube.com/watch?v=ZBR2G-iI3-I

8 kommenttia:

  1. Minä syön pizzaa nyt. Se on ihana, lämmin, hieman rasvainenkin marraskuun pelastus, mozzarellalla ja pestolla..

    Narsismia olen hieman etäämpää seurannut, hirveä kohtalo sillä, joka joutuu jakamaan elämäänsä narsistin kanssa. Mutta kun hänestä pääsee eroon, alkaa jokaisella varmasti uusi elämä!

    VastaaPoista
  2. Ah!, älä mainitse! Koskahan olen syönyt oikein juustoisen, ihanan rasvaisen pizzan. Seuraavalla kerralla, kun menemme leffaan, emme sen jälkeen syökään pihviä vaan pizzat!

    Soolis, koettu on täälläkin. En tiedä vielä, luenko tuota kirjaa vai en...

    VastaaPoista
  3. Tilaa ½ pizza minullekin..
    Kiva nähdä että olet taas vauhdissa ;)

    Ihan omalla persoonallisuudella :D

    VastaaPoista
  4. Syödään kokonaiset!

    Joko nyt ymmärrät! Vuorokaudessa tulee jo hirveä pato...sanoja, asioita, musiikkia, mitä vain...ja Reima laulaa: Pyörremyrskyn syliin sain, kun hänet nain...

    Juu, kyl mää selvisi ja taira ol oma itteni - kiitos sun.

    VastaaPoista
  5. Läheisriippuvaista kansaa olemme, kyllä. Sofi Oksanenkin nosti näitä asioista esiin, hyvä. Luulisi meillä Suomessa jo sivistytyn sen verran, että alkaisimme ymmärtää omaa, lähes patoloogista käyttäytymistä ja tehdä asialle jotain. Valitettavasti se jää pelkän päivittelyn asteelle, tai median sensaatio uutisoinniksi. Minusta olisi jo aika tuomitsemisen ja päivittelyn sijaan alkaa toimimaan. Miten? Nostaa kissa pöydälle. Ensinnäkin puhua tästä ongelmasta. Mutta ei sillä lailla, että nämä väkivaltaan syyllistyvät pötkisivät tavoittamattomiin, eikä ongelmaan , heihin päästä käsiksi. Aikuismaisella asenteella, vähemmän syyllistämällä, enempi kannustamalla.

    Tuon ihanan Gloria Gaynorin kappaleen vauhdittamana on joskus tullut tanssittua aivan sydän pakahtuen riemusta ja voimasta - pahasta vapautuneena!

    VastaaPoista
  6. Ei niitä takertujaäijiä tartte syyllistää, mutta ne kuuluu hoitoon! Ja onhan naisten turvallisuus taattava. Kyllä naisen pitää saada valita kenen kanssa on ja myös vaihtaa miestä tai olla yksin.

    Minä tulin tuosta levystä aamulla ihan humalaan, kun eilen oli niin kamala päivä. Tajusin, että selviän mistä vain!

    VastaaPoista
  7. I'M BACK !! isoveli händlasi jotenkin tämän tietsikan kuntoon!

    VastaaPoista
  8. Great! Elämä ilman sinun yläkulmasta kurkkivaa kuvaasi on vailla pilkettä. Luojalle kiitos isoveljistä! Semmoisen minäkin olisin halunnut.

    Miten kaikilla on tällä viikola tekniikkaongelmia.

    VastaaPoista