tiistai 18. syyskuuta 2012

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani


Prologi

Skyler      teetkö minulle pienen punaisen sydämen Skyler? Teetkö samanlaisen punaisen sydämen kuin sinullakin on     Skyler kiltti.

Skyler! Älä jätä minua Skyler
Skyler minä olen niin yksin täällä

Skyler?     Auta    auta minua Skyler
Skyler auta     minun sängyssä on     jotain pahaa

Joyce Carol Oatesin uusin teos Sisareni, rakkaani (My sister, my love, Otava 2012, suomennos Kaijamari Sivill) kantaa ensimmäisessä luvussaan kaiken tiivistävää lausetta, jota ei voi unohtaa: Kaikki häiriintyneet perheet ovat samanlaisia. Niin myös ’elonjääneet.’  Kirjan kertojista toinen, on Rampiken perheen poika Skyler, eräänlainen ’eloonjäänyt’, mutta lukija voi yli seitsemänsadan sivun matkalla pohtia, kuka on eloonjäänyt ja kuka kuollut, vaikka paksulla mustalla, isolla fontilla selvästi lukee:

MURSKATUN POJAN TUHKASTA NOUSEE LOISTAVAN TYTTÄREN FENIKS

Toinen kertojaääni on kirjailija Oatesin, joka olisi halunnut juuri edellä mainitun lauseen vähintäänkin suojakanteen, mutta sen sijaan suojakansi hakee sensaatiota tekemällä romaanista niin koukuttavan dekkarimaiseen tyylin, että lukija vahvoja makuja etsiessään takuulla tarttuu teokseen, jossa seitsemänvuotissyntymäpäivänsä vastaisena yönä luistelijalupaus Bliss, Skylerin sisko, Miss Jerseyn jääprinsessa 1996, menettää henkensä ja löytyy kuolleena perheen talon pannuhuoneesta.

Toki kaiken perusta on amerikkalainen unelmaperhe, vanhemmat, jotka kaikin mahdollisin keinoin kannustavat lapsiaan, esikoispoikaansa Skyleriä ja sen jälkeen kuopustaan Blissiä, tavoittelemaan suurta kuuluisuutta.  Pieni ääni haluaa kuitenkin erikseen mainita, että isä Bruce ’Bix’ on niin oman egonsa, uransa ja naistensa lumoissa, että hän on osittain ulkona siitä, mitä Rampiken talossa, Ravens Crest Drivella, oikeasti tapahtuu, kun äiti Betsey Rampike, näkee kohtalon unensa, jossa Jumala lupaa siunata hänen Blissinsä kaikkien maailman kameroiden vangitseman perhosenkeveän nosteen kaikkien aikojen jääliukuun ja tätä kautta koko maailman tietoisuuteen rakkaan mamin avustaman – tietenkin. Tämän jälkeen on kuin valkohehkuinen mania kasvaisi äärettömyyksiin mitään keinoja kaihtamatta ja Jumalan nimeen toimien. Varjossa katselee ontuva pieni poika, Skyler, joka on ’mamille’ niin rakas, vaikka tästä ei tullutkaan mitään. Skyler on laitoksiin hylätty esikoinen, joka kirjoittaa muistelmiaan saadakseen vastauksia ja tätä kautta löytääkseen kadotetun itsensä.

Sisareni, rakkaani on sairaiden mielten mosaiikki, jonka hulluudessa lukijaa ei säästetä. Toki huomaavainen kirjailija auliisti lääkitsee lukijoitaan siinä missä tehokasvatettuja lapsiakin, sillä tarjolla on akupunktiohoitoa, kasvuhormoneja, Nixilia, Nilixia, Excelsiaa, Zomixia, pedikyyriä, rintojen täytettä, hammaskiskoja, Ritalinia, Dexedrinea, Excelsiaa, hammaskuorikoita…ja lopulta myös armahtava loppu, kuolema tai joku muu sellainen. Pääasia on saavutettu, kun suloisesta tähtipölyhiuksisesta Blissistä on tullut Amerikan historian kuuluisin kuusivuotias: Mitä se haittaa, että tämä kuusivuotias on kuollut, sillä kuuluisuus on arvo, jolla ei ole hintaa. Lukija voi olla toista mieltä ja kärsii käsittämättömästä Entfremdungsgefühlista sekä päänsärystä. Onneksi on vahvat kipulääkkeet, mutta niidenkin lävitse sattuu. Tuntuu siltä, että Oates on halunnut kirjoittaa ulos kaiken lasten tehovalmennuksesta ja on siinä takuulla tehnyt uraauurtavaa jälkeä. Maailman kaksi-kolme-neljävuotiaat tehovalmennettavat kiittävät toivoen tämän viestin saavuttavan heidän vanhempansa, mutta Joyce Carol Oates on näyttänyt ennenkin, että mikä riittää muille, rankka tarina, ei riitä hänelle: Oates on uudistanut romaanin rakenteen!

Ikinä, ikinä, milloinkaan en ole nähnyt niin valtaisaa alaviitteiden määrää kuin Oatesin uusimmassa kirjassa. Ja ne ovat kirjan kannalta tärkeitä viitteitä. Niitä voi olla sivulla useitakin ja niiden mitta voi olla kokonainen sivu. Alaviitteiden fontti on erityispientä, mikä voi olla joillekin lukijoille hankalaa, mutta siitä kaikki selviävät, sillä kukaan ei jätä tätä kirjaa kesken! Ja sitten voi olla sivu, jolla on vain hyvin isofonttinen otsikko ja muutama sana sekä alaviite:

JOTAIN PAHAA

Skyler auta    minun sängyssä     jotain pahaa

Tämä arvoituksellinen pikku kappale on kaikki mitä jäi…nyt kun olen kokonaan lopettanut kaikki psykoaktiiviset lääkkeet.

Ja sitten: Osa kirjan sanoista on mustattu vahvasti piiloon. Lukija voi sitten sijoitella niihin kohtiin, mitä asiayhteydestä mieleen välähtää.

Osa sivuista on käsin kirjoitettuja kirjeitä, osa on kehystetty kuin jatketuilla marginaaliviivoilla: vangittu teksti?

Kirjan luvut on nimetty kiinnostavasti, tässä pieni makupala:

PUNAINEN MUSTESYDÄN, ”SEKSIKÄS” – ”VIETTELEVÄ” – ”SALAPERÄINEN, KAKSI MAMIA, RAMPA?, ”G.R.”, SATUILEVAT LAPSET,  KRAPULA-AAMU: KIRJAILIJA HALUAA PERUA PUHEENSA (?), ”KIR”, TAIVAAN LAHJA, ENTFREMDUNGSGEFÜHL…ja voin vakuuttaa, että kun Betsey perusti Taivaan lahja liikkeen, josta voi ostaa mitä ikinä keksii haluta, der Entfremdungsgefühl syveni. Se on nyt niin syvää, että joku, ehkä minä,  haamukirjoittaa: Tästä kirjasta kirjoitetaan lukuisia esseitä ja tutkielmia ympäri maailmaa. Tämä kirja ei ole kirjoitettu viihdyttämään, mutta kaikessa rajuudessaankin, se ottaa lukijansa. Tönäisee kuilun reunalta alas…

Vapaassa pudotuksessa voit lukea yhden Oatesin alaviitteistä, jossa hän lähestyy sinua, minua, meitä, lukijaansa:

Jos lukija on sietänyt tätä julkean ”poikkeavaa” kirjaa näin pitkälle, on todennäköistä että hän sen kirjoittajan lailla kärsii autismista ja hänen pitäisi ottaa, joskaan tämän kirjoittaja ei enää niin tee, viisisataa milligrammaa Claritania päivässä.

En ole koskaan ennen lukenut mitään tällaista, mutta kun luin Kosto:Rakkaustarina, minussa kävi aavistus. Samaa kuin Haudankaivajan tyttäressä tässä on piinaava jännitys aina viimeisille sivuille asti.

Näinkö valoa? Näin. Heitä oli kolme ja vain yhtä en paljasta: Elyot Grubbe ja pastori Bob Fluchaus. Pastorimme saa sielujemme paimenena...:

Epilogi

Minä en usko sinuun, Jumala. ’Jumala’ on paskakikkare ja Bob Fluchaus on luotu sen kuvaksi’ ja Jumala nauroi ja sanoi: ’Se mitä minä olen ei riipu sinun uskostasi, kusipää.'

RAKASTA MINUA TAI MINÄ KUOLEN

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin  Katri Sanna/Luettua  Paula  Karoliina Anna Elina Susa  Peikkoneito  Valkoinen kirahvi  Minna   Annika  Norkku  ja  Unni 

61 kommenttia:

  1. Hurjan hyvä arvio hurjasta kirjasta! Hui! Kyllä tämä on luettava. Pian. Nyt mulla kesken todellinen jännäriystävän hemmottelupaketti, jonka painopiste enemmän toiminnassa kuin psykologisissa ulottuvuuksissa... Tulitodistaja jälkeen Oates on mannaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, kiitos. Ei ollut helpoimmasta päästä eli oli pakko sulatella yön yli, sillä kirja saa syämen rytmihäiriöön ja sattuu sielusta.

      Toimintapainoiset dekkarit eivät ole minun omintani, mutta pahaa pelkään, että juuri nyt sellainen odottaa lukemattomana hyllyssäni. Yleensä otan Oatesin jälkeen jotain aivan muuta, jotain hellempää ja niin aion tehdä nytkin eli tyttökirjaa;-)

      Tiedän, että et voi olla tätä lukematta.

      Poista
    2. En itsekään tykkää kovin toiminnallisista kirjoista, mutta tämä sijoittuu tyttöjen nuorisokotiin, ja toinen kirjailijoista on nainen, joten mikään miesten machoilumäiske ei ole kyseessä :)

      Ai niin, lyhyen, häiriintyneestä suhteesta kertovan teoksen taidan vielä lukaista ennen Oatesia...

      Kaunista päivää Leenalle! ♥ Täällä porottaa aurinko, sain juuri taaperon unille ja nyt vain nautin hiljaisuudesta.

      Poista
    3. Pahaa pelkään että minulla on machoilua ja nuoria, kovia naisia;-)

      Mikä häiriintyneen suhteen kirja on voinut mennä minulta ohitse? Nyt et salaa!!!

      Kiitos samoin sinulle♥ Aurinkoa täälläkin: Lähden lenkille, sillä polvi kesti sunnuntaina hyvin. Muistan ne hiljaisuudet, kun Meri nukkui. En ikinä silloin halunnut mitään radiota tai soittaa levyjä...vain oma hiljaisuuteni.

      Poista
    4. Olen ihminen, joka tarvitsee hiljaisuutta ja omaa aikaa... nyt yritän irrottautua koneelta ja ottaa sitä :)

      Kirja on Raija-Sinikka Rantalan Miekkatanssi

      Poista
    5. Sama täällä! Hus pois koneelta nyt;-)

      En ole kuullutkaan...Odotan arviotasi. R. ja minä leikitään usein Zorroa: Minä olen Zeta-Jones ja R. on sitten se Banderas, joka...;-)

      Poista
  2. Tämä oli minusta aivan hurja kirja, varsinkin kun selvästi näki mistä Oates oli inspiraationsa ottanut. Outo ja piinaava, mutta pakko oli lukea. Huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, en muistanut sitä Tapausta, kun luin tämän. Vasta sinun tai Unnin arviosta tajusin, mistä on tullut inspiraatio. Tämä on tärkeä kirja!

      Poista
  3. Tämä on kyllä aivan pakko saada! En ole vielä toistaiseksi kuullut kuin kehuja tästä, mutta sinun arviosi jälkeen en malttaisi enää odottaa tämän kimppuun pääsemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, kuten olet itse sanonut:'Luemme paljon samoja kirjoja.' Et voi mitenkään ohittaa tätä. Suosittlen!

      Poista
  4. Kuulostaa kyllä kirjalta, joka on oikea "must read". Olen itse lukenut Oatesilta vain Koston, joka oli hyvä ja vaikuttava, sekä Haudankaivajan tyttären, joka oli kirjavuoteni 2010 parhaimmistoa, niin upea ja mieleenpainuva. Nyt hyllyssäni odottaa Oatesin Blondi, mutta tämänkin aion lukea sitten kun aika on. :) Odotan kirjalta paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on yksi niistä tänä vuonna. Olemme lukeneet samat.

      Ajattelun lukea 'joulun aikaan' Oatesin Putouksen, Irvingin Kaikki isäni hotellit sekä vielä Shriveriltä Syntymäpäivän jälkeen. 'Joulun aikaan' on siis piiitkä, suloinen aika...

      Poista
    2. Sinulle tulee hieno tiiliskivikirjojen joulu. Minullakin on Shirverin Syntymäpäivän jälkeen odottamassa lukuvuoroaan - samoin Kaksoispiste (olen lukenut Shriveriltä tai kaksi kirjaa ja pitänyt niistä kummastakin ihan tavattomasti).

      Poista
    3. Tajusin sen asian, siksi otin tuon käsitteen 'joulun aikaan' avuksi;-)

      Tarkoitat Kaksoivirhettä, otaksun. Se on minulle tämän vuoden ehkä kovin juttu...: Siitä ei pääse mihinkään että jos R. ja minä olisimme SAMAN LAJIN kilpatasolla, minä Willy, hän Eric. En tajua, miten Shriver osuu minulle niin kohden. Jonnekin pois toi myös samaistumisia,mutta aivan erilaisia kuin Kaksoisvirhe.

      Shriver on kirjailija alter egoni eli jos olisin kirjailija, haluaisin kirjoittaa kuin hän. Kannattaa muistaa, että hänellä on koti myös Britanniassa: Se vaikuttaa hänen teksteissään positiivisesti.

      Poista
    4. Kaksoisvirhe, totta kai. Tulin juuri kuopuksen fysioterapiasta ja aloittelen omaa työpäivääni - aivot taitavat olla narikassa jo nyt. :D

      Poista
    5. Katja, ihan tavallinen olotila minulle;-) Ainakin Oatesin JÄLKEEN. Lähden nyt lenkille, sillä nyt täydellinen rytminvaihdos eli tyttökirjaa seuraavaksi.

      Poista
  5. Minä en uskaltanut kuin silmäillä, mutta tämä vie minua hurjalla voimalla nyt.

    VastaaPoista
  6. Huhhuh, hurjan hieno kirjoitus. Hurjan hieno oli toki kirjakin.

    Tämä kirja jää kummittelemaan mieleen, siitä ei noin vain pääse irti. Onneksi oli tuo mainitsemasi armahtava loppu, en olisi ehkä kestänyt muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unni, kiitos samoin sinulla! Hyvä kirja antaa tuulta siipien lentosiipien alle myös lukijalle, joka kirjasta kirjoittaa.

      Nimenomaan! Minusta kirja ilman lopun armoa on liian rankka, ainakin jos se on Oatesia.

      Poista
  7. Ehkä näissä flunssapäivissä on jotain positiivistakin, enemmän aikaa lukea;) Mulla on tuo kirja seuraavana lukuvuorossa, odottaa jo olohuoneen sohvan reunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, noin sitä pitää! Nyt sinulla on aikaa lukea, jos et kauhean kipeä ja voiko kukaan olla sitä, jos Oates jo odottaa olohuoneen sohvan reunalla;-)

      Paranemisiin ja huimaa lukukokemusta!

      Poista
  8. Vaikuttava ja varmaan vaikea kirja, jollaista en ole koskaan lukenut..;)

    Kaunista ja ihanaa tiistaipäivää, Leena-IhaNainen!<33333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, tämä on nyt vasta suomennettu. Ellet ole yhtään lukenut Oatesia, voisit kokeilla hänen pientä suurta kijraansa Kosto: Rakkaustarina. Mutta ei siis mitään hellää...vaan sitä, mitä kenelle tahansa naisista voi tapahtua.

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  9. Hui, mikä arvio ! Tämä on pakko saada, vaikka sitten marssimalla kirjakauppaan. Todellakin onnistuit herättämään kiinnostukseni, isosti ! Oates on taitava kirjailija, arvostan hänen tyyliään todella ja tämä arviosi ei jätä arvailujen varaan, että lukeako tämä uusin vai ei !

    Minulle tulee tuosta asetelmasta mieleen myös yksi kammottava tapaus, saa nähdä, osunko arvailuissani oikeaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petriina, niin...kun kirja on niin hui. Suosittelen. Vaikutut. Oatesilta on pakko lukea kaikki.

      No, sitä on nyt moni sanonut ja minäkin muistan sen kauheuden...pikkumissistä.

      Poista
    2. Juuri se minulla oli mielessä. Miten sellaisen voisi unohtaa ?

      Poista
    3. Siihen ei auta mikään.

      Jos voisin päättää, kaikki vanhemmat lukisivat tämän kirjan, vaikka pitäisivät itseään miten täyspäisinä tahansa.

      Poista
  10. Hyvä epilogi. :-)
    Tuon takia ehkä jo kannattaa kirja lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unelma, tajunnan räjäyttävä!

      Tämä on todella vahva teos, josta me kaikki voimme oppia jotain. Suosittelen!

      Poista
  11. Oioi! Haluan ehdottomasti lukea tämän!!! Kosto: Rakkaustarina oli jo loistava osoitus kirjailijan taidokkuudesta. Ja nyt tämä, tyylillisesti kiehtova tapaus; pakko saada käsiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, niin haluat;-) Kosto: Rakkaustarina veti lukijan vereslihalle. Huippu! Ja monen naisen tosi.

      Oates rikkoo nyt kaikkia perinteitä. Niin teki muuten aikanaan myös runoilija Emily Dickinson.

      Tässä on uusi rakenne, mutta tarinan vetovoima kestää sen - täydellisesti.

      Poista
  12. Hienosti arvosteltu! Minulla on tuo englanniksi,ja se jäi jostain syystä kesken yli vuosi sitten,ja unohdin sen.Pitäisi kyllä lukea se loppuun joskus...Oates on niin hyvä kirjailija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos! Miten ikinä saatoit jättää tämän kesken, vaikka minä lupaan arviossani, että KUKAAN ei jätä tätä kesken;-)

      Oates on huippu!

      Poista
  13. Jotenkin minusta tuntuu, että tätä kirjaa en halua lukea :( En tiedä ...

    P.S. Sinulle on kuvahaaste blogissani Suvipiha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, no ei tämä ole mitään hyvän mielen lukemista, vaan henkisen julmuuden paljastamista ja myös kertomus lapsen murhasta.

      Kiitos käyn heti kun ehdin. Ajattelin nyt lähteä hankiimaan lisää muscareita ja callunoita...Kiitos.

      Poista
  14. Palaan... tiedät kyllä, miksi en voi edes vilkaista nyt tätä. Sitten enemmän.

    Nyt vain lyhyesti: tiiliskiviurakka - sinä sujuvalukuinen nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, tiedän.

      Tämä verotti minua sekä henkisesti että fyysisesti. Otan nyt vähän rauhallisemmin - edes hetken.

      Poista
  15. Oletko lukenut Sara Kadefors, joka kirjoittaa häiriintyneistä suomalaisista perheistä, filmikin tehty hiljattain; Fågelbovägen 32, ei näköjään suameks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, en ole. Minulla on lukupinoa ensi juhannukseen, mutta kiitos vinkistä.

      Häiriintyneintä, mitä tiedän on elokuva Fanny & Alexander. En ikinä, ikinä enää pysty sitä katsomaan. Sehän on ruotsalainen häiriintynyt perhe.

      Poista
    2. Sara Kadefors kirjoittaa häiriintyneistä suomalaisista perheistä.

      Poista
    3. Ymmäesin.

      Yksi häiriintynyt irlantilainen perhe on kirjassa, jonka minulta sait. Ja seuraava äidinkielen tuntisi käsittelee suomalaista häiriintynyttä perhettä, mutta siinä on myös lumen valoa.

      Poista
    4. Fanny & Alexander on silti yksi hienoimpia JOULU-filmejä.

      Poista
    5. Se on hieno ja laadukas elokuva, mutta en voi mitään sille, että se ahdistaa minua.

      Yhtään sitä vispipuuron väristä callunaa ei ollut enää kaupassa. Ostin muscareita, valkoisia ja sinisiä, mutta eri penkkeihin;-)

      Poista
  16. Hei Leena! Arviosi kirjasta on niin huikean hieno, että saat meidät kiinnostumaan kirjasta. Haudankaivajan tytär oli upea, joten täytynee tähän tiiliskiveen jossain vaiheessa uppoutua:)

    VastaaPoista
  17. Tulikin kommentoitua väärällä tilillä, sorry:) It`s me.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hanne!

      Vastaankin tässä;-) Kiva, että sinä & co, innostuitte. Kiitos!

      Jos selvisit Haudankaivajan tyttärestä, selviät tästäkin ja saat samalla lukea, miten sairasta, sairasta voi olla lasten tehovalmennus vanhempien sosiaalisen pyrkyryyden onnistumisen varmistamiseksi.

      Poista
  18. Taitaapa olla melkoinen teos, huh mikä arvio jälleen. Huikeaa työtä. Lisätään luettaviin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on. Saat lainaksi - tietysti. Kiitos.

      Poista
  19. En lukenut tarkkaan, sillä aion lukea tämän itsekin. Odotan jo kovasti, mutta joku outo vapaa-ajan lukujumi nyt vaivaa. Kaksi kesken olevaa "paksukaista" eivät tunnu etenevän, vaikka ihan vilpittömästi pidän molemmista paljon! Kaikenlaista. Mutta ennemmin tai myöhemmin tämä Oatesin kirja toivottavasti palkitsee minutkin. (Sen verran siis vilkaisin, että olit myyty.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, ymmärrän. Tämä kirja ei ole lukujumin aikaista luettavaa, vakuutan. Lukujumiin otan dekkarin tai lastenkirjan, minusta hyvä lääke mainittuun vaivaan. Siirrä paksukaiset hetkeksi syrjään ja tartu Julian Barnesiin. Vilpittömästi minäkin pidän esim. Oatesista, mutta en itse lukisi häntä lukujumin vaivatessa.

      Olin ensin ihan hukassa, sillä runsaat ja PITKÄT alaviitteet katkaisivat alinomaa juohevaa (sic!) kerrontaa ja oli niiden jälkeen aina jaksettava löytää varsinaisen kerronnan ydin. Lopulta osoittautui, että tässä kirjassa alaviitteet olivat tekstiä avaavia, tärkeitä ovia, joista oli vain kuljettava halusipa tai ei.Kokonaisuus huimaa ja on rankka. Tästä kirjasta luulisi USAssa kohistavan...ja muuallakin.

      Poista
  20. Hengästyttävän hieno arvio, taas kerran! <3

    Minullakin tämä tulee lukuun seuraavien joukossa, odotan suorastaan pelottavan hyvää kirjaa. En ole lukenut vielä yhtään Oatesin kirjaa, mutta jostain syystä tiedän hänen olevan "minun kirjailijani". Palaan tänne vielä kirjan luettuani, hakemaan jälkihehkua... :)

    Pus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos!

      Tämä oli minulle kolmas Oates ja jouluna taidan lukea Putouksen. Hän on minunkin kirjailijani, mutta ei päästä helpolla, etenkään tässä loistavassa viimeisessään. Jälkihehku on jotain hirveän tärkeää;-)

      Puspus!

      Poista
  21. Minä en uskaltanut lukea juttuasi kuin ihan nopeasti toisella silmällä sieltä täältä vilkuilin ;) Minulla on tämä nimittäin nyt menossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, en minäkään lukisi toisten juttuja näin tärkeästä kirjasta ennen kuin olen omani tehnyt. En halunnut mitään vaikutteita, vaan antaa ulos, miten itse koin.

      Käyn lukemassa kaikkien tekstit tästä kirjasta...

      Poista
  22. Ohlalaa! Nyt se on luettu! MIKÄ KIRJA!!! Nyt vasta uskaltaudun lukemaan tekstisi, joka on yhtä intensiivinen kuin kirjakin!

    Olen aivan ymmyrkäisenä ja pyörryksissä, omituisen tilan voimaannuksissa edelleen.

    Karmiva perhekuvaus, joka on niin todentuntuinen kuitenkin. Unissani Oatesin teksti, Ulvilan tapaukset ja Kotkan lapsikaappaukset sekoittuivat keitoksiksi. Oli painettava tämän kirjan kanssa välillä jarrua.

    Perhekuvaus on raastava. Samoin perheen väliset suhteet sekä se, miten kiipiminen sosiaalisessa yhteisössä toimii. Tästä tuli minulle montakin tosielämän esimerkkiä mieleen...

    Ja sitten ne alaviitteet, joiden kanssa minäkin meinasin jo hermostua ja jotka sitten osoittautuivat helmiksi, tärkeiksi vihjeiksi. Ja siitä huolimatta mietin, olisiko niitä ilman voinut tulla toimeen? Hieno, erilainen Oates!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoinen kirahvi, tämä oli niiin rankka, että se tuntuu vieläkin. Itse asiassa, vaikka Oates on 'minun kirjailijani' on hilkulla ettei kirja lähde johon´kin arvontaani tai muuten lahjaksi. Kirjan laadulliset arvot ovat korkeat, mutta lukijalla on myös sietorajansa. Minussa tuntuu erään 8 vuotiaan tytön murha. En meinaa jaksaa, että hänellä ei ollut lyhyen elämänsä aikana valoa. Tämä kirja vain aukaisi tuota haavaa sisälläni.

      Tämä on niin kuin sataa totta! Oates tekee sen aina uudelleen ja uudelleen. Mutta Kosto:Rakkaustarina oli tiivistetympi ja sai silti asiansa julki. Sisareni, rakkaani oli voinut olla ihan yhtä tehokas 500 sivulla. Tällä en tarkoita, että kirja pitkästytti missään vaiheessa, vaan kun aihe oli mikä oli, se kesti liian kauan. Ehkä olemme sen ansainet, kun annoimme 8 vuotiaan tytön joutua murhatuksi lintukodossamme.

      Kaikki pyrkyryys ja kiipiminen on rumaa, jos siinä alentaa toisia ja/tai käyttää toisia hyväkseen. Ei ole olemassa lupaa menestyä hinnalla millä hyvänsä!

      Täysin samaa mieltä. Tulen jatkamaan sinulle...

      Poista
  23. Olipa väkevä juttu, jollaisia osaat hienosti kirjoittaa, Leena! Kommentteja en enää lukenut, joten en tiedä, onko tätä keskustelua jo yllä käyty, mutta kuten luitkin jo blogistani, olin kirjasta periaatteessa aivan samaa mieltä. Minua vain häiritsi se, että kirjailija valitsi nyt hyvin mustavalkoisesti syyttävän ja sensaationhakuisen tien - tai sitten minulta jäi joitakin rivienvälejä ja alaviitteita sisäistämättä, mikä on sekin paljon mahdollista.

    Siis: Tärkeä kirja karmivasta, oksettavasta aiheesta, josta on pakko puhua. Ihailen Oatesia, joka ottaa tällaisia aiheita esille. Mutta minusta tästäkin olisi voinut kirjoittaa vähän hienovireisemmin ja asian eri puolia esitellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karoliina, kiitos, tunnethan minut;-): Lähden mukaan siihen, mikä ravisuttaa.

      Huomasin, että olemme samaa mieltä. Olemme just nyt samaa mieltä yhdestä toisestakin asiasta, mutta se selviää sinulle parin viikon päästä;-)

      No minulle kävi niin, että nuo alaviitteet veivät hirveästi voimiani. Toki edelleen katson, että Oates tavallaan on uudistanut romaanin rakenteen, sillä en minä ainakaan ole ennen kohdannut romaaneja sivun ja ylikin mittaisilla alaviitteillä sekä alaviitteiden alaviitteillä etc.

      Hän toki katsoi ihan mustavalkoisesti, mutta eikö se tässä tapauksessa voida antaa anteeksi lasten lapsuuden pelastamisen nimissä.

      Juuri niin. Minä kärsin tästä kirjasta, mutta ihailen Oatesia. Mitään viihdyttävää en kokenut ja saisihan kirjassa olla sitäkin, mutta tähän sitä ei voinut ympätä. Olen tällainen ikihippi maailmanparantaja, joten annan kirjalle sen ansion, mutta: Haluanko tämän kirjan lukuvuoteni kuumaan ryhmään? Mitä sinä tekisit? Laatukirja huippukirjailijalta, mutta jokin haraa vastaan: Onko se vain kirjan aiheuttama pahoinvointi?

      Jotain olisi voitu pehmenstää asian silti kärsimättä. Karmea tragedia ja näitä tapahtuu, mutta missä on valo? Jouduin tästä kirjasta niin syvään pimeään, että en meinannut kyetä mitään lukemaan vähään aikaan.

      Odotin sinulta kovasti tätä kirja-arviota ja nyt alan odottamaan Vieraan lasta;-) Ei mitään paineita!

      Poista
    2. Hih, no nyt on paineita. :D Yritän kaikkeni, että saisin luettua Vieraan lapsen ennen Blogistanian Globalia -äänestystä. En tietenkään voi tietää, yltääkö se vuoteni TOP3:een, mutta odotukseni ovat sen suhteen korkealla.

      Sen voin sanoa, että Oates ei minulla pääse tuohon ryhmään (viitaten kysymykseesi). Ehkä se on se, että en voi sanoa millään tavalla nauttineeni lukiessani, vaikka kirja Suuri onkin. Mutta sinun täytyy miettiä, mikä ja minkälaatuinen kirjan vaikutus sinun kohdallasi oli.

      Poista
    3. Karoliina, minulla yltää. Saat nyt sitten paljastuksia ja se toinen paljastus selviää 2.12. Se: Samaa mieltä -juttu.

      Voin myös kertoa, että Oates ei ole minun kuumassa ryhmässäni. Ei tällä kertaan. Haudankaivajan tytär oli ilmesytmisvuotensa toiseksi paras kirja minulla.

      En minäkään nauttinut yhtään ja kyllä nauttiminen on yksi kirjan funktio, mutta siis vain yksi.

      Minun pitää tajuta, että minulle tuli hirveän ahdistava ja paha olo. Sitä tietysti siivittävät, että uhreina lapset ja tunnen myös tarinan taustalla olevan tositapahtuman, kuten moni muukin. Voin lukea rankkaa, mutta pitää saada jossain kohtaa armo. Nyt en sitä saanut.

      Jätä nyt kaikki muut kirjat ja lue tuo Vieraan lapsi;-)

      Poista