maanantai 19. tammikuuta 2015

Otavan Sininen Kirjasto Leena Lumissa

Tänään tapahtui jotain sellaista, jota ette halua tietää...ainakaan kaikkea siitä. Annan pikkuvinkit: Taloon tuodut valokuitukaapelit, Lumimiehen into saada ne käyttöön supernopeine yhteyksineen ja muine kotkotuksineen, vaikka minä nimenomaan sanoin, että talon eniten käytetty kone, tämä minun rakas, vanha, mutta vahva työkoneeni selviää kaikesta muusta, mutta ei hänen ns. 'uudistuksistaan'. Kun h-hetki koitti, minä en päässyt edes sähköpostilleni. Se ei toimi vieläkään, ehkä ei enää koskaan, joten jos nyt tapahtuu pahin, kun tilattu asiantuntija vihdoin meille keskiviikkona ehtii, niin ainakaan en ikinä katsele palkissani mitään keskeneräistä 'tähän tulossa' lupausta, vaan naputan nyt tämänkin unelmani valmiiksi. Miettikää vähän, miltä tuntui tänään kuulla naapurien sanovan, että 'eivät he mokomaa ota muuta kuin valmiustilaan asti, vanhoilla mennään, ne pelittävät'...Olen täysin samaa mieltä, mutta ravut, joiden nouseva merkki on härkä, runnovat kaikki ideansa läpi, vaikka talo kylpisi kyynelissä. En pysty millään kuvailemaan, miten tätä tässä nyt kirjoitan, mutta en ainakaan sillä lelulla, iPadilla, enkä oikeasti edes omallani tai läppärillä, vaan... No eipä mitä, minusta tällainen loma on rasittavaa ja odotan vain sitä kirjallista lupausta, että tästä lähin minä päätän teknisistä ratkaisuista! Otavan Sininen Kirjasto on yksi suosikkikirjastoistani, toivottavasti teidänkin, olkaa hyvät:

 Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina

Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani

Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi


Carol Shields: Pikkuseikkoja
Carol Shields: Ruohonvihreää
Carol Shields: Kivipäiväkirjat


Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann


Carol Shields: Ellei


Carol Shields: Rakkauden tasavalta


Ian McEwan: Lauantai
Ian McEwan: Sovitus


Ian McEwan: Sementtipuutarha


Ian McEwan: Amsterdam


Ian McEwan: Vieraan turva
Ian McEwan: Polte

Ian McEwan: Rannalla

Ian McEwan: Ikuinen rakkaus

Ian McEwan: Ajan lapsi


Ian McEwan: Makeannälkä


Philippe Claudel: Harmaat sielut




Philippe Claudel: Varjojen raportti


Richard Yates: Revolutionary Road


Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta

Siri Hustvedt: Säihkyvä maailma

Siri Hustvedt: Lumous

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin


Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä


Nir Baram: Hyviä ihmisiä


Ian McEwan: Lapsen oikeus 


Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta 


Javier Marías: Rakastumisia


Carol Shields&Blanche Howard: Kuiva kausi


Sadie Jones: Kotiinpaluu

Michael Ondaatje: Divisadero

Tietysti nälkä kasvaa syödessä ja Tammen keltainen kirjasto sekä WSOYn Aikamme kertojia voisivat olla seuraavat kirjastot, mutta sitä ennen paljon kirjoja ja vähän muutakin. Olettehan huomanneet, että Teemakirjastot Leena Lumissa löytyvät blogiini lukemat kirjat aihealueittain. 

sinisin kirjaterveisin
Leena Lumi

25 kommenttia:

  1. No voi harmi tuota konesählinkiä. Vaikka meillä on nykyään kaksi konetta, niin kyllä aina mieluummin istun tämän vanhan äärelle näpyttelemään, kuin nappaan kannettavan syliin.

    Hyviä kirjoja sinulla tässä listattuna. Moni jo luettu ja lähes kaikki loput lukulistalla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, no tosi harmi. Sama täällä. Tämä on sellainen vanha kunnon työjuhta, josta löydän kaikki merkit ja jossa ne myös ovat. Jos lukee vaikka venäistä tai ransakalaista kirjallisuutta, ei ainakaan R:n läppäriltä löydy kaikkia merkkejä tai sitten emme niitä vain löydä. Tällä tietty myös kirjoitan nopeasti, koska tuttu kone ja varastot ovat äärettömät. En voi edes kuvitella, mitä huomenna tapahtuu. Pakko lähteä liikenteeseen, että pysyn toimeliaana;)

      ...mutta ehkä et ole lukenut sitä, jonka olen tuomassa esiin muutaman viikon sisällä - jos koneeni saadaan toimimaan tässä nopetusähkyssä. Minustakin nämä kaikki olivat kiinnostavia ja yksi oli vuoden paras kirjakin minulla ja yksi muu toisena tai kolmantena, en muista tarkkaan. Kiitos.

      Poista
  2. Nyyh, ota moppi ja pyyhi kyyneleet. Kyllä se siitä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, nyt on itkut itketty ja kiukku puskee päälle. Lähden liikenteeseen eli hakemaan lisää maalia ja muuta sellaista.

      Aina ollaan näistä tekniikan kiroista selvitty, mutta nyt en enää tiedä...Kiitos.

      Poista
  3. Minulta löytyy varmaan enemmän keltaisen kirjaston kirjoja, mutta kyllä näitäkin sinisiä. McEwania, Hustvedtia ja Oatesia löytyy blogistani.
    Minä olen oikein innostunut, kun mieheni on nörtti ja meillä on kaikki aina tiptop ja koneet vaihdetaan säännöllisesti. Aivot saavat lisäpuuhaa, kun pitää opetella uudet käyttöohjelmat, mies ei neuvo, joka minusta on hyvä. Ota sinäkin Leena positiivisella mielellä uudistus vastaan ja nauti uuden oppimisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, minullakin on enemmän keltaisen kirjaston kirjoja, yhteen aikaan tuntuikin, että ostin vain niitä, luin vain niitä. Halusinkin kohottaa sinisen kirjaston profiilia, sillä sieltäkin löytyy helmiä. Kolme nytkinkin mainitsemaasi kirjailijaa kuuluvat ihan 10 suosituimman joukkoon minulla, tai 15, sillä pitää muistaa Ahtova etc.

      No, minä olisin innostunut, jos mieheni olisi ENEMMÄN nörtti! Hän ei ole riittävän kiinnostunut tästä udesta tekniikasta, kun siihen tulee jotain vikaa. Se on nyt jutun pointti.Sanoinkin tänään, että hän saa nyt hakea opiskelemaan tietotekniikkaa, sillä minulla ei ole siihen aikaa eikä kiinnostusta, puutarha ja kirjat vievät kaiken ja huusholli.Nyt ei ole kyse uuden oppimiseesta, vaan siitä, että haluan pitää tämän työjuhtani niin kauan kuin pidän blogia, sitten kun sitä ei enää ole, s-posteihin ja faceen riittää läppäri. Tietotekniikan sijasta aion nyt sijoittaa sen vähän ylijäävän ajan joka minulta jää saksan kielen tasoni kohottamiseen sille tasolle, missä se on ollut. Arvaa monetko eri ohjelmat tähänkin koneeseen on vaihdettu eli opiskeltu on. Kaikkea postiivista sinullekin!

      Poista
  4. Näitä listattuja sinisiä en ole lukenut yhtään (Oatesilta kyllä jotain muuta) mutta noin muuten Sinisestä kirjastosta olen pitänyt, keskimäärin enemmänkin kuin vaikka Keltaisesta.
    Lähinnä siinä on ongelmana että brändi on hakusessa, ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella turhan paljon, sarjassa julkaistuista kirjoista ei ylläpidetä luetteloa eikä niistä taideta ottaa uusintapainoksiakaan juuri lainkaan, joten ovat tehneet sarjan arvostamisen sarjana hyvin hankalaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hdcanis, ihan tosi;) Minä pidän molemmista.

      No, etkö huomaa, että minä yritän sitä brändiä tässä nyt vahvistaa. Pysyppä linjoilla, sillä jos tekniikka suo, tänne tulee lisää teos, jonka toivoisin sinunkin lukevan. Ja lupaan sitten käydä kommentoimassa mieluusti, jos vaikka vähän tuuppaset, kun olet sen lukenut.

      Arvaa vaan, olenko ollut monestakin kirjsta/sarjasta yhteyksissä uusintapainosten takia. Hyvinkin uusi teos katoaa liian nopeasti ja aina kirjaa ei löydy mistään, ei mistään. Olen varma, että jos Ahmatovan valituista runoista otettaisiin uusintapainos, se menisi kuin kuumille kiville.

      Minua ihmettyttää kovasti se, että sellainen varsin tuore teos kuin Bengt Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle on kadonnut. Se tuli suomeksi 2010 ja minulla on kirja, mutta eräs Italiassa asuva rouva kirjaa kovasti haluaisi. Olen ollut jo kustantajaankin yhteydessä.

      PS. Kävin lukemassa kiinnostavan aiheesi nais- ja mieskirjailijoista ja teki niin mieli kommentoida, mutta kun...minulla on se kauhea mielipide, että mitä ihmeen väliä sillä on, onko kiinnostavan kirjan kirjoittaja mies vai nainen. Voin olla monessa asiassa naisten puolesta, mutta kirjallisuus ei minulla tunnusta sukupuolta, ei rotua, ei maanosaa...Tietenkään en sitten tohtinut alkaa laskea kumpia itse olen lukenut eniten, mutta minusta maailman kolme parasta kirjaa ovat Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen, Thomas Mannin Taikavuori ja Aksel Sandemosen Kadonnut on vain unta. Se ei silti tarkoita, etteikö minulla voisi olla vaikka kuinka paljon suosikkinaiskirjailijoita, mutta tuo kovin kärki on vain vieläkin tuo. Sinuhen luin vähän aikaa sitten uudelleen ja pidin vieläkin enemmän kuin joskus ennen. Taikavuori pitäisi lukea uudestaan ja tuoda se myös blogiini. Silti: Minulla on palkissani luettelo suosikkikirjailijoistani naiset ja miehet erikseen, mutta en enää muista, että oliko se joku haaste vai mikä se oli, kun sen tein. Siis aikuisten oikeasti mitä väliä sukupuolella on kirjallisuudessa:

      Pakko vielä lörpötellä, kun niin harvoin 'tapaamme', että siinä olet sinisen kirjaston kanssa kyllä oikeassa, että sinne on ikään kuin uskallettu ottaa kirjailijoita, joista ei olla niin varmoja menestyksen suhteen ja se tuo rosoa, josta pidän.

      Kiitos.

      Poista
    2. Olen kanssa omaan blogiini listaillut luettuja Sinisiä ja kun sieltä löytyy useampi Tournier ja Böll ja yksittäisosumina O'Connoria, Mishimaa, Buzattia, Bichseliä jne niin pakkohan sarjasta on pitää (hyllyssä odottaa vielä jokunen lukemista). Lähinnä Otavan omalta puolelta tämä brändi on vähän heikommin toteutettu kuin vaikka Keltainen vaikka sisältöä olisi, ja juuri sitä rosoa.

      Ja joo, ymmärrän näkemyksesi vaikka itse katsonkin että kirjallisuus tunnustaa sukupuolia, rotuja, maanosia ja kaikenlaisia muitakin elämään vaikuttavia asioita, mutta kun se tunnustaa niin monia asioita yhtä aikaa niin erottelu vain yhden ominaisuuden perusteella ei välttämättä ole mielekästä (saati sitten että väittäisi että ryhmä A olisi parempi kuin ryhmä B, silloinkin kun ryhmään A olisi itsellä helpompi samaistua kuin ryhmään B).

      Poista
    3. Hdcanis, ryhdyin heti etsimään muutamaa Böliäni, sillä en muistanut niiden olleen sinistä kirjastoa...toisaalta toin tässä esiin vain blogiini tuomia kirjoja. Minulla on jossain Nainen ryhmäkuvassa, mutta vaikka on vahva näkömuisti, niin en vain saa mieleeni tuota sinisen kirjaston väriä: Todennäköisesti olen väärässä. Böllin Enkeli oli vaiti ei ole sinistä, sen löysin. Muuten olen lukenut Bölliltä Suojaverkon ja tietysti useampaan kertaankin Katarina Blumin menetetyn maineen.

      Katsos, minä elän toivossa, että Otavakin nyt heräisi;)

      Juuripa näin! Onko sinulla useampia blogeja. Yritin nyt löytää Hyönteisdokumentista sitä juttua nais-ja mieskirjailijuudesta, mutta en vain nähnyt...toisaalta en ole vahvimmillani tämän teknisen virityksen kanssa joka minulla on nyt ja sitten huomenna...Ehkä olisin uskaltanut sinnekin jotain kirjottaa, mutta ihan aidosti pelkään sellaista inttämistä, jossa joutuu leimatuksi jomman kumman sukupuolen kannattajaksi asiassa, jossa sitä ei ehdottomasti ole. Saako ketään uskomaan, että minulle on yksi hailee, onko kirjan kirjoittaja mies tai nainen, kunhan kirja vain on riittävän kiinnostava. Tottakai sitten kun siitä alkaa jotain sanomaan, voi esille tulla sukupuoli ja joskus vahvastikin, mutta lukuvalintaan minulla ei totisesti vaikuta sukupuoli. No, juu, voihan maa vaikuttaa sen perusteella, jos siellä joku kiinnostaa tms. Mutta sitten voi olla niinkin, että vaikka en ole lukenut Ranskaa, siellä kerran vain vähän ajellut ja Pariisiin pettynyt, niin silti se jokin ranskalaisessa kirjallisuudesssa usein vetää minua. Ja kauan aikaa, ehkä 15 vuotta, tuntui että kotimaani oli Saksan kirjallisuus. Paljastan sinulle kirjastoni helmen, lue Saksan edesmenneen kirjallisuuspaavin Marcel Reich-Ranickin omaelämäkerta Eurooppalainen (Mein Leben), Otava 2001. Ihan pieni sitaattinäyte: "Kirjallisuuskritiikin historia osoittaa, että teilaquksia kirjoittavat joutuvat itse hyökkäysten kohteeksi. Siinä halutaan nähdä jonkinlaista oikeudenmukaisuutta. Joka tapauksessa kirjallisuuteen liittyvä työ on aina ollut vaarallista. Vakavasti työtään tekevä ottaa riskejä ja tuuleen kylvävä joutuu myrskyyn." Pahoittelen, että suomentaja on hukassa, sillä olen tyhmästi ollut niin intona Marceliin, että olen liimannut etulehdille häntä koskevia lehtijuttuja...

      Niin se sukupuolijuttu: Minulla on koko ajan katseeni alla Stefan Bollmannin lukevista naisista kertova kirja: Frauen, die lesen, sind gefährlich und klug ;)

      Poista
    4. Nainen ryhmäkuvassa on julkaistu muutamanakin painoksena, myös Sinisenä painoksena (vaikka itsekin olen lukenut sen toisilla kansilla).
      Suojaverkon ja Naisia joen maisemissa olen kyllä lukenut ihan sarjan niteinä...mutta Böllin tuotantoa on tullut muissakin sarjoissa kuten myös mukavassa Delfiini-sarjassa.

      Teksti ei ehkä ollut kauhean selvästi otsikoitu kun se meni aika lailla muuhunkin kuin sukupuoleen: http://hdcanis.blogspot.fi/2015/01/lukevan-tyolaisen-kysymyksia.html

      Poista
    5. Aloin nyt miettiä sekalaista joukkoa tuttuja kirjailijoita, että voisinko kuvitella heidät toisen sukupuolen edustajiksi. Osalle onnistui ainakin aika monen kirjan kohdalla (Michel Tournier, Heinrich Böll, Muriel Spark, Flannery O'Connor...) mutta jotenkin vaikea kuvitella samaa vaikka Yasunari Kawabatasta, Kurt Vonnegutista, Umberto Ecosta tai Barbara Pymistä.

      Poista
    6. hdcanis, niin vähän arvelinkin. Tässäkin mun jutussa on pari pokkariversiota McEwanilta, kun en muuna niitä enää saanut.

      Kiitos, käynkin kurkkaamassa, mitä siellä on keskusteltu;)

      Mainitsemistasi minulle tuttuja ovat vain Böll ja Vonnegut, mutta itselleni tuli heti mieleen Lionel Shriver, joka jo omalla nimellään leikittelee ja esim. Kaksoisvirheessä naispäähenkilön nimi on Willy. Tällainen päätelmä on helppo tehdä. Mutta Tommi kinnusen Neljäntienristeys olisi minulle ollut se kirja, jossa olisi mennyt täydestä, jos kirjan kirjoittajaksi olisi merkitty Toini Kinnunen. Varmaan kirja siksikin kolahti niin lujaa, että Kinnunen kirjoittaa ollen kuin kotonaan naisten 'nahoissa'.

      Poista
  5. Täältä pieni lohdutuksen sana, kyllä sinä noista tekniikan kiroista selviät ja varmasti vanha koneesikin. Verkkosalasanat vain kuntoon.
    Jonkusen kirjan olen noista Otavan sinisistä lukenut. Loistavia kirjoja. Pitää jatkaa sinisiä kirjoja.
    Hyvää päivää Leena! Kyllä se auringoksi muuttuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, no, olen nyt hiukan jo rauhoittunut, vaikka huominen kauhistuttaakin. Katsos, vaikka tämä kone on vanha, tämä on kunnon työjuhta. Mikään läppäri ei kestäisi kaikkea tätä mitä minä tänne olen tunkenut. Ja tämä nopeuas tehdä tällä töitä...

      Kiva kuulla. Toivottavasti luet senkin minkä sinne pian tuon, jos...

      Kiitos samoin sinulle, Tuulia! Arvaa mitä: Tänään paistoi aurinko ja oli ihan otettava aurinkolasit autossa käyttöön.

      Poista
  6. Haa, lähes jokaisen olen lukenut. Hienoja kirjoja. Ja, kuules, on se vaan niin, että jossain vaiheessa olet sittenkin tyytyväinen. Luota Lumimieheen, siinä on hyvä ja viisas mies sinulla. Laitteiden käyttöiät lyhenevät, mutta ominaisuudet paranevat kaiken aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raili M., hyvä, sillä muuten olisin näitä sinulle suositellut;) Katsotaan oletko lukenut sen, jonka tuon tänne muutaman viikon sisällä, jos tekniikka suo!

      Raili, naisten pitää olla naisten puolella ja jos näkisit, mitä eilinen itkeminen teki silmilleni, sinä ottaisit minut syliin ja sanoisit: Naiset tietävät! Hyvä ja viisas saa joko mennä tietotekniikan kurssille tai ryhtyä vähemmän itsepäiseksi, sillä minähän kerroin hänelle, että näin tässä käy. Kuolisit nauruun, jos näkisit, millä täällä naputtelen...Ei tässä koneessa, kunnon työjuhdassa ole mitään vikaa, tämä on niin moneen kertaan laitettu ajantasalle, vaan kaikki tapahtui just kun se kytkentä, joka ei ollut pakollinen tehtiin. Tässä olisi menty hyvin vielä vuosia. Huomenna tulee sitten aikaisin aamusta kallis it-mies tänne...

      No, suostuin nyt siihen, että juon hänen kanssa iltapäiväteetä...se on tässä vaiheessa aika paljon;) Ja seuraavalla kerralla sää saat tarjota mulle pikkupullon kuoharia ja sitten mää sulle ja silleen.

      Poista
  7. On siinä aina oma juttunsa tottua uuteen koneeseen. Se vasta on kamalaa, jos sulla on vanhassa koneessa juttuja, joita et enää saa sieltä ulos, vaikka nykyisin kyllä aika lailla kaikki saadaan kyllä kaivettua, mutta se voi olla kallista.

    Huomasin sinun kommentoineen nais- ja mieskirjailijatopiikkia tuossa yllä. Aion itsekin kirjoittaa siitä, kun postaan Wennstamin Alfauroksesta. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteesi, mutta ymmärrän tietenkin, että nyt on huono aika ja se kirjiotuskaan ei ole vielä valmis.

    Kiitos hienosta kuvasarjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, mutta kun mä en tarvii uutta: Tämä iso, rakas, vanha työjuhta on laitettu vimpan päälle ja vain se typerä liitos, joka emme yhtään olisi tarvinnet, pilasi kaiken. Kuinka paljon pilasi, sen kuulee sitten huomenna. Mikään ei olisi maksanut mitään ellei Lumiehen ihanassa rapu-merkissä olisi vaarallinen nouseva merkki eli härkä ja se itsepintaisuus nyt sitten maksaa!

      Kuule, jos minulla joku kone toimii, senkun tökkäät mua, kun juttu on valmis. Teki niin mieli kommentoida hdcanis-blogiin, mutta kun siitä voi niin helposti tulla sellaita inttämistä. Nyt olen kuitenkin mielipiteeni sanonut, joten miksi en sitä jatkaisi. Ei ole huono aika, jos koneet toimii, joten odotan tökkäystäsi.

      Ole hyvä;) Tähän on tulossa laatulisä, jos vain....tiedät kyllä mitä.

      Poista
  8. Tarkoitin, että jos niin huonosti kävisi, että ainoa vaihtoehto olisi uusi kone. Mutta ei niin käy, ei saa käydä, minä kiellän niin käymästä.

    Tämä Otavan kirjaston uusi formaatti on kyllä mielestäni paljon onnistuneempi kuin se edellinen, jossa oli sitä epämääräistä sinisen kirjavaa ja kuvatkin oli usein vähemmän onnistuneita. Minua ne ainakin enempi karkoittavat kuin vetävät puoleensa tai sitten olen vain keksinyt tällaisen tekosyyn, miksi esim. Nathalie Sarrauten Lapsuus on maannut hyllyssäni lukemattomana jo vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, no juu, sitten se on pakko mikä on pakko, jos niin pahasti käy. Kiitos, että kiellät niin käymästä <3 Now I owe you!

      Tiedän just mitä tarkoitat, sillä minulla on mm. Durasia sillä kannelle, loistavaa Durasia. Se oli epäonnistunut kaikellaan eli formaatti laski jollain mystisellä tavalla kirjojen laatua, sai ne tuntumaan halvoilta ja heikoilta. Oi ei!, miksi nyt just mainitsit Sarrauten. Katselin just hyllyjäni etsiessäni Nainen ryhmäkuvassa ja huomasin Sarrauten Ystäväni Martereaun ja nyt kun en enää muista siitä mitään, taidan olla pakotettu lukemaan kirjan uudestaan. Kannen kuvakuva on ihan ok, mutta se sinen väkerrys siinä se kaikki muu...Tämä on perheen sisäisistä ristiriidoista ja vaikka mitä kiinnostavaa, mutta kun olen tilannut jotain kirjastosta ja sitten pari tietokirjaakin tuossa odottaa. No, tätä ei kauaa lue ja täytyy sitten vain kestää tuo kansi.

      Tuukka Kangasniemi on sanonut Hesarissa Lapsuudesta näin: "Kirja kihetoo tyjän ja täyden, muistin ja unohduksen, nuoren egon ja vanhan egon dialogina. Se on ilmava seitti, verkosto jossa myös hiljaisuus puhuu." Hienosti sanottu, joten sinäkin voisit tarttua Sarrauten kirjaan. Minä siirrän omani nyt kirjastosta yöpöytähyllylle. Luen parhaillaan yhtä kotimaista esikoista...

      Otavan sinisen kirjaston imagon kohotus onnistuisi helposti, jos siihen ryhtyisivät muutkin: Se ei voisi jäädä kustantamolta huomaamatta.

      Poista
  9. Onpas Tuukka sanonut hienosti. Voi voi voi, eilen juuri tuli seitsemän kirjan paketti, jonka kimppuun sormeni syyhyävät. Sitten on vielä 6 teosta luettavana omaan sateenkaarihaasteeseeni ja vaikka mitä muuta.

    Olisin lukenut tuon Sarrauten aikapäiviä sitten, jos tuo päällysformaatti ei olisi niin kamala. Ihan järkyttävää, miten paljon vaikuttavat nämä ulkoiset seikat. Kirja on minulle tärkeä myös esineenä. Jopa liian pieni ja liian pitkälle laidasta toiseen ulottuva fontti saattaa karkottaa, jos kyseessä ei ole kertakaikkinen must-teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, hän on sanonut upeasti ja minä taas kirjoitusvirheitä täynnä. Hukun kohta omiin näppisvirheisiini...Minä olen ottanut nyt kirjoja aika varovasti, sillä olen huomannut, että niitä alkaa kuitenkin sitten kuin jostain sivulta aina tunkea lisää.

      Minulla on nyt luvan alla kirjoja, jotka tavallaan ovat tulleet luokseni 'puskita', joten sitten on vielä muutama viime vuodelta joihin on keksityttävä, mutta on yksi tämän vuoden esikoinenkin jo luettu.

      Arvaat varmaan, miksi olen jaksanut niitä Valitsese vuoden X kaunein kirjan kansi -juttuja järjestää. Haluan vaikuttaa siihen, että kanteen keskitytään. Kirjakaupassa tai messuilla, kansi on se, joka saa nostamaan kirjan käteen lähempään tarkasteluun, tästä poikkeaman tekevät vain omat tutut kirjailijat, joista pitää kannetylittävästi.

      Ooh, totta! Fontti, paperinlaatu, liiat alaviitteet, täysin väärä lukujen merkkaus ja mitä kaikkea....

      Poista
  10. Moi.
    Jos kävisi niin huonosti, että koneesi ei enää toimisi, sinun ei tarvitse ostaa läppäriä. Noita kunnollisia, vanhanajan tietokoneitakin on vielä olemassa. Eli älä usko, mitä se rapu sinulle selittää - läppäri ei ole ainut vaihtoehto. Tiedän, koska itse viime syksynä jouduin ostamaan tietokoneen. Mukavaa torstaipäivää sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, moni ei edes tajua, miten monipuolinen tällainen 'rakas, vanha suomehevonen' on! Läppärin kanssa voi tehdä 'jotain' reissussa tms.,mutta se ei vain ole mulle se väline, jonka ääressä istun tunteja. Taas toimii eli koko aikana ei vika koneessa, vaan siinä saakutan 'edistyksessä' , jonka perään rapu on;) Minä vastustin, mutta eihän hän kuuntele minua, jos kyse on tekniikasta...Onneksi löytyi eräs pelastava enkeli! Kiitos samoin sinne täältä pakkasesta!

      Poista