maanantai 23. toukokuuta 2016

Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus


Iltaisin he lähtevät sairaalasta. Kun sähköportit avautuvat ja auto ajaa pois sairaalan pihalta, takapenkillä poksautetaan auki ensimmäinen pullo, aina samppanjaa joka on seissyt päivän kellarissa viilentymässä. Edward ajaa siltojen yli keskustaa kohti, läpi nukkuvien katujen ja omakotialueiden. Toisinaan takapenkillä odottaa joku osaston tytöistä, joskus Sabina, joskus joku muu, useimmiten lääkkeistä tokkuraisena. Ja koivunrungot hohtavat hämärässä, horisonttiin on läiskitty tussilla vaaleanpunaista ja keltaista, eksyneitä pilvenhahtuvia, lintuja, hutaistu piirros taivasta. Edward uskoo vakaasti että potilaille tekee hyvää päästä välillä pois osastolta.

Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus (Beckomberga.Ode till min familj, Tammi 2016, suomennos Outi Menna) on uskomattoman kaunis kirja rakkaudesta, joka lentää Beckombergan sairaalan käytävillä, piilottelee lääkehuoneiden morfiinirakasteluissa, on nimeltään Jackie, joka tulee joka päivä tapaamaan isäänsä Jimiä sairaalaan, kasvaa pikkutytöstä isoksi tajuten, että rakkaus ei katoa, vaikka se häviää isän halulle kadota yöhön, rakkaus ei katoa ja niinpä Jim rakastaa tytärtään Jackieta ja myöhemmin lennättää hopeavalossa lennokkia Jackien pojan Marionin kanssa ja Marion huutaa: ”Äiti, katso, kultasiipi lentää taas." Jim soittaa Marionille pianolla Mozartia, rakastaa Sabinaakin, vaikka ilman Lonea, Jackien äitiä, elämä on hänelle yö. Jackie rakastaa monia, mutta sairaalan Paulia hän rakastaa  hulluna toivoen hänen olevan parantumattomasti sairas ja Paul lupaa: ”Älä sure, beibi, tästä ei voi parantua” ja samalla hän pitää Jackien käsiä ruuvipihdeissä tämän pään yläpuolella painautuen lujemmin vasten tyttöä. Sairaalan nurmikolla juoksee Sabina alusvaatteisillaan Edward perässään, Sabinan kaulakoru kuin ilmassa, alkaa sataa sinistä sadetta ja vaitelias merilintu liitelee sairaalan käytävillä, kunnes levittää siipensä ja katoaa.

Niin raskas on rakkaus on kirja unista, putoamisista, muistoista, liiasta alkoholista, herkkyydestä, mielen sirpaleista, ikävästä. Jim ei voi vastustaa yötä, eikä hän muuta esitäkään. Hän toistaa menetystä, jonka on kokenut kerran. Sen jälkeen edes rakkaus ei voi vaientaa yön kutsua. Vita...

Sara Stridsbergin tyyli on tajunnanvirtaa, joka vie mennessään. Kutsuu valoon, viettelee varjoon, ei kaihda kuolemaa. Silti se toivoo, uskoo ja etenkin rakastaa vaeltaessaan unettomana Beckombergan käytävillä, jonne olisi niin hyvä jäädä. Jonne pääsystä kaikki haaveilevat. Maailma maailmassa. Mielisairaala ja sen turvalliset huoneet, tutut ihmiset, vaaleanpunaiset pillerit ja Inger Vogelin mentholsavukkeen tuoksu kulman takana. Näin kirjoitetaan kun kirjoitetaan unta. Pakottomasti. Kauniisti virraten. Sallien lukijan kuulla musiikkia, maistaa ihoa, koskettaa karheaa parransänkeä, katsoa suoraan kohti vetistäviä silmiä, kuulla totuus. Elää se. Viimeinenkin kierros. Tähdenlento ja putoaminen.Tuntea!

Kuukausien ajan löydän helmiä ruohikosta tammen alta. Ruiskukansininen, intiansininen, asuurinsininen, taivaansininen ja muut sinisen sävyt haalistuvat vähitellen...Ensin tarkoitukseni on palauttaa ne, mutta sitten ei ole enää ketään kenelle ne palauttaisin.


...minusta tuntuu kuin sisälläni sataisi lunta...

*****

Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja  Krista  Mai/Kirjasähkökäyrä  Annika/Rakkaudesta kirjoihin  ja Erja/Lukupäiväkirja

43 kommenttia:

  1. Luen tätä parhaillaan ja voi Leena, kun mua tämä ei oikein meinaa viedä. Se Drömfakulteten oli niin kova aikanaan, että kai se jossain mielen pohjalla vielä asettaa omia odotuksiaan. No, olen jossain puolivälissä. Ehkä se tästä vielä kääntyy, vaikka luultavimmin ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minuun tämä menee kuin kuuma veitsi voihin: Tuli ihan mieleen Woolf...Ei käänny, se on tätä samaa alusta loppun. Ehkä vuoden kaunein kirja...minulle.

      <3

      Poista
    2. MITÄ???? Woolf, ei. Ei todellakaan. Tapellaan :)

      Poista
    3. No juu, ei ihan:) Etsin jotain toista nimeä, mutta en muista kuka hän oli...,mutta jos mietit, miten tässä kaikki virtaa vailla kiinteitä sidoksia, kuin lastu mielen lainehilla...Huomasit varmasti, että en käyttänyt itse kirjoituksessa mitään vertausta, sillä hain jotain toista kirjoittajaa, naista...Oletko muuten lukenut Woolfin Vuodet?

      Ei jaksa ottaa matsia, kun täällä on niin kuuma:) Suomen Tahiti näyttää taas parastaan.

      Poista
    4. En ole varma, olenko lukenut Vuodet. Ihan varmasti olen lukenut Orlandon, Majakan ja Mrs. Dallowayn ja sitten vähän aikaa sitten sen Menomatkan. Vuodet on kyllä ollu mulla lainassa, mutta on mahdollista, että en lukenut kokonaan.

      Ihan tylsää, kun et tappele. Ja siis kyllä tiedostan, että tästä kirjasta, siis Stridsbergin kirjasta, tulee pitämään moni ja tästä tulee monta hehkuttavaa kirjoitusta. Olen nyt hirveän hankala, joitakin ajatuksia on, että miksi tämä ei iske, mutta katsotaan tuonnempana.

      Poista
    5. Omppu, Vuodet on ihan kultaa! Mrs. Dallowayn olen lukenut oikeasti puhki eli pitäisi saada uusi, oma...Oli kiinnotavaa lukea Menomatka ja Vuodet peräkkäin. Ensimmäinen ja viimeinen Woolfin teos.

      Juu, olen niin tylsä,tylsä, tylsä nyt. Humaan, että kaipaat oikein haastajaa:) Kuule, vaikka koko maailma pitäisi jostain kirjasta, ei sen silti tarvitse olla jokaisen kirja. Olen niin usein ollut eri mieltä siitä, mikä kirja minua kiinnostaa ja mikä ei, että ei tosikaan. Tylsäähän ei nyt ole, että ei väännetä, vaan tylsäähän olisi, jos pitäsiimme kaikki samoista kirjoista yhtä kovaa pöhinää: Kuka sitä jaksaisi! Ollaan iloisesti erimieltä vain. On myös olemassa sellainen asia kuin oikea kirja oikeaan hetkeen. Voit olla vamra, että vahvan raiskaustietokirjan jälkeen tämä teos oli kuin balsamia sielulle.

      <3

      Poista
    6. Jep jep. Luin just tätä ennen melko lailla täydellisen teoksen, sillä on kenties vaikutuksensa. Toisaalta sitten luen nyt myös yhtä toistakin kirjaa ja se ei kärsi yhtään siitä, että luin sen melko lailla täydellisen just äsken.

      Poista
    7. Jep, jep ja mulla on vähän vetokin poissa, kun liian ison puutarhan hommat vie naiselta voimat eli seliseliseli.

      Täydellisen kirjan jälkeen on pakko saada välipala, käytän siihen mieluusti dekkaria tms. Muistan miten lukkoon enin Pelon loistavan teoksen jälkeen...saman tosin teki myös 'jänis' ja tänä vuonna uskomattoman moni kirja. Kukapa olisi uskonut tätä, kun vuosi alkoi.

      Lähden nyt dekkarijännityksen maailmaan, mutta ollaanhan me joskus jossain kirjassa jonain hetkenä kohdattu toisemme:)

      <3

      Poista
    8. Minulle tuli tästä mieleen Vigdis Grimsdottir, se kolmiosainen sarja joka alkaa romaanilla Valosta valoon. Samalla lailla pidän tästä jotenkin alitajuisesti, vaikka järjellä ajateltuna monet tapahtumista on ihan kauheita.

      Poista
    9. Erja, nyt onnistuit mainitsemaan kirjailija, jota en tunne:) Juuri sellainen tämä kirja on: raadollinen ja kaunis.

      <3

      PS. Ilmeisesti et vielä ole pstannut tästä...Kävin etsimässä:)

      Poista
  2. Minä odotan tätä kovasti, vaikka ihan vielä en ehdi lukea. Kirjan tarina kuulostaa raskaalta, mutta puoleensa vetävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, odota edelleenkin innolla. Toivottavasti en saanut tätä kuulostamaan raskaalta tai rankalta, sillä vain asiat ovat sitä, tarjoilu kaunis ja nautittava.

      Poista
  3. Tämä on niin hieno! Bloggasin tästä eilen enkä meinannut löytää sanoja. Kaunis ja kuulaan kielensä alla rajukin. Kertakaikkisen vahva romaani.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, niin minustakin.Tässä oli jotain, joka esiti minulta jopa vihon käytön eli vain luin ja luin, virtasin mukana...

      <3

      Poista
  4. No, kylläpä saat taas syttymään. Laitan tämän lukulistalleni heti =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, sinä olet niin lyyrinen ja visuaalinen ja näet kaiken cinemaattisesti kuten minäkin, joten tämä on ihan sun kirjasi<3 Kuin hyvä leffa!

      Poista
    2. Kuin hyvä leffa saa nyt jo hekuman syttymään. Olen ajatellut viettää tulevan kesän kirjojen, kukkien, auringon ja aurinkovarjon kanssa. Lisäksi paljon mansikoita, herukoita ja jäätelöä =).

      Poista
    3. Birgitta, sitä leffat tekevät. Onneksi minulla on nyt ainakin viisi uutta elokuvaa sekä itse tilattuna että ystäviltä lahjaksi saatuna. Viisat istuvat varjossa, niin minäkin:) Kovilla helteillä voin mennä illan viileyteen asti vain mansikoilla, vedellä ja aamukahvilla.

      Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee kuin kukkia, kirjoja ja rakkautta!

      <3

      Poista
  5. Tilasin tämän viime viikolla ja olen hämmästynyt, ellei ole minun kirjani. Kauniisti ja vetävästi kirjoitat, kuten aina <3 uusi Sebastian muuten luettu ja pidetty, mutta sitä kirjoitusvirheiden määrää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, osaan yleensä sanoa, mikä on sun kirjasi, ja sinä samoin minulle, mutta nyt en tiedä: Jään jännittyneenä odottamaan, mitä pidät.

      Armahaiseni, en voi tulla sinulle vielä sitä lukemaan, sillä itse vasta sen aloitin. Lätkä vaati veronsa:) Detroit soi sisälläni, ja tiesin heti luettuani, että se on sun kijra myös.

      Oih, on rasittavaa, jos oikoluku on mättänyt pahasti!

      <3

      Poista
    2. Hih, mulla on taas postaukset niin myöhässä, että Sebastianin julkaisun kanssa voi kestää... Mutta voih, aloitin tämän viime yönä... Kaunis kuin yö, en voi muuta sanoa. <3

      Poista
    3. Annika, Sebastian on taas ihan vauhdissa:) Kauheaa kun alkoi niin hurjassa jutussa välillä naurattaa...

      Just niin, kaunis kuin yö ja tekee oudolla tavalla hyvää<3

      Poista
  6. Vaikuttaa todella upealta kirjalta ♥ Keltaisen kirjaston uutuuksia odotan aina innolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anni, minulle tämä on sitä♥ Sama täällä yleensä, mutta yhteen petyin rankasti eli uusin Irving ei ollut lähelläkään kirjailijan kulta-aikaa.

      Poista
  7. Kiitos tästä vinkistä, täytyy lainata kirjastosta! :)

    VastaaPoista
  8. Kuulostaa juuri sopivalta minulle :) Pakahduttavia nuo lainaukset jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, tämä oli just sellainen kirja, jossa upieden sitaattien ylitarjontaa: Oli vaikea valita:)

      Poista
  9. Kiva Leena kun olet blogannut tästä kirjasta. Tämä kiinnostaa minua kovasti. Olisin halunnut osallistua Helsinki Lit -tapahtumaan ja nähdä Stridsbergin livenä. Eli kesän lukulistallani tämä kirja on. - Aurinkoisia päiviä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, en olisi voinut olla bloggaamatta:) Laita liastallesi myös Tóibínin Nora Webster.

      Kiitos samoin sinulle!<3

      Poista
  10. Kiitos vinkistä! Itselleni täysin tuntematon kirjailija, enkä ole kirjauutuuksia selatessani tätä bongannut, joten ohi olisi varmaan mennyt. Vaikuttaa ihan minun kirjaltani! Oi että! -Taru

    VastaaPoista
  11. Tämähän on luettava, se lienee selvää...
    Ihan vähän repesin tuossa Ompun tapellaanko -kohdassa :D! Ootte parhaita :D!!!
    Ja loistavaa kirjallisuutta kun nostattaa tunteita, paras lähtökohta lähteä lukemaan. Pelkkä hehkutus vie multa himot :).

    Nyt luen Hustvedtiä. Hämmentynyt, kuten aina...

    Kuumalla vaan pitää lukea kevyttä...
    Mutta luin vkloppuna 2. maailmansodasta todella hyvän kirjan: Kuolema keväällä. Rothmann. Olipa todellakin rehellisen oloinen kirja ja silti täydellinen koonti (kieli, tunnelma, henkilöt...). Taidan olla rakastumassa saksalaisen nykykirjallisuuden tempoon, huhhuh. Oletko kuullut/löytyykö pinosta? Vinkkaan ystävällisesti. Bloggaan vielä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bleue, toivon, että pidät:)
      Ompulla on niin paljon energiaa, eikä hän tajua miten nuttu tyhjänä olen iltaisin liian ison puutarhan hommista. Toisaalta on niin kiehtovaa, kun mun en tarvitse kuin pudottaa pieni pisara bensaa hänen hiillokseena, niin hän syttyy:) Olen keksinyt jopa avainsanoja, joista 'lukuromaani' on sieltä laimeimmasta päästä. Hän on vaarallinen: Saan vain hänen blogissan hillittömyyskohtauksia. Omassani olen päättänyt olla cool ja käyttäytyä. Ei vainkaan, on kiva joskus vähän tuulettaa!

      Me oltiin sinun kanssasi jostain kirjasta tämä keväävä ihan eri mieltä, se oli joku...minulle hot. Tässä valossa en nyt tiedä, onko tämä sinun kirjasi, mutta toivon sitä. Kerta kunnon live-taaminen ja tietäisin...takuulla.

      Hehkutuksia on tullut ja mennyt, mutta faktaa on vain, että kaikki eivät voi pitää samasta. Minulle esim. Frau on tosi kuuma kirja, mutta se ei ollut ehkä sinulle, jos oiken muistan...tai sitten se olikin Omppu...taas.

      Ooh, minä aion lukea sen, mutta otan väliin dekkarin ja ehkä vielä ydhen muun, sillä Siri vie toisinaan voimani, mutta on myös palkinnut. Pidin kovasti kirjasta Vapiseva nainen, mutta aavistan, että hän on pudonnut syvemmälle neurotieteisiin...Nyt alkoi pelottaa!

      Samaa mieltä!

      Minäkin pidin siitä. Tulenkin käymään. Olen ollut niin kiireinen, että kiinnostavimmatkin bloggaukset voivat menä ohi. Se ON hyvä. Sitten olemme samoilal vesillä nyt, sillä minulla on selvä paluu saksalaiseen kirjallisuuteen, entiseen kotimaahani. Olen lukenut sen Rothamannin ja blogannut.

      Et sitten aio lukea Miriam Gebhardtin Ja sitten tulivat sotilaat (Als die Soldaten kamen)?

      Poista
    2. PS. Bleue, tässä tämä: http://leenalumi.blogspot.fi/2016/03/ralf-rothman-kuolema-kevaalla.html

      Poista
    3. Tässä kirjassa aihealue kiinnostaa, joten luettava on!
      Mageekin lukematta...
      Laitetaan Genhardt korvan taakse :)!

      Ai niin, ja Siri on nyt selkeämpi kuin Vapiseva, jota en saanut loppuun. Mutta esseissä on ymmärrettävästi eroja ainakin minun kiinnostavuuden suhteen.

      Poista
    4. Bleue, kiva kuulla.

      Herttinen sentään...Sopimus on parhautta.

      Vapiseva nainen oli minulle suorastaan täydellinen. Jännittää..., mutta vielä nyt jännityksessä. Siri taitaa viedä aikaa.

      Poista
  12. Löysin blogisi ja heti kolahti :) Täytyy etsiä tämä kirja, jo sitaatit puhuttelevat. Kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltainen vihko, kiva kuulla<3 Rankasta aiheestaan huolimatta kirjassa on valoa! Ole hyvä<3

      Poista
  13. Kuten facessa huikkasin, palaan tähän...

    Olen lukenut kirjaa nyt vajaat sata sivua ja olen jo lumoutunut Stridsbergin tavasta kirjoittaa, hänen tavastaan kohdata ihminen...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, heti ymmärsin...En minäkään lue muiden tekstejä ennen kuin oma on ulkona.

      Niinpä...Kirjasta tuli oudon hyvä olo, vaikka aihe onkin rankemmasta päästä. Paljon hyväksymistä muiden päätösten, tekojen ja muun suhteen.

      <3

      Poista
  14. Tämähän oli aivan huikea kirja, mutta kaukana kauniista. Eikä isä rakastanut muuta kuin itseään ja viinaa. Kyllä tässä anao, joka rakasti oli Jackie, joka rakasti isäänsä huolimatta lasisesta lapsuudestaan, itsemurhia hautovasta isästään, joka jätti tyttärensä pedofiilin käsiin. Jackie 13v. niin raskas oli rakkaus isää kohtaan ja pelko että itse sairastuu samaan hulluuteen.
    Kamala miten heitteille lapset jätetään ja hyvä, että Stridsberg tuo kirjassaan esille mitä alkoholistien ja mielenterveyspotilaiden lapset joutuvat kokemaan. Äärettömän kiinnostava kirja, raadollinen, melkein hengenvaarallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, siis sinun mielestäsi kaukana kauniista. Niinhän kirjan isä teki. Jackien uskomaton rakkaus jo teki minulle kirjasta kauniins. Näin tämän myös elokuvana, joka olisi ollut kaunis. On kirjallisuutta, joka on kaunista kärsimyksestä huolimatta. Kaikki ei voinut olla pahoin sairaalassakaan, jonne niin moni halusi jäädä. Tulee ihan mieleen Mannin Taikavuori. Kirja oli siis miunun mielestäni kaunis. Jopa kirjailija Kjell Westö sanoo takakansitekstissä: "En ole vuosiin lukenut mitään näin kaunista." Kiva, että voin kerrankin olla samaa mieltä hänen kanssaan. Sekin on upeaa, että voimme kaikki olla omaa mieltämme tästä kirjasta. Oi, nyt en tuntenut raadon hajua, mutta kyllä sitä varmaan varjoissa ja katveissa oli. Raadollista kauneutta, surun kauneutta...

      Poista