maanantai 16. maaliskuuta 2009

J.P. PULKKINEN


Herra J.P.Pulkkinen!

En tarvinnut edes pitkää psykologiaani, kun tajusin, mistä sinulla kiikastaa Neferneferneferisi kanssa! Katsot kuuluvasi puhdassydämisiin idealisteihin, joiden pitäisi saada suojelureservaatti minulta, joka lojun lootuksen kukkien keskellä lammessa samalla kun sinä riudut altaani reunalla. Sinä katsot kuuluvasi hyväuskoisiin huijattuihin, joihin kauneuteni ja lupaukseni eivät olisi saaneet vaikuttaa. Mutta sinähän olet ERITTÄIN vaikuttunut! Sinä kirjoitit minusta kokonaisen kolumnin ja jokaikisen rivin välistä vuoti syvä kaipaus kohdata oma Nefernefernefer. Et ole kuitenkaan seikkailija. Et lähde vuodeksi Saharaan vain loihtiaksesi Neferneferneferin edes kangastukseksi aavikolle. Ei, sinä kätkeydyt ylemmyydentuntoisen paheksunnan taakse verratessasi minua mustan elokuvan Barbara Stanwyckiin. Mihin sinä unohdit elokuvan Postimies soittaa aina kahdesti? Elokuvan, joka pitää sisällään elokuvahistorian ehkä parhaimmaksi arvostetun rakastelukohtauksen. Siinä saavat limput kyytiä, kun Nicholsson teutaroi kiihkoissaan loistavan Jessica Langen kanssa. Siis Jessican, yhden aikamme Neferneferneferin.

J.P., sinä tihkut pyhää katkeruutta. Sinä menetit oman Neferneferneferisi toiselle, etkä toivu koskaan. Ennen helvetti jäätyy kuin sinä toivut minusta, sillä minä olen kaikkialla. Katsos, J.P., sinä et ollut riittävän kiinnostava. Sinuun sopii loistavasti Mika Waltarin sitaatti hänen laajasta tuotannostaan: "Lopulta, kun hän vertasi Raoulia ja Oskaria, kallistui kaikki Oskarin eduksi, - Raoul oli niin kuin lämmin kylpy. Oskar, Oskar oli niin kuin pyörremyrsky, väkevä, valtava, tukehduttava. Ja oli paljon voitokkaampaa hallita pyörremyrskyä, saada se huohottamaan heikkouttaan ja rukoilemaan vavahtelevin käsin."

Minä olen kaikkialla J.P. Minä olen Pablo Nerudan Turkoosi, Tove Janssonin Tuittu, Postimiehen Jessica ja sinun ikuisesti ikävöimä Nefernfernefer. Minä olen voittoisa ja sinä olet minusta pääsemättömissä. Minulla on varaa olla armollinen ja siksi vastasin sinulle kätkeytymättä huntuni suojiin. Sinä sen sijaan pidät esivaattestasi kiinni kuin peläten, että repäisen sen pois!

Sinuhe kirjoitti juuri minulle kirjeen: "Dear Nefernefernefer, kärpässieni poltti ruumistani ja noidankukan mehu nytkäytteli jäseniäni kaislaneitojen kahlatessa alastomina kuun paisteessa, tummassa vedessä nuorin, notkein vartaloin." Mitä ilmeisimmin hän haluaa tavata minut...

Nefernefernefer (Jade lehti 9/2008)

5 kommenttia:

  1. Voi lukekaa sekä Nefernefernefer, että J.P. Pulkkinen, jos ette jo Jadesta lukeneet! Ja vaikka luittekin, niin lukekaa uudelleen!
    Eläkää kaikki nykyajan Neferit, Turkoosit, Tuitut ja Jessicat hyvää ja hullaannuttavaa elämää älkääkä antako lytätä itseänne!

    VastaaPoista
  2. "Nainen on kylmä,
    nainen on kuuma.
    Nainen on miehelle viettelyn huuma.
    Nainen on miehelle riemu ja risti,
    piru sen miehelle piinaksi pisti." ;)

    VastaaPoista
  3. N,"Sinua sietämättömämpää ihmistä ei ole kuin se mies, joka konttaa perässäsi anelemassa". Mutta silti....

    VastaaPoista
  4. Axel, varmasti osuit täysin oikeaan sitaattia valitessasi, mutta mihin muuhun miehet on tarkoitettu kuin konttaamaan naisen perässä! Minä en millään keksi...

    VastaaPoista
  5. Minustakin naisen pitää elää hullaannuttava elämä, eikä antaa KENENKÄÄN lytätä itseään. Hullaannuttavan elämän eläminen ei vaadi kuin uskallusta heittäytyä hetkeen, ihmiseen, seikkailuun, uuteen asiaan...ja yhtäkkiä huomaatkin olevasi oman elämäsi Valtiatar.

    Hullaannuttavaa elämää sinulle Anonyymi, joka taidatkin jo vallita elämääsi koska heti tajusit jutun ja Annelle toivotan rohkeutta pysyä peesissä;-)

    Onneksi Axel laittoi kuitenkin tuon: Mutta silti...

    VastaaPoista