Rakas Bessu!
Sinä kuulut meihin myrskylintuihin, joille ei ikä, ei avio-onni, eikä elämän täydellisyys suo elon rauhaa. Minäkin elän täyttä unelmaa. Minulla on unelmamies, unelmapuutarha, unelmaharrastukset, unelmatytär, unelmakaikki, silti minun on koko ajan jano. Mikään ei riitä ja ’seisova vesi haisee’. Vähän väliä aloitan intensiivisen projektin, jonka vien kunnialla loppuun – ja taas kysyn: Mitä sitten? Miksei tapahdu mitään? Äkkiä uusi ovi auki!
Lue John Irvingin kirja Leski vuoden verran, jossa naisen elämä alkaa 72 –vuotiaana. Itse olen jo alistunut siihen, että minä en rauhoitu enkä saa rauhaa. Unelmissani siintävät kiertolaispäivät pitkin Eurooppaa heti, kun unelmamieheni pääsee eläkkeelle.
Minullakin on ystäväverkosto, jota hartaudella vaalin. Minultakin joku alati vaatii jotakin. Minäkin olen haaveillut sinkkuelämästä, mutta sitäkin haluaisin vain hetkellisesti.
Kun mieheni tekee ulkomaan työmatkoja, vedän piuhat irti ja vietän viikon retriitin, jonka aikana syön, kun huvittaa, lenkkeilen koiran kanssa, luen yöt, saunon vaikka iltapäivällä, luen syödessä (,mitä tapaa mieheni inhoaa), en siivoa, en pyöritä pyykkiä, kuuntelen oopperaa, fadoa, vanhaa jazzia – olen vain itselleni. Ilmoitan etukäteen, että rauhoitusviikko on menossa: ”Sallikaa minun vain olla!” Joskus saatan tämmöisen viikon aikana pitää tyttöjen illan, mutta vain jos minulla on koko viikko itselleni.
Rakas, oma Bessu, sinä luotettava, mutta myös levoton, sinä kannat kaipaustasi läpi elämän. Se on tavallaan rasite, mutta saattaa se olla myös rikkaus, jonka voi purkaa vaikkapa taiteeksi. Tämä koko asia on persoonakysymys, johon ikä ei tuo helpotusta, vaan melkeinpä päinvastoin, sillä päässäni soi: Aika loppuu, virta vieköön lujempaa!
Edes upea puutarhani ei tuo minulle rauhaa kuin muutamaksi suven kuukaudeksi. Yösukellus alasti on hetken hurma ja helpotus. Normaali tyydyttävä arki ei ehkä ole ihan meidän juttu, joten saatamme joutua harkitsemaan liittymistä napajäätikköretkikuntaan…vai lähdetäänkö Afrikkaan? Pidä unelmistas kii Bessu, sillä matka vasta alkaa!
Levoton Tuhkimo
Sinä kuulut meihin myrskylintuihin, joille ei ikä, ei avio-onni, eikä elämän täydellisyys suo elon rauhaa. Minäkin elän täyttä unelmaa. Minulla on unelmamies, unelmapuutarha, unelmaharrastukset, unelmatytär, unelmakaikki, silti minun on koko ajan jano. Mikään ei riitä ja ’seisova vesi haisee’. Vähän väliä aloitan intensiivisen projektin, jonka vien kunnialla loppuun – ja taas kysyn: Mitä sitten? Miksei tapahdu mitään? Äkkiä uusi ovi auki!
Lue John Irvingin kirja Leski vuoden verran, jossa naisen elämä alkaa 72 –vuotiaana. Itse olen jo alistunut siihen, että minä en rauhoitu enkä saa rauhaa. Unelmissani siintävät kiertolaispäivät pitkin Eurooppaa heti, kun unelmamieheni pääsee eläkkeelle.
Minullakin on ystäväverkosto, jota hartaudella vaalin. Minultakin joku alati vaatii jotakin. Minäkin olen haaveillut sinkkuelämästä, mutta sitäkin haluaisin vain hetkellisesti.
Kun mieheni tekee ulkomaan työmatkoja, vedän piuhat irti ja vietän viikon retriitin, jonka aikana syön, kun huvittaa, lenkkeilen koiran kanssa, luen yöt, saunon vaikka iltapäivällä, luen syödessä (,mitä tapaa mieheni inhoaa), en siivoa, en pyöritä pyykkiä, kuuntelen oopperaa, fadoa, vanhaa jazzia – olen vain itselleni. Ilmoitan etukäteen, että rauhoitusviikko on menossa: ”Sallikaa minun vain olla!” Joskus saatan tämmöisen viikon aikana pitää tyttöjen illan, mutta vain jos minulla on koko viikko itselleni.
Rakas, oma Bessu, sinä luotettava, mutta myös levoton, sinä kannat kaipaustasi läpi elämän. Se on tavallaan rasite, mutta saattaa se olla myös rikkaus, jonka voi purkaa vaikkapa taiteeksi. Tämä koko asia on persoonakysymys, johon ikä ei tuo helpotusta, vaan melkeinpä päinvastoin, sillä päässäni soi: Aika loppuu, virta vieköön lujempaa!
Edes upea puutarhani ei tuo minulle rauhaa kuin muutamaksi suven kuukaudeksi. Yösukellus alasti on hetken hurma ja helpotus. Normaali tyydyttävä arki ei ehkä ole ihan meidän juttu, joten saatamme joutua harkitsemaan liittymistä napajäätikköretkikuntaan…vai lähdetäänkö Afrikkaan? Pidä unelmistas kii Bessu, sillä matka vasta alkaa!
Levoton Tuhkimo
Luin Irvingin Leski vuoden verran reilu vuosi sitten ja rakastuin siihen samantien. Nyt nimeän sen aina yhdeksi suosikkikirjoistani. Sen maailma oli kiehtova ja monisyinen. Siihen on palattava uudelleenkin. Taidan ostaa omaksi. Kirjastoon palautin sen silloin pitkin hampain...
VastaaPoistaHei Sooloilija! Osta ihmeessä omaksi Leski vuoden verran, nyt kun sen saa. Kohta tulee Tammelta uusi painos Irvingin kirjasta Oman elämänsä sankari.
VastaaPoistaMinä en nyt haluaisi palauttaa kirjastoon Sandemosen Kadonnut on vain unta, sillä sitä kirjaa ei saa mistään, ei mistään. Joitakin kieltoja voi rikkoa, vaikka syöttää apinoita tai puluja, mutta eihän kirjaston kirjaa voi kähveltää;-)