Hän on Hrönn. Hän on islanninhevonen ja nimensä tarkoittaa aaltoa. Hän on saanut minut hurahtamaan issikoihin niin, että palasin kolmenkymmenen vuoden paussin jälkeen ratsaille. Ratsastin aikaisemmin ensin ponilla ja myöhemmin isoilla lämminverisillä. Sitten kerran putosin jalustimeen roikkumaan ja päätin, että 'se loppui nyt'. Niinhän minä luulin. Siis kunnes paras ystäväni Anne vei minut Petäjävedelle tapaamaan Teijan tallin islanninhevosia. Minulle tapahtui Hrönnin tavatessani ihan sama juttu kuin Ruotsin kuninkaalle, kun hän aikanaan tapasi ihanan Silviansa: päässä kuului vain 'klick'.
Olen luvannut teille kirjallisuuden joukkoon 'kevennyksiä' puutarhasta, keittiöstä, ystävistä, koiruuksista ja islanninhevosista. Ja kuka vielä tietää mistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti