Kera Robert'sin suklaakahvin luin tänään maakuntalehdestäni juttua Kaikkien festivaalien äiti täyttää elokuussa 40 vuotta. Ohessa suoraa lainausta tämän päivän Keskisuomalaisesta:Kaikkien festivaalien emo Woodstock täyttää tänä vuonna 40 vuotta.
Vuoden 1969 kolme rauhan ja rakkauden päivää 15.-17. elokuuta ovat jääneet mieleen hippien kokoontumisena, jossa musiikki oli aitoa ja sen tahdissa tanssittiin kukka hiuksissa. Yhteisöllisyys oli niin tiivistä, että sitä olisi voinut koskea.
- Woodstock on ikoni ainutlaatuiselle ajalle. Se edustaa ohikiitävää hetkeä, jossa sen sukupolven nuorten ihanteet yhdistyivät kolmeksi päiväksi ja osoittivat maailmalle, miten asiat voisivat olla, jos he olisivat johdossa, sanoo kanadalainen kirjailija Brad Littleproud.
Yleisömäärä yllätti
Taustaksi nuorille.
1960-luvun Yhdysvalloissa oli kapinaa. Vuosina 1964-75 käydyn Vietnamin sodan kauhuista uutisoitiin päivittäin niin tiiviisti, että lopulta sodan vastustajia oli kannattajia enemmän. Suurin osa vastustajista oli nuoria. Miljoonat nuoret osallistuivat mielenosoituksiin Vietnamin sotaa vastaan, ja Woodstock oli omalla tavallaan yksi niistä. Sinne kerääntyneet musiikinrakastajat puhuivat itsestään sateenkaarisotureina ja pitivät musiikkia universaalina eliksiirinä kulttuuristen konfliktien poistamisessa.
Siihen aikaan mikään musiikkitapahtuma ei ollut kerännyt niin paljon kävijöitä. Maitotilalle New Yorkin Betheliin odotettiin 50 000 henkeä, mutta paikalle saapui 500 000. Niinpä ei ollut ihme, että lähikaupoista loppui ruoka, sade teki kentästä mutavelliä, ja hygieniasta saattoi vain haaveilla.
Mutta se ei nuoria häirinnyt.
Iso perintö
Woodstock jätti jälkeensä merkittävän perinnön.
Ensinnäkin keksittiin, kuinka massiivisten tapahtumien valaistukset ja äänet hoidettiin. Nämä jäljet on nyt nähtävissä tämän päivän konserteissa.
Toisekseen Woodstockista tehdyn samannimisen elokuvan uudistuksellinen editointi on Littleproudin mukaan alku musiikkivideoille.
Lisäksi Woodstock synnytti legendoja. Genreistä mukaan mahtui rockin kulta-aika, psykedelia, latinorytmit ja funk sekä artisteista muun muassa Janis Joplin, Jimi Hendrix, The Who, Santana ja Grateful Dead.
Littleproud toteaakin 1960-luvun musiikissa "olleen luovuutta, jota aikaisemmin ei oltu nähty."
- Siitä näki, mitä nuorisokulttuurissa tapahtui, mitkä olivat nuorten huolenaiheet ja kuinka levottomiksi he itsensä tunsivat. Musiikki heijasti kaipuuta rauhaan ja seesteisyyteen aikana, jolloin maailmassa oli kaikkea muuta paitsi niitä.
http://woodstockondvd.warnerbros.com/
Vaikka olinkin Woodstockin aikaan pikkuinen tyttönen, olen silti ollut aina ihan Woodstockin lumoissa!
VastaaPoistaJoan Baez ja Janis Joplin, siinä minun suosikkini niiltä ajoilta ja tuosta tapahtumasta!
No, enhän minäkään IHAN aikuinen ollut, jos olen vieläkään;-), mutta olen niin onnellinen, kun sain elää vuoden '69 ja muutkin sen jälkeiset kuohuvat vuodet.
VastaaPoistaMinuun jäi varmaan noilta vuosilta rock, latinot, ikuisen kapinallisen sielu ja mieletön määrä huimia muistoja. Pukeutumisesta jäi se, että jos näen miehen, jolla on tietynlaiset sammarit, alkavat preeriatuulet puhaltaa...tulee levoton olo.
Sooloilija, tiedän/aavistan, että olisit nauttinut noista ajoista!
Olen kuullut tämän Woodstock-tarinan kaikkien festivaalien äitinä,mutta se ei ollut aktiivisessa muistissa eli oli mielenkiintoinen juttu. Minusta tuntuu, että menetin jotain, kun synnyin 5 vuottia Sinua myöhemmin ja sen saanut kokea edes jälkimaininkeja.
VastaaPoistaPikku Myy, sinä olit aitiopaikalla, koska sait seurata minun menoani!
VastaaPoistaMun yliopiston opettaja juuri kertoi, että hän ei päässyt, kesätöissä ja pomo sanoi että silloin saa potkut.. Sitä hän on katunut.
VastaaPoistaEi sinne päässeet kaikki muutkaan...vaan hikoiltiin kesätöissä. Se elettiin muutaman vuoden kuluttua sitten moninkertaisesti takaisin.
VastaaPoistaYhdyn yliopiston opettajasi tunteisiin: olisi pitänyt karata!