"VEINTE POEMAS DE AMOR..."

Halun ajamana illoin heitän surun verkot silmiesi valtamereen.

Korkeimmasta roviosta kurkottaa palava yksinäisyyteni viittoen käsillään kuin haaksirikkoinen.

Lähetän punaisia hätämerkkejä hajamielisille silmillesi jotka kimaltavat kuin meri majakan ympärillä.

Kätket vain pimeyden, oma kaukainen naiseni, katseessasi häilähtävät joskus kauhun rannat.

Halun ajamana illoin lasken surun verkot silmiesi aaltoilevaan valtamereen.

Yölinnut nokkivat ensimmäisiä tähtiä jotka säkenöivät kuin sieluni kun sinua rakastan.

Yö laukkaa varjotammallan ja kylvää sinisiä tähkäpäitä vainioille.

Päivät päästään leikit kaikkeuden valolla.

Saavut hentona, verhoudut kukkiin ja veteen. Olet enemmän kuin tämä pieni valkea pää jota pidän kuin rypäleterttua käsissäni joka päivä.

Siitä pitäen kun rakastan sinua et muistuta ketään. Anna kun lasken sinut keltaisten kukkaköynnösten lomaan.

Kuka piirtää nimesi savukirjaimin etelän tähtien keskelle?

Oi salli minun muistuttaa millainen olit silloin kun sinua ei vielä ollut.

Pian ulvoo tuuli ja pieksee suljettua ikkunaani. Taivas on verkko täynnä synkiä kaloja. Täällä ryntäävät vastakkain kaikki tuulet, kaikki. Sade riisuutuu.

Pakenevia lintuja suhahtelee ohi. Tuuli. Tuuli. Minä voin taistella vain ihmisten voimaa vastaan. Tuulispää nostaa pyörteeseen hämärät lehdet ja irrottaa kaikki illalla taivaaseen kytketyt laivat.

Sinä olet tässä. Et pakene, et. Viimeiseen kutsuunikin sinä vastaat. Kyyristy rintaani vasten kuin pelkäisit. Sillä outo varjo kulki kerran läpi silmiesi.

Taaskin, pikkuinen, tuot kuusamakimpun ja povesikin on tuoksua täynnä.

Kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten rakastan sinua, ja riemuni pureutuu sinun suusi luumuun.

Millainen piina sinulle totuttautua minuun, sieluuni joka on yksinäinen ja villi, nimeeni jota kaikki pakenevat.

Niin monesti olemme nähneet kointähden hehkuvan silmiämme suudellen ja päittemme ylle on hämärä kirtynyt auki kuin viuhka.

Minun sanani satoivat yllesi hyväilevinä. Jo kauan olen rakastanut ruskeaa helmiäisruumistasi. Olet minulle suorastaan kaikkeuden valtiatar. Minä tuon sinulle vuorilta iloisia liljoja, tummia pähkinöitä, koreittain metsän suudelmia. Haluan tehdä kanssasi saman minkä kevät ja kirsikkapuut tekevät keskenään.