Olet meri, rakastettuni, olen ranta, joka ei voi paeta. Synkässä uhmassa kuljit tietäsi ylitseni. Vaelsit vieraille rannoille petollisena ja julmana. Epätoivo oli niinkuin sumu ylläni, sydämeni voima loppui, en tiedä, mistä elin. Silloin palasit säihkyvänä hukuttavin merensilmin, suutelit jalkojani, lauloit: sinä ainoa.Tuhannesti jo kirosin sinut, tuhat kertaa anteeksi annoin.
- Katri Vala -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti