Haluan että ymmärrät tämän.Tiedäthän miten siinä käy: jos katselen kuun kristallista kirkkautta, hiipivän syksyn punaista oksaa akkunani alla, jos hipaisen takkatulen ääressä tuhkan haituvaa tai karahkan karheata pintaa, se kaikki ohjaa minua luoksesi, ikäänkuin kaikki oleva, aromit, valot, metallit, olisivat pikku pursia matkalla kohti saariasi jotka odottavat minua.
Mutta kuitenkin:
jos rakkautesi minuun vähitellen hiipuu, hiipuu myös minun rakkauteni sinuun vähän kerrassaan.
Jos äkkiä unohdat minut, älä enää etsi minua, sillä minäkin olen jo sinut unohtanut.
Jos elämäni läpi puhaltava, lippuja hulmuttava tuuli on sinusta mieletön ja uuvuttava, ja päätät häätää minut sydämestäsi johon olen juurtunut, ajattele että sinä päivänä, sinä hetkenä, kohotan käteni, ja juureni tempautuvat etsimään uutta kasvumaata.
Mutta jos joka päivä, joka hetki, tunnet että kuulut ikuisesti minulle täynnä järkähtämätöntä hellyyttä: jos joka päivä huulillesi puhkeaa kukka huhuilemaan minua, silloin, rakkaani, silloin vanha tuli polttaa minua taas, mikään ei sammu eikä unohdu, rakkautesi ruokkii minun rakkauttani, ja niin kauan kuin elät, se pysyy sylissäsi eikä kaikkoa käsivarsiltani.
- Pablo Neruda -
Kaksi tekstiä rakkaudesta. Ehkä minulle välillä liian korkealentoista-uskallan myöntää; mutta ne koskettivat. Tekivät minut surulliseksi. Tiedän, mitä olen menettänyt; rakastamani pojan, myöhemmin miehen, joka on toisen oma. En koskaan pääse ensirakkaudestani, meiltä jäi kokematta, mitä siitä olisi tullut.
VastaaPoistaRakkauteni ei mennyt pojan sieluun, vaikka kuinka sinne yritin. Mutta minulla on jotain rakasta - ikuinen ystävyys hänen kanssaan, vaikka sekin tekee joskus kipeää. Tulee mieleen se elämätön, ihana, yhteinen elämä...
Niin uskon sellaista siitä olisi tullut...
"Sua vain yli kaiken mä rakastan,
sinisilmiäs armahain. Jos mä kauas sun luotasi joutunen,kuvas seuraa mun rinnallain" Siinä kaikki oleellinen.
Kiitos, että olet olemassa minulle,
rakas ystävä!
Pikku Myy, nyt sekoitit mun kohta alakvan kirja-arvostelun, sillä alkoi itkettää.
VastaaPoistaHän lukee tätä nyt, sillä lähetin hänelle käyntikorttini vain muutama päivä sitten. Mikä yhteensattuma!
Pikky Myy, minäkin selvisin, sinäkin selviät, Lupaan sen!
"Sydän on yksi, sen kotipaikka kahtaalla, kohtalona suru vanhuuden päiviin saakka."
VastaaPoistaChang Chiu Ling
Näin minä luulin, kunnes tajusin muuttaa tuon kohtalon voimavaraksi! Pikku Myy, kaiho ja kaipaus ja ikävä on itsessään ihanaa ja se ruokkii itse itseään, mutta jos sille antaa liian suuren vallan, se vie sun ainoasta elämästä ilon. Semmoista en salli tapahtuvan Pikku Myylle! Pikku Myyt selviävät aina! Ja elleivät, niin Mymmeli tulee ja vie Pikku Myyn opettelemaan kuviokelluntaa Yyteriin;-)
Kiitos Mymmeli,mennään vaan opettelemaan uudelleen kuviokelluntaa, en varmaan vielä täysin uskalla yksin.
VastaaPoistaNo, vakavasti; välillä tietysti suru ottaa liian suuren vallan, mutta olen samaa mieltä Pikku Myy selviää aina-hän on aina iloinen luki jossain, vaikkakin on kuulemma aina myös vihainen. Taitavat sopia luonneanalyysiini hyvin kumpikin. Ja edellä mainittu ystävyys, joka on minulle elintärkeä auttaa myös siinä selviämisessä - saan olla joskus hänen seurassaan.
Muistatko kun 50-vuotispäivilläni Tapani Kansa lauloi tuon Romanssin ja sanoi sen olevan jollekin läsnäolijalle - ystäväni tiesi varmaa, että se oli hänelle. Tapani
sanoi laulun sanoin sen, mitä itse en olisi pystynyt sanomaan hänelle itkemättä ja taas itkemättä.
Vielä yksi juttu; anteeksi, ei ollut tarkoitus itkettää Sinua.
Ainakin hän kenelle laulu oli tarkoitettu, tiesi sen.
VastaaPoistaPieni pirskahtelu tekee joskus hyvää! Vielä kolme vuotta takaperin en kyynelehtinyt kuin hyvän elokuvan ja/tai kauniin musiikin äärellä. Taidan olla vanha...eikun en ole...otin juuri Merin tunarin: 4-ever young!
No, en ottanut Merin tunaria;-), vaan tunnarin.
VastaaPoistaEn kykene kaksoiskonsonantteihin ennen aamukahvia. Robert'sin suklaakahvi odottaa...
Ennen aamukahvia ei saisi tehdä mitään muuta kuin "rämpiä" sängystä lähelle kahvikuppia, johon joku toivottavasti on keittänyt kahvia. Meillä sen vielä ainakin toimii.
VastaaPoistaEi niin. Minä yleensä painankin vain kahvinappia ja sen jälkeen avaan tietokoneen ja jätän sen yksin heräilemään. Mutta mainittuna päivänä olin unohtanut edellisiltana tankata keittimen ja näin vanhalla on heti pasmat sekaisin eli ryhdyin odotellessa vastailemaan...Katsos Pikku Myy, tätä mun koneelle tulemsita nimitetään addiktiksi. Yhdellä se on joku muu juttu, toisella toinen. Mutta kohta en aamupäivisin täsäs ehdi istua, sillä tänään muistin, että olen lyönyt sun kanssa vetoa, jonka minä voitan!
VastaaPoista