AJATTELEN SINUA KUOLEMAASI SAAKKA

Kesällä 2006 Mirjam Nordegrav on matkalla kotisaarelleen Gotlantiin kahdeksan pitkän ja rankan vuoden jälkeen. Mirjam nojaa veneen reelinkiin ja antaa ajatustensa lainehtia, sulkee silmänsä ja mietti terveyskeskuslääkärille varsin uskomatonta kurssia, jolla oli ollut terveyskeskuslääkärille vielä uskomattomamman ystävänsä Hervorin kanssa. Kurssilla oli esitelty ongelmaratkaisumetodi, joka perustui affirmaatioihin eli voimalauseisiin. Ajattelemalla toistuvasti jotain asiaa tapahtuvaksi, voi siirtää vaikka vuoria, poistaa päiviltä epämukavia ihmisiä, tulla rikkaaksi, löytää ihmisparinsa…

Marianne Cederwallin romaani Ajattelen sinua kuolemaasi saakka (Svinhugg, Atena 2011, suomennos Ulla Lempinen) on täydellisen hulvaton kirja, jossa Gotlannin Thelma ja Louise puuhailevat kuoleman ja elämän kohtalottarina johtotähtenään kirkas ajatus koston oikeudenmukaisuudesta. Tämä ystäväpari on kuin yö ja päivä, sillä Mirjam on huoliteltu lääkäri, nainen korkokengissä, Lady in red. Hervor puolestaan on itseoppinut parantaja, joka keittelee yrttijuomia, tienaa elantoaan povaamalla ja pitämällä viikkolehdissä neuvontapalstaa, käyttäytyy kuin aito lapinnoita ja saa aikaan paljon puhetta ja tekoja, mutta kaikki suurella sydämellä.

Kahdeksan vuoden jälkeen Mirjam on palaamassa Kuivalihavaarasta kuin maanpaosta kohtaamaan niitä kolmea miestä, joiden takia hän on ollut velkasaneerauksessa todella isosta summasta, menettänyt tyttärensä Annan kiintymyksen veljelleen Aronille, etsinyt vaatteensa kirpputoreilta, syönyt niukkaa ravintoa ja kävellyt, koska autoon ei ole ollut varaa. Hän saapuu kuin punainen Kohtalotar upeampana kuin koskaan, sillä niukat vuodet ja runsas kävely ovat vieneet painosta parikymmentä kiloa ja sisäinen vahvuus on tuonut uljaan ryhdin sekä punaisen mersun, jolla nainen hurauttaa päin ikäviä muistojaan ja etenkin niiden aiheuttajia.

Ja Hervor seuraa tietenkin mukana, sillä Lapin vuosien aikana Mirjam on täydesti uskoutunut Hervorille, jolla on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Ja etenkin oikeudenmukainen sellainen, sillä pitäähän Mirjamin elämän pilanneiden miestenkin syödä vähintäänkin samaa soppaa kuin ovat hänen ystävälleen keittäneet!

Mirjam jätti Visbyn kauniin maiseman hetkeksi ja kääntyi katsomaan Hervoria. Hervor madalsi ääntään ja yritti kerrankin olla huomaamaton. Tavallisesti hän puhua kailotti mahtipontisesti. Mirjam kumartui lähemmäs kuullakseen paremmin.


”Mietin vaan, että voisiko sillä ajatusvoimalla, mitä kurssilla opeteltiin, ottaa ihmiseltä hengen pois? Luulisi sen tehoavan, jos voimalausetta vain jaksaa hokea tarpeeksi monta kertaa.”


”Tarkoitatko murhaa?” Mirjam kuiskasi. ”Että murhaisi jonkun ajatuksen voimalla?”


Hervor virnisti riemukkaasti.


”Sitä justiinsa! Täydellinen murha. Eikä jää jälkiä.”

Jos joku nyt luulee minun paljastaneen jotain juonesta erehtyy pahan kerran. Sitä en ikinä tee, ennenkin yritän vähän harhauttaa, mutta aina pientä toden perää saattaa olla…Erittäin kiinnostava on tämä ikiaikainen täydellisen murhan teema. Joku voisi luulla, että olen itse sitä käsitellyt novellissani Da Capo, mutta väärin, väärin, siinä tapahtui vahinko.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on hauska kirja ja kaikkihan tietävät, että minä en pidä hauskoista kirjoista, mutta on muutamia poikkeuksia. Heti kun aloin nauraa tätä kirjaa lukiessani muistin Anne B. Ragden Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt. Tässä on jotain samaa hulvattomuutta, mutta myös niitä syviä pohjaimun kohtia, jotka kannattaa huomata ettei joudu pyörteeseen. Kirjassa on kipeitä kohtia, jotka sopivasti tiukentavat otetta lukijasta. On rankka suhde Aron veljeen, joka yllättäen onkin nyt pappina Mirjamin ja Aronin kotipitäjässä, on Anna, joka ei tahdo tavata äitiään ollenkaan, on velkasaneerauksen tuskaisat vuodet, on puuhailua valkokärpässienen ympärillä, on kolmet hautajaiset ja sitten rakkaus, joka ei saa vastakaikua ja päättyy hmmm…hieman oudosti.

Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on minun vastaukseni kaikille, jotka ovat kysyneet sopivaa ’kesäkirjaa’. Tässä kirja, joka on täydellinen suveen jo kanneltaan. Nina Leino on tehnyt upeaa työtä kansikuvassa aina fonttia myöten. Tämä kirja tarttuu kaupassa käteen varmasti! Kirja on myös todella sopiva luettava paatin kannelle, puutarhaan tai mökille. Ei liian raskas, ei liian kevyt. Teksti on vetävää ja soljuu kuin Lapin purot tai tyrksyää kuin Itämeren aallot rantojen kiviin. Kyseessä on Cederwallin esikoisteos ja hänen tarkoituksensa on jatkaa Mirjamin ja Hervorin tarinaa, joten jos haluat lähteä Gotlannin Thelman ja Louisen matkaan, voit aloittaa sen tällä naisen suloisella kostolla. Aikamatkusta ensin syyskuuhun 2008 ja tule kanssani viemään keltainen ruusu kolmelle haudalle Gotlannin saarelle.

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni tehneet ainakin Erja, Amma, Susa, Jenni, Kirsi ja Katja/Lumiomena.