tiistai 21. kesäkuuta 2011

AMMALLE LÄHTEE KIITOS KOMMENTISTA JA...

Vasta tänään, kesäkuun 21. pnä A.D. 2011 sain kirjakokemukseeni Mitfordin tytöistä kommentin, joka vastasi tuskaani. Ammalle lähtee kiitos eli suloista suloisinta suvilukemista Villa Charmen muodossa osituksena siitä, että on asioita, joiden kanssa olen kuin haukka. Minun blogissani ei tiettyjä historian vääryyksiä unohdeta!

Olen muutamankin kerran tarjonnut Ammalle paria kirjaa todeten, että 'tämän kirjan pitäisi kuulua koulujen opetusohjelmaan'. Nyt hän mm. kysyi tästä asiasta koskien Mitfordin tyttöjä, mutta tämä kirja ei siihen soveltuisi. Voisi nimittäin toimia jopa päin vastoin, sillä paha ei saanut kirjassa palkkaansa, vaan jäi tunnontuskitta nauttimaan perityistä etuoikeuksistaan vaikka oli monimuotoisesti tukenut järjestelmää ja miehiä, joiden päämääränä oli osana lopullista ratkaisua poistaa juutalaiset maan päältä. Kansanmurha on aina kansamurha ja toivon, että suomalaiset ymmärtäisivät, että moni maahanmuuttaja on maassamme pakosta. Tunnen kroatialaisen perheen, jonka lähiseudun kirkkoherra piilotti, kun Suomen laki yritti palauttaa heidät. Nyt pieni perhe on saanut oleskeluvan ja ikinä en ole nähnyt ahkerampia ja iloisempia ihmisiä! He tekevät omassa liikkeessään työtä viikon jokaisena päivänä ja aina hymy huulilla. Jos joudut odottamaan vaikka viisi miuuttia, sinulle tarjotaan oman valintasi mukaan mehua, kahvia tai teetä ja aina pahoitellaan 'viivästystä'.  Näin ei toimi suomalainen asiakaspalvelu. Siis tiedoksi, että en julkaise blogissani mitään maahanmuuttajavastaista, en fasistista, en inhimillisyyttä vastaan olevaa. Olen aina heikompien puolesta vahvoja vastaan. Tämä on isänperintöni jota vaalin sateenkaaren tuolle puolen.

*****

Olen nyt tekemässä kirjaa, joka on aivan erilainen kuin mikään muu aikaisemmin. Uusi tyyli, raikkaat tuulet ja toivoisin voivani vain lukea, sillä kirjan tunnelmassa on jotain niin maagista, että siihen voisin jäädä.

*****

Suosittelen kaikkia lukemaan Mitfordin tytöt ja pahoittelen jo etukäteen, että kaikille se ei aukene koskaan.

8 kommenttia:

  1. Leena, kiitos ihanasta kirjasta ja ennen kaikkea sanoistasi. Ja siitä, että elät kirjat täysillä. Laitoin sinulle juuri sähköpostia! <3

    VastaaPoista
  2. Amma, ole hyvä ja kiitos itsellesi. Tarvitsen nyt, että joku tajuaa...sen lisäksi puutarhaa, sisustusta ja ehkä vähän myös maagista realismia tms.

    Teen kaiken syvästi, tosissani ja sataa;-)

    Vastasinkin jo...Mukavaa juhannusviikkoa!

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että toimit vastavoimana soinilaisille.

    VastaaPoista
  4. Irene, kiitos!

    Minun ei ole tarkoitus tehdä ollenkaan mitään politiikkaa täsäs plogissa, mutta myönnän, että on inhimillisiä arvoja, joita pitää puolustaa tai vastustaa puoluekannasta riippumatta.

    Sille nyt ei voi mitään, että en voi hyväksyä, miten PS:n kannatus on lisännyt rasismia maassamme. Tänäänkin ystäväni soitti ja kertoi, että hänen tyttärensä Thaimaasta vauvana adoptoitua, samalla luokalla olevaa tyttöä, on alettu julkeasti nimitellä tosi rumilla sanoilla.

    Ja jos on lukenut, mitä eräskin PS:n kannattaja Vaasan seudulla oli mieltä muslimityttöjen kuolemista niin, en voi uskoa, että tätä tapahtuu...taas. Paha on päästetty irti.

    VastaaPoista
  5. Palasin vielä, sillä minun piti jo aiemmin kertoa, että Mitford-arvostelusi mielessäni nauliuduin eilen telkkarin ääreen (mitä tapahtuu sangen harvoin) kun Yle näytti ensimmäisen osan Edda -Mussolinin tytär -sarjasta.

    Se oli todella kiehtova ohjelma, eritoten siksi, että Mussolini esitettiin paitsi diktaattorina, ennen kaikkea rakastavana isänä. Myös Mussolinin kielteistä suhtautumista Hitleriin sivuttiin.

    Minulla on traditiona lukea joka kesä elämäkerta henkilöstä, josta en entuudestaan paljon tiedä. Olen ollut jo vähän hermostunut, kun tänä kesänä kukaan ei ole herättänyt tarpeeksi kiinnostusta, mutta nyt se tuli: kävin hakemassa kirjastosta Mussolini-elämäkerran. Toivottavasti pääsen sen kimppuun ensi viikolla. Haluan selvittää, millainen tämä fasistijohtaja oikein oli miehiään.

    VastaaPoista
  6. Amma, minulla oli Hesarin esittely siitä auki koko päivän, että muistaisin katsoa sen, mutta sitten ilta ja kaikki sen touhut veivät. Minäkin tiedän Mussolinista paljon vähemmän kuin vaikka Stalinista tai Hitleristä. Jopa Eichmannista tiedän niin paljon kuin kirjoitettu on.

    Minun tämän vuoden Suuri ja Odotettu Elämänkertakirjani on Jangfeldtin Axel Munthe - tie Caprin huvilalle.

    En uskalla aloittaa nyt mitään isoa, sillä yksi hieman vaativa tietokirja on myös ´suven pinossa. Hienoa, että sinä jaksoit kiinnostua. Luen innolla kaiken, mitä kirjoitat.

    VastaaPoista