tiistai 28. kesäkuuta 2011

JON BON JOVI

Hän on rocklaulaja, jota on sanottu ystävälliseksi, mutta varuillaan olevaksi, pidättyväiseksi, mutta hyväntekijäksi, orjapiiskuriksi, suorasukaiseksi, aikatauluttajaksi, työnarkomaaniksi ja karismaattiseksi.

Hänet on valittu yhdeksi maailman viidestäkymmenestä kauneimmasta ihmisestä, hänet on valittu maailman seksikkäimmäksi rocktähdeksi, hän on laulaja bändissä, joka on myynyt 120 miljoonaa levyä. Hän on neljän lapsen isä, sanoittaja, laulaja, joka on edelleen avioliitossa saman tytön kanssa, johon rakastui jo koulussa, hän on työläistaustainen, italialaisjuurinen mies New Jerseystä, joka yrittää olla vaatimaton, mutta on hulluna urheiluautoihin ja omistaa useita asuntoja. Toisaalta hän on tunnettu filantrooppi, joka tukee runsaalla kädellä useita avustuskohteita, eikä ikinä unohda mistä on lähtöisin. Hän laulaa yhtä hyvin savuisissa kapakoissa kuin suurilla areenoilla. Hänen nimensä on Jon Bon Jovi.

Laura Jacksonin kirja Jon Bon Jovi (Jon Bon Jovi – The Biography, Minerva 2011, suomennos Jere Saarainen ja Katri Tenhola) tarjoaa meille runsaan katsauksen John ja Carol Bongiovin 1962 syntyneeseen esikoiseen, jonka oikea nimi on John Francis Bongiovi. Tuntuu ettei pienintäkään kiveä ole jätetty kääntämättä, kun saamme kronologisesti seurata yhden maailman legendaarisimman laulajan elämää ja etenkin uraa. Kirja välittää tarkkaa faktaa ja tarjoaa sopivin välein herkullisia nyansseja Jonista, bändin pojista, kiertue-elämän tapahtumista sekä niistä lukuisista muista kuuluisuuksista, joita kirjassa kiitettävästi tapaamme. Jacksonin kirja on Jon Bon Jovi –fanin unelmaa, sillä jokaisen levyn synnystä aina singlelevyjä myöten annetaan tarkat syntytiedot. Jon on myös sanoittaja ja kirjassa tuodaankin esiin paitsi Jonin omia sanoitussessioita myös miten syntyivät monet biisit yhdessä kitaristi Richie Samboran kanssa.

Jonin vaimoa Dorotheaa, jonka kanssa laulajalla on neljä lasta, tuodaan esiin juuri sopivasti. Kirjan alussa Jon kertoo, miten häntä alkoi koulussa kiinnostaa tummatukkainen tyttö Dorothea Hurley ja tämän myötä koulusta piittaamaton Jonkin alkoi olla tunneilla hereillä. Jon muistelee:


Hän oli minulle kaikki kaikessa – luokan villein tyttö, joka saapui tunneille aina myöhässä.


Jonin ihailu ei jäänyt vaille vastakaikua, sillä kohta he olivat erottamattomat. Kun muut viihtyivät koulun bileissä, tämä nuoripari kuunteli musiikkia pimenevällä rannalla. Ja mikä parasta, he ovat edelleenkin yhdessä toistensa kanssa!

Bon Jovin jäsenillä oli pitkät avioliitot, mutta lopulta vain Jon ja Dorothea olivat ’tähtiin kirjoitetussa liitossa.’ Jopa Richie Samboran avioliitto näyttelijä Heather Locklearin kanssa päättyi eroon yhdentoista vuoden jälkeen. Jon tosin heittää rennosti huulta omasta avio-onnestaan väittämällä ’että pelkää karateopettajavaimoaan niin paljon ettei uskalla aiheuttaa ongelmia heidän liittoonsa.’


Bon Jovi koostui siis Jonista laulajana sekä Richie Samborasta kitaristina. Rummuissa oli Tico Torres, basistina Alec John Such ja pianistina David Bryan. Alusta alkaen oli selvää, että Jon on johtohahmo ja myös kantoi suurimman vastuun. Sekin oli alusta selvää, että Bon Jovista ei tulisi kriitikoiden lemmikkiä, mutta Richie Sambora huomautti:


Kriitikot saavat levyt ilmaiseksi. Muut maksavat niistä. Luotamme enemmän yleisömme mielipiteisiin.

Bon Jovi ’näytti näreet’ ja nousi maailmankuuluisuuteen mielettömällä keikkatahdilla, jossa ei lomia tunnettu. Ei ennen kuin oli koettu ensimmäinen loppuun palaminen, joka melkein tuhosi poikien tähän asti saumattomasti toimineet suhteen. Myös Jon oli täysin lopussa ja Dorothean mielestä terapian tarpeessa:


Kolmen ja puolen vuoden takaisen Slippery When Wet –levyn ilmestymisen jälkeen tahti oli ollut niin kiivas, että Jon oli ollut pudota kyydistä. Hän oli ruoskinut itseään epäinhimillisiin suorituksiin, ja kun New Jersey –kiertue tuli päätökseensä, Jon oli puolikuollut.


Dorothean luokse palasi loppuun palanut ja masentunut rocktähti, jolla oli kaiken lisäksi paha ahtaanpaikan kammo. Jon meni paniikkiin esimerkiksi joutuessaan astumaan hissiin, eikä hän voinut hallita pelkoaan mitenkään.


Bändi nousee kuitenkin ylös kuin Fenix-lintu tuhkasta, säilyttää oman tyylinsä joltisenkin samana vaikka Nirvanan Smells Like Teenspirit ja punkrock ovat tulleet jäädäkseen. Menestys ja vauraus seuraavat työtahtia, jossa ’pojat’ jo kuitenkin osaavat pitää myös lomia. Kaikille on tärkeää perhe ja lapset. Rankasta maineestaan huolimatta, rockelämä ei vie ainakaan Jonia huumeisiin, vaan hän alkaa kuntoilla ja muutenkin huolehtia jaksamisestaan. Hän innostuu myös näyttelemisestä ja ottaa vastaan useitakin rooleja, jotka kaikki tuodaan kirjassa esille. Myös yksittäisten levyjen taustoja valotetaan herkullisesti. Esimerkiksi hittisingle Always julkaistiin syyskuussa 1994, juuri kun Jon joutuu antamaan potkut Alec John Suchille…Always on myös mukana kokoelma-albumilla Cross Road:The Best of Bon Jovi, josta se päätyikin heti brittilistan kärkeen ja loppu onkin tämän balladin romanttista ja menestyksellistä historiaa.

Kirja on sopivan kokoinen tietopaketti kaikesta mikä liittyy ilmiöön Jon Bon Jovi. Sopivankokoisuus on subjektiivinen käsite, mutta minulle se on 200-300 sivua kiinnostavuutta ja tämä kirja täytti tuon tarpeen erinomaisesti. Luin tosi innokkaana jokaisen levyn historian, sillä tässä on tilaisuus päästä kulissien taakse. Myös kirjan valokuvat kuljettavat mukana Bon Jovin kasvussa yhdeksi maailman suosituimmaksi bändiksi. Ja kuten Oprah Winfreyn elämänkerrassa, tässäkin painotettiin, miten paljon sinnikkäästi ahkeroinut ihminen on jakanut menestyksestään myös heikompien hyväksi panostaen miljoonia ja taas miljoonia vaikka tyttöjen kouluttamiseen Afrikassa kuten Oprah tai antaen apua vammaisurheiluun ja moneen muuhun kuten Jon. Onpa Jon Bon Jovi ollut mukana myös Oprah Winfrey –televisio-ohjelmassa, jossa luovutti miljoonan dollarin sekin hirmumyrsky Katarinan uhrien auttamiseksi. Menestys ei ruoki itsekkyyttä, niillä, jotka muistavat, mistä ovat kotoisin.

Jon Bon Jovista kuullaan varmasti vielä paljon, sillä Jon on sanonut:


En pelkää epäonnistumista. Pelkään paikallaan pysymistä.

Always 

17 kommenttia:

  1. Oi, minun suosikkini ♥ Ihan pakko lukea tämä kirja, kunhan ehdin ja löydän sen. Muistan hyvin ala-asteen diskot joissa tanssittiin It´s my lifen tahtiin :D

    VastaaPoista
  2. Sanna, kiva, että osuin♥

    It's my life on kai kuin Jon Bon Jovin tunnari...

    Js olisin nyt ollut vähemmän suvikiireinen, olisin laittanut pystyyn kisan: Mikä on Bon Jovin paras biisi.

    VastaaPoista
  3. Jon Bon Jovi on minulle melkein synonyymi nuoruudelle ;) Voi että millä tunteen palolla sitä tulikaan kuunneltua ja vieläkin usein hänen biisejä kuunnellessa menee kylmät väreet..

    VastaaPoista
  4. Kuten Susalle, minullekin Bon Jovista tulee mieleeni teinivuodet ja etenkin 80-luku. En ole sen jälkeen Bon Jovin musiikkia kuunnellut kuin radiosta, mutta nykyisin heidän mainstream-stadionrockinsa kuulostaa itse asiassa hyvin raikkaalta.

    Nostan kuvitteellista hattuani koko bändille, melkoista duunareita ovat ja sellaisenaan vielä oikein hyviä.

    VastaaPoista
  5. Susa, no kiva, että sain sinut iahniin ja väreitä aiheuttaviin muistoihin. Minulla oli CCR, John Lennon ja tietty myös Beatles, Rollarit...et ehkä ole kuullutkaan;-)

    VastaaPoista
  6. Katja, he ovat ahkerampia kuin uskotaankaan. Moni ei tuohon pystyisi. Kiva, että hiukan komppasit Jonia. Ja sinulle ikuisesti kiitos Kate Bushista!

    VastaaPoista
  7. Pakko vielä kommentoida, vaikka Susalle CCR:stä vinkkasitkin, että arvaa mitä me kuunnellaan usein autossa lasten nukkuessa. ;)

    VastaaPoista
  8. Katja, saahan tänne kommentoida mihin tahansa. Kiva kuulla, että edes CCR samaa. Nyt en muista mikä nuoruuden bändi kelpasi jopa Merille...voiskohan se olla Doors...no ainakin hän ja minä tykätään Scorpionsin muutamasta samasta.

    Joskus hetket lasten nukkuessa ovat kuin kermavaahtoa...muistan sen!

    VastaaPoista
  9. Oi, minullekin tulee Bon Jovista mieleen teini- ja nuoruusvuodet, ja erityisesti eräs nuoruuteni suuri rakkaus. Bed of Roses nostattaa hyvällä tavalla kylmät väreet vielä tänäkin päivänä... :)

    Mutta mainitsit äsken The Doorsin! Se on minulle Se Bändi! Aloin kuunnella sitä joskus alle parikymppisenä, ja se on seurannut minua siitä lähtien koko elämän. Olen "pyhiinvaeltanut" Jim Morrisonin haudalle ja haluaisin elää 60-luvun lopun vain päästäkseni Doorsin keikalle... Lainasin hiljattain Ben Fong-Torresin kirjan The Doors, eli jatkan tästä aiheesta omassa blogissani jossain kohtaa myöhemmin tänä vuonna... :)

    VastaaPoista
  10. Musiikillista kesärupattelua. Ja oi, Doors. <3 <3 <3 Löysin liskokuninkaan bändin n. 20 vuotta sitten ja olen ollut siitä saakka vähän myyty.

    VastaaPoista
  11. Sara, ai Se Biisi olisi ollut sulle...minä voin sen lisätä, jos sen video on siedettävä.

    Niinpä. Musiikki kantaa muistoja ja nyt me vellomme niissä, mutta väitetään että muisteleminen tekee hyvää sielulle.


    No, Doors on niin 'hot', että sytyn tuleen jo pelkästä nimestä.

    Hienoa, että olet pyhiinvaeltanut Morrisonin haudalle. Ehkä minäkin vielä...

    Katja, pitää olla vähän kevennystä, edes kesällä. Jo 20 vuotta sitten: Oooooo! Laskin heti ikäsi, mitä olit silloin. Sinulla oli jo hyvin nuorena hyvin kehittynyt musiikkimaku.

    VastaaPoista
  12. Jon Bon Jovi on yksi suosikeistani ajalta kun olin parikymppinen! Oih sitä ihastusta!

    Itse bändi on kestänyt aikaa ja on vieläkin niin huikea!

    VastaaPoista
  13. Soolis, minä tykkään vieläkin.

    Kirjassa käsitellään myös sitä, MITEN he ovat onnistuneet kestämään aikaa.

    VastaaPoista
  14. Hyvä arvio tästä kirjasta, joka itseltäni löytyy englanniksi kirjahyllystä :)
    Mutta huomauttaisin, että bändin kokoonpanosta on jäänyt uupumaan pianisti David Bryan, joka on ollut myös mukana jo alusta asti ja jonka Jon tunsi jo ennen bändin perustamista.

    VastaaPoista
  15. Anonyymi, kiitos ja kiitos! Lähteekö virhe siis kappaleesta Bändin kokoonpano koostui...?

    Olen antanut kirjan lahjaksi yhdelle nuorelle Bon Jovi fanille, joten olen nyt vain sinun varassasi. Miten minulta voi puuttua yksi kokonainen mies;-) Nyt en kyllä uskalla ottaa lukuun ensi vuonna ilmestyvää Jacksonin kirjaa freddy Mercurysta, kun olen näissä bändeissä näin heikoilla jäillä...

    VastaaPoista
  16. Kyllä David kirjassa mainitaan, mutta kun tässä arviossa kerrot kokoonpanosta niin sieltä hän uupuu :) Eli huoletta voit varmastikin lukea Jacksonin kirjan Mercurystä.

    VastaaPoista
  17. Selkis eli moka on minun. Lisään hänet siihen kappaleeseen nyt. Onneksi ei ole aprillipäivä, sillä kaikki onnistuvat aina huijaamaan minua.

    Aamulla kun heräsin, ensimmäinen ajatukseni oli: 'Leena, sulle riittäis hyvin kirjoittaa vain bändistä nimeltä Beatles...'

    On mulla yksi löyhä puolustus: Ne bändien jäsenet vaihtelevat milloin minkäkin syyn perusteella, joten kuka niissä perässä pysyy.

    Tiedän: Ontuu selitys;-)

    Kiitos!

    VastaaPoista