SUURI SEIKKAILU, SINTTU

Jos minun pitäisi valita kaikkein mieluisin lasten ja nuorten kirjasarja, se olisi Sinttu-sarja. Tämä Lin Hallbergin kirjoittama ja Margareta Nordqvistin kuvittama kirjasarja, joka kertoo ponityttö Elinasta, hänen perheestään ja ystävistään, Siltakylän ponitallista ja tietenkin poneista ja etenkin Elinan suosikkiponista Sintusta, valloittaa varmasti myös aikuisia ja varsinkin ponitallilla lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa viettäneitä.

Lin Hallbergin ja Margareta Nordqvistin seitsemäs kirja Suuri seikkailu, Sinttu (Äventyr med Sigge, Tammi 2011, suomennos Marvi Jalo) alkaa Elinan yhdeksänvuotissyntymäpäivistä. Kesä alkaa olla lopuillaan ja takana on oikea ponikesä. Tarkoitus on pitää syntymäpäiväjuhlat vasta kun koulu on alkanut, mutta mummi, vaari, Inka, Erkki ja Simo saapuvat yllätysvieraina. Mummin ja vaarin lahjapaketista löytyy tietokirja hevosista ja mummin ompelema kaunis leninki. Inkan ja poikien paketti on iso pahvilaatikko, jonka sisältä löytyy aina vain uusi, vähän pienempi laatikko kunnes…


Tervetuloa
seikkailuratsastukselle!
Lauantain ja sunnuntain
välisenä aikana 13. ja 14. päivä
elokuuta


Ja tästä alkaakin sitten tarina, jonka alku ei näytä kovin lupaavalta, sillä äidin piti lähteä mukaan seikkailuratsastukselle Inkan avuksi, mutta yllättäen isän työkiireet estävätkin häntä hoitamasta pikkusisko Linneaa…


- Voinhan mä ratsastaa yksinkin, Elina päättää. – Ei mua pelota yhtään.


- Ei, se on liikaa vaadittu. Ei Inkalle voi kaikkea vastuuta sälyttää.


Äiti ravistaa tiukasti päätään.


Hän sanoo, että Elina on jo iso tyttö. Elinan täytyy ymmärtää, ettei aina käy niin kuin itse haluaa.


- Mä en halua, että mulla on pikkusisko!


Elina kiljuu juostessaan raput ylös huoneeseensa.


- Äiti on tyhmä! Linnea on tyhmä! Aina Linneasta on pelkkää riesaa.


Elina painaa päänsä tyynyyn ja purskahtaa itkuun.


Nyt huomaamme, että Lin Hallberg aikoo kuljettaa tarinaa aidosti Elinan ikäkausimuutosten läpi, toki suloisessa ponien tuoksuissa ja tunnelmissa. Elina nimittäin tekee jotain, mitä ei ikinä ennen. Pienessä tapauksessa on paljon hellää opetusta ja jälleen Lin kirjoittaa niin, että tuntuu hyvältä. Ja kun kehun kirjoittajaa, pitää muistaa mainita nyt oikein erikseen, että Margaretan kuvat ovat herkkiä, mutta kannet ovat timanttia. Pidän etenkin tämän uuden Sinttu-kirjan tummasta kannesta, jossa ei ole synkkyydestä tietoakaan.


Suuren Tragedian jälkeen seikkailuratsastus kuitenkin toteutuu ja kaikki telttailuun liittyvät jännittävät kuviot aavehevosineen päivineen. Edes paluumatkan sade ei haittaa, vaan siitäkin ratsastuksenopettaja Inka keksii tehdä hauskan leikin, joka on kuitenkin samalla valmennusta selviytyä ponien kanssa kaikissa tilanteissa, sillä onhan varsin selvää, että Elinasta on tulossa Sintun hoitaja, kunhan hän ensin täyttää kymmenen vuotta.


Elinan paras kaveri Maikki palaa Gotlannin lomaltaan, jonka aikana on saanut ratsastaa russilla, ponilla joka on paljon isompi kuin Sinttu. Tytöt alkavat kilpailla kokemuksillaan ja jälleen muodostuu tyttöjen välinen pieni kateusriita, mutta sekin saadaan sovittua. Ja kuten Sinttu on paras! kirjan yhteydessä aavistin, niin Inkan pojalla Erkillä ja Elinalla on todella kivaa yhdessä. Tässä kirjassa he päättävät kerran vielä ratsastaa yhdessä preerialle!

En ollenkaan tiedä Sinttu-sarjan kohderyhmää, enkä välitäkään tietää: Kerran ponityttö, aina ponityttö, nämä kirjat ovat hänelle tuokioita, jotka kantavat mukanaan ponitallin tuoksuisia muistoja, pienen hevosen lurppahuulia, hörinöitä, yhteistä hengitystä, pukitteluja, ratsastuspäiviä niin sateessa kuin lumessa vaeltaen tai kiitolaukkaa syysniityillä liitäen…

...ja tällaisina hellepäivinä kuin nyt, onnekkain oli hän, joka sai ratsastaa Sammyn mereen.

*****

Olen tehnyt tästä sarjasta myös Torstaina nähdään, Sinttu, Hieno hyppy, Sinttu, Kiva leiri, Sinttu ja Sinttu on paras!