tiistai 9. huhtikuuta 2013

Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja


Mikään ei liene kirjallisuutta ja historiaa rakastavalle mieluisampaa kuin saada kulkea syntymästä kuolemaan matka palvomiensa kirjailijoiden seurassa, nähdä heidän lapsuudenkotinsa ja leikkitantereensa, viivähtää ehkä viimeisen kodin ikkunassa, hipaista viimeistä vuodetta, juoda mennyttä maailmaa.  Oman ainutlaatuisen tunnelatauksensa tapahtumaan tuo suomalaisuus ja suomen kieli, sillä meillä ei ole aina suinkaan ollut selviö voida kirjoittaa suomeksi, puhumattakaan saada kustannetuksi suomen kielistä teosta. Kun vaivun Haltiakuusen alle ja suljen silmäni, kuulen lasten leikkien ääniä, näen vaahterassa pojan lukemassa kirjaa, jossain kilkkaavat karjan kellot, kesäpäivän pysähtynyt ruusun makeus, räätälin saksetkin hetken levossa.  Sammatin torppa, suomalaisen kansallisherätyksen alkusoitto, oman kirjallisuutemme vahva pohja, ehkä symboli kulttuurimme sinnikkyydelle, joka kukki kivestä, nälästä, kylmästä, mutta se kukki! Ja siemenet levisivät villikukkina, eivätkä ikinä lakanneet itämästä.

Anne Helttunen ja Annamari Saure ovat yhdessä valokuvaaja Jari Suomisen kanssa luoneet teoksen Haltiakuusen alla. Suomalaisia kirjailijakoteja (Avain 2013), joka on kulttuuriteko ja samalla ylistys suomalaiselle kirjallisuudelle. Kirjassa on mukana 28 suomalaista kirjailijaa sekä yli 30 erilaista kohdetta. Vierailut kirjailijakoteihin ovat museovierailuja koteihin, joista suomalainen kirjallisuus on ammentanut tähän päivään.  Aukaisen teille kirjaa osin oman kiinnostukseni pohjalta, mutta yritän myös olla objektiivinen eli aion mainita kaikki mukana olevat kirjailijat. Jos en ihan onnistu, se johtuu siitä, että palvon suomen kieltä. Mitään niin rikasta ei ole, eikä tule olemaan. Kohtaan erään asian, joka selvensi minulle jotain, mutta myös satutti, sillä tunnen vieläkin heidän tuskansa, sen, jonka olin jo aiemmin saanut heidän runoistaan, ohitan kevyemmin prameuden, mutta rankaisen itseäni siitä jättämällä minulle maailmankaikkeuden parhaan kirjailijan vain nimellä mainituksi. En ole tämä kirja, joten monet muutot ja paikkakuntavaihdokset eivät jutustani selkene, ne kaikki löytyvät tästä kirjasta, jonka lopussa on jopa pikkutarkka luku Turistikierrokset sekä Kirjassa esiteltyjen museoiden yhteystiedot. Missä me olimmekaan? Sammatissa ja Elias Lönnrotissa...



Suomalainen lahjakkuus on aina puskenut kuin läpi kallion eli sanotaan niin monen suurnimen ponnistaneen savutorpasta. Lahjakkuus lyö itsensä aina läpi. Itse asiassa Sammatin torpassa oli jo uuni, josta savu ei tuprunnut sisälle, mutta köyhyys ajoi lapset ajoittain kerjuulle, mikä oli etenkin ujolle Eliakselle vaikeaa. Hän oppi kuitenkin isoveljien tehdessä koululäksyjään kuin vahingossa lukemaan jo kuusivuotiaana ja pääsi myöhemmin opintielle isoveli Henrikin avustamana. Koulunkäynti oli raskasta, sillä pitkät matkat Elias kulki kävellen ja suomenkieliselle lapselle opetus ruotsiksi oli rankkaa. Lopulta Elias Lönnrotista (1802-1884) tuli lääkäri, lehtimies ja kansanperinteen kerääjä.  Tuon ajan tiedeyhteisö suorastaan valitsi Lönnrotin viime mainittuun tehtävän, sillä eihän ruotsinkielisistä J.L.Runebergistä ja J.V.Snellmanista ollut suomalaisen kansanrunouden kerääjiksi.

Haltiakuusen alla on todella runsas jokaisen siinä mukana olevan kirjailijan osalta kertoen vanhemmista, sisaruksista, koulunkäynnistä, taloudellisesta selviämisestä, avioliitoista, lapsista ja tietenkin juuri kirjailijoiden eri asumuksista, joten teosta voi tutkia myös kiinnostuneena talonpoikais- ja antiikkihuonekaluista :

Yllä olevassa kuvassa kirjailija Maria Winterin eli Maila Talvion (1871-1951) työhuoneen sänky, joka on porvoolaisen Iris-tehtaan tuotantoa ja taiteilija Louis Sparren suunnittelema. Maila Talvio oli pappisperheen seitsemäs lapsi ja hänestä tuli tuottelias kirjailija ja vakaumuksellinen maailmanparantaja.  Hän oli myös tiukasti kannoistaan kiinni pitävä ihminen, joka kerran kieltäytyi maksamasta kunnallisveroa, koska veronkatoilmoitus oli kirjoitettu vain ruotsiksi. Hänen työpöytänsä aiottiin viedä ulosmitattaviksi, mutta Talvio voitti asian ja seuraava veronkantolippu olikin sitten jo suomenkielinen.


Kauniissa salissaan Kuopion Kanttilassa, piti Minna Canth (1844-1897) salonkiaan. Hän oli leskeksi jäätyään siirtynyt seitsemän lapsensa kanssa Jyväskylästä Kuopioon pitämään perheen kauppaliikettä ja saikin sen menestymään, mutta tomerana naisena hän ehti myös kirjoittaa ja vaikuttaa salongistaan käsin. Itse hän ei lähtenyt mihinkään, mutta muut tulivat hänen luokseen. Siellä viihtyi myös Juhani Aho (1861-1921), papinpoika Mansikkaniemen pappilasta. Ahon isä oli valveutunut ja laittoi poikansa oppikouluun Kuopioon, jossa tuolloin alkoi ensimmäistä kertaa suomenkielinen opetus. Näin kaksikielisen perheen esikoisesta tuli ensimmäinen suomenkielinen ammattikirjailija. Aho oli kansamies, kansalliskirjailija ja moderni, sillä hänen vaimonsa Venny Soldan-Brofelt sai jatkaa taiteiluaan avioliiton solmimisen jälkeenkin sekä matkustella yksin ulkomailla, mikä ei tuohon aikaan ollut tavanomaista.


Taiteilijapariskunnasta unen ja kuoleman runoilijaan, Uuno Kailaaseen (1901-1933), joka äitinsä kuoltua ja isänsä ollessa kyvytön hoitamaan lasta, otettiin äidin vanhempien luokse Honkapään taloon. Isovanhemmat kannustivat koulunkäyntiin, mutta jo siellä Uunolle tuli eteen ristiveto kuvataiteen ja runouden välillä. Mikä on tuo toinen iso ristiriita tai asia, joka painoi, liittyi henkilöön, joka oli myös jäänyt lapsena orvoksi, herkkään, enkelikasvoiseen Kaarlo Sarkiaan (1902-1945). Alla Sarkian lapsuudenkoti.


Minulle Sarkia on aina ollut hyvin likeinen runoilija, tämä Kiikassa syntynyt kauneuden ja rappion runoilija, joka oli saanut vaikutteita mm. Charles Baudelairelta. Sarkia osasikin hyvin ruotsia, saksaa ja ranskaa. Hän mm. osti Baudelairen runokokoelman Pahan kukkia ja käänsi sen suomeksi.  Mutta nyt voimmekin kysyä kenelle Kailas kirjoitti runonsa Kumpi?, sillä hänellä ja Sarkialla oli kiihkeä suhde 1930-luvun alussa.  Homoseksuaalisuus oli noina aikoina vielä rikos, joten molemmat kokivat sekä syyllisyyttä että masennusta.

Ketä emme ole vielä maininneet ovat Anni Blomqvist, Pentti Haanpää, Tove Jansson, Ilmari Kianto, Joel Lehtonen, Eino Leino, Väinö Linna, Johannes Linnankoski, Kauppis-Heikki, Samuli Paulaharju, Kalle Päätalo, Johan Ludvig Runeberg, Fredrika Runeberg, F.E. Sillanpää, Zacharias Topelius, Nils-Aslak Valkeapää, Mika Waltari, Lauri Viita, Einari Vuorela ja Laura Soinne.  Sekä Aino Kallas, jonka kauniista kesäasunnosta Tammista on kirjan upea kansikuva. Mitään mielenkiintoisempaa ei kai voi olla kuin Aino Kallaksen elämä! Huomasin, että lähteissä oli mainittu Kallaksen Elämäni päiväkirjat I-II. Ne ovat niin kiinnostavat, että kun odotin esikoistani, en suostunut lähtemään sairaalaan, vaikka synnytys oli jo käynnistynyt, ennen kuin sain Kallaksen päiväkirjat luettua loppuun! Lähteissä löytyy muutakin kiinnostavaa eli Lauri Viidan toisen puolison Aila MeriluodonVaarallista kokea – Päiväkirja vuosilta 1953-1975.


Yksi on vielä joukosta poissa ja hän vietti viimeiset kuukautensa tässä mökissä Tuusulan Rantatien varrella.  Hän on Aleksis Kivi (1834-1872), jonka lapsuus Palojoella oli suhteellisen hyvä ja Aleksis pääsikin opintielle. Kouluaika Helsingissä olikin jo tiukkaa ja Aleksis näki aika-ajoin nälkää ja terveys oli heikko. Kaikesta huolimatta ensimmäinen suomenkielinen romaani Seitsemän veljestä syntyi Charlotta Lönnqvistin Fanjunkarsissa, jossa Kivellä oli parhaat oltavat.  Siellä syntyivät myös Nummisuutarit ja Kihlaus. Kiven valo kuitenkin sammui professori August Ahlqvistin ruotsinkieliseen lehteen 1870 laatimaan murska-arvosteluun Seitsemästä veljeksestä. Kivi vietti elämänsä viimeiset kahdeksan kuukautta veljensä Albertin ja tämän vaimon Karoliinan perheessä. Väsynyt surun poika asusteli mökin takakammarissa ja pysytteli lopun aikaa omissa oloissaan kunnes nukkui pois joulukuun viimeisen päivän aamuyönä 1872 kuvan huoneessa.


Haltiakuusen alla on niin paljon antava teos, että tekee mieli sanoa tämän kirjan kuuluvan jokaiseen kotiin, jota kiinnostaa kirjallisuus ja ennen kaikkea se, minkä päällä suomalainen nykykirjallisuus lepää. Tämä on kodin arvokirja, joka kertoo myös lapsillemme, miten savutorpista syntyi lahjakkuutta, joka aukaisi tietä tuleville polville. On vasta huhtikuu, mutta uskallanko jo sanoa, että käsissäni on nyt vuoden tietokirja? Haltiakuusen alla on kaunis lahjakirja, mutta minä ainakin lahjoitan tämän nyt itselleni! Tätä olen kaivannut. Suosittelen!

*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Maria/Sinisen linnan kirjasto  Kirjakaapin kummitus  ja Maija/Kirjojen keskellä

44 kommenttia:

  1. Voi, tämä kirja vaikuttaa ihanalta. Törmäsin siihen jo jossakin toisessa blogissa ja ajattelin, että tämä on niin minun juttuni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahmu, tämä on ihan must! Tämä on ihan munkin juttu;)

      Poista
  2. Tämä on ehdottomasti vuoden tietokirja, ainakin kaikille suomalaisen kirjallisuuden ystäville! Erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava teos - kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marietta, olet varmasti oikeassa! Ole hyvä ja hanki ihmeessä tämä nyt itsellesi, sillä kirja obn 258 sivuinen ja täynnä mitä uskomattomampia yksityiskohtia kirjailijoiden elämstä. Juhani Aholla oli yksi intohimoharrastus, jonka merkiksi hautaankin lähti jotain: Mitähän se olisi ollut...Saat tietää, kun luet kirjan;)

      Poista
    2. Tämä on ehdoton ykkönen hankintalistalla (sen sipulikukkakirjan ohella ;) - heti kun vain saan itseni kirjakauppaan asti.

      Poista
  3. erittäin mielenkiintoinen kirja! ihan noin kirjalisuuden että kotien suhteen! heti bongasin tuon iris-tehtaan tuolta ennenkuin luin edes tekstiä alla että se olisi juuri iris tehtaan :D ihania juttuja!
    ja kuules, leenaseni, minäkin pidän valtavasti Sarkian tyylistä kauneuden kaipuussaan ja tietyssä dekadenssissa... vaatimaton koti, mutta Sarkian ihanteilla varustettuna on saanut varmasti taikapölyä osakseen aikanaa sarkian kohdalla. inspiroiva kirja! ja ihana nimi tuo haltijakuusen alla!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, takuulla. Mietin muuten sinua, kun katselin huonekaluja;) Tuo Maila Talvion vuode on ehkä uskomattomin ja Kallaksen kesäkodin kuva kaunein, mutta siellä on paljon lisää kauniita huonekaluja. Itse olen kallellani sekä talonpoikais- että antiiikkimööpeleihin ja nyt löysin kirjasta elämäni kalleimman huutokauppalöydönkin, minulla vain on se piirun verrran upeampana;)

      Sarkian Kootut runot olen jo kiihkenä teininä alleviivannut pilalle: Ikinä ei saisi kirjoja sotkea. Käteni vieressä edelleen aina kootut Sarkialta ja Valalta.

      Sarkia oli tumman taikapölyn mies. Nyt vasta sain tietää, mistä tummuus kumpusi. Mutta jo lukiessani Baudelairea, tunsin Sarkian siinä kuin mukana. Suomessahan ei olisi voinut kirjoittaa siihen aikaan aivan kuin Baudelaire teki, mutta kyllä Sarkiakin uskalsi.

      Kansikin sinua varmaan miellyttää...

      Poista
  4. Ah! Voi että, kirjoitit tästä kirjasta ihanasti. Minullekin kävi niin, että kun luin tätä, kirjailijoiden elämä ja kokemukset tulivat ihan liki. Tuntui kuin kaikki se suru ja ilo, köyhyys, varaus, sivistys ja taistelu oikeudesta omaan itseen ja kirjoittamiseen olisivat tulleet henkiin. Niin paljon koskettavaa on suomalaisten kirjailijoiden elämään ja koteihin mahtunut.

    Ja hieno ajoitus nyt Mikael Agricolan ja suomen kielen päivän iltana.

    Kiitos tästä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Tässä tuli niin paljon iholle: kauneus, köyhyys, nälkä, rappio, uni, orpous, lahjakkuus...Taistelu omaan itseen ja taistelu saada kirjoittaa omalla kielellään. Tämä on tärkeä kirja myös nykypäivämme kirjailijoille, sillä ellei tunne mennyttä ei tiedä nykyisyydestä.

      Ihanko totta: En ole ehtinyt kalenterin lähellekään. Mikä ajoitus: vahingossa.

      Ole hyvä.

      Poista
  5. Leena, minäkin olen aivan "myyty", kun luin kirjoituksesi ja haluan ehdottomasti tämän kirjan. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  6. Tämä kyllä vaikuttaa todella ihanalta ja kiinnostavalta teokselta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, lue ihmeessä. Kaikki kiinnostavat kirjaijoiden elämän pikkuyksityiskohdatkin ja sitten tietty nuo miljööt.

      Poista
  7. No kyllä ehdottomasti, ihania kuvauksia ja kuvia, kyllä Sinä jaksat mutta tämä on ehdottomasti kirja jonka haluan myös. En muistanutkaan että Minnalla oli sellainen lapsikatras, häntä kohtaan etenkin tunnen lukkarinrakkautta, vaikka omat lapseni nyt olivatkin jo aikuisia kun jäin leskeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustis, suosittelen. Tämä on nyt yksi kulttuurikodin tärkeistä kirjoista.

      Minna jäi leskeksi Jyväskylässä asuessaan ja hän ei olisi tullut toimeen ellei olisi lapsineen lähtenyt Kuopioon pitämään perheen kauppaliikettä. Ja olihan siellä oma perhe sitten kai myös tukena. Minna oli sisukas ja hyvin energinen.

      Poista
    2. Ja kirjakaupassa en muistanut millään tätä nimeä, no nyt sen muistan..

      Poista
    3. Nimi on runollisen hieno. Jos se olisi ollut tavanomaisempi eli Kotikuusen alla, olisit sen muistanut;) Nauti kirjastasi!

      Poista
  8. Jep, mun on myös tämä luettava. Kiitos, Leena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, ehdottomasti. Saat enemmän kuin uskotkaan.

      Poista
  9. Ah ja voih...hankintalistaan jysähtää oitis....iso-siskolle lahjaksi (ja siinä sivussa lukuhetkiä myös miulle ;))
    Kiitokset taasen asiantuntevasta, sujuvasta esittelystäsi:)

    Ainutkertaista keskiviikkoa, Sari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, luet ensin siististi ja sitten lahjaksi;) Jos voit kirjasta luopua...

      Ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  10. Kiitos upeasta esittelystä! Tiesinkin etukäteen miten hieno teos on tulossa...Tuusulan rantatiellä käydään kesällä ja Ahola on käymättä, sinne siis. Ja tietenkin Minnan jalanjäljillä tuolla tutussa kaupungissa.
    Tämä teos kuuluu sarjan "pakko" saada!
    ♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, ole hyvä. No, minä en osannut edes arvata;) Tämän kirjan mukaan voi hyvin kiertää kaikki kirjailijat, on kuin matkaopas se lopun tarkka ohjeistus.

      Nimenomaan Tämä kirja pitää saada omistaa!

      ♥♥♥

      Poista
  11. Kuulostaa sellaiselta kirjalta, jota olisi häpeä olla omistamatta. Etenkin kun itse seuraa kirjailijaherrojen ja -rouvien jalanjälkiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minusta asian voisi ilmaista noinkin;) Sinun kirjailijana pitäisi tuntea juuresi!

      Poista
  12. Siis apua mikä kirja! Pakko saada tämä :) Kiitos ihastuttavasta esittelystä

    ♥♥♥

    Ps. minä luin ihanan mummokirjan ja sain suositukset Pieni potenssipuoti -teoksesta. Sitten huomasin, että sinäkin olet sen lukenut! Suositteletko mulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annika, siis just joo: Sunhan kuuluisi tämä myös tuoda blogiisi. Ole hyvä♥♥♥

      Siis minä taidan olla niitä harvoja, joka siitä pidin;) Suosittelen. Ei mikään maailman huippu, mutta nautittava välipalakirja.

      (Lähdössä lenkille, eilen meni vähän myöhään ja sitten tulee Bessu...Tänään on hidas päivä, mutta käväisen jossain rakosessa.)

      Poista
  13. Hieno kulttuuriteko tämä kirja. Kiitos upeasta ja tutustumaan houkuttelevasta esittelystä.

    VastaaPoista
  14. Aivan mahtavan kuuloinen kirja, oikeastaan PAKKO saada tämä hyppysiin. Ja kuinka ihana nimikin kirjalle annettu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sannabanana, kaikki on tässä mennyt kohdilleen nimeä myöten. Jotenkin hauskaa myös,että oma suosikkikuvani on kannessa;)

      Tämä tilaa, suosittelen minä.

      Poista
  15. Huokailen täällä ihastuksesta. Arvelin tämän olevan hyvä pelkän nimen ja aiheen perusteella, mutta sinun kirjoituksesi teki tästä entistä houkuttelevamman. Voi, tämän kyllä varmasti haluasin omaksi, mutta..huokaus..no katsotaan...
    Tuosta nimestä tulee mieleen se ihana lastenlaulu "Kuusen latvassa oksien alla on pesä pienoinen oravalla". Se vei niin voimakkaasti mukanaan, että aina tunsin asuvani itse siellä ihanassa keinuvassa kuusen latvassa.:)

    (Kirjastossa ei ollut,taaskaan, mitään mitä hain, niinpä otin Baden-Badenin, vaikka olin ajatellut uusintalukea sen vasta kesällä. Oih, huokailen onnellisena täällä lisää. Kiitos, että muistutit kirjoituksellasi siitä!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, nyt kelpaakin. Ainakin luet tämän ja minä sitten sen Ahmatovan - suvella.

      Minäkin muistan aivan erityisesti pitäneeni siitä laulusta. Ja tässä just katselen samalla kun kirjoitan, oravaa partsimme syöttöpöydällä. Siinä käy pähkinöillä herkuttelemassa myös mustarastaspariskunta eli suven konsertot on varmistettu. Kirjan nimi on tosiaankin kaunis.

      (Oh, Baden-Baden, siinä vasta kirja!)

      Poista
  16. Mielenkiintoinen kirja kuvineen ja teksteineen. Ensimmäinen kuva on tosi rauhallinen ei mitään liikaa eikä lisättävää. Jälleen hyvin ja seikkaperäisesti kerrottu, kiitos sinun mielenkiinnon herättäjä<3

    VastaaPoista
  17. Mielenkiintoinen kirja. Siinä on koko joukko merkittäviä suomalaisia kirjailijoita 1800-luvun alusta 1900-luvun puoliväliin. Saima Harmajaa sitä ei löydy. Ehkä hän olikin enempi runoilija, eikä ehtinyt niin montaa teosta kirjoittaa kunnes elämä sammui.
    Hyvä, että siinä on myös kotimuseoiden yhteystideot ja tietoa turistikierroksista. Kuinka käytännöllistä! Kun joku sitten vielä keksiksi järjestää turistikierroksia näihin haluttuihin paikkoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, ehdottomasti on. Harmaja ehti runoilla vain viitisen vuotta ja menehtyi sairauteen jo 23-vuotiaana.

      Ehkä niitä turistikierroksia onkin...En ole ehtinyt perehtyä asiaan ja olen itse ns. omatoimimatkaaja, joten en olisi edes tajunnut tuota tsekata.

      Tässä saattaa olla vuoden tietokirja, joka on lisäksi hyvin kaunis, joten vahva suositus.

      Poista
  18. Kiitos mielenkiintoisesta kirjaesittelystä. Toivopttavsti kirja tarttuu jossain näppeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivi, ole hyvä. Kirjakaupat ovat mahtavia kohteita;)

      Poista
  19. Houkutteleva kaunis kansi. Koti kertoo meistä niin paljon. Sarkian harmaa mökki puhutteli ja tuo Talvion sänky, en ole tuollaista kyllä nähnyt. Mielenkiintoinen tuttavuus, tämän kyllä ainakin selaan läpi. Hienoja kuvia ja kohteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, eikö vain. Koti kertoo usein juuristamme, mistä tulemme, miksi olemme me. Talvion sänky on upea. Saat selata minulla;)

      Poista
  20. Niin voi pienistä mökeistä syntyä suuria ja luovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, ikinä ei ole köyhyys todellista lahjakkuutta kyennyt sammuttamaan. Nyt on monilla niin helppoa, kun ei nälkä, vilu ja toimeentulohuolet paina, voi yrittää ihan mitä vain ja jopa vähemmällä lahjakkuudella. Sellaisia kirjojakin tulee joskus ulos, että sitä pitää jo paperinhaaskuuna;) Mutta onneksi on niitä helmiä, kirjallisuuden timantteja, jotka ovat oikeastaan syy nousta aamulla ylös.

      Poista