tiistai 14. huhtikuuta 2015

Huhtikuun viemää...

Huhtikuu ei ole suosikkikuukauteni: Se lupaa ja lupaa, mutta ei anna. Sille en kuitenkaan mitään voi, että joudun vuosi vuoden jälkeen huhtikuun viemäksi. Kuuden tunnin haravointipäivät eivät ole yhtään mitään. Löydän myös iloisia alkuja, kevään lupauksia, joista julma huhtikuun maa pitää tiukasti kiinni:"Vielä on maltettava, ole kärsivällinen", suihkii maa. Malttaminen ja kärsivällisyys eivät ole minulle kovin luontaisia piirteitä. Miettikääpä miten paljon jaksaa lukea alkaen klo 22, kun kylmiltään alkaa vetää kuuden tunnin intohimoisia puutarhapäiviä haravoiden, sulatellen kartiovalkokuusia, kantaen risuja ja oksia pakollisten talvikaatojen jälkeen, leikaten köynnöshortensioiden ja syyshortensioiden kuolleita kukintoja, siivoten talven sotkuja, kantaen puutarhakaluja ulos, pesten ruukkuja, touhuten bio- ja muiden kompostien kimpussa...Oih, tämä kaikki on niin ihanaa, mutta vie kaiken, kaiken...olen mennyttä naista - taas.

Olen ajatellut heittäytyä isosti tänä vuonna puutarhan viemäksi, sillä on paljon uusia lajeja, joita on viime vuonna istutettu, jatkan myös metsäpuutarhaprojektia, tuon sinne enemmän kerroksellisuutta ja suunnittelen muutenkin, sillä vuodessa sieltä on nyt hävinnyt ikivanha haapa, rakas, mutta tyvestä laho, jättimäinen koivu (laho) sekä rakas maatiaiskuusi, jonka vei eräs onnettomuus. Sinne on nyt istutettu lännenhemlokki, 'Tsuga heterophyll', monta jalo-onnenpensasta, Forsythia ''Northern Gold',


ja lisää pensaskerrosta on tulossa lehtokuusamien, kalliotuhkapensaiden ja töyhtöangervojen (perenna, joka on suvella kuin kukkiva pensas) joukkoon virpiangervoista, joita istutan sinne tänne niin, että näyttää villiltä, vaikka on suunniteltu tarkasti. Yksi lehtikuusikin jo on, mutta istutan vielä yhden lisää. Kukkia olen raiskioon jakanut puna-ailakeita, kevätlinnunhernettä, lehtosinilatvaa, esikoita, lehto-orvokkeja ja tietysti lehdossa muualla jo runsaana kasvavaa


akileijaa Kuvassa takana jättimäiset lehmukset, joita on paljon. Siis metsäplänttimme on lehto, jota metsätyyppiiä Suomen metsistä on vain yksi prosentti. Kirja Suomalainen metsäpuutarha antoi minulle eväät oppia, että lehdossamme on toisistaan poikkeavia alueita kostammasta kuivempaan, mutta tarjonta on rusasta aina miljoonista kieloista kotkansiipiin. Kiinnostuneena tietysti olen opiskellut, että voisin istuttaa lehtoomme vaikka

helmiorapihlajan, mutta auringonpuolelle lehdon reunaan, ei suurten lehmusten varjoon. Yritän nyt pidätellä, sillä istutinhan lokakuussa etupihalle tämän kaunottaren ja toinen tulee toukokuussa syntymäpäivälahjana. Pitää ensin kokea, onko tämä 'meidän puu'.

Perheessämme on tapahtunut iso muutos, joka on vienyt myös minun voimiani: Tyttäremme avoero on tuntunut, mutta nyt voin jo antaa löysiä ja kaikki katsomme eteenpäin. Viimeisen puolen vuoden aikana olen ollut puhelimessa enemmän kuin koko entisessä elämässä yhteensä, sillä minähän en telefoonista perusta. Se on aina äänettömällä paitsi edelliset kuukaudet ei. On ollut ilo huomata, että se läheisyys, joka Merillä ja minulla on aina ollut, on edelleen kuin kaarisilta yli synkkien vesien.

Aion nyt keskittyä kaikkeen kauniiseen ja kamera on jo valmiina odottamassa kevään ihanuuksien kuvaamista. Tämä oranssi atsalea jo yrittää paisutella sillmujaan, mutta eniten ihastunut olen toiseen revontuliatsaleaan eli Northern Hi-Lights, jonka tuoksu on aivan huumaava.

Tätä istutan ainakin yhden nyt niin, että näen sen kun istun tässä koneella. Istuttaisin lehtoonkin tätä 'metsän valoa', mutta kun atsaleat ovat kuten rodot eli vaativat happamen maan.

Sitä ennen kuitenkin nyt muutaman päivän vie etsiä isoja puutarhakuvia erääseen juttuun ja jotain tekstiäkin puutarhasta, blogista ja aikuisen naisen villistä elämästä pitäisi saada koottua. Olen luvannut!

Leena Lumin puutarhaan tullenee tänä vuonna lisää kesälumipisara, helmiorapihlaja ja magnolia, jos herkkääkin herkempi tarhamagnolia Leonard messel, tiedossa oleva vyöhyke I -...., suostuu kukkimaan, elossa hän on.
Onko mikään ihme, että valitsimme Lumimiehen kanssa Leonardin, vaikka olisi ollut paljon kestävämpiä myytävänä...Kuva on täältä  Arvatkaa vaan odotanko, että saan tällaisen kuvan omastamme...Meillähän on vasta magnoliatapetti, magnolialakanat, magnoliataulu, magnoliasuihkusaippua, magnoliakosteusvoide...

Kevät on mielentila, yhtä levoton kuin huhtikuu. Tänään olen haravoinut sekä auringonpaisteessa että lumi- ja vesisateessa. Heräsimme aamulla siihen, kun ikkunan takana tirskutti punarinta...ja puro solisee lehdon lävitse ja soittaa huhtikuun levottomia sointujaan.

Oih, Bessu tuli...suklaakahvia tulemaan. Voikaa rakkaasti♥

Love
Leena Lumi

46 kommenttia:

  1. Moi.
    Tuli hyvin positiivinen olo, kun katsoi noita värikkäitä kukkia ja kasveja. Ja kaikki tuo on nyt juuri tulossa..... Ihanaa. Meillä huomasin viime viikolla kukkapenkissä yksinäisen kevätesikon. Nyt on juuri aukeamassa lisää. Tuo magnolia on todella kaunis. Kuinka kauan kukkii? Kuinka isoksi tulee?
    Nautitaan tästä kaikesta odotuksesta, luonto herää.... Eilen fasaanikukko teki vaikutusta naaraaseen-oli ilo katsella. Ne miehet sitten aina liehittelevät naisia.
    Lämpöisin huhtikuun terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Nyt sinä sitä tarvitsetkin...;) Oranssi on poweria. Esikot leviävät kiitettävästi: Olen jo monena keväänä jakanut ystävillekin. Magnolia on kauneuden valtiatar. Kun ei ole vielä kokemusta. Meille tuli kuin vahingossa yksilö, joka ei ole Suomessa tiettävästi vielä selvinnyt tällä leveysvyöhykkeellä, mutta se sitten testataan. Koko on jotain tällaista http://leenalumi.blogspot.fi/2013/05/saksan-kautta-itavaltaan-ja-sinne-sun.html ,mutta löytyy muutakin ja myös kestäviä lajeja, mutta ne eivät ihan näin hurmaavia. Minulle ei fasaanikukko suostunut edes näyttäytymään!

      Kiitos samoin ja voi paremmin <3

      Poista
  2. Kyllä teillä on upea puutarha - itse olen täältä Kaarinan kodin pihalta vuosi vuodelta karsinut kasvustoa, jotta hoidettavaa olisi mahdollisimman vähän. No, Sauvon farmilla sitä sitten onkin sen edestä;)
    Ja huhtikuu on tainnut sekoittaa jopa minun pääni; ostin kevään ensimmäiset orvokit. Yleensä ne vasta toukokuussa meille kotiutuvat, mutta nyt en voinut vastustaa kiusausta.
    Voi Leena - ikävä kuulla tyttäresi tilanteesta. Tuollainen särkee äidinkin sydämen ja sattuu syvälle. Kun toivoisi, että ne lapset voisivat pumpulin päällä astella - vaan elämä on epistä. Monessa kohtaa. Mutta suuri ilonaihe on teille molemmille, että voitte puhua keskenänne <3
    Voimia teille molemmille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady of The Mess, kiitos. Meillä on noin 500 lajiketta...Nurmikkoa hävitämme, sen tilalle kukkaniittyä. No onhan sulla sitten farmi, puutarha...puutarhailua.

      Minäkin ostin eilen oranssit orvokit! Ne ovat jo ulkona ruukussa. Niiden pitäisi jo pärjätä.

      No, elämässä sattuu kaikenlaista.On se uskomatonta, miten paljon ajassa tottuu ja kiintyy ja ajattelee, että 'näin kaikki jatkuu tästä eteenkin päin...' Elämä on epistä, mutta kannattaa opetella vahvuus, vaan ei kovuus. Meri on minulle tosi likeinen. Kiitos sinulle <3 Kuten huomaat, sain tämänkin viimein kerrottua. Asian joka on vaikuttanut melkein kaikkeen jo jonkin aikaa.

      Kaunista huhtikuun jatkoa sinulle juustokakuilla tai ilman <3

      Poista
  3. Siellä taitaa olla myös yksi, joka on hurahtanut huhtikuuhun. Minusta huhtikuu on koko vuoden väkevin kuukausi, hullu huhtikuu. Se murtaa talven. Toki luntakin sataa vielä huhtikuussa niinkuin meillä tänään. Se on armoton, mutta rakastan sen väkevyyttä. Ensimmäiset sipulikukat kukkivat huhtikuussa ja muutama muukin kasvi.
    Hemlokit ovat elegantteja havuja ja onnenpensaat loistavat upeasti keväällä. Lehtikuusen oksat ja kävyt ilman neulasiakin ovat koristeellisia.
    Laitoin valkean lehtosinilatvan siemeniä tulemaan. Saa nähdä itävätkö. Ne loistavat varjossa upeasti, jos siis lähtevät kasvuun. Helmiorapihlaja on toukokuun ostoslistallani. Atsaleoja ajattelin myös lisätä.
    Äidin ja tyttären suhde mielestäni yksi kaikkein vahvimpia ja kauneimpia. Elämän kolhuissa enemmän elämää kokeneet osaavat tukea ja lohduttaa nuorempiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, täydellisesti, vaikka olen nyt ehdottomasti vähemmän oma itseni kuin syyskesällä. Olen kuin lehtomme läpi virtaava puro: Levoton, liikkeessä, pärskähtelevä. Tänään satoi jopa lunta, nyt taas on kuin toukokuu.Teillä kukkii vähän aikaisemmin kuin meillä. Tosin kukkivina laittamani kesälumipisara ja muscari ovat selviytyneet, mutta vasta tällä viikolla aukeavat scillat ja niitä on paljon.

      Hemlokeista olisin ottanut mieluummin Kanadan hemlokin, mutta se on kuulemma tällä vyöhykkeellä hyvin epävarma. SINÄ olet tartuttanut minuun lehtikuusirakkauden! Kiitos siitä <3

      Istuin about 15 vuotta sitten puolet sinistä ja puolet valkoista, taisi oli taimia yhteensä 20 ja nyt niitä sitten riittää. Kiitollinen leviämään. Kukka, jota vanha kansa kutsuu hunajakukaksi tuoksun takia. Siemenistä en ole kokeillut, mutta uskon, koska se leviää nyt noista vanhemmistakin niin helposti. Ehdottomasti atsaleaa lisää: Olen siiihen ihan rakastunut! Kiinnostuneena seuraan sitten sinunkin helmiorapihlajaasi. Äiti ja siskokin sellaisen jo istuttivat.

      Se voi olla juuri sitä. Minusta nyt tuntui, että olin just oikea henkilö kuuntelemaan ja tukemaan. Ystävät tavallaan, mutta äiti tuntee tyttärensä parhaiten. Kyllä valo jo tuikkii elämässä ja nyt opetellaan uusia tuulia kaikki yhdessä. Kiitos <3

      Poista
  4. Paljon työtä jotta saat kauniin puutarhasi kesäkuntoon,mutta se onkin sitten niin nätti!

    VastaaPoista
  5. Minäkin jo haravan hain ja sitä käsissäni pitelin ajatuksella, nyt haravoin senverran että tulee mukava, tyytyväinen olo. mutta ei siitä mitään tullut, maa on niin märkää, savipohjaoinen, huonosti perustettu pihamaa, No, sitten kukkamaita aktselin sillä silmällä että sinne, mutta ei sielläkään voi vielä mtään tehdä. Pitää nyt vain malttaa ja odotella ja katsella laittamiasi kauniita kuvia.
    Oikein mahtavaa jatkoa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, kohta se sunkin harava-aika koittaa. Haravointi on kuin terapiaa! Minä en millään malttaisi...Yritin tänään kaivaa taimea jäisestä maasta, jotta siirtäisin toiseen paikkaan...;)

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  6. Siinäpä oli kaunista kukkaa toisensa vieressä! Voi, kun haavan olette menettäneet. Se on lempipuuni ja havina niin ihanaa :) Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, niin uusi ennen pitkää avautuu, totean kokemuksesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, kiitos <3 Haapa on minunkin suosikkini ja siinä oli iso odotus, että sen asuttaisivat liito-oravat...nyyyh, mutta jäi toinen vanha, iso haapa vielä jäljelle. Haavan havinaan on ihana nukahtaa,

      Tuo just on munkin mottoni <3

      Poista
  7. Ihanasti todettu, lupaa mutta ei anna, samaa tuumin täällä villasukissani värjöttäen. Teidän puutarha on niin kaunis ja taas tulee kukkimaan upeana. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, mun ekat sanat tänään R:lle olivat että: "Äkkiä leivariin tulet."

      Kiitos <3 Onhan tää aika ihana...;)

      Poista
  8. Minäkin kykein eilen penkissä ja tänään ... AAMULLA OLI AUTO HUKASSA LUMEN ALLA! Voi itku ;( No onneksi se suli päivän aikana mutta silti ;((((

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgit, ihan himohommaa! Jestas, missä sää oikein asut: Lapissa;)

      Meillä tuli vain hetken märkää lumisadetta ja se on jo mennyttä.

      <3

      Poista
  9. Ihania kasveja ja suunnitelmia sekä hienoja kuvia. Täällä ei vielä pääse pihatöihin, sillä meillä on VIELÄKIN lunta. Vasta ihan ensimmäiset sipulikukat ovat vähän kohonneet maasta keittiön ikkunan alla, mistä lumet ovat sulaneet. Mutta tämä valon määrä ja kevään tuoksu aivan juovuttaa! Tuntuu ihan kuin olisi herännyt horroksesta talven jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, kiitos <3 On meilläkin, mutta vain paikoissa, joihin sitä on kolattu. Meillä alkavat scillat nyt avautua...Valomyrsky takuulla heräättä ja saa minut ainakin ylittämään voimani...Kaukana on vilttiin kynttilän valossa käpertymisen rauha...

      Poista
  10. Oi tuota magnoliaa! Sellainen olisi upea. En uskalla meidän pihaan edes haaveilla siitä: vaikka asumme vain muutaman kymmeen kilometrin päässä rannikolta, on täällä selvästi joku pohjoisempi vyöhyke: täällä kasvaa etupäässä havumetsää ja on sellaista korpimaisemaa ympärillä.

    Ihana kuulla sinun ja Merin keskusteluista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, mun on pakko muutta etelämpään ellei tuo meidän magnolia kuki tänä vuonna. Viime vuonna se teki vain lehteä. Muut ihmettelevät, että se yleensä on selvinnyt hengissä jo kahdesta talvesta. Vyöhykkeet voivat vaihtua ihan yllättävästikin, vaikka matkaa ei olisi paljon mitään. Suuri vesi ympärillä usein parantaa kasvien talvenselviytymistä, meillä se on tuo Päijänne.

      Sellaista se oli: nyt huomaa, että selviämme facen viestittelyllä ja minä soitan noin kerta viikossa.

      <3

      Poista
  11. Huhtikuu on sellainen. Niinhan se Allu tuolla aikaisemmin otsikoi "April, April, der weiss nicht was er will".

    Georgian retkella viime kesana naimme villin akileijan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu, just niin se huhtikuu tekee, ei edes tiedä, mitä haluaa.

      En tiennytkään, että teillä ei ole akileijaa, Meillä siis nämä ovat villejä ja vaikka minkä värisiä ja leviävät hyvin. Tosin ostin joskus japaninakileijaa, ja ne ovat osin risteytyneet. otaksun,

      Poista
  12. Leena, mikä ihana postaus ja kuvat näin harmaana räntäsateisena huhtikuun päivänä. Luin ajatuksella parikin kertaa ja myös ne rivien välit...

    Hyvää keskiviikkoa ♥


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, meillä oli eilen kuin koko huhtikuu samassa päivässä: räntää, aurinkoa ja sitten suloista vesisadetta;) Mutta yöllä oli kylmä. Onneksi tajusin keskiyöllä nostaa orovkit ruukkuineen sisälle. Ne vasta totuttelevat.

      Niin...se asia on nyt kunnossa, joten minäkin voin katsoa eteenpäin. Kiitos sinulle, että...tiedät kyllä mitä ♥

      Kiitos samoin sinulle!♥

      Poista
  13. Magnolia on ihana!
    Minä käyn keväisin ihailemassa kukkivia pensaita Mustialan arboretumissa Elimäellä. Atsalealehdon loistavat, mausteiset värit siellä tuovat aina mieleeni intialaisten naisten sarit. Monet käyvät Mustialassa alppiruusujen takia, minä atsaleoiden.

    Aikuisten lasten ongelmat tuntuvat vanhemmsita todella huolestuttavilta. Pienet lapset ovat lähellä ja heiltä voi puhlataa pipin pois ja seurata, lähteekö se. Meillä mies lähti kerran yöllä Kuhmosta hakemaan suhdesolmussa olevaa poikaa kotiin Helsingistä 500 kilometrin päästä. Minä jäin valvomaan ja kiinnittämään pojan huoneen seinälle Voi hyvin -lehdestä leikkaamiani voimalausetauluja. Tälle minun panokselleni on kyllä myöhemmin naurettu.

    Mukavaa puutarhasuunnittelua ja -haaveilua. ♥

    Me lähdemme miehen kanssa katsomaan, mikä Espanjassa tähän aikaan viheriöi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, se on sairaan ihana, mutta taitaa olla minulla matkaa ennen kuin just tuollaisen kukassa meillä näen. Tosin just kävin katsomassa ja lupaavasti pullistelee, mutta viime vuonna ainakin teki vain lehtiä. Ihme, että on elossa.

      Atsalealehto kuulostaa niin houkuttavalta. Minäkään en ole alppiruusuihminen, vaikka Irlannissa ihastelinkin niitä puiden kokoisina. Pidän siitä, että kasvi elää neljää vuodenaikaa ja pudottaa syksyllä lehtensä, sen atsalea tekee. Mietin, että jos joka kevät toivoisi itselle atsaleaa äitienpäiväkukkana;)

      Voit ihmtellä, että olen enää hengissä. Kaikki oli niin odottamatonta ja rankkaa. Niin tosi, että' pienet lapset, pienet murheet, isot lapset, isot huolet'. Ymmärrän miestäsi! Me lähdimme täältä yhtenä päivänä Aurinkolahteen tuosta vain. Käynti taisi helpottaa kaikkia osapuolia. Hah-hah, muistutat minua <3

      Kiitos samoin, vaikka en muistakaan, onko sinulla puutarhaa, mutta parvekkeellekin saa vaikka mitä <3

      Hulppeaa ja antoisaa reissua! Ystäväni tuli just Malagasta ja toi minullekin sieltä jotain. Kaikki irtiotto on ihanaa eli tarvitsemme vaihtelua.

      Poista
  14. Varmasti pitää kiirettä! Minä hengästyin, kun vain jo luin sun tekstin! :D Mutta sulla on ihana puutarha. Tekisi mieli tulla katsomaan, haistelemaan ja ihastelemaan sitä. :) Kauhulla odotan jo tulevaa kesää, kun pitäisi alkaa raivaamaan tulevaa talon paikkaa sankan metsikön keskellä! Ne itikat... Yh! Ehkä minustakin kuoriutuisi puutarhaihminen, jos asuisin etelämmässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilona, nyt on hämäränhyssyt ja armeliaat huopakuukaudet ohi! Minultakin joskus loppuu happi, kun luen omia tekstejäni;) Olen haaveillut, että saisin jonkun kunnolla kuvaamaan tästä paratiisistamme kaikki vuodenajat...tuoksua siihen ei kai saa. Oih, sinullahan on huimaava haaste edessä: Ota tuo riemulla! Saat suunnitella kaiken ALUSTA ASTI. Niin, itikat, mutta on sellaista hyvänhajuista, ihjoystävällistä Offia, jota itikat karttavat. Mieti, jos olisi hirvikärpäsiä. Ilona, olen seurannut puutarhablogeja, ja se mikä minua hämmästyttää ovat ne bloggaajat, jotka asuvat pohjoisessa ja joilla pärjää melkein mikä vain. Pionihulluutta ja puutarhaunelmakin -blogissa olen nhnyt mitä upeimpia pioneja sekä mm. magnolioita. Pitää vaan uskaltaa yrittää. Onhan Keski-Suomikin IV vyöhykettä, mutta tämä saari kai onneksi III:sta. Meidän magnolia on vyöhykkeen I kasvi...Kiitos <3

      Poista
  15. Voi MagnoliaLeena miten hurmastuttava keväinen postaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, jos magnolia ei ikinä kuki, on pakko muuttaa etelämmäs. Kiitos <3

      Poista
  16. Ah, miten osasitkaan asettaa sanasi! Minullakin on pakottava tarve tarttua haravaan vielä työpäivänkin jälkeen, vaikka flunssakin vaivaa. Mutta piha vaatii omansa :)

    Pihallani on nyt kolmatta vuotta magnolia, se selvinnyt kaikkien talvien yli ja kukkii jopa muutaman kukan. Se on niin kaunis! Kanadassa näin niitä joitakin vuosia sitten täydessä kukassa; aivan hurmaavia! Toivoisin voivani raivata sen ympäriltä enemmän tilaa valolle. Tuo helmiorapihlaja on kyllä kaunis...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, kiitos <3 Se on oikeinhimohommaa. Itse asiassa en myönnä, mutta voin olla vähän vilustunut. Haravoin monta päivää ja sitten yhtenä päivänä tuntui niin lämpimältä ja nautimme klo viiden teen työrupeaman jälkeen ulkona...Tänään on ollut veto poissa, mutta eiköhän se tästä lähde kotitropeilla.

      Mikä magnolia sinulla on? Minua kiinnostavat nyt kaikki magnoliat ihan sataa. Voin kuvitella. Koko matka keväällä 2013 kun ajoimme Salzburgiin oli yhtä magnoliasatua...Me järkkäsimme lisävaloa sydäntä riipien eli rokotimme muutamia oksia vanhoista, upeista mongolianvaahteroista. Magnolia tarvitsee sekä valoa että lisäksi mieluusti tuulensuojaa, joka meillä on kurtturuusuaita. Se pitäis tänä suvena leikata alas, mutta magnolian kohdalta emme kyllä voi;) Se voi olla kauniimpi kuin mikään muu kukkiva puu ja sen ruskaväri on ihmeellinen. Pilvikrisikka on toinen ihanuus, mutta se ei pitänyt, mitä luvattiin eli ei todellakaan ole hillittykasvuinen, vaan kasvaa niin suureksi, että meinaa tukkia meidän sisääntulon. Keskipuutarhassa saakin kasvaa isoksi, mutta olisin toivonut etupihalla muuta. Helmiorapihlajassa voi olla piikkejä, mutta eihän sitä tarvitse leikata kuin aikanaan orapihlaja-aitoja, joten en jaksa uskoa, että piikeistä tulee riesaa.

      Poista
  17. Niin kauniita ja hehkuvia kukkasia! <3
    Heh, mietin tuossa mielessäni, et jos ottaisin haravan ja menisin tuonne pihalle heilumaan ...naapurit kutsuisivat varmaan piipaa auton, on siellä vielä niin paljon lunta ;) mutta lapiota olen heilutellut ja antanut lumelle kyytiä!

    Helmiorapihlajasta olen hieman haaveillut ja magnoliasta eritoten, mutta...asumme täällä itärajalla, IV-V välimaastossa, riippuen kuka katsoo :( ei siis magnoliaa, mutta uusimmassa multasormen kuvastossa on pensasmagnolia vyöhykkeille I-III (IV) 'Magnolia sieboldii', tekee yksinkertaisen ison valkoisen kukan, punakeltaisella keskustalla, voisihan sitä kuumetta koittaa sillä laskea ;-P

    Ja sitten tämä ihana köynnöshortensia, kerroihan minä varmaan sinulle, että sellaisen syksyllä ostin ja istutin sen tuonne etupihalle ison kiven juurelle, sen kasvamista minä todella odotan siihen kiven päälle, sinä olet ollut minun innoitukseni ihanien hortensioiden maailmaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuittiina, kiitos ♥

      Meillä on sekä lunta että paljon jo haravoitavia alueita ja huomenna käyn ellen ole flunssassa kukkapenkkien kimppuun. Niitä perinteisiäkin on nimittäin muutama olemassa. Kevään tekeminen on kivaa! Minäkin lunta viskoin jo viikkoja sitten.

      Tuo mainitsemasi varmaan jo selviityisikin, Minä olen omani kanssa ihan herkillä eli jos kuulen että on tulossa pakkasta yöksi vaikka yli -5, vedän sen ympärille hallaharson. Jänisverkot uskalsin jo ottaa pois. Siinä on taas muhkeat alut, mutta tulevatko kukat...Katsos mekin olemme oikeasti IV -vyöhykettä, mutta tämä saari ja se että olen parantanut pienilmastoa istuttamalla ison tontin reunoille kuusia, voi helpottaa asiaa ja oemme sitten kai III. helmiorapihlajaa tulee toinen: Saan puun ystävältäni synttärilahjaksi toukokuussa;)

      Muistan! Ala sinäkin nyt välillä kuvata niitä kukkiasi. Oih niin, Vanille on se baby, uutuushortensia, joka kasvaa etupihalla ja toisella puolella ikivanhat syyshortensiat. Keskipihalla kuutamohortensia ja alapuutarhassa mustilanhortensia. Toivo sinäkin äiteinpäiväkukaksi terassihortensiaa! Ystäväni on saanut sellaisen joka vuosi ja sitten istuttanut niitä maahan syksyllä ja sieltä ne nyt nousevat...On innoittavaa saada innoittaa ihmisiä sekä lukemaan että puutarhailemaan!

      Poista
  18. Minä jo luulin kommentoineeni tähän joskus viikon mittaan, mutta ei se sitten lähtenytkään sinnepäin...

    Ihanat huhtikuun tunnelmat kuvissa! Tiedätkö, että minä rakastan huhtikuuta, se on minulle täynnä lupauksia!

    Magnolia on niin kaunis! Toivotaan, että pensaanne selviää kukkimaan. Me otimme pääsiäisen aikoihin omasta uudesta, pienestä magnoliastamme (laji: Susan) talvisuojaukset pois. Saa nähdä, mitä oksiin ilmestyy...

    Mukavia haravointikelejä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, sellaista sattuu: Minä löysin silmälasini jääkaapista;)

      Oih, kiva kuulla. Minäkin hetkittäin, mutta se hetki on ohi ennen kuin huomaankaan.

      Se on niin kaunis, että en sanotuksi saa.Odotukset ovat nyt korkealla. Talvisuojaukset? Mitä käytät sen talvisuojaukseen? Hallaharsoa? Minulla oli myyrä- ja jänissuojat, mutta nyt ne ovat pois. Jos nyt tulisi kovat yöpakkaset, voisin huputtaa sen hallaharsolla, mutta kun siinä on se jänisverkko, sitä on vaikea ainakaan sen päältä huputtaa, sillä kevään lumisateet painasivat hason päin pensasta. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä käytät.

      Kiitos samoin! <3 Tarviin nyt R:n apua yhdessä jutussa pihalla, mutta kun Hesari oli paksu kuin Raamattu ja sitten lähetttivät vaalien takia vielä Keskisuomalaisenkin....

      Poista
    2. Leena, talvisuojaus oli tehty aika huolella: ensin hallaharsoa, sen ympärille pupu-rautalaka-aitaa ja sen päälle kevytpeitteestä (sellainen vihreä, juu nou) leikattu sopiva pala, joka kääräistiin kiinni pehmoisella narulla. Jos on vaan mahdollisuus, niin talvisuojas kannattaa laittaa. Ainakin täällä, vaikka ollaan näin etelässä, se laitettiin ihan 'automaattisena toimintona'... Tietty kun pensas kasvaa, menee sormi suuhun, että miten sitten toimitaan, mutta ainakin nyt aluksi noin.

      Hesarissa olikin luettavaa! Puoltoista tuntia meni tänään minullakin <3

      Poista
    3. Kaisa Reetta, ei kukaan ole mulle tällaista kertonut...Teillä tosiaankin tosi perusteellista. Mietin, että jos riittäisi se, että vetää sen hallaharson kaksinkertaisena sen ympäri, koska pensas on vielä pieni, tai siis siinä meillä on kyllä yksi runko ja siinä myyräsuojus, sitten laittaisi kaksinkertaisen hallaharson ja sitten sen jäniesverkon. Kävi nimittäin niin, että vedin kerran sen jänisvekon ympärille ja päälle kaksinkertaisena sen hallaharson ja sehän oli helppo sitten hakaneuloilla siihen kiinnittää, koska jänisverkko oli hyvin laitettu ja jämäkkä, mutta kun satoi lunta, sen harson katos painui alemmas ja alemmas, joten otin sen pois. Nyt sitten taas seuraan kyllä jos tulee pakkasta eli on helppo nopeasti huputtaa. Minä kysyn noin moninkertaisesta suojauksesta vielä Viherlandian luottopuutarhuriltani. Hänkin näet seuraa, miten mun Leonoar voi olla vielä hengissä täällä...;)

      Kun se magnolia kasvaa, tai mikä tahansa arempi kasvi, niin eikö sen talvenkestävyyskin sitten parane tai ainakin eläkäämme toivossa.

      Hyvänen aika, kun ei meinattu lehdiltä ulos päästä <3

      Poista
    4. PS. Lumimies kysyi heti, että eikö se vihreä, minkä me tiedämme, ja jonka vedätte sen jänisverkon ympärille, kuumene kevätauringossa liikaa eli meillä oli sellaista kerran kartiovalkuusella ja se kuoli totaalisesti.

      Poista
    5. Leena, kyllä tuo minustakin kovin perusteelliselta tuntui kun kuulin (ja näin sitten pääsiäisenä itsekin) miten nämä olivat sen täällä laittaneet. Paikka ei ole ihanteellinen, on sellaista 'talvituiverruksen mahdollisuutta' siinä ympärillä, joten tekivät sen noin.

      Ei ollut kevätaurinko päässyt tuhojaan tekemään, oksat olivat aika hyvässä kunnossa ja nyt, kun tulin tänne taas (en malta pysyä keväisin poissa, jos vaan mahdollista) niin huomasinkin että silmua pukkaa, silmua pukkaa, mutta tuskin vielä kukkaa, kun se on niin pieni.

      Onpa hyvä jos kysäiset tästä Viherlandiassa! Jänöverkko oli täällä ikäänkuin kauempana oksista ja ulottui korkealle kasvin ylikin, joten lumi ei päässyt painamaan kasvia suojapeitteen välityksellä (verkko otti siis lumen painon vastaan). Lunta oli tänäkin talvena täällä aika vähän, joulun seutuun oli se suurin lumiaika ja tammikuun puolesta välistä käytännössä jo lumetonta).

      Kaksikertainen hallaharso kuulostaa hyvältä kyllä, mutta pitääkö magnolia suojata myös kovilta pakkasilta? Isäni nimittäin suunnitteli syksyllä jo styroks-suojaakin :) Magnolian eteen näköjään tekee mitä hyvänsä! :)

      Se olisi kyllä aikamoinen voitto, jos magnolian saisi kukkimaan ihanasti näillä leveysasteilla. Myös täällä eteläisessä Suomessa se on varmaan aika vaikeaa ja täällä Porkkalan seudulla avomereltä puhkuva raaka ilmanala asettaa omat rajoituksensa, vaikka tämä muka kuuluu 1B-kasvuvyöhykkeeseen. Ollaan sellaisella kapealla vyöhykkeellä, jossa kaikki lehdet ja kukat puhkeavat paljon, paljon myöhemmin kuin muutaman kilsan päässä enemmän sisämaahan päin ja sää on aina pikkuisen viileämpi...

      Mielenkiintoista tämän ihanuuden kasvatus on, eli... tutkikaamme asiaa eteenpäin :)

      <3

      Poista
    6. Ai niin, tuon kevytpeiton kuumentuminen.. kyllähän se saattaa olla riski! Täällä taisi käydä vain hyvä tuuri nyt sen suhteen, ettei mitään tapahtunut. Hyvä tietää tuo asia ensi syksyä varten, kiitokset! <3

      Poista
    7. Kaisa Reetta, kyllä se lumi painaa sitä yltympäriinsä vedettyä suojaa, ellei verkotusta ole tehty myös päälle. Silmuja minullakin taas, mutta en jaksa uskoa vieläkään tuon aran Leonardin kukkimiseen.

      Aion kysyä. Kohtahan olen siellä melkein viikottain. Täällä on routa vasta osin sulanut, joten nyt menossa talventöröttäjien leikkaamiset sekä haravoinnit etc. Osaan maata pääsee tosin jo istuttamaan eli esim. etupihalle, johon laitoinkin kukkivaa kesälumipisaraa ja kukkivia muscareita. Syksyllä istutetut tulevat sitten aikanaan.

      Saatan liittyä isäsi kannalle;)

      Äidilläkin on Luvialla merituulet riesanaan, mutta hän on parantunut nyt pienen pihansa pienilmastoa istuttamalla laidoille tuhdit havut, joita Lumimies käy sitten leikkaamassa syksyisn.

      Mitä olisikaan Suomen kevät ellei olisi näitä kasveja ihmeteltävänä ja joskus myös ihasteltavana. Taas tuli lehtien välissä yksi kauppapuutarhan kevätmainoslehtinen...

      Ainakin tummat eli ne vihreät voivat kuumentua liikaa. Hallaharso on periaatteessa hyvä, mutta se on syytä toisinaan laittaa kaksinkertaisena, kuten tein noin kymmenelle kartiokuuselle vuosikausia. Nyt osa pärjää jo ilman suojaa ja osa saa pariksi viikoksi yksinkertaiset hallaharsot ylleen.

      Kiitos sinulle <3 Kerron sitten mitä Viherlandiassa sanotaan.

      Poista
  19. Voi, kunhan tuo atsalea pääsee kukkaan niin voit hehkua sen kanssa yhtäaikaa! Täällä meidän lähistöllä on sellainen rhodopuisto, joka on täydessä väriloistossa keväällä, siellä upeat atsaleatkin loistavat.

    Kuten totesit, on ihanaa, että sinulla ja tyttärelläsi on hyvät keskusteluvälit. Se on parasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, parhaani yritän, mutta taidan jäädä toiseksi. Japanilaisen rinteen atsaleoita oli maistellut jänis ja se oli tapahtunut ihan lähiaikoina: Nyt laitoin vielä sojat ympärille, sillä toinen niistä on juuri tuo valkoinen. Olen varmaan puutarhablogeissa nähnyt siitä puistosta huimaavia kuvia.

      Se on parasta eikä aina itsestäänselvyys. <3

      Poista
  20. Huh, miten tarmokas sinä olet! Mutta noinhan se on, jos on intohimoinen suhde johonkin, sitä jaksaa hoitaa, vaalia ja tehdä töitä vaikka kuinka. Minulle riittää nykyään hyvin tuo puolen neliön parveke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, ja kun minusta tuntuu, etten saa mitään aikaiseksi...en huhtikuussa. No juu, puutarhassa olen ollut nyt kaikissa säissä. Tänäänkään en meinannut tulla edes syömään, sillä homma vie...No, minäkin olen alkanut haaveilla ihan pienestä puutarhasta tai sitten isosta parvekkeesta, jos...

      <3

      Poista