Kun tämä kylmä kuvauspäivä alkoi, en ollut yhtään...

Kun tämä kylmä kuvauspäivä alkoi, en ollut yhtään hyvällä tuulella. Olin herännyt liian aikaisin, tuuli oli pohjoisesta ja Päijänne oli hyinen, mutta sitten siinä kuitenkin kävi niin, että Lumimiehen kuvattua minua laiturilla seisomassa ja palelemassa,

laiturilla vatupassissa ja palelemassa

hän tapansa mukaan taas toi 'pallon maaliin' ja me oltiin me. Nyyti saa Tuitun nauramaan 4-ever!!! Paljastus: Blogini ensimmäinen nimiajatus oli Tuitun tuulahdukset, mutta toisin sitten kävi. Tuttu herra oli samoilla tienoilla ja halusi kuvata meidän hyväntuulisuutemme, joten eikun menoksi.

Kylmään kuvauspäivään 'syyllinen' oli ruokatoimittaja, valokuvaaja etc. Kari Martiala, joka kuvassa viehättävän vaimonsa, keittiömestari Helena Lylyharjun kanssa. Piti siis saada viileitä kuvia Karin tulevaan juttuun...Vietimme syyskuussa iltapäivän kulinaaristen herkkujen äärellä suosikkiravintolassani Pöllöwaarissa ja Karilla kävi luvalla nauhuri, sillä hän teki juttua kirjabloggaamisesta Meidän Suomi -lehteen. Jutun piti ilmestyä tammikuussa, mutta kun mitään ei kuulunut unohdin koko asian. Nyt sitten Kari lähestyi yhtenä iltana ja sanoi, että koska juttu ilmestyykin keväällä pitäisi saada kirjojen lisäksi vähän mukaan myös puutarhaa. Oi noita miehiä!: Puutarhajuttujen kuvat otetaan aina edellisenä suvena. No ei mitä, minä tein yhden illan hommia etsien riittävän isoja kuvia ja annoin vähän muutakin lisätekstiä etenkin koskien puutarhaa. Kari pääsi sitten tietty 'turkulaisesti' lohkaisemaan juttuunkin, että 'kun ei ole päässyt käymään puutarhassamme..' Pariskunta Martiala&Lylyharju ovat meille tervetulleita puutarhavisiitille prime time vuonna 2016! Tämän vuoden prime time on jo varattu kaukaa tulevalle ystävälle.

Haluan antaa teille tiedoksi, että juttua Leena Lumista löytyy Meidän Suomi -lehdestä, joka ilmestyy 17.5. Tätä lehteä löytyy Akateemisesta kirjakaupasta sekä tilaamalla. Jos haluat tilata tämän viisi kertaa vuodessa ilmestyvän lehden, löydät täältä mukavan tarjouksen. Voit tilata määräaikaisena tai kestona. Jos lehti ilmestyisi vain neljä kertaa vuodessa, olisin ehdottanut sille uudeksi nimeksi Meidän Suomi - Neljä Vuodenaikaa, sillä se mikä Suomessa on todella upeaa, ovat neljä vuodenaikaamme.

Eniten rakastan syksyjä. Sitten kun kirjabloggaaminen joskus on ohi, huonosti alkaneen kuvapäivän harmonisin kuva muistuttaa minua vielä kauan näistä huimaavista vuosista, jolloin kirjat veivät aamuneljään, Lumimies heräsi kerran kuulakärkikynä kaulavaltimoaan painaen ja minun allani oli muistiinpanovihko...Waltari lupasi, että lukeminen kasvattaa järkeä, joten kohtahan olen ylijärkevä. Ikävä juttu vain, että liika lukeminen saa lukulasit löytymään jääkaapista, univelka on jatkuvaa ja ruokahalu vain kasvaa lukiessa eli alkaa varmistua, että tässä elämässä ei ehdi lukea kaikkia niitä kirjoja, joita haluaisi. Kaikkea ei voi saada...

Rrrrrakastan neljää vuodenaikaamme, vaikka meillä sataa nytkin rankasti lunta: Maa on jo valkoinen ja kesälumipisaramme kantaa urheasti vapun aatonaaton märän valkeaa tervehdystä. Ei tämä niin uutta, sillä vuonna 1988 R. teki vapunpäivänä kunnolla lumitöitä: Oli satanut lunta puoli metriä! Silloin tuli ikävä takaisin länsirannikolle, mutta täällä me nyt kuitenkin vielä olemme saaren lumoissa. Nyt kauhon kulhoihin Aino Samettinen Nougatia ja pudottaudumme takkahuoneeseen katsomaan Perillisiä. Huomenna R. grillaa, vaikka sataisi kiviä, mutta ulkoruokintaan taidamme siirtyä vasta vähän myöhemmin.

Lumoavaa vappua kera kynttilöiden, herkkujen ja villasukkien!

Love
Leena Lumi

The Windmills of Your Mind