Eveliina Talvitie: Hieno vai huono. Nainen jolla on maine

Naisilta on kautta aikain odotettu lempeyttä, tottelevaisuutta, uhrautuvuutta, hoivaamista ja etenkin miehen kunnioitusta. Määrätieotoinen nainen on monen mielestä määräilevä, kun taas määrätietoinen mies on pätevä ja ihailtava. Rohkea nainen on vaarallinen ja suurudenhullu, kun taas rohkea mies on miesten mies. Kiltti mies on ihailtava, mutta kiltti nainen on hyväksikäytetty hölmö. Liian iloinen nainen on hillitön ja jos hän vaihtaa seuralaista, hän on huora ja vaaraksi yleiselle moraalille. Naistenmies taas pitää sisällään määreitä, jotka täyttyvät ihailusta: Hän on jännittävä ja houkuttava. Hienolla naisella on hyvä maine. Hän on lady. Hienosta naisesta tulee kuitenkin helposti huono, huonosta miehestä epäkelpoa eivät tee edes naispuolisille työkavereille lähetetyt kuvat omasta sukupuolielimestään, vaan hänet katsotaan niin kunnialliseksi kunnon kansalaiseksi, että hänet valitaan päättämään valtion asioista. Jos nainen lähettelisi miespuolisille kollegoilleen kuvia sukupuolielimestään, hänet ensin erotettaisiin tehtävistään ja sen jälkeen laitettaisiin hoitoon. Tutkimusten mukaan naisjohtaja erotetaan miesjohtajaa herkemmin. Naisen euro on edelleen vain 83 senttiä ja hänen pitää olla moninkertaisesti tehokkaampi kuin samassa asemassa olevan miehen. Mies saa olla juntti, öykkäri, kielitaidoton ja viinaan menevä ja hän saa pitää esimiesasemansa, kun taas nainen elää suurennuslasin alla. Simone de Beauvoir kirjoitti kirjassaan Toinen sukupuoli, että samat ominaisuudet tuottavat usein naiselle tyystin erilaisen maineen kuin miehelle. Naisen nöyränä pitämisen keinoja ovat olleet aina lahkot ja kultit. Lahkojen ja kulttien johtajat ovat miehiä ja heidän laatimansa valtion lakien ohi menevät lait, voivat kieltää sekä ehkäisyn että abortin eli miehet päättävät vielä tänäkin päivänä naisen ruumiista, käytännössä omistavat sen. Arabimaissa nainen ei saa edes ajaa autoa ja syyksi on mainittu se, että naisen munasarjat vahingoittuvat auton tärinästä. Turkissa naisia kiellettiin nauramasta julkisesti, sillä voihan olla mahdollista, että naiset nauraisivat miehille. Jossakin läntisessä maassa voi toteutua se kauhuskenaario, että valtion johtoon tulee lahkolaismies, joka haluaa naiset kotiin hellan ja nyrkin väliin ja ehdottomasti olemaan koko ajan raskaana. Yhdysvalloissa ns. hyvien perheiden tyttöjä opetettiin puhumaan pikkutytön äänellä, sillä matala, rauhallinen puhetapa oli liian vaikutusvaltaista ja se pelotti miehiä. Miehet pitävät naisista, jotka katsovat vähän alaspäin. Ryhdikkäästi ja suoraan miestä päin kohdistettu katse on miehelle uhka. Kiinassa naisten jalkoja sidottiin vuosikausia, jolla heistä tehtiin käytännössä raajarikkoja. Kuka on kuullut miesten jalkojen vastaavasta runtelusta! Naista on silvottu ja silvotaan vuosituhannesta toiseen. Naisia myös kivitetään kuoliaaksi. Pakistanissa mies vapautettiin kun hän oli polttanut vaimonsa kasvot hapolla, tehdäkseen hänet rumaksi muille miehille.

Merlin Stone julkaisi 1976 teoksen When God was a Woman: ”In the beginning....God was a woman. Do you remember?”

Eveliina Talvitien kirja Hieno vai huono. Nainen jolla on maine (WSOY 2015) on tosi ja vakuuttava jatkumo niille naisen elämästä kertoville kirjoille, joita aiemmin ovat olleet ja ovat edelleenkin vaikkapa Marilyn Frenchin Naisten huone, Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli, Hannele Koivusen Madonna ja huora, Anna Kortelaisen Varhaiset johtotähdet – Suomen ensimmäisiä johtajanaisia tai Leena Virtasen Noitanaisen älä anna elää. Luin Hieno vai huono kahteen kertaan ja hyvin runsaasti alleviivaten ja teos menee hyllyyni Frenchin Naisten huoneen viereen. Teos on äärimmäisen kiinnostava ja Talvitie on keksinyt oivallisen muodon tarjota näin paljon tietoa lukijalle: Hän tekee sen esimerkkien kautta. Kirjassa on tarkan faktan joukkoon kirjoitettu mm. Barbara, Lea, Peppi, Kleopatra, Lilith, Esmeralda, Helena ja Maria. Itse vaikutuin eniten Kleopatrasta, Lilithistä ja Mariasta. Kaikki Kleopatrassa kiinnostaa, sillä hänhän, syntynyt 69 eKr. toimi kuin andorygyyni, sillä hän valloitti maita, hallitsi kauan, mutta myös hurmasi miehiä. Suosittelen lukemaan Stacy Sciffin kirjan Kleopatra! Lilith taas...

Lilith on babylonialaisessa ja juutalaisessa mytologiassa esiintyvä demoni. Genesiksestä on kaksi versiota, joista toisessa kerrotaan Lilithistä ja Eevasta, toisessa vain Eevasta. Kun Raamattuun 390-luvulla valittiin kirjat, niistä jätettiin pois Lilithistä kertovat tarinat. Eniten tietoa Lilithistä sisältää 1200-luvulla julkaistu kabbalistinen salaoppiteos Sohar eli Loisto.

Talvitien kirjassa nykypäivän Lilithille valaistuu, että mies saa ilmeisesti syntymälahjana tietyn itseisarvon, jota ei laske tyhmyys, ei moukkamaisuus, ei laiskuus.

Sarkastisesti nauraen Lilith toteaa:

Tasa-arvo on näkyvissä vasta sinä päivänä, kun korkeissa asemissa on yhtä paljon epäpäteviä ja lahjattomia naisia kuin niissä nyt on epäpäteviä ja lahjattomia miehiä.

Kolmas itseäni kiinnostava esimerkki on kirjaan tuotu lainaus Hannele Koivusen kirjasta Madonna ja huora (1995). Hän on Maria tai siis Mariat, sillä kaksihan heitä oli: Neitsyt Maria, joka kantaa kristillisessä traditiossa siveellisen ja kohtaloonsa alistuvan ihanteellisen naisen roolia, on epäseksuaalinen ja sukupuoleton – täydellinen puhtauden kuva. Neitsyt vielä raskaaksi tultuaankin, synnytyksen aikana ja synnytyksen jälkeen. Ja sitten on toinen Maria:

Maria Magdaleenaa pidettiin raamatullisen perinteen pohjana, koska hän todisti Jeesuksen ylösnousemusta. Orastavassa kristinuskossa hän oli apostolien apostoli, esikuvallinen hurskaudessaan, mutta muuttui sittemmin syntisen naisen suuntaan kunnes katuvan huoran myytti keskiajalla – 1100- ja 1200 –luvuilla – alkoi nousta hallitsevaksi.

Luther käytti Maria Magdaleenaa synnin vertauskuvana.

Yhdessä nämä kaksi Mariaa, madonna ja huora, muodostavat patriarkaalisen kristinuskon naiskäsityksen.

Elleivät nämä naiskäsitykset ja niiden historialliset kuin nykypäivän esimerkit kiinnosta, mikä sitten kiinnostaa. Suomi ei voi pröystäillä naisasian mallimaana tänäkään päivänä, sillä perheväkivallassa olemme Euroopan kärkeä ja naissurmissa johtomaa. Vieläkin rulettaa se vanhojen kotimaisten elokuvien kauhistava toteamus: ”Ellen minä sinua saa, eivät saa muutkaan.” Kuolema naiselle, joka ei antaudu miehelle, joka häntä himoaa. Saksalainen tuttuni tulee kesäisin Suomeen huvilalleen, mutta hän väittää, että ei uskalla lukea päivälehtiä,” koska niissä on niin kammottavia naissurmia kirveillä, kuristamalla, puukolla ja että niitä on vielä Suomessa!”

Talvitien teos marsittaa esiin paitsi useita tietokirjoja myös Gillian Flynnin kirjan Gone Girl (Kiltti tyttö) kuin monia elokuvia, joista mukana omina suosikkeinani Mike Nicholsin Kuka pelkää Virginia Woolfia? ja Roman Polanskin Bitter Moon. Emmassa kohtaamme Gustave Flaubertin ikikiinnostavan teoksen Rouva Bovaryn.

Hieno vai huono. Nainen jolla on maine kirjan alussa tekijä avaa teosta tavalla, jonka haluan tähän toivossa, että jokainen nainen ja mies lukisi tämän kirjan. Näin Eveliina Talvitie:

Hieno vai huono kertoo naisen elämästä ennen ja nyt. Näkökulmana on maine ja oletus siitä, että moraalinen kontrolli erilaisine karsinoineen on edelleen naiselle tiukempi kuin miehelle. On kunnian miehiä ja kunniallisia naisia.

Teemoiksi kirjassa nousevat esimerkiksi seksuaalisuus, uskonto, työ, valta, pelko, rinnat, raha, kauneus, pakarat, rumuus, avioliitto, kipu, feminismi, sääty, hiukset, äitiys, voima, lapsettomuus, rakkaus, häpeä ja selvityminen. Kokonaisuus rakentuu kahdestatoista fiktionaalistetusta tarinasta, joihin olen kutonut mukaan muun muassa historiaa, lainsäädäntöä ja tutkimustietoa. Fiktionaalistettu tarkoittaa tässä sitä, että tarinoissa kuvattu on tapahtunut todellisille henkilöille mutta esitystapa on kaunokirjallinen. Taiteellista vapautta olen käyttänyt etenkin yksityiskohdissa ja dialogeissa. 

Tarinoissa kuvailtuja tapahtumia en ole juurikaan dramatisoinut tai liioitellut vaan olen pyrkinyt asettumaan keskushenkilöiden asemaan ja antamaan omien tunteideni ja tulkintojeni sekoittua kokonaisuuteen.

Siinä missä ihailen Yhdysvaltain entisen ulkoministerin Madeleine Albrightin lausetta ”Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan”, ihailen Eveliina Talvitien teosta kaikellaan. Kirjassa on myös vaikuttava kuvitus, jonka takana ovat graafikko Mika Tuominen ja tatuointitaiteilija Lasse Ilano. On vasta huhtikuu ja tiedän jo, mikä kirja on vuoden 2015 paras tietoteos Leena Lumissa!

Paljon sanomatta jää, joten lukeaa tämä kirja! Lukekaa miksi naiset eivät enää halua synnyttää maassamme. Suomessa on Europan maista kolmanneksi alhaisin syntyvyys Sveitsin ja Italian jälkeen. Lukekaa pakistanilaisesta Malala Yousafzaista, joka ei pelännyt edes Talibania! ”Terroristeja pelottaa tyttö, jolla on kirja”, totesi YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon. Lukekaa lapsiavioliitoista ja lukekaa myös kirja Nojoud 10 vuotta, eronnut. Lukekaa, miten kaikki vain näyttää muuttuneen ja kehittyneen, no osin kyllä onkin, mutta jokainen sukupolvi tuntuu silti tuovan oman puumerkkinsä naisena olemisen rankkoihin normeihin.

Eveliina lopetti alkusanansa pohjalaiseen sananlaskuun, jonka on omaksunut Katja-Helena Krekulalta ja niin lopetan minäkin tämän tekstini:

”Hui hai, sanoi huora häistä, huomenna on uudet bileet.”

*****

Tästä kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Aili