Ja se musiikki, ne kappaleet: jossakin on juhlat, joissa hän ei ollut. Hän kulutti radionsa pattereita yömyöhään etsien mitä tahansa, mistä välittyisi edes puolet siitä energiasta mitä hänellä itsellään oli. Joka viikko hän kuuli jotakin, mikä musersi edeltävän viikon palasiksi, musiikkia, joka loi nahkansa tunti tunnilta: joka sekä aikuistui että nuortui. The Who, Them, The Rolling Stones, The Kinks, Aretha Franklin, James Brown, Bob Dylan. Bob Dylan. Hän ei ollut tiennyt, että popmusiikki voi varttua sillä tavalla. Hän ei ollut tiennyt, että siinä piileksi niin suuri mieli. Hän osti kaikki levyt joihin...
Oijoi, olen tavannut miehen, jonka energia on kuin
pyörremyrsky tai Niagara tai kokonainen valtameri, olen tavannut Luke Kanowskin
Lontoossa vuonna 1965 ja haluan unohtaa äitini varoitukset ja kasvaa nopeasti
tämän kiihkeän rytmin tahdissa. Olen Jill, Sandra, Mavis tai kuka ikinä
haluatkaan. Olen tuhma leikki ja tulevaisuus. Olen jointti ja rytmi ja
kynttilät jotka palavat tyhjissä viinipulloissa. Olen tulevat vuodet ja
rakastelu Woodstockin mudassa. Olen se kiihkeä, joka näyttää päivältä, mutta
onkin yö. Luen Jungia, Anaïs Niniä ja de
Beauvoiria. Olen feministi, pasifisti ja seksisti, ihan kuten haluatte herra
Kanowski!
Hän uskoi kasvaneensa erilleen uskonnosta, mutta häntä
kiehtoi se, mitä hän piti katolilaisena kärsimyksen fetissinä.
Pidättäytymisen tuska
antoi hänelle katolista nautintoa. Hänen oli oltava kekseliäs. Hän oli.
Hän käytti mielikuvitustaan klubin vessoissa, kotinsa takana olevalla kujalla,
läheisellä bussipysäkillä, etupihoilla,
takapihoilla, busseissa ja penkeillä, ja hän sai selville että naisen nautinnon
vavahduttavuus oli kuin siunaus; että se riitti rauhoittamaan hänen jatkuvan etsintävimman
riivaaman mielensä, niin että...
Minulla ei ole mitään järjellistä sanottavaa Sadie Jonesin
kirjasta Ehkä rakkaus oli totta (Fallout, Otava 2015, suomennos Marianna Kurtto), sillä tulin kirjasta humalaan. Pyydän anteeksi: Se ei ollut niin tarkoitettu.
En pyydä anteeksi: Olen syntynyt kohtaaman
Lukeni. Yksi lysti, vaikka luin aamuneljään ja seuraavasta päivästä tuli
hutera, yksi lysti, vaikka unohdin tehdä mitään muistiinpanoja. Mitä millään on
väliä, kun antautuu virran viemäksi ja eilinen on tämä hetki. Kaikki on takaisin.
Luke. Niin...Lukesta tulee näytelmäkirjailija. Hän asuu
Lontoon kiihkeässä taidemaailmassa, jossa tapaa Pauliin ja Leighin ja heistä
tulee kimppa. Kimpassa. Heistä tulee teatterilaisia Lontoon
underground-teatterien maailmaan. Paul, porukan tunne ja järki, tajuaa heti
Luken uskomattomat lahjat.Monet huomaavat Luken energian, joka laatii omat
koodinsa. Levottomuus, kiihko, paljon naisia, kätketty suru, sadat postikortit,
kaiken polttava lahjakkuus ja nälkä, nälkä...
Kaikki muuttuu, kun Luke kohtaa hauraan Ninan. Ninan, joka
on kasvanut vahvan ja suorastaan maanisen äitinsä, Mariannen varjossa sekä
opissa, sitten kun Marianne viimein muistaa, että hänellä on tytärkin. Ninan
tärkeimmät kasvuvuodet hän eli äitinsä sisarpuolen, Mat-tädin hoivissa. Äidin
vaikutus on kuitenkin vahva heidän palatessaan yhteen. Nyt Marianne tajuaa,
että lava on Ninan. Kunnianhimoista äitiä ei pidättele mikään ja niin hän
opettaa Ninan tekemään kaikkensa menestyäkseen. Jokin tässä kaikessa, mitä
lapsuus ja nuoruus on tarjonnut, tekee Ninasta sekä hauraan että egoistisen,
mutta ehdottomasti väärille valinnoille altiin ja alistuvan. Juuri sopivan
teatterituottaja Tony Moorelle. Moorelle, vaikka Luke ja kaikki se mitä on tapahtunut
ja tapahtuu.
He eivät puhuneet. He olivat vierekkäin, eikä se tuntunut
tarkoitetulta. Se ei tuntunut kohtalolta. Sitä ei ollut kirjoitettu.
Luke, mèmoire Chérie? Plaisir d'amour ne dure qu`un moment, Chagrin d'amour dure...
*****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena Omppu Mari A Arja Tuija Bleue Kaisa Reetta Kirjallisia kosketuksia Maisku Annika Katja/Kirjojen kamari Maria/Sinisen linnan kirjasto Kirja hyllyssä
****
Tästä kirjasta ovat lisäkseni kirjoittaneet ainakin Katja/Lumiomena Omppu Mari A Arja Tuija Bleue Kaisa Reetta Kirjallisia kosketuksia Maisku Annika Katja/Kirjojen kamari Maria/Sinisen linnan kirjasto Kirja hyllyssä
****
Oijoi, hieno kirjoitus kirjasta ja ymmärsin, mitä tarkoitit. Postasin itsekin pääsiäisenä kirjasta, henkilöhahmot, varsinkin Luke, veivät mukanaan tässä kirjassa.
VastaaPoistaMari, kiitos ja humalluttavaa, etty ymmärrät mitä tarkoitan. Tulen lukemaan kaikki tästä kirjoitetut arviot. Oih niin, Luke...
PoistaHyvä känni! Jones on haka luomaan henkilöhahmoja, joista lukija ei selviä (!). Ihanaa Leena, ollaan oltu samoissa bileissä.
VastaaPoistaOmppu, tämä känni oli hyväksi! Mieti, kun olen luvannut, että en enää lue pikkutunneille ja Lumimies valvoo, että pidän lupaukseni: Meinasi tulla sota, sillä minä vain luin ja luin...Tämä on ihan pitelemätötöntä ja just sopivasti hillitöntä.
PoistaTuo taytyy lukea ihan ehdottomasti !!! Tiedan kirjan kannen perusteella jonkun muun blogista ja yritin etsia sita ennen lentoa tanne Israeliin,mutta ei loytynyt. Josko loytyisi palatessa. Paasiainen ohi siella,mutta taalla jatkuu..hyvaa arjen alkua sinne !!!
VastaaPoistaAnneli, tee se!!! Minä olin jättää lukematta, sillä nimi ja kansi jotenkin syövät kirjan vaikutusta, mutta kun on lukenut, tajuaa, että 'ei', tässä on kaikki kohdillaan: tarina, kansi, nimi, monitahoinen viettelevyys...ja lukija on mennyttä. En nyt muista tämän ilmestymispäivää...,mutta olisin uskonut tämän olevan kaupoissa jo ennen pääsiäistä.
PoistaJust tulimme pääsiäisen vietosta länsirannikolta. Kaunista Pesahin jatkoa sinne!!
!!! Kuten arvasin - tai tiesin - tämä oli ihan sinun kirjasi. Eikö olekin sellainen romaani, jonka henkilöhahmot jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
VastaaPoista<3
Katja, !!!!, tiesit, tiesit;) Tuli hiukan mieleen Cunninghamin Koti maailman laidalla, mutta tässä enemmän aistillisuutta. Muistan jokaisen. Nina hyvin erikoinen, vaatii vähän miettimistä, hauras mutta sitten kuitenkaan ei. Ja Luke...oijoi: Huimaa!
Poista<3
<3! Ihana jaettu lukukokemus! Jännityksellä tämän avasin... :)
VastaaPoistaBleue, kiitos <3 Kaikki kiva on vieläkikin kivampaa jaettuna! Minuthan jo aavistit...;)
PoistaLeena, ehdit ensin :) Tulin kirjoittamaan oman tekstini tästä puhtaaksi ja näin postauksesi. Pistin silmät kiinni, scrollasin tänne kommenttiboksiin ja sanon tässä vaiheessa vain että palajan juttusi pariin illalla, kun oma tekstini on ulkona.- Ai niin, vien tästä samalla linkin mukanani...
VastaaPoistaMukavaa pääsiäisen jälkeistä viikkoa! <3
Kaisa Reetta, tein tämän jo ennen pääsiäistä ja laitoin ajastuksella. Kävin jo kurkkaamassa, mutta palaan sitten myöhemmin lukemaan. Minusta tuntuu, että tästä kirjasta ovat tykänneet kaikki! Kiitos linkityksestä <3 Teen saman, kunhan...;)
PoistaKiitos samoin sinulle!<3
Leena, tulin nyt ja luin...
VastaaPoistaLuke on minustakin ihana! Ja sekin on ihanaa, että Jones aikoo tehdä tästä trilogian. Odotan tulevilta osilta syvempää sukellusta, sillä tässä tarinassa todellakin on potentiaalia, joka ei mielestäni kuitenkaan päässyt aktualisoitumaan vielä tässä ekassa romaanissa ihan täydelleen!
Kaisa Reetta, kiitos samoin;)
PoistaLukessa on jotain samaa ylitseryöppyävää heittäytymistä kuin Kaikki mitä rakastin Billissä, josta näin unia kauan...Ilmoittaudun heti koko trilogian lukijaksi! Minuun tämä jäi, mutta voin olla joiltain osin jäävi, sillä oli kuin olisin tämän kokenut: Entisessä elämässä tai...;)
Tämä kirja pelottaa mua... Kaikki tuntuu tähän niin ihastuneen ja vielä kun luin, enemmän tai vähemmän, nuo laittamasi linkit. Tämmönen ylenmääräinen laaja ihastelu saa aina mut vähän varpailleen ja kurtistamaan kulmiani. (Minkäs sitä itselleen voi?) Siihen kun vielä sanotaan "elokuvamainen" tai "tästä saisi helposti hyvän tv-sarjan"...voi, ne mulle enemmän ei kiitos -reakioita aiheuttavia. Niin ja kirja, jota ei malta keskeyttää ja jota haluaa ahmia, tuntuu musta usein sitten jälkeenpäin vähän tyhjältä ja valjulta. Ei tietenkään aina.
VastaaPoistaMutta tietenkin valtava hehkutus herättää mussa myös kiinnostusta. Ja tuo aihe! Teatterimaailma, taiteesta yleensäkin, 60-ja 70-luvut!! Eikä sun innostus ja kirjoitus suinkaan kylmäksi jättänyt. Tietenkin nekin saa mut innostumaan ja kiinnostumaan tästä kirjasta (ja erityisesti Lukesta;)).
No, tälle on pitkät varausjonot kirjastossa, joten menee aikaa ennen kuin sen saa "vapaasti". (Uusimmassa McEwanissa on vähän lyhyemmät jonot, mutta en siis sitäkään tule ihan tässä justiinsa lukemaan.) Pelkoni on siis varmaan hälvenneet siinä vaiheessa, kun mä tätä luen.;)
Sanna, kiva huomata, että joku muukin saa vastareaktoioita kovasti kehutusta kirjasta. Minä en joskus (lue: monasti) edes kykene lukemaan kirjaa, jota 'kaikki' ovat kehuneet. Nyt en osaa sanoa, olisiko tämä sinun kirjasi vai ei. Minulla ei ollut tätä aikomustakaan lukea, mutta kun aloitin, niin siinä sitten olin enkä muuta voinut. Luin tämän pääasiassa siksi, että Katja ihmetteli, kun en ollut tätä lukenut;) ja hänhän keksi, että Phillips on just mun kirjailija. Luen varmaan kaikki Phillipsin kirjat.
Poista"Ei ankeampaa tuttavaa, kuin hajoava huhtkuu..." runoilee Hellaakoski, mutta mun huhtikuuni alku meni täysin tämän kirjan tunnelmissa, loppukuusta en sitten tiedä;)
Tässä on teatteria ja sitä myöten teitty sitten käsikirjoittamista, musiikkia etc. Se mitä tässä kirjassa oli 60- ja 70-luvulta, rantautui hieman myöhemmin Suomeen. Olenkin lukenut, että kun puhutaa 70-lukulaisista, pitäisi meillä tajuta sijoittaa se vuosiin, jotka menevät 75-luvulle saakka.Tämä kirja vei minut nostalgisiin muistoihin ja meno oli kovempaakin kuin tässä kirjassa, mutta onneksi aina jossakin oli 'Luke'.
Mitä nyt sinulle sanoisin: Luke on kiinnostava, mutta niin on Ninakin. Koska tästä tehdään trilogia eli saamme jatkoa, voi Leigh nousta pääosaan, slllä hänessä on potentiaalia ja hän osaa olla myös syrjästäkatsoja, joka on monen tulevan menestyjän etu. Toisaalta mietin Paulia, että hänkö muka tyytyisi nyt tapahtuneeseen...
R. lukee nyt McEwania. Tästä tulee sitten varmaan sinulle suvilukemista. Ja jos meinaat olla hollilla trlogian seuraavista teoksista, kannattaa tämä varmaan lukea. Yhtään en nyt saa etiäistä, että olisiko tämä sun kirja vai ei...
No mä kerron sulle sitten joskus miten tämä kolahti mulle. :)
PoistaSiihen menee varmaan sen verran aikaa, että laitan sulle lyhyttä kommenttia tyyliin: kylmää, haaleaa, polttaa vai kuumaa...;)
Et ehkä arvaa, heh heh, että suhtaudun aika nihkeesti (aikuisten)kirjasarjoihin...Joten trilogian lukeminen jää nähtäväksi, mutta enköhän tämän jossain vaiheessa.
Sanna, odotan;)
PoistaOK, odotan sitäkin.
Oooh, tätä en sinusta tiennytkään. Muistan kun luin teininä äidin Jalna-sarjaa ja kirjoitin sitten päiväkirjaani, että 'jos minulla on joskus poika, hänen nimensä on Renny.' Renny oli tietenkin kirjasarjan kartanonomistaja ja kuvattiin tosi vetäväksi ja komistukseksi;)
Sanna, luin näitä sun mietteitä uudellleen ja alkoi hymyilyttää. Mieleeni tuli nyt, että miksi hitossa en sanonut sulle vain näin: "Antaudu kirjalle!" Juu, et tätä tule katsomaan pitkään aikaan, ehkä et koskaan, mutta sitten minä sain viimeisen sanan;)
PoistaTämä oli erinomainen! <3
VastaaPoistaAnnika, ihan hot! <3
PoistaTämä on se eilen mainitsemani ristiriitaisia tunteita herättänyt pikalaina kirjastosta. Ristiriitaisia tunteita herätti siis se, että mun ennakko-odotukset (ei siis nuo mun aiemmin mainitsemat ennakkoluulot suosikkikirjoja kohtaan;)) meni vähän pieleen tämän suhteen. Olin jo sivulla 70 jotain, kun mietin, että eikös tämän pitänyt olla sex, drugs and rock'n roll teatterimaailmassa. Odotin jotain villimpää. Sitten luin eteenpäin ja mietin, että onhan tässä nyt kuitenkin myös villeyttä ja sex, drugs and rock'n roll teatterimiljöössä. Että mikä nyt inasen hiertää? Kaikki se nuoruus ja innokkuus, rosoisuus, unelmat, rahan vähäisyys, Luken energia, sähköisyys ja rikkonaisuus, ne kyllä kerrottiin, mutta (mulle) se ei välittinyt tekstissä, kielessä. Kielestä, tyylistä puuttui se kaikki energisyys ja levottomuus ja rosoisuus. Ikään kuin tämä olisi kirjoitettu vähän etäännytettynä; vähän aikuisempana, vähän tyynenpänä, vähän siistimpänä, vähän turvallisempana kuin mitä itse tapahtumat ja henkilöt olivat silloin kun kaikki juuri tapahtui. Eikä siinä tietenkään mitään huonoa tai väärää ole. Mulla vaan oli ennakko-odotukset muuta.
VastaaPoistaJa täytyy tässä vielä myöntää, että Jonesin usein melko lyhyt ja simppeli virke, runsaasti höystettynä erittäin lyhyillä virkkeillä, ei lisännyt innostustani. (Eikä tuntunut musta tuolta kaipaamaltani energisyydeltä ja levottomuudelta.)
Mutta. Kuten ennakkoon arvelinkin, niin kyllähän tämän kirjan aiheet ja miljööt olivat kiinnostavia ja vetivät mukaansa! Ja henkilöt, niiden kuvaus. Miten taidokkaasti Jones kirjoittaa henkilönsä, melko vähäeleisesti, mutta syvästi. Kuinka hyvin hän kuvaa, kuinka tietyt haavat vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit, vaikkei siitä yleensä mitään hyvää synny.
Ja vaikka en ihan kamalasti innostunut JOnesin kirjoitustyylistä, niin täytyy kyllä myös kehua häntä: joku toinen olisi tästä ihmissuhdekarusellista saanut aikaiseksi siirapia, saippuaoopperaa tai farssia, mutta Jones kirjoittaa henkilöistä, heidän hölmöyksistään ja virheistään, heidän höpsöydestään ja ihanuudestaan, heidän rikkonaisuudestaan ja kauneudestaan inhimillisesti ja arvokkaasti ja saa tarinasta koskettavan ilman sentimentaalisuutta.
Kun selvitin, missä mulla mätti kirjan kanssa ja vähän ravistelin väärähköjä ennakkokäsityksiäni harteiltani, kirja muuttui paremmaksi loppua kohden. Mutta silti, se alun karkumatka taidenäyttelyyn oli mulle niin riipaiseva ja koskettava, kaunis ja julma. Kirja kokonaisuudessaan: ei hot, mutta hyvä.:)
(Olen muuten samaa mieltä, Leigh olisi kerrassaan hyvä isompaan rooliin (heh heh) trilogian seuraavissa osissa. Tai Paul, hän oli kiinnostava siinä kunnianhimossaan, järkevyydesään ja kiltteydessään ja jäi näistä neljästä vähimmälle huomiolle, ehkä jopa vähemmälle kuin viides henkilö, Tony.)
Sanna, sää olet niin vaativa! Minä vain antauduin ja annoin mennä. Jos koko ajan analysoi kaikesta menee maku, jopa siitä;) Eikun siis kirjasta, tästä kirjasta. En kai ole vielä tänä vuonna aamuneljään lukenut...R. ihan hermostui. Minä en lopettanut. Tämä oli minulle jollain tavalla koettua ja elettyä. Minä olen nainen, jolla on menneisyys.
PoistaHaavoittuneet aina vetävät toisiaan puoleensa. Kohtasin tämän asian teininä.
Mo ajattelinkin, että kai siitä taidenäyttelyyn karkaamisesta pidit.
Leighistä voi tulla mitä vain. Tarina saa tietääkseni jatkoa..mistä minä sen luin...Tässä kirjassa Nina oli haavoittunut, särjetty, Luke oli hottis ja Paul, hän on arvoitus...
Tonyssä on jotain, joka nostaa karvani pystyyn - kauhusta.
Hah hah, en mä kaikkea analysoi. En ainakaan myönnä.;) Mutta pitihän sitä miettiä, että mikä tässä nyt hiersi ja miksi tämä nyt ei ollutkaan niin "villi" kuin odotin. Ja siksihän se antautuminenkin oli hankalaa, kun koin tämän vähän liian, nyt tää kuulostaa kamalalta, siistinä. Sitä paitsi, mähän olen impulsiivinen ja spontaani ja annan mennä!;)
PoistaNaiset joilla on menneisyys, niin sitä pitää, pitäkää lippunne korkealla!:)
Sanna, sitä on itsensä suhteen jäävi,,,;) Odotit rohkeampaa, mutta jotenkin tämä tässä riitti, että oli vihjeitä ja se veitsi kulki pitkin paljasta säärtä ylöspäin kohden...
PoistaJos tämä oli siistitty versio. En minäkään kertoisi mitä tuli tehtyä kuin siistityssä versiossa, mutta katsos, minä luin rivien välit ja haistoin, maistoin, tunsin kaiken. Hei, hei, nyt sekoitat minut ja itsesi. Aina saa harmia, kun antaa mennä ja nousee kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät lähde. No, olkoon, sinäkin voit olla sellainen ja minä yritän välillä, ihan joskus, jo vähän pidätellä.
Ihan tosi! Arvaa ymmärsinkö olla huolissani, kun Meri oli teini, sillä tiesin enemmän. Lopulta vaikka hänelläkin oli sitä sun tätä, niin kyllä perheen hurjimman teinielämän oli viettänyt äiti, hän joka nyt tässä naputtaa tätäkin kommenttia. Mamma aina sanoi, että villeistä lapsista tulee kunnon aikusia. Minä voisin ehkä sanoa, että villeistä teineistä tulee cooleja aikuisia. Hah-hah, toivottavasti kuulet nauruni. Ei totta laisinkaan. Mun sanoma, vaikka haluaisin niin olla joku viilee...
Naiset joilla on menneisyys näkevät hurjia unia.
Mun pitäisi pitää jo suuni kiinni, nostaa sormeni näppikseltä...mutta siis löysinhän mä tästä sitä villeyttä ja sex, drugs and rock'n rollia teatterimaailmassa, mitä odotin ja oletin. Eikä niin, ettenkö olis tajunnut vihjeitä sun muita, mutta kirjan tyyli ja kieli ei saanut mua "antautumaan" ja imenyt mua sinne rivien väliin sataa.
PoistaVoi kuule, mä ehkä vaan luulen olevani spontaani;), sillä mä en todellakaan nouse kaikkiin juniin, tiedän tasan tarkkaan mihin haluan nousta ja mitkä passaan. Mä muuten aina silloin tällöin näen juniin liittyviä unia.;) En usko, että ne liittyy mitenkään Freudiin, vaan enemmänkin siihen, että olen asunut lähes aina junaradan tuntumassa ja siten julkisista käytän lähinnä junia ja muuta raideliikennettä.;)
Sanna, nyt tekisi niin mieli tietää, mitä olisit Cunninghamin kirjasta Koti maailman laidalla, sillä sain siitä samanlaisia ihastuttavia väristyksiä.
PoistaSinähän olet järkevä, et hillitön. Minä aina innostun liikaa melkein kaikesta ja sitten kaduttaa. Nyt yritän edelleen opetalla olemaan cool. Kirjoitin varhaisteininä jo päiväkirjaani, että 'haluan olla viilee ja lady...' Unohdin karjalaisen osan verenperinnnöstäni. Uniin liittyvät junat merkitsevät Freudin mukaan, että henkilön seksuaalisuus on...Muistatko mitä? (Ei ovida tätä tässä jatkaa;) Huomaatko, vastaan samalla kun luen eli en ensin lue koko kommnenttia eli nyt sinäkin jo Freudista;) Minullekin junat ovat merkinneet, mutta lähinnä siinä, että niiden yksinäiset huudot aamuyössä olivat aina rakkauden hyvästejä ja minä nousin ja lähdin..Nyt olen kyllä alkanut haaveilla, että jos lähtisimmekin R:n kanssa reilaamaan pitkin Eurooppaa. Idän pikajuna on matkahaave, joka e4i voi toteutua, sillä hinta oli 25 000 euroa!
Voi ei, mä en vaan osaa pysyä poissa..;)
PoistaKoti maailman laidalla on ollut mulle tositosi tärkeä, olen lukenut sen muutamaan otteeseen. Muistaakseni olen sitä täällä Lumissakin hehkuttanut. (Täytyisköhän tarkistaa mitä on tullut sanottua.)
Mulle tuli tästä Jones-pohdinnoistani mieleen beat-kirjialijat: en ole kaikkia lukenut ja eikä heidän elämänsä ole todellakaan yksi yhteen mun elämäni kanssa;), mutta luulen, että se tunne ja elämys, ja samastuminenkin, minkä sain niistä varmaan lähentelee samaa mitä esim. tämä sulle. En ole niitä myöhemmin juuri lukenut, paitsi Allen Ginsbergiä, joka on mulle yhä <3!
Ihanaa, että sä sanot mua järkeväksi.;) Mua saatetaan kutsua joskus älyköksi; se naurattaisi mua, jos se ei olisi niin ikävästi ja poissulkevasti aina sanottu. Mutta järkeväksi kutsutuksi mä olen aivan liian kiihkeä ja kiivas.;)
Reilaaminen!! Se on ihan parasta!
Tuo idän pikajunan hintahan kertoo sen, että siellä on varmaan kuolettavan tylsää...ainakin niin voi väittää itselleen lohduksi...
Sanna, en muistanut enkä ehtinyt googlailla. Aika katoaa jonnekin mustaan aukkoon...Sain kirjan omaksi kirjablogiystävältä ja se oli heti niin minun, että omistin sen itselleni.
PoistaSanna, siinä on myös se, että me olemme takuulla eri-ikäiset, sinä ja minä. En ikinä paljasta parasta ennen päivämäärääni, mutta jos muistat sen ihanan asun, jonka sulle lähetin, niin kuvalle annoin nimeksi 'vaatteet on mun aatteet 1' eli sitä tiettyä hippimeininkiä. En tiedä katsoitko tanskalaissarjaa Perilliset, mutta siinäkin on sitä hippityyliä, vaikkakin kartanon kulisseissa. Sarja päättyi, mutta kolmas on jo kirjoiutksen alla.
Juu, on tosiaankin hiukan poissulkevaa, jos sanotaan järkeväksi, mutta MINÄ en sitä tarkoittanut. Älykkö ei ole paha sana...Ilman kiihkoa ei ole nälkää, ilman nälkää ei ole kiihkoa. Millaista on elämä ilman nälkää nähdä ja kokea, virrata ja valua, palaa ja hehkua, lentää tähtenä, rakastaa yötä...de Vigan.
Kertakaikkiaan! Exän kanssa tuli vähän sitäkin koettua.
Nyt et onnistu mua huijaamaan;) Siellä on glamouria, mutta 20-luvun tyyliin. Ehkä glamour ei sitten tunnukaan aidolta, ehkä se tuntuu kitschiltä ja kuitenkaan Suchet eikun Poirot ei istu viereisessä pöydässä illallisella.
Oi Leena, tämä oli juuri niin kuin ajattelitkin, kirja juuri minulle. Olin niin haltioitunut kun eilen aloitin kirjan luvun ja juuri äsken sain sen loppuun. Mikä tempo ja mikä intohimo. Välillä olin kuvotuksen rajoilla, mutta ei mennyt kuin hetki ja nielaisin tuskan ja sukelsin taas uusiin tunteisiin.
VastaaPoistaLuke on aivan mahtava henkilöhahmo ja varsinkin Paulin ja Leighin kolmio toimi minuun kuin häkä. Ninan tarina oli aika odotettava, niin kamalalta kun se kuullostaakin. Kirjan tarina kantoi mielestäni todella hyvin ja se miten juoni eteni oli mielenkiintoista. Vaikka olisin ehkä kaivannut vielä rosoisempaa loppua ;-)
En varmaan voi aloittaa uutta kirjaa nyt. Tätä täytyy hengitellä vähän pidempään =)
Suurkiitokset ihana Leena! Olet unelma <3
Birgitta, katsos, taidan sittenkin hiukan tuntea sinua;) Luulin, että tämä on jotain kevythömppää, mutta olin aivan mennyttä.
PoistaIhanaa, että näissä henkilöissä pysyi mukana. Taisin vähän ihastua Lukeen...Minäkin olen heikkona rosoon, mutta sellaiseen, jossa on vähän jotain kaunista: sumua,usvaa...Luin just kirjan, joka on niin väärä näin auringottomaan suveen, että ei tosikaan. Kohta pullautan sen ulos.
Minulla oli samanlainen fiilis, että 'miten jaksan tämän jälkeen jotain...'
Ole hyvä Birgitta! Kiitos samoin <3