sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Itsenäisyydelle!


Hetki löi. 1939. Hetki löi silloin meille ja niille, jotka jäivät rintamalle kuin niille, jotka ovat sen jälkeen nukkuneet pois.

Hetki lyö. Pian hetki lyö ja aika saavuttaa meidänkin hupenevan joukkomme. Aika hoitaa kaiken: muistot, sodan vammat, meidät.

Hetkien välit ovat ollet täynnä elettyä elämää. On tehty lapsia, taloja, työtä ja osallistuttu monenmoiseen. On menty yhteen ja erottu, on rakastettu, on kaivattu, on naurettu, on rakastettu elämää. On itketty, kun on muisteltu heitä, jotka sinne jäivät, mutta on eletty sodan krempoista huolimatta. On asteltu sitä elämän räsymattoa, jossa tummat raidat ovat tarpeen, että kirkas olisi kirkkaampi, ilo iloisempi. Surun tummuus: Ilon kulissi!

Kiitollisuutta emme saaneet. Eivät riittäneet sotavammat, vaan tulivat uudet asenteet ja tuulet. Joitakin vuosikymmeniä sitten oli ihan tavallista syyttää meitä sotahulluiksi. Siis osa omasta kansastakin syytti sodasta, ei kiittänyt itsenäisestä Suomesta. Eivät lapset tajunneet, että silloin ei kysytä, ei epäröidä, kun isänmaa kutsuu. Silloin lähdetään! Eivät ymmärtäneet kokemattomuuttaan, että milloinkaan tahto ja halu rauhaan taikka aseistariisunta eivät ole estäneet vieraan vallan miehitystä. Historia tuntee vain vahvemman totuuden.

Vaan me sotainvalidit, me emme ole katkeria, sillä meillä on nyt rauha. Niillä, jotka eivät tänään ole kanssamme, mutta olivat rintamalla ja elävät muistoissamme, heilläkin on nyt rauha. Meillä on myös hyvä mieli, sillä nyt koko Suomi seisoo itsenäisyyden takana ylpeänä ja kiitollisena: Hetkemme on lyönyt. Muisto meistä kulkee kirkkaana soihtuna sukupolvelta toiselle ja unhon uneen ovat jääneet menetetyt raajat ja säryt, sillä mitä niistä kun isänmaa on vapaa. Kiitos siitä ja kaveria ei jätetä!

Sotainvalidi vm. 1922

psta ja kiitollisena
tyttäresi Leena

Veteraanin iltahuuto


Kiitos, Isä Rakas♥

59 kommenttia:

  1. Hyvää itsenäisyyspäivää, Leena & co!

    <3

    VastaaPoista
  2. Niin suura kiitollisuutta tunnen myös, isäkin, (sotainvaliidi vm 1923) ja pappa (vm 1886) nostoväkimiehenä, siitä retkestä ei paljon avauduttu kotiväelle, isä sen että vartiossa varpaita paleli ja pappa kertoi kuinka hyvä hevonen hänellä oli, kova juoksija. Molemmat ovat jo nukkuneet pois,

    Kaunis kiitos heille ja kaikille, joiden ansiosta nyt saamme elää toistaiseksi vapaassa Suomessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, ei oma isänikään paljon puhunut, mutta minä halusin tietää ja kysyin. Siinä meni paras osa nuoruutta, mutta moneen ehti isä vielä senkin jälkeen. Pappani oli karjalainen, joten hän perheineen, äitini mukaan luettuna, lähtivät kotoaan kahdesti ja viimeinen kerta oli lopullinen. Pakkoluovutus vei kauniin kodin, mamman puutarhan ja perheen pellot.

      Kiitos <3

      Poista
  3. Isovanhemmille <3 Mukavaa itsenäisyyspäivää Leena <3

    VastaaPoista
  4. Kaunista itsenäisyyspäivää <3

    VastaaPoista
  5. Tärkeää olisi muistaa ja ymmärtää, että mitään ei ole tullut ilmaiseksi. Ja myös se, että vapauden voi menettää. Elää niin, et nuorukaiset ei joudu uusiin sotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, iso hinta on maksettu.Kaunista itsenäisyyspäivää <3

      Poista
  6. Kaunis kiitos ihanasta kirjoituksesta ja suurkiitos rakkaalle isällemme ja kaikille isänmaatamme puolustaneille!! Hyvää 98. itsenäisyyspäivää Teille!!
    Lämpimin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merja, ole hyvä <3 Isä lähti sinne poikana, tuli takaisin kraanaatinsirpaleet selässään ja muistoissaan asioita, joista ei paljon kertonut, mutta minä kyselin.

      Kiitos samoin Teille <3

      Poista
  7. Kiitollisuudella. Hyvää itsenäisyyspäivää teille molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitollisuudella. Kiitos samoin teille <3

      Poista
  8. Kiitos♥♥ Kiitos , myös omalle isälleni joka 14 vuotiaana poikasena toimi lähettinä sodassa♥

    VastaaPoista
  9. Hyvää itsenäisyyspäivää, Leena!

    Minä suren aina itsenäisyyspäivinä isääni vm. 1921. Hänestä jäi paljon rintamalle. Toisilta jäi käsi tai jalka, mutta kaikilta jäi varmaan jotain tunnepuolelta lopuksi elämäkseen.

    Sotaveteraanit eivät todellakaan ole osoittaneet katkeruutta ja viestittävät nytkin, yhteiskunnan räyhävaiheessa, selkeää rauhan sanomaa.
    Heitä pitäisi kuulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos samoin!

      Niin paljon jäi ja siksi me kuljetamme tätä soihtua niin kauan,että omat nuoremmekin sitä osaavat jatkaa, kun me emme enää ole mukana.

      Eivät ole katkeria, vaikka heidät laitetaan kerjäämään tukea jopa televisiossa, mistä äitini on todella loukkaantunut.

      Poista
  10. Isäni veli kaatui sodassa ja muita veljiä oli myös Kannaksella. Isäni perhe teki myös kaksi evakkomatkaa ja joutui jättämään kotinsa. Näytelmä "Vieraas maas" kuvaa hyvin sitä tilannetta. Itsenäisyytemme saimme kovalla hinnalla. Toivottavast emme joudu lapsiamme koskaan sotaan lähettämään! Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joululainen, tunnen niin syvää kiitollisuutta, että melkein pakahdun.

      Kiitos samoin! <3

      Poista
  11. Hyvää Itsenäisyyspäivää Leena ja läheisesi ♥

    Muistot ja kiitollisuus, varsinkin meillä sotiemme veteraanien lapsilla ovat nyt pinnassa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minttuli, kiitos samoin sinulle ja perheellesi ♥

      Koemme varmaan loppuun asti tämän päivän näin ja hyvä, että muistamme. Kuten tiedätkin, että ole ikinä voinut kuunnella Vetaraanin iltahuutoa kyynelehtimättä ♥

      Poista
  12. Sinivalkoista ja kaunista Itsenäisyyspäivää Sinulle Leena. Minäkin muistelen poismennyttä isääni,joka puolusti maatamme ja itsenäisyyttämme siellä rakkailla Karjalan mailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, kiitos samoin Sinulle <3

      Niin...Karjalan laulumaat, äitini koti, Valkjärven vesi, Viipuri ja kultaiset kulleroniityt...

      Poista
  13. Hyvää itsenäisyyspäivää myös sinulle Leena!

    VastaaPoista
  14. Hyvää itsenäisyyspäivää Leena!

    VastaaPoista

  15. Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  16. Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  17. Kyllä saa monesta olla kiitollinen! Kaikki mahdollinen arvostus pitää osoittaa niille, jotka on tehneet sen eteen töitä mitä me jälkeen päin tulleet olemme saaneet.
    Monesti linnanjuhlia katsellessa olen miettinyt, että jossain on varmasti huonoissa oloissa sota-ajoista selvinnyt, ja ovatko kaikki saaneet mahdollisuuden päästä juhlimaan itsenäisyyttä sillä tavalla kuin nuo muut linnassa.. Mutta ehkä mietin vain liikaa välillä. Hyvää itsenäisyyspäivää Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akiss, ehdotomasti. Olen vain joskus hämmästynyt sitä, kun lehdistä saa lukea, että miksi pitää olla jostain asiasta KIITOLLINEN. Minusta outoa, että kiitollisuutta ei enää kuin olisi oikeus tuntea tai sitten se miellettäisiin epätrendikkääksi. Onneksi aina löytyy myös heitä, jotka tajuavat tuon sanan ja sen sisällön päälle.

      Ne ovat kalliit juhlat, mutta samalla näyttävä tapa juhlistaa itsenäisyyttämme. Ja onneksi sinne on nykyään kutsuttu myös monia kadun varjoisalta puolelta, ei vain rikkaita, kauniita ja kuuluisia. Kaikki eivät voi sinne päästä, mutta toivon vähemmän pöhinää naisten asujen ympärille ja myös juhlapukujen kierrätystä.

      Mietitään vaan. Siitä syntyy jotain uutta kun kyseenlaistetaan, mutta kauniisti, kuten sinä sen juurikin osaat tehdä eli kauniisti.

      Kiitos samoin Akiss♥

      Poista
  18. Hyvää itsenäistä päivää! Oltiin upeassa konsertissa, jossa TFO soitti Leif Segerstamin johdolla Sibeliusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin sinulle Arkeilija! Hienoa, että teillä oli Sibeliusta itsenäisyyspäivänä kunniaksi <3

      Poista
  19. Hyvää itsenäisyyspäivää Leenalle.

    VastaaPoista
  20. Hyvää itsenäisyyspäivää Leena.Me täällä vietämme sitä huomenna kirjastossa,nyyttikestiperitaatteella ja minä tuon joulutähdet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos samoin <3 Mukavaa itsenäisyyspäivän juhlaa huomiselle <3

      Poista
  21. niin, isoisäni veli oli ihan ensimäisen joka ammuttiin 1939, jätte nuoren vaimon.

    VastaaPoista
  22. alikersantti Joonas kuori 2. Joulukuuta
    http://www.luovutettukarjala.fi/pitajat/pitajaliitteet/heinjoki.pdf

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tämäpä kiinnostavaa: otan kopiot mukaan äidille, sillä hän on elävä Karjala-tietokirja. Kiitos.

      Poista
  23. iPad ei osaa tavata suomee (kuopuksellamme sama nimi). Leskivaimo uusiin naimisiin mutta häntä pidettii aina sukulaisena. Hän lapseton, auttoi kun evakkoporukka sai ekaks asua Perniön koulussa, isäni oli silloin 10 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. iPad on ihan lelu;) Minä en tee sillä muuta kuin avaan joskus kommentteja ja katson Solsidania.

      Minun isäni vietti nuoruutensa rintamalla, hän oli 17 kun sota alkoi. Meidän perheessä lapset saadaan myöhään;) Haavoittuminen oli vain lyhyt pysähdys ja sitten takaisin. Isäsi muistaa tai muisti jo asioita tapahtumista, kuten äitinkin, joka lähti Karjalasta viimeisen kerran 15-vuotiaana. Hän ehti käydä rippikoulun Valkjärvellä, joten Valkjärvi-kirjassa on sekin yhteisrippikuva sekä paljon muutenkin meidän sukua.

      Äitini lukee viikonloppuna kiinnostuneena noita sinun lehtileikkeitäsi.

      Poista
  24. Niin paljon kärsimystä, ja kuitenkin Suomi on noussut. Leena, kiitos tästä kirjoituksesta. Kiitos kommentoijille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, niin...se on ollut surua, menetystä ja sitten jälleenrakennuksen ihmettä. Ole hyvä, Anna♥

      Poista
  25. Sotaveteraaneja on epäilemättä kohdeltu Suomessa hyvin eri tavoin eri vuosikymmeninä, mutta kyllä kai eiliset linnan juhlatkin osoittivat, että nykyään heidän tarinoitaan kysellään ja heidän kokemuksistaan halutaan kuulla. Omat ukkini ovat olleet rintamalla ja vanhemmillani on omakohtaisia sotamuistoja. Evakkokirjallisuuteen- esim. Evakon pitkä tarina- tässä pikkuhiljaa tutustun.
    Kiitos Jumalalle että saamme asua itsenäisessä maassa, monet rukoilivat silloin ja syytä on rukoilla myös nyt, että selvitään kansakuntana tästä taloudellisesta lamasta ja kurimuksesta. Iloa joulunodotukseen! nm Petra

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petra, olet oikeassa, mutta tuo aika oli. Ja sitten se, että äitiäni luokkaa edelleen se, että sotainvalideja laitetaan mainoksiin kuin kerjäämään rahaa. Hän, 88 vee, kokee sen loukkaavana, että näiden maanpuolustajien pitää vieläkin pyytää jotain. Mehän tavallaan olemme heille velkaa niin paljon.

      NYT heidät huomataan ja se on hyvä. Mutta muisetaan sitten vielä isänmaatamme puolustaneet jääkärit, ihmisiä hekin. 50 vuotta oli heidän paitsionsa, kunnes Martti Ahtisaari kutsui heitä linnan juhliin.

      Kulen taas viikonloppuna äöidiltäni sodasta ja evakkoudesta. Eilenkin sain tietää jotain uutta, sillä soitin äidille ja kerroin siitä Hesarin jutusta, jossa oli se 'poltetun maan taktiikka' ja aloin ihmetellä, miten äidin kotitalo, syntymäkoti on pystyssä. Keskutelu jatkaa perjantaina.

      Minä olen lukenut kaikki Valkjärvikirjat ja siten minua kiinnostaa Viipuri, mutta tiestyi karjalaisuus myös yleensä. Evakon pitkä tarina on minulle tuntemton, mutta Anna Kortelaisen Avojaloin ilmestyi tänä vuonna ja voin sitä suositella.

      Älä muuta virka! Siihen rukoukseen minäkin yhdyn♥

      Kiitos samoin tuiketta sinunkin joulunodotukseesi Petra!

      Poista
    2. Petra vielä, tässä on linkki juttuuni, kun olin mukana käymässä äitini syntymäkodissa Valkjärvellä:

      http://leenalumi.blogspot.fi/2010/05/baabuskat-ja-mina-valkjarvella-1998.html

      Poista
  26. Vuosi vuodelta heitä on yhä vähemmän. Muistelen isoisiäni, joista toinen nukkui pois muutama vuosi sitten yli satavuotiaana, ja toista, jota edes äitini ei ehtinyt oppia tuntemaan,vaan jäi isättömäksi 2-vuotiaana... Miten paljosta sitä saakaan olla kiitollinen kaikille sotiemme jo edesmenneille ja yhä luonamme oleville sotaveteraneille.

    Veteraanin iltahuuto kosketti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, näin on, mutta muistonsa säilyköön.Mitkä kohtalot: Toisella nin lyhyt elämä, toinen sai pitkän ajan. Olen yhtä paljon sotaveteraanien asialla, mutta varmaan ikuisesti isäni takia sotainvalidin tytär. Isä tosin vammautui niin, että teki vielä pitkän uran elämässään ja oli monessa kylän järjestössä ja touhussa mukana.

      Sen se aina tekee: Saa kyynelehtimään.

      <3

      Poista
  27. Nyt vasta luin! Olen ollut reissussa.
    Koskettava kirjoitus! Sydämessä läikähti.
    Isäni oli myös sodassa. Vaikeni siitä vuosikymmenet, se oli hänen tapansa muissakin vaikeissa asioissa. Vaan sitten tuli uusi vihollinen, imusolmukesyöpä. Silloin hän alkoi muistella myös rankkaa sotaa. Syöpä levisi ja se sota ei jättänyt isää enää henkiin.

    Hyvää joulunodotusta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuula, huomasin. Luin ainakin sen yhden jutun, mutta en osaa kommentoida mitään eläintarhoihin. On ollut todella kiire, että sain tämän pitkän viikonlopun äidillä eli olemme nyt länsirannikolla ja palaamme vasta ma iltana.

      Kiitos <3

      Minäpä kyselin. Kahdestaan mulle sitten kertoi. Tavallaan isän vanha sotavamma lopulta vei sittenkin isän, mutta se eivät olleet ne koteloituneet kranaatinsirpaleet selässä, vaan yksi asia jalassa. Otan osaa isäsi menetykseen <3

      Kiitos samoin sinulle ja perheellesi!

      Poista