maanantai 6. helmikuuta 2017

Nyt rajani ylittyi: Possua en enää syö!


Varmaan jo jotain viisi vuotta sitten aloin pyytämään, että 'ei grillata sikaa'. Tiedättehän ne helpot marinoidut sisäfileet, jotka voi tuosta vain vetää grilliin kypsymään ja sitten siihen jotain salaattia kyytipojaksi. Eipä ole maistunut. Päinvastoin, mitä enemmän saan tietoa sikojen kasvatuksesta ja mitä enemmän tapaan viisaita töpselineniä, sitä kauemmas ajaudun käsityksestä, että voisin nauttia niitä ruoakseni.


Tämän päivän Helsingin Sanomissa on Jussi Lehmusveden ansiokas kirjoitus Erilaisia ruokakuvia, jossa on yksi järkyttävimmistä kuvista ikinä. Kristo Muurimaan kuvassa yksinäinen possu tekee hidasta kuolemaa ja sen silmissä on kysymys, jonka vaikutusta taiteellinen johtaja, valokuvataiteilija Sanni Seppo kuvaa näin:

"Minusta se vain on järkyttävä kuva. Kuvaajan mukaan se possu on heitetty syrjään kuolemaan kaikessa hiljaisuudessa. Sitä ei ole välitetty edes lopettaa, se ei ole edes sen arvoinen. Tunkiolle vaan. Myös sen katse on todella pysäyttävä. Se kysyy, että miten ihminen voi olla näin julma ja itsekäs."

Kuva on monien muiden kuvien kera mukana näyttelyssä, joka avautui perjantaina ja annoskuvien sijasta näemme paljon kärsiviä eläimiä, mutta myös muuta kärsimystä. Olen usein sanonut, että yksi kuva voi voittaa kaikki sanat ja niin kävi nyt näyttelyn taiteelliselle johtajalle, josta tuli vegaani!

Näytteille asettajat ovat miettineet, paljonko katsojat sietävät ja samaa olen minä minä tehnyt pidättymällä julkaisemasta kuvaa, jossa emakko on kuvattuna Suomessa rautojen puristuksessa porsituskarsinassa. En aio tuoda sitä blogiini, sen sijaan saatte nauttia Saksassa lokakuussa 2015 kuvaamistani minivillisioista, joita ei syödä. Timantin sijasta mieheni vei minut hotelliin, jossa eläimet saavat elää kuin paratiisissa. Aasin huuto oli aamuherätys ja illan nauru olivat töpselinenien ääntelyt. Ankat kaakottivat sorsan johtamina jaloissani, ja sain rapsutella possuja mennen tullen.


Tässä osa minipossujen paratiisia eli pääsevät veteen ja mutaan kylpemään ja tonkimaan: Sika on siisti eläin. Ja ankat&sorsa käyvät niitä piristämässä elleivät ihmiset ehdi:

Huomasin, että tämä seurue mieluusti kiersi possulaa.


Koska olen oikealta maaseudulta kotoisin ja ollut tekemisissä niin sikojen kuin hevosten kanssa, tiedän, että on helppo nyt heittää, että 'tämähän on turistibisnestä, ei maataloustuotantoa!' Tämä on tarkoituksellista, sillä turstikuvani helpottavat, mitä totuuden kohtaaminen on! Sanni Seppo on erityisen tuohtunut MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan lausunnosta Berliinissä pari viikkoa sitten, jolloin Marttila kehui suomalaista ruokatuotantoa mm. näin:

"Eläinten hyvinvointi ja ruuan turvallisuus ovat Suomen vahvuuksia, jopa niinkin suuria vahvuuksia, että Suomi on sikojen ihmemaa."

Ihmemaa missä? Ihmemaa sikojen kaltoinkohtelussako? Tämän päivän Hesarin kuva hitaasti kuolemaa tekevästä possusta kertoo aivan toista tarinaa ja se emakkokuva porsitushäkin kahleissa kuvatiedostossani....Ne kertovat enemmän kuin maatalouden totuuteen perustumattomat puheet. Vaadin, että lihantuotannon pitää olla läpinäkyvää!!! Mitä salaamista sikatilallisilla on, kun he niin järkyttyvät possujensa kuvaamisista?

Se kuva, mikä minulla on 'jemmassa', on Animalian kirjeestä, sillä olen Animalian jäsen. Jos haluatte tietää, miten emakon kohtalo jatkuu, lukekaa fiktiivinen kirja eli Flynnin Teräviä esineitä, ja se sikalakohtaus sieltä. Kirjassa olisi pitänyt olla varoitus, mitä tuleman pitää, kun lähestytään suursikalaa ja porsitushäkkiä...Sitten kun siitä selviätte, miettikää, onko mitään siinä, mikä ei olisi faktaa, johon kyllä perusteluja löytyy porsaiden kuolemista tehotuotantoon ja kaikkea siltä väliltä.


Minun päätökseni on oma privaattiasiani, mutta meillä on jo kauan ollut pääsosassa kala ja kana, jota viimemainittua onneksi nyt saamme luomuna. En ole yhtään sietänyt metsästystä, mutta eräs blogiystäväni käänsi siinä pääni sanomalla, että 'hirvi ja porohan saavat elää vapaan, hyvän elämän toisin kuin vaikkapa naudat ja siat, joista monet eivät ikinä näe sinitaivasta, eivät voi nuuhkia tuulta...' Se oli siinä ja nyt jos syön punaista lihaa, se on poroa eli noin kerran vuodessa ja joskus teen naudasta gulassia ja onhan sitä jauhelihassa, josta Lumimies tekee vaikka makaroonilaatikkoa. Nauta ei ole vielä loppuun käsitelty, toivon vain niiden pääsevän kesäisin laiduntamaan, mikä ei ole enää aina selviö.


Olen matkalla....ja seuraan haukkana eläinten elämää ja saavatko ne elää sen lajityypillisesti vai eivät. Kukin tekee omat päätelmänsä ja taivaltaa tavallaan. Ja edelleenkään en hyväksy villieläinten murhaamista harrastuksena: Miksi pitää tappaa kettuja, susia, supeja...


Ensimmäisellä esimiehelläni oli possu asunnossaan lemmikkinä! Hän oli viisas mies, jota arvostin kovasti. Hän kertoi, että sika on yksi viisaimmista eläimistä ja tällaista olen kuullut paljon. Viisas tai ei, mikään elollinen olento ei ansaitse holokaustia!

Kansan ja sen yksilöiden sivistystä mitataan sillä, miten se kohtelee heikompiaan ja vakuutan, että heikompiin lasketaan mukaan ihmiseläinten lisäksi myös kaikki eläimet tuotantoeläimistä villieläimiin.

Leena Lumi

Helsingin Sanomat: Erilaisia ruokakuvia

30 kommenttia:

  1. Eläinten kaltoinkohtelu tuottaa minulle aina tuskaa. Ihmisten suhteen olen melkoisen värisokea ja myös eläinten suhteen lajisokea. On kummallista, että joitakin eläimiä palvotaan ja toisia pidetään oikeudettomina. Minulla oli lapsena sika lemmikkinä ja se oli viisaudessaan koiran vähintään koiran veroinen. Pataan taisi Roope kuitenkin lopulta joutua, mutta se eli mukavaa elämää omassa tallissaan, mistä pääsi ulkoilemaan. Kerran se karkasi Ruotsiin; ui Tornionjoen yli naapurimaahan. Onneksi se tunnettiin rajan pinnassa ja palautettiin kotiin. Päätin jo lapsena, etten halua syödä eläimiä ja se on minussa niin sisäänrakennettu ominaisuus, etten ole koskaan tuntenut luopuvani jostakin tärkeästä. Onneksi nykyään yhä enemmän kiinnitetään huomiota eläinten hyvinvointiin ja niiden oikeuksista puhutaan, kuten sinäkin tässä koskettavassa postauksessa. Jos meilläkin on tuotantoeläinten kohtelussa puutteita niin millaista se onkaan maissa, joissa ei ole enläinsuojelulakeja. Miljoonat olennot kärsivät ihmisen välinpitämättömyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cheri, facebookissa on välillä sellaista, että on nopeesti käännettävä katse pois. Jos sulle tulee Hesari, katso sitä possua siinä...Tuo lajisokeus on kummallista ja eniten siitä kuulen supien kohdalla, vaikka Animalia eräässä lehdessään just kumosi kaikki ne tauti- ja muut vaarat, mitä niistä tappajat höpöttävät. Olisin lainannut sitä, mutta annoin lheden eteenpäin supikuvaajalle.

      Hesarissa väitetään, että sika on koiraakin viisaampi eläin!

      Ehkä emme Suomestakaan vielä teidä kaikkea, ennen se oli kuin toisin. Asuin niin likellä tuotantoa, että muistan, mikä oli eri. Varmaan silloinkin oli vääryyyttä, mutta oli myös vähemmän tehotuotantoa. Tuossa Flynnin kirjassa on niin kova esimerkki siitä, mihin tehotuotanto ja just tuo porsitushäkki voivat johtaa tai johtavat.

      Suuret sikatilat USAssa ja sitten mikä tahansa eläintenkohtelu vaikkapa Kiinassa...Koirat nyljetään elävältä että liha olisi sitten mureampaa. Kärsin!, mutta se ei ole mitään verrattuna noidan avuttomien kärsimyksiin.

      Arvaa vaan, oliko hyvä mieli, kun olimme siellä hotellissa ja jättimäisessä aitauksessa oli yksi aasi, poni ja sitten sellainen jättipässi, jolla kiekurat sarvet. Pupuista osa oli pihalla vapaina, kissa istui kometoorana tuolilla ja sitten ne possut...<3

      Poista
  2. Kalaa ja kanaa meilläkin suurimmaksi osaksi syödään.
    Joskus televisiosta tulee, jotakin ohjelmia kaltoinkohdelluista eläimistä, mutta minä en niitä katso...en pysty. Sama juttu ohjelmilla, joissa näytetään kaltoinkohdeltuja lapsia.
    Tai nälässä eläviä lapsia. Ehkä nämä ohjelmat ovat tarpeellisia herättämään ihmisten huomion...mutta en vaan pyty niitä katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, nyt saa meilläkin Prismasta vapaana kasvanutta kanaa, mutta ei kaikissa muodoissa.

      Ei kaikkea pysty...Pääasia, että tietää.

      Maailman sivu on tarvittu unilukkareita ja sellainen oli tämän Hesarin juttu!

      <3

      Poista
  3. Meillä tulee tänä kesänä jo yhdeksän vuotta siitä, kun jätettiin pois liha ja kana. Kala kuuluu vielä kuvaan. Helppoa, kun koko porukka (6 aikuista ja 1 lapsi) syövät samaa ruokaa, paitsi vävy ei syö kalaa. Kohta kaksivuotiaskin syö seitania, tofua ja kasviruokia suurella mielihalulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arekilija, onpa eläimet huomioon ottavaa! Miksi söisimme lajitovereitamme. Minä en ole vielä noin pitkällä, mutta koska en puutu muiden syömiisiin, menen omaa tai perheemme tahtia. Just eilen R:n kanssa puhuttiin,että ilman kalaa me ei kyllä elettäisi.

      <3

      Poista
  4. Leena, hyvä kirjoitus! Näin sen kuvan tänä aamuna Hesarissa ja kiitin itseäni siitä, etten ole syönyt sianlihaa aikoihin, en edes jouluna, 'kohteliaisuussyistä' tapahtunutta pientä maistelua lukuunottamatta. Mitään päätöstä lihansyönnin lopettamisesta en ole tehnyt, mutta niin on vain käynyt, pikkuhiljaa askel kerrallaan. Possun lisäksi olen jättänyt myös naudanlihan kauppaan.

    Tuosta metsästyksestä; olen kanssasi samaa mieltä, metsästys (silloin kun se voidaan selittää muuten kuin vain huvikseen ammuskeluna) saa kannatukseni. Kirkkonummella olen lisäksi nähnyt, että ne suurmetsätilalliset, jotka harrastavat metsästystä, huolehtivat metsistään muita paremmin (ei suuria avohakkuita yms.)

    Hienoa, että pidät asiaa näkyvillä, Leena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, kiitos<3 No en minäkään muuten,mutta jouluna taisi imelletyn laatikon kanssa mennä 2 siivua. En painosta meidän joulupöytään istujia, mutta R. lähti tähän heti mukaan ja jos hän ja/tai vävy jouluna haluavat kinkkua, sitä on sitten pieni pala. Sanni Seppokin sanoi, että 'jos pääsäisenä se lammas ja jouluja se sika...' eli hän varmaan tarkoittaa sitä, että ennen liha kuului juhlaan, nyt jokaiseen päivään ja samalla tehotuotanto on vienyt tajun eläimen inhimillisestä kärsimyksestä. Minä elän pääsiäisen ja joulun ilman kinkkua, muut tekevät mitä katsovat parhaaksi. Se menee vähitellen, kun en ole ennen joulua maistanut ainakaan vuoteen sikaa/possua. Nauta on seuraava ongelma...'Kohteliaisuussyy' tulee minulla vastaan äidilläni eli tee tästä isoa numeroa, mutta minä en sitä enää taloon osta enkä tilaa ravintoloissa.

      Just niin! Minäkin kasvoin jo tuohon asti, mutta kaikki täysin turha tappaminen ja että Britanniakin on jo kieltänyt koirat ketunmetsästyksessä, mutta Suomi ei!!!

      Sydän huutaa!!! Kiitos<3

      Poista
    2. Hienoa sisko, että teit asiasta jutun. Ihmisen raadollisuus ja pahuus on äärimmäisissä mittasuhteissa. Ihmisellä ei ole mitään oikeutta kohdella viattomia eläimiä huonosti. Se on juuri niin, että ihmisen sivistys ja hyvinvointivaltion taso mitataan sillä, miten se kohtelee kaikkein heikompi osaisiaan. En ole koskaan ymmärtänyt naisten keikarointia turkeissaan. He eivät välitä, mitä eläin joutuu kokemaan hänen turhuutensa tähden. Minä en hyväksy tappamista missään muodossa. Tuo Kiinan koiria kohtaa osoittama kohtelu on hirveää. Niitä elävältä nylkemisen lisäksi hakataan ennen tappamista!! Näinkin liha kuulemma tulee mureammaksi. Onneksi näihin asioihin ollaan havahduttu, ehkä joskus asiat ovat paljon paremmin.
      Nuo kuvat matkaltanne ovat aivan ihania!!
      Uskotaan parempaan.

      Poista
    3. Merja-sisko, kiitos <3 Nyt ei ollut vaihtoehtoja, sillä sen kuolevan possun katse....Onko maailmassa mitään turhempaa kuin turkikset ja mitään yhtä julmaa, kuin ihminen, joka kääriytyy murhattujen eläinten ruumiisiin. Kiina...ihan oma valtava lukunsa. On kova työ yrittää välttää kaikkea sieltä tulevaa, mutta parhaani teen. Olikohan tuo eläinhotelli loman paras kohde? Ainakin nauroimme paljon ja R. tunsi minut: Ennen eläinten kanssa ja nähdä niiden hyvää kohtelua, kuin timantteja sormissa. Pakko uskoa parempaan, kun muuten tätä ei jaksa. Voit muuten kertoa äidille, että sitä yhtä Yläneen juttua ei sitten enää minulle, kiitos ei. Pienistä purosista voi syntyä vaikka valtameri ja minä avasin tänään uuden polun, jossa ei sanoja, vaan tekoja. R. on mukana :)

      Poista
  5. En syö sikaa. Kala on se meidän perheen ruoka, siika, muikut ja silakat, joskus lohi ja itsepyydystetyt hauet ja ahvenet. Kana on kiikun kaakun, sillä mies haluaa sitä aina välillä. Silloin se ei saa olla missään liemissä marinoitu ja kotimaista tietysti. Ulkomailla on sitten mieluummin kasvisruoat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, hieno juttu! Kala on parasta ja kuten olen usein sanonut, se on joulupöydän kunkku! Kanasta en ole vielä valmis luopumaan, mutta ostan vain luomua. Sitä ei meidän marketissa saa kuin ohutleikkeinä, mutta se on paljon se. En osta kanaa enää ellei se ole elänyt hyvää elämää ja saanut olla myös ulkona. Tämä luomu on marinoimatonta, ainakin se, mitä me olemme ostaneet. Olen alkanut tehdä kasvisruokia vähän rohkeammin. Täytyy aina välillä kokeilla jotain, viitsiä ja ryhtyä, niin voi onnistua vaikka mikä herkku. Ja mikä parasta, kalasta on moneksi. Se lohilaatikko, joka löytyy ruokaohjiestani. Teimme sen la ja ainekset siihen sitruunoineen päivineen ja lohta oli 700 grammaa, amksoivat yhteenäs 20 euroa. Söimme siitä täydet ateriat la, su ja vielä tänään! Siinäpä jotain, johon en taida kyllästyä.

      <3

      Poista
  6. Hyvä päätös Leena. Eläinten huono kohtelu suututtaa.Minähän en ole koskaan pitänyt punaisesta lihasta,mutta 9 vuotta sitten kanalassa käynti oli yksi syy siihen että lopetin myös siipikarjan syönnin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, tähän on nyt tultu. Minusta syy on tehotuotanto, vaikka kyllä ennen oli maalla myös kasvattajia ja kasvattajia, mutta näin enimäkseen onnellisia possuja ja sikoja. Mammalla kanat juoksivat joskus pitkin pihaa ja ne saivat syödä tuoretta apilaa ja muuta, mitä minunkin piti niille kerätä. Olivat ulkoaitauksessa kesät, josta pääsivät myös sisälle. Äitini ei syönyt kuin oman äitinsä tuottamia munia. Kaupan kananmunat maistuivat rehulta ja keltuainen ei ollut keltaista nähnytkään.

      <3

      Poista
  7. Minulle alkoi sian ja naudanliha inhottamaan se haju on yök. Samoin kaikki muutki osat eläintä.(sisäelimet.) 80-luvulla opettelin syomään kanaa ja broileria. En syö vieläkään niitä osia joissa luita ja nahkaa tulee lautaselle. Kalaa syön kunhan ei ole sen päätä näkösällä. Nyt olen onnen huipulla kun syön Nyhtökauraa, Härkistä ja Tofuja. Yleis terveys labrakokeet tulos loistava. Olen sanonut ,että tää sopii minulle ja muut syö kuinka haluavat. Kotona ei ongelmia tuo ukko-kulta syö samaa ruokaa kanssani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, minulla on tätä ollut jonkin aikaa, mutta syön kyllä hirveä ja poroa, kun sitä saan. Se on harvoin. Olemme menossa kohta hyvään ravintolaan nauttimaan poroa korvasienillä ja palsternakkapyreellä. Pihviä en ole syönyt ehkä 10 vuoteen. Meillä on kalaa joka viikko! Minullakin kaikki labrat erinomaiset! Muista tumma suklaa myös ja hasselpähkinät:)Meillä R. myös samassa kanssani.

      <3

      Poista
    2. Pähkinät ovat napostelua ja salaattien osia. Herkkupäivinätummaa suklaata. Ukko-kultani tykkää erityisesti oikein tummasta suklaasta, sanoo jotta sopii hänen sydänvikaan.

      Poista
    3. Sirkkis, meillä nitä lähtee heti aamulla jogurttiin ja lääkärin suosituksesta jopa Fazerin Sininen hasselrouheella on parempi kuin ilman:) Erityisen vahvaa, mutta hyvää tummaa suklaata tuomme Suomen rajojen ulkopuolelta. Tosin Sokoksella on nyt erittäin hyvää käsin tehtyä tummmaa suklaata, jota saa myös sokerittomana! Kultasi tietää, että se on hyväksi sydämelle ja se on. Se on hyvää myös mielelle ja hasselien kera, jopa vähän enemmänkin<3

      Poista
  8. Eräs läheiseni kieltäytyy syömästä possua aikoinaan näkemänsä videon vuoksi. En pysty ymmärtämään hänen kantaansa: minusta on ok, että hän jättää pois tehotuotetut lihat ja teollisuustuotteet, mutta miksi kääntää selkänsä rehellisille kasvattajille? Ylituotanto ja eläinten huono kohtelu on se, mitä pitää vastustaa, ei lihan syömistä tai karjataloutta.

    Jos porkkanoilla olisi silmät ja perunoilla suu, kuolisimme me ihmiset näillä näkymin nälkään alta aikayksikön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, en ole yhtään vastaan vastuullisia tuottajia, vaan oikein etsin heitä! Onnellisin ratkaisu olisi löytää tuttu kasvttaja, jonka kautta tuotteen voi ostaa. Näin ovat eräät ystäväni tehneet. He voivat myös käydä tilalla ja nädä olosuhteet, kun menevät vaikka tekemään joulutilauksiaan ja niitä noutaessa. Sehän ei takaa kaikkea,mutta kyllä ihmisestä näkee, välittääkö hän eläimistä vai ei. Huudankin tähän tuotantoon nyt läpinäkyvyyttä eli ellei ole mitään salattavaa, voi laittaa vaikka kamerat sikalaan ja sieltä voi katselle mitä siellä tapahtuu. Laittavathan nyt eläintarhatkin kameroita, joilla voidaan seurata vaikka karhunpentujen ensimmäistä lähtöä talvipesästään ulos etc. Ymmärrän, että väkeä ei voi loputtomasti rampata eläinten joukossa, ennen maalla näin voitiin tehdä ja jutut puhuttiin vaikka just isoa emakkoa rapsutellen, mutta ne kamerat.

      No, eikö nuo suut ja silmät ole porkkanoilla jo mainoksissa nähty. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että vähimmäisvaatimus olisi eläimelle lajityypillinen elämä. Äitini kertoi minulle tänään puhelimessa, miten he lapsina menivät samoihin olkiin sikojen kanssa kun leikkivät ja aina siat olivat puhtaissa oljissa. Sika on puhdas eläin,kun sille annetaan siihen vain mahdollisuus. Ei kukaan voi näyttää parastaan huonoissa oloissa.

      <3

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi, Leena, oli jotenkin helpottavaa kuulla tämä näkemys. Olen asiasta aivan samaa mieltä, olisi tunnettava ja tiedettävä tuottajan rehellisyys ja eettisyys, pystyttävä luottamaan siihen. Siksi vastustan (kaipa me kaikki jotain vastustamme ;) ) supermarketteja ja hypermarketteja ja teollisuusruokaa, ja sen sijaan peräänkuulutan pienkauppiaita ja pientuottajia: takaisin liha-, kala- ja maitokaupat, joissa kauppias voi ylpeänä esitellä, keneltä tuotteensa hankkii!

      Ranskassa laitettiin teurastamoille valvontakamerat sen jälkeen, kun tuli ilmi väärinkäytöksiä (todella ikäviä sellaisia). Se oli shokki kaikille. Vaikka periaatteessa vastustan kaikkialle tunkevaa kameravalvontaa, tässä kohtaa se voi olla paikoillaan.

      Poista
    3. Anonyymi, ole hyvä. Olen niin maalta, vaikka nyt asunkin täällä harjukaupungin saarella:) Pientuottajat ja pienkauppiaat takaisin! Ennen kotikylässäni oli muistaakseni 7 kauppaa ja isäni oli kauppiaana yhdessä niistä. Jokainen tilallinen oli tuttu sekä asiakkaina, että tuottajina kuin myös ystävyyssuhteiden ja myös ratsastusharrastuksen kautta. En muista mitään ikävää maatalouspuolelta, en sikaloista, vaikka tuttuna sain käydä sikoja rapsuttelemassa milloin huvitti ja nehän saivat siihen aikaan olla paljon ulkona isoissa aitauksissa. Itse melkein asuimme kahden ison tilan välissä.

      Kameravalvonta tässä olisi minusta etenkin tuottajien etu: Saataisiin kuluttajien luottamus takaisin.

      Hyvä juttu! Minua hirvittävät jo ne pitkät kulejtusmatkat pitkin Eurooppaa. Voisi olla tilateurastusta, jos se olisi valvottua, näin eläimet eivät stressaantuisi kuljetuksista.

      Jos minä olisin nyt sikatilallinen, laittaisin kamerat. Melekin vuohitilallinen minusta tuli, mutta se onkin sitten jo toinen juttu:)

      Poista
  9. Ei "Jumala" tarkoittanut, että me näin eläimiä kohtelemme. Possut on sitä paitsi kuin koiria ja ihmisten mielikuvat, että possut tykkää löhöillä vaan sonnassa, on ihmisten omia mielikuvia ja kun on sontaan menty possut laittamaan. Tykkäähän koiratkin pyöriä mudassa. Mummini aina sanoi, että possut on puhtaita eläimiä ja rakastavat uida pulikoida. Mummin lapsuuden aikoja possutkin saivat elää vielä onnellisen elämän. Ihminen on paha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, ei todellakaan! Ihmiset eivät ole yhtä siistejä kuin possut. Nimenomaan, meidän noutajat aina oikein rakastivat mutakylpyjä:) Samaa sanoi äitini. Minä taas aina sanon, että ihminen on ihmiskunnan ainoa peto ja seuraava kirja sen taas todistaa.

      <3

      Poista
  10. Hyvä teksti, Leena. ♥

    Kommentoin tärkeää asiaa kiireisesti töistä käsin (en oikeastaan edes ole nyt Bloggerissa ;))) mutta joitakin asioita pitää kommentoida kuitenkin).

    Tänään julkaistiin WWF:n lihaopas, se on mielestäni hyvä ainakin kaltaiselleni ympäristöasioita miettivälle sekasyöjälle, ja kertoo siitä, mitä käyttää ja kuinka usein jos lihaa syö:

    https://wwf.fi/lihaopas/

    Itse syön kala- ja kasvispainotteisesti, joskus hirveä.



    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos♥

      Ihan tosi. Se taitaa olla netissä vai luinko Hesarin huonosti, koska piti lähteä pakkaseen kaupoille...Enne liha oli vain juhlaruokaa,mutta ihmiset ovat tottuneet käyttämään lihaa arjessa ja syövät muutenkin sitä aivan liikaa.

      Kiitos linkistä eli tuossahan se nyt on!

      Meillä sama, hirvi ja poro on juhlaa, tosin kun näen poron niin...tiedät kyllä, mutta syön sitä vain kerran vuodessa ja se on meidän juhlapäivä 3.3. ja silloin tietty sisäfilettä korvasienillä. Onhan poro saanut juosta pitkin tuntureita vapaana. Kuka sen minulle opettikaan ja sama koskee hirveä...:)

      Poista
    2. (Hirvestä taisin kirjoittaa ♥ Poro on minulle aika vieras, mutta hyvää sekin on.

      T. Katja, joka ei edelleenkään ole Bloggerissa vaan töissä :D :D)

      Poista
    3. Juu, hirvestä sinä, minä molemmista, sekä hirvestä että porosta.

      Poista
  11. Hyvä, että nostat tällaisia tärkeitä aiheita esille. Minullakin on lihan käyttö vuosien saatossa vähentynyt huomattavasti. Nyt jos sitä syö (minäkään en esim. possua), se on harvinaisempi herkku, ei mikään jokapäivinen itsestäänselvyys. Onneksi rakastan kasviksia! -Taru

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taru, teidostavaa syömistä! Ei lihaa aikanaan syöty joka päivä ollenkaan, vaan se oli juhlaruokaa. Mun possujen syöminen loppui nyt tähän. Minä rakastan melkein kaikkia hedelmiä ja monia kasviksia sekä mereneläviä, niillä pääsee jo pitkälle.

      <3

      Poista