maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kirsi Tuominen: Pihan köynnöskasvit


Rakastan monia kukkia ja kaikkia puutarhakirjoja, mutta vakituiset lukijani tietävät, miten minulla ei voi olla puutarhaa ilman köynnöshortensiaa eikä kärhöjä. Villiviinikin on saanut vähän lisäarvoa, mutta piti ensin huomata, että se ei niinkään hyvin viihdy talon seinämällä jos siinä on leveä routaeristys kuten usein Suomessa on. Köynnöshortensia sen sijaan on peittämässä valkoista kivitaloamme ja tuo ihme paisuttelee jo nyt nuppujaan etenkin talomme ympärillä, jossa sitä on jotain seitsemän tai kahdeksan loistavaa yksilöä. Inspiraatio köynnöshortensiaan syttyi paikkakuntamme kunnantalosta, jonka on suunnitellut Alvar Aalto ja kuten tunnettua, hän ei perustanut paljoakaan kasveista, mutta köynnöshortensiasta kylläkin ja parista muusta. Kärhöjen kanssa olen lyönyt päätäni seinään, kunnes annoin periksi ja 'tyydyin' alppikärhöön, jota kasvaa ihan missä vain ja pari suvea sitten huomattiin sen jo itsestäänkin levinneen. Vakuutan, että jos haluat luoda luonnonmukaisen pergolan, upean sisäänkäynnin tai saada puutarhaasi viidakkomaista tunnnelmaa, käytä köynnöksiä!

Kirsi Tuomisen uusin puutarhakirja Pihan köynnöskasvit (Minerva 2017) on täydellinen tietoteos hänelle, joka haluaa alkaa somistaa ympäristöään köynnöksillä. En osaa sanoa, montako lajia esitellään kuvin ja ohjein, mutta en löytänyt yhtäkään Suomessa menestyvää, joka olisi puuttunut! Kirjan kuvaajina ovat toimineet mm. Kirsi Tuominen, Juha Kivimäki, Johanna Harjunpää, Pauliina Veijalainen sekä Pekka Saarainen, joten esittelemäni kuvat ovat vain murto-osa kaksisataa sivuisesta tietoteoksesta. Kirsi Tuominen on hortonomi, puutarhaopettaja ja kovan linjan puutarhakirjailija, sillä hänen yhdessä Olavi Niemen kanssa tekemäänsä teosta Maanpeitekasvit on luettu blogissani jo yli kymmenentuhatta kertaa ja se on koko blogiaikani toiseksi luetuin kirja!


Olen erittäin otettu siitä, että vihdoinkin köynnöksille annetaan 'armo' eikä niitä pidetä talojen seinien tuhoajina. Me aloitimme sekä seiniemme että puiden ja kallioiden köynnöstämisen lukuisten Keski-Euroopan matkojen seurauksena. Toisaalta olen viettänyt lapsuuteni rapatussa talossa, jonka seinää kiipesi niin paksu villiviini, että linnut pesivät siinä ja se soi ja soi kaiken kesää. Villiviini peitti ikkunaakin mutta halusin aina pitää villiviiniverhoni. Jos pelkää, että seinät menevät pilalle, sitten ei istuta köynnöksiä seinille, vaan muualle, vaikka kiipeämään pitkin pystyyn kuivunutta vanhaa luumupuuta tai rakentaa säleiköt, jotka aikaa myöten köynnös peittää kauniisti. Ja näin tästä Kirsi Tuominen mainiten juuri Keski-Euroopassa tehdyt tutkimukset:

Ulkomailla tehtyjen tutkimusten mukaan köynnökset suojaavat seiniä enemmän kuin vahingoittavat niitä. Tiivis kasvusto suojaa seiniä rankkasateilta. Vesi valuu kasvustoa pitkin pois, eikä seinä pääse kastumaan. Ilmastonmuutoksen myötä sademäärät kasvavat ja tuulisuus lisääntyy, joten rakennusten julkisivut ovat yhä enemmän säiden armoilla. Sateen lisäksi köynnökset estävät maalipintaa rapauttavan haitallisen UV-säteilyn pääsyn  seinäpintaan. Köynnösten on todettu vaikuttavan positiivisesti myös rakennusten energiankulutukseen vähentämällä lämpöhukkaa. Köynnösten varjostuksen sekä haihduttamisen ansiosta huoneet myös pysyvät kesäisin viileämpinä.

Tämän kaiken lisäksi köynnökset pehmentävät kovia pintoja, tuovat väriä ja liikettä tylsään seinämään, ne puhdistavat ilmaa ja tarjoavat suojaa luontopihan eläimistölle. Olen nähnyt Itävallassa ja Saksassa niin upeita köynnösten verhoamia taloja sekä kaupungeissa että maaseudulla, että kotiinpalatessa näkee miten paljon meillä olisi vielä matkaa todella viihtyisiin ja viehättäviin asumuksiin ja puutarhoihin.


Kuvassa upea köynnöshortensia verhoaa talon seinämää. Minusta tämä köynnös selviää paremmin seinustalla, kuin kosteaa ja syvää istutusta vaativa villiviini. Tämä ei tarkoita, etteikö villiviininkin kanssa voi onnistua seinän vieressä, mutta se on sitten vähän vaateliaampaa. Itse yritin aluksi yhdelle seinälle pelkkää villiviiniä enkä silloin vielä tajunnut mitään routaeristeistä, mutta siitä tuli sellaista luirua ja lopulta alhaalla vain runkoa, joten istutin mukaan köynnöshortensian. Sekoituksia voi hyvin suosia, niin saa väriäkin mukaan jo suvella,  vaikka laittamalla johonkin mukaan myös kärhöä, joista löytyy joka makuun.


Köynnöskasvivalinnoissa riittää muutakin pohdittavaa kuin se oma suosikkiväri. Tuominen listaa valintakriteereiksi ilmastollisen kestävyyden eli muista oman puutarhan vyöhyke, valo-olosuhteet, kasvualusta, kasvukorkeus, esim. villiviini voi kasvaa jopa 15 metriä korkeaksi, kiipeämistapa eli tarvitaanko vankka tukikehikko, vai riittävtkö vain ohjailunarut tai saako köynnös kiivetä vapaasti, kukinta-aika, kasvunopeus, peittävyys, jota voi auttaa huomattavasti istuttamalla aluksi mukaan kesäköynnöksiä, hoidon tarve, haluatko kasvista vain kauneutta vai myös satoa, miten kasvi leviää eli kauniin karhunköynnöksen kanssa saa olla varuillaan ettei se leviä kaikkialle.

Tässä on minulle jo paljon työn kautta opittua, mutta edelleenkin meillä kärhöt kukkivat vain kesäkuulla, koska alppikärhöt menestyvät niin hyvin. Pitäisi istuttaa viiniköynnöstä mukaan, jolloin saisi myös myöhäistä kukintaa. Tosin sitä tarjoaa toisaalla sitten köynnöshortensia, josta Kirsillä on antoisa luku kirjassa. Hän antaa tälle kaunottarelle vyöhykkeen I-III(IV-V), mutta yhtään meillä ei ole tällä Keski-Suomen saarella vielä kuollut, ei edes sinä kauheaa pakkastalvena, kun tammikuussa oli -30 astetta kolme viikkoa ja mikä pahinta ilman lunta! Suosikkini kukinnot ovat kuten Kirsi upeasti tiivistää sanoo:

Köynnöshortensian kukinnot ovat kuin sokerikuorrutusta lehtien päällä - valkoiset kukinnot jopa 30 cm leveät. Kukinnon ulkoreunassa olevat kukat ovat suurikokoisia ja terälehdellisiä, eikä niissä ole heteitä tai emiä. Sisäkukat ovat pieniä ja tähtimäisiä. Kukat kukkivat pitkään ja loppusyksystä ruskea kukinto on koristeellinen. Kuivunut kukinto säilyy talven yli kauniina. Köynnöshortensiasta voi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että se paranee vanhetessaan.

Lisään tähän vielä sen, että kun se huhtikuulla jo pullistelee ja osin avaa nuppujaan, se on lehdessä myöhään syksyyn ja ruskaväri on yleensä keltainen, mutta meillä kallion jättikiveä syleilee köynnöshortensia, joka on muutamana syksynä jo tullut ensin limenväriseksi! Ei mitään rajaa, miten tätä kasvia ihailen!


Tämä pergolakuva antaa hyvän vinkin siitä, mihin köynnöksistä on. Mieluusti tähänkin voi käyttää ainakin muutamaa eri köynnöstä. Meillä tosin syntyy nyt 'pergola' niin, että yläterassin lattia on kattona, mutta siihen on vedetty ritilät, jotka on tähditetty ledeillä. Alaterassin seinät ja kannatinpylväät ovat köynnöshortensiasta ja osin villiviinistä, jotka mieluusti saavat tarttua kiinni myös ledritilöihin, tähtitaivaaseemme.


Tämän tuoksuköynnöskuusaman kohdalla kerron, että Pihan köynnöskasvit esittelee sekä monivuotiset että yksivuotiset köynnökset. Monivuotisia ovat esimerkiksi köynnöshortensia, piippuköynnökset, kelasköynnökset, laikkuköynnökset, köynnöskuusamat, villiviinit, köynnösruusu, varjomuratti, sinisateet, kärhöt, viiniköynnökset etc. Yksivuotisista voisi mainita vaikka iki-ihanan tuoksuherneen, kaunottaren, joka on keijunmekko, mustasilmäsusannan ja köynnöskrassin. Viime mainitusta suosittelen keräämään siemenet kuivattaviksi ja sekoittamaan niitä vuosi vuodelta uusiin, tuloksena voi olla mitä hurmaavimpia värejä, kuten vaikka murrettu keltainen cappuccino-raidoilla!


Köynnöskrassi on nopeakasvuinen, yksivuotinen kasvi. Jos siitä haluaa todella jotain erikoista, kannattaa kerätä syksyllä siemeniä ja kuivata ne vaikka talouspaperin päällä ja sitten kun ovat kuivat säilyttää seuraavan suven istuttamiseen vaikka paperipussissa tai isossa tulitikkulaatikossa. Kasvi, joka palkitsee kokeilijan ja tuoksuu iltayöstä sitä lapsuudenaikaista tuoksuaan.


Köynnöskuusamalla saa vaikka upean rajauksen puutarhaan eli kulku 'huoneesta' toiseen erottuu näin kauniisti. Tällä voi verhoilla myös pienen verandan, mutta minä mietin tätä nyt lehtokuusaman joukkoon lehtoon.


Säväyttävää! Kalliolta kuin putouksena kasvaa kaunis villiviini eli muistakaamme köynnökset myös kätevinä maanpeittokasveina. Kirsin vinkit köynnösten paikoiksi ovat näkösuojat, pergolat, köynnösportit, seinustat, istutusryhmät, puunrungon ympärille, maanpeitteenä, hankalien paikkojen vihreyttäjänä, tilanjakajana, köynnösmajana, aitana, parvekkeena, havujen seurana sejkä amppeleissa ja sisääntulossa. Kaikista löytyy kuvia ja neuvoja kasvatukseen kiitettävästi.

Puutarhan kohdalla vain taivas on kattona siinä, mitä voi keksiä toteuttaa, mutta erityisesti näin on köynnösten kohdalla, sillä ei mitään rajaa, mihin niitä hyvällä mielikuvituksella ja vähän järkeä ja tietoa esiin kaivaen voi istuttaa. Pihan köynnöskasvit on teos, jonka avulla voit tuoda puutarhaasi salaperäisyyttä, viidakkomaisuutta ja etenkin erottuvaa kauneutta!

*****

Puutarhakirjat Leena Lumissa

26 kommenttia:

  1. Ihania kuvia <3 Kyllä nyt pitää saada johonkin jotain köynnöstä. Mulla on kyllä mökillä ukkokullan tekemä köynnöskaari, jos sille vain keksisi paikan... Tuo kaari koristi vanhan kotimme terassin kulkuaukkoa, jossa vähän huonolla menestyksellä sitä koristi pari kärhöä :) Köynnöshortensiaa voisinkin kokeilla. Mökillä meillä on villiviinä ison kiven päällä. Se on syksyllä kyllä todella upean näköinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, eikö vain<3 Minäkin lisään joka vuosi:) Alppikärhö on ainakin hirveän kestävä. Ja kauniin sininen kukkiessaan. Meillä sitä jopa kukkii valkoisessa syreenissä. Köynnöshortensia on kaikkien köynnösten aatelinen: Nyt jo isot silmut täällä Keski-Suomessa ja vielä myöhään syysruskaan asti iloa.

      Kun ajoimme lokakuulla 2015 Tsekin ja Puolan läpi näimme mitä mielikuvituksellisempia villiviini-istutuksia ja niitä oli kaikkialla. Kivesi on takuulla hurmaava<3

      Poista
  2. Ooh, tämä ihana kirja olis ihan pakko saada tai lukea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirkko, yksi kappale on arvonnassani:) Tällä nyt 'huoneita' rakentamaan. Ihania vherpesiä!

      Poista
  3. Tämä on todella hyvä kirja, ja hienoa että on kotimainen. Meilläkin on monia köynnöksiä, joita voi istuttaa vaikka mihin! Kiva tuo talonseinäasia, jotenkin tuntuu, että Suomessa kauhean moni asia on kiellettyä, jostain syystä, mukavaa, että tuossa on rentouduttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila, samaa mieltä. Tämän kanssa ei voi epäonnistua ja tulee myös uusia ideoita. Pidän myös siitä, miten vihdoinkin aletaan sallia köynökset myös talojen seinillä. Ja kukinhan tekee sen sitten tavallaan. Kiris ja sinä olette sellaisia vahvoja, kotimaisia puutarhakirjailijoita.

      Saila, ensimmäinen asia, johon kiinnitin jo vuosikymmeniä sitten huomiota Keski-Euroopassa olivat puut liki taloa ja meillä on nyt niin. Sitten köynnökset. Siellä ne ikivanhat talot vain ovat edelleen köynnösten suojissa kauniina kuin maalaukset. Kyllä Kirsi mainitsee ne erityyppiset kiipimäjalat, ja sen, että jos kasvi vaikka putoaa tai se jostain syystä halutaan seinältä pois, varmaan siinä rapinkissa jotain jälkiä näkyy, mutta ei siihen kuole. Toisaalta meillä ei ole aikomustakaan poistaa köynnöshortensioitamme ja nyt siinä on kova juttu, kun ne ovat jo niin isot ja R. mainitsi, että rännit pitäisi vaihtaa. Syntyi suuri Hiljaisuus. Se sai hänet tajuamaan, että... :) Ihan hullua, että Suomessa eivät mukan hdet rännit kestä yhtä sukupolvea tai edes puolta sen elämästä, kun muualla ei koko ajan vaihdeta rännejä, kattoja, ikkunoita, ovia. Katso vaikka brittiläisiä cottage -rakennuksia uudemmissa sarjoissa tai vanhoja saksalaisia taloja. Ehkä on tehty sisäremppoja, mutta ulkona on romanttista ja kasviarvoja vaalivaa.

      <3

      Poista
    2. Nii-i! Ihana tämä sinun paasauksesi, tuli niin sydänjuuresta :-D ♥

      Poista
    3. Sala, hah-hah! Tämä on yksi mun intohimoaihe ollut jo kauan:) Juu, paasasin ihan sydämestä.

      ♥♥

      Poista
    4. Sala= Saila, mikä mua vaivaa? Kevät, kevät!

      Poista
  4. Ihanaa vihdoinkin lukea tutkimustuloksia siitä, että köynnöskasvit eivät tuhoa talon seiniä. Tästä olen saanut vääntää kaikki nämä vuodet. Meillä kasvaa sekä villiviiniä että köynnöshortensiaa ja köynnöskuusamaa suoraan talon seinässä. Itäseinustalla on ritilä, jossa kasvaa tulikuusamaa ja kärhöjä. Rakastan noita liaaneja.
    Meillä jouduttiin viime keväänä leikkaamaan tuo villiviiniverho talon maalauksen vuoksi. Siinä on vahva juuristo ja nyt se valloittaa takaisin seinustaa.
    Kaipaan tontillemme lisää kärhöjä ja kuusamia. Tuo kirja tulee meille tarpeeseen. Mies pystyttää paraikaa ihan yksinkertaista puuporttia tontille. Siihen pitää saada jotakin kiipijöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, älä muuta virka! Menee Suomessa silti kauan, että tämä menee läpi. Onneksi olen avioliitossa miehen kanssa, joka ajattelee, että tyhjä nurmikko talon ympärillä on tosi, tosi outoa...Meille on tullut itsestään talon pohjoisseinälle selja, en uskalla ottaa sitä pois, kun sanotaan, että selja, joka koskettaa taloa tuo onnea.

      Teillä kasvaa hyvin, muistan ne kuvat!<3

      Muistan sen maalauskeikan:) Kyllä minäkin suostuisin villiviinin leikkaamaan mutta en vanhaa, kaunista köynnöshortensiaa, eikä se jaksa irrotettuna sitten enää kiinnittyä uudestaan. Jos se revitään irti, samalla revitään irti mun sydän!

      Meillä on lehdossa vain lehtokuusamia, mutta köynöskusama kiinnostaa, sillä olen nähnyt verandan, jota sellainen koristi.

      Seuraa minua: On niin paljon köynnöshortensiaa, että en tiedä enää lukumäärää:)

      Jos se puuportti on hiukankin rouhea, siihen ottaa kiinni mikä vain. Ja kun muistat sitten. että laitat siihen sellaista, joka olisi kaunis syksylläkin. Köynnöshortensia on minulle kaunis aina!<3

      Poista
    2. Leena, villiviinin voi leikata, mutta köynnöshortensiaa ei ikinä. Eivät tainneet miehet maalata taloa ollenkaan köynnöshortensian kohdalta. Mietin jo valmiiksi, että jos maalaavat, pyydän että laskevat kasvin alas. Olisin sen jotenkin kiinnittänyt takaisin. Varmasti jonkun konstin olisin keksinyt. Mutta nyt vasta tajusin, että ohittivatkin tuon kohdan. Eivät uskaltaneet...

      Poista
    3. Irene, hah-hah, teillä on sama hollaus kuin meillä:) Ei R. sano enää edes sanaa 'ränni'. Olen kuullut siitä kasvin alaslaskemisesta, mutta se toimii vain jos sulla on siinä kehikko. Jos se meillä nyt revittäisiin irti kiviseinästä, ei se ikinä enää tarttuisi mihinkään.Käynöshortensialta katkeavat ne tarttumaosat, eikä se pysty niitä sitten enää kehittämään. Mietim miten hienosti tekivät miehet...ei tullut Vironperän taivaalle synkkiä pilviä. Ymmärsivät parhansa maalarit...

      Poista
  5. Meilläkin köynnöshortensiassa on jo elonmerkkejä! Toivon todella että se tänä vuonna innostuu vihdoin kasvamaan kunnolla ja alkaa peittämään kivikkoa villiviinin kaverina:)
    Toivon myös että viinikärhöt vain elpyivät viime kesänä sen kauhean talven jäljiltä, ja kasvavat ja kukkivat taas ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pioni, jaksan joka vuosi sitä asiaa täällä ihmetellä: Isot nuput. Minä muuten annan kaikille hortensioille tunnollisesti pari kertaa alkusuvesta kasteluveden mukana rodolannoitetta.

      Minulta ovat menneet lumikärhöt, niin väärin! ja sitten joku, taisi olla Jackmannii tms., siksi tarvitsisin varman heinäkuussa kukkivan kärhön, joka olisi myös riittävän kaunis/näyttävä. Alppikärhö on vähään tyytyvä, mutta paljon antava, sillä sen sinisyys on niin vahvaa.

      Kohta taas kaikki se ihanuus!<3

      Poista
  6. En ole ajatellutkaan, että linnut voivat pesiä köynnösten seassa. On varmasti todella ihanaa pitää ikkunaa auki ja kuunnella aivan vierestä lintujen eloa.

    Olen aina pitänyt köynnöksistä juuri talojen seinillä. Täällä lähistöllä oli erään vanhan kerrostalon seinällä todella valtavat köynnökset. Sitten tuli jokin karmea myrsky ja riepotti köynnöksen irti seinästä. En tiedä olisiko sitä voitu pelastaa, mutta lähtöpassit köynnös kuitenkin sai :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, se oli hirväen paksu, tiheä ja vanha. Mun ikkuna oli auki myöhään syksyyn ja oli ihana nukahtaa niihin lintuihin. Iso koirani nukkui huoneessani, joten sekin tykkäsi kun oli viileetä.

      Miten niistä voi olla tykkäämättä! Täällä on sama juttu: Baha kerrostalo ja muuratut kauniit parvekkeet ja kaikki on mahtavan villiviinin peitossa. Siellä kun istuvat voivat tuntea olevansa lehtimajassa. Kurja juttu! Kovat tuulet ja myrksyt ovat lisääntyneet. Tiesithän, että köynnökisä voi istuttaa ruukussa parvekkeella. Merilläkin kasvaa selaisessa istutuslaatikossa Aurinkolahdessa sinisiä kährhöjä ja hyvin ovat pärjänneet.

      Poista
  7. Tuntuupas mielenkiintoiselta kirjalta. Kiva kun postasit tästä. Kun aloittelin puutarhaharrastusta, osallistuin Marttojen puutarhakursseille ja siellä opetettiin, että köynnökisä ei saa laittaa talojen seinämille. - Virkistävää, että tutkimustulokset osoittavat päinvastaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli, ole hyvä ja iso suositus<3 Niin, Suomessa on tuota mantraa hoettu vuosikymmeniä, mutta jokainen tekee, miten haluaa. Tuo viilentämisjuttukin on kiinnostava, sillä olen jo nyt huomannut jos on ollut tosi kova helle, kuten tällä Suomen Tahitilla voi olla, niin kävely keskipihan suurten omenapuiden välistä tuo kuin viileän ilmavirtauksen, se on uskomatonta ja kuitenkin niin ihanaa totta. Puutkin siis suojaavat taloja sääilmiöiltä, jos ne ovat riittävän liki ja meillä ovat.

      Poista
  8. Meillä on puuverhottu vanha talo, jota ihana villiviini koristaa. Villiviiniseinän ulkoverhous maaleineen on paremmassa kunnossa kuin muualla. MOT!

    Jos ei sinulla Leena vielä ole, niin nyt metsästykseen valkoinen alppikärhö / atragene 'Albina plena'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, juuri näin. M.O.T.

      Minulla on toistakymmentä sinistä, mutta vosinkin kokeilla nyt valkoista. Kiitos vinkistä: Se sun kuva oli ihana<3

      Poista
  9. Upeita kuvia ja hieno esittely tästä kirjasta, kiitos Leena. Mukavaa lukea mitä teidän pihalla kasvaa.
    Meidän rivarin piha on niin paahteinen, että kärhöt eivät menesty. Köynnöshortensia sitävastoin on kohta suuren haapapuun korkuinen ja upea kukkiessaan. Se kiertää puun ympärillä.
    💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, kiitos ja ole hyvä<3 Meidän pihalla? Sehän löytyy aina täältä: http://leenalumi.blogspot.fi/2011/09/leena-lumis-flower-power.html

      Meilläkin on pääosin puolivarjon piha, joten ovatpa kärhöt missä vain, ne saavat vain osapäivävalon ja muistan myös kastella. Niiden juurella saa mieluusti kasvaa jotain pientä kukkaa, joka estää paahteen pääsemästä paakkuun. Oi, siis se kiipeää haapaa, kiertää sitä: Upeaa<3 Meillä kiipeää mäntyä ja just siinä on kehnoin maanlaatu, joten ei mitään niin upeaa kuin talon seinillä, terassin kannatinpylväissä tai suurella kivellä.

      <3

      Poista
  10. Käynnöskasvit ovat upeita talojen seinillä.Viime viikolla ihailin yhtä sellaista,jossa seinää ja sen ylikin peitti passionhedelmäköynnös,joka kasvaa niin rehevänä.En kuitenkaan saanut sitä puhelimellani kunnolla kuvattua kun oli niin kirkas aurinko mutta se oli kyllä oikein vau!

    VastaaPoista