Tämän yön uppoan tuskaasi ja rakkauteesi
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.
kuin kivi uppoaa ulapan syvyyteen.
Tämän yön minun huuleni painavat huuliasi
kuin pilvinen pimeys kalvoa lähteen veen.
Tämän yön minä kaikin aistimin suljen sinut
kuin yö kukan hunajanraskaan ja hedelmöityneen.
Tämän yön.
Yrjö Kaijärven kauneimmat runot (Otava 1956)
kuva Nea Siemann
Onpa kaunis runo. <3 Minäkin täällä järven rannalla kuuntelen kaakkurin huutoa aamuvarhaisella. Yö oli ihanan sumuinen. Nyt huutelee kuikka.
VastaaPoistaMarianne, kiitos♥♥ Muistan venekesistä kummatkin linnut. Etenkin äänet yössä. Mauri Leivo on tehnyt kirjankin, jonka nimi on Kuikka. Se on minusta yhtä myyttinen lintu kuin kurki. Mukavaa viikkoa♥
Poista