maanantai 22. kesäkuuta 2009
NAINEN ALKAA YLEENSÄ KUKOISTAA...
Nainen alkaa yleensä kukoistaa sen jälkeen kun hänet hylätään; hylkäävän miehen elämä taas päättyy usein onnettomasti.
- William McFee -
- William McFee -
NAISET ANTAVAT TOISINAAN...
Naiset antavat toisinaan anteeksi niille miehille, jotka käyttävät tilaisuutta häikäilemättä hyväkseen, mutteivät koskaan niille. jotka eivät tartu tilaisuuteen.
- Talleyrand -
- Talleyrand -
IHMISILLE, JOTKA...
Ihmisille, jotka ovat kerran rakastaneet toisiaan, säilyy ainaisesti erityislaatuinen side.
Siitä huolimatta, mikä meni joskus pieleen.
- Tess Gerritsen -
Siitä huolimatta, mikä meni joskus pieleen.
- Tess Gerritsen -
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
MUKSUT MUKANA MAAILMALLA
Päivän hiljainen hetki. Istun kuuluisan saksalaisen kylpyläkaupungin hotellihuoneessa nauttimassa hyvästä kahvista ja sacher-tortusta. Vauva nukkuu, pojat ovat pelaamassa minigolfia, mieheni tapaamassa tuttavaansa. Tekisi mieleni kirjoittaa tyylikäs matkakirje, kertoa sellaisista matkoista, joita olemme tehneet kahdestaan ilman lapsia, mutta sehän ei olisi tosi: muksut mukana maailmalla on aivan eri kuin ilman.
Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.
Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.
Italia
Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti coca-colalla kostutettuna.
Yllätys! Yllätys! Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…
Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. Vauva oli 'Bella, Bella, Bambina' ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…
Rullalaudat
Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Luganosta. Helpotus ja rauha autoon!
Aurinko odotti alpeilla
Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.
Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa.
Vauva oli myöskin täysin teeskentelemätön: Luzernin hienoimmassa katukahvilassa Straussin valssin tahdissa hän luontevasti kakkasi vaippaansa, jolloin isi siirtyi prinsessansa kanssa takavasemmalle;-)
Ruhtinaallista oli alpeilla asua kodikkaassa majatalossa ja vessassakin istuessa kohdata ikkunasta hohtavat lumihuiput, siinä ihan käden kosketettavissa. Osa minusta jäi ikuisesti alpeille!
Koti häämöttää
Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: Matkailu avartaa. Totisesti!
Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittiimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!
matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi
Lähdimme runsas viikko sitten rahtilaivalla Raumalta. Alus oli saksalainen ja kaikki sen mukaista. Istuttiin kapteenin pöydässä kynttilöiden loisteessa ja syötiin runsas päivällinen. Aurinko putosi Itämereen ja tunnelma oli odotuksentäyteinen ja miellyttävä.
Vaan pojat, toinen 10 vee, toinen 12 vee, sanoivat etteivät moista ruokaa syö, vaan haluavat ranskalaisia perunoita taikka hernesoppaa taikka edes katkarapuja. Näin kului kaksi vuorokautta merellä. Onneksi oli tyyntä, ja aurinko paistoi. Onneksi laivasta ei myöskään loppunut suklaa eikä cokis. Vauva oli tyytyväinen, ja kapteenin rouva, joka sattumalta oli mukana, kutsui vieraaksi kotiinsa Lyypekkiin.
Italia
Lyypekissä käänsimme täyteen ahdetun auton kohti Italiaa. Ajotunteina pojilla oli joka kolmas tunti nälkä, joka toinen tunti jano ja muulloin pissahätä. Auton pysähdyttäminen Saksan moottoriteillä ei ole vallan yksinkertaista, joten matka tuli täyteen lukuisia mutkia runsaasti coca-colalla kostutettuna.
Yllätys! Yllätys! Italiassa ei paistanutkaan aurinko. Hotellin ulkouima-allas kelpasi ’juupeleille’ kuitenkin ja nyt ruokakin oli ihmisten syötävää: spaghettia, spaghettia…
Ostoskadut olivat varsinaisia turistiloukkuja, täysin esimerkiksi Kölnin houkutusten vertaisia. Minä sorruin vaatteisiin ja nahkalaukkuun. Lapset suorastaan rakastettiin minulta pois, etenkin vaalea poikani sai silityksiä ja taputuksia. Vauva oli 'Bella, Bella, Bambina' ja lelukaupat olivat mahtavia. Kaikki sujui runsaasti liiroja lirutellessa kunnes…
Rullalaudat
Pojat keksivät tahtoa juuri italialaiset rullalaudat, ne kun ovat kuulemma parhaimmat. Ajoimme kokonaisen päivän etsimässä moisia vempaimia, kunnes löysimme kaupan, jossa oli tasan yksi lauta. Pitkän kiukuttelun ja pitkän ajon jälkeen toinen lauta löytyi Sveitsin puolelta Luganosta. Helpotus ja rauha autoon!
Aurinko odotti alpeilla
Sveitsissä ajoimme kohti lumihuippuja ja majoituimme yli kahden kilometrin korkeuteen. Aurinkoa ja hellettä oli kahdenkin Italian edestä. Sveitsiläinen rösti kelpasi pojille hyvin. Sen sijaan alppimaisemat kerran nähtyään pojat keskittyivät rullalautailemaan majatalon asfaltoidulla takapihalla. Vauva kiipesi vielä yhden kilometrin verran ylös kohtaamaan aitoa Sveitsiä aurinkoisine, kukkivine rinteineen. Alppimajat olivat asuttuja, lehmien ja lampaiden kellot kilkattivat, vuoripurot solisivat ja olo oli kuin suoraan Heidi –elokuvista.
Oma lukunsa olivat tietenkin vauvan lukuisat tutit ja pullot, joita keitettiin spriikeittimellä niin kodikkaassa majatalossa kuin hienoissa hotelleissa.
Vauva oli myöskin täysin teeskentelemätön: Luzernin hienoimmassa katukahvilassa Straussin valssin tahdissa hän luontevasti kakkasi vaippaansa, jolloin isi siirtyi prinsessansa kanssa takavasemmalle;-)
Ruhtinaallista oli alpeilla asua kodikkaassa majatalossa ja vessassakin istuessa kohdata ikkunasta hohtavat lumihuiput, siinä ihan käden kosketettavissa. Osa minusta jäi ikuisesti alpeille!
Koti häämöttää
Matka on yli puolen ja pian olemme jälleen Itämerellä. Eilen illalla nauroimme mieheni kanssa kuin lapset, lausetta: Matkailu avartaa. Totisesti!
Olen joka päivä pessyt pyykkiä, etsinyt hukkuneita tavaroita, silittänyt, lukenut karttaa. Mieheni on tehnyt samaa sekä vielä ajanut autoa. Mutta olemme me myös nauttineet. Pojille on karttunut kokemusta, ja vauva on osoittautunut supermatkailijaksi. Pojat ovat tänään syöneet hampurilaisia, uineet kuusi tuntia, eksyneet ulkouimalan naisten pukuhuoneeseen ja tehneet ostoksia. Onneksi meitä odottaa kahdenkeskinen ilta ja sviittiimme saapuu ’nanny’ huolehtimaan kersoista. Ilta Baden-Badenissa on meidän!
matkaterveisin Baden-Badenista
Leena Lumi
ÅKE EDWARSON
ulla_montan%5B1%5D.jpg)
Åke Edwardson (s. 1953) on göteborgilainen rikoskirjailija. Ennen kirjailijaksi ryhtymistä hän työskenteli toimittajana ja yliopiston opettajana.Åke Edwardsonilta suomennettu Winterin viimeisen talven lisäksi:
Enkelitanssi (LIKE 2003), Etäisiä huutoja (LIKE 2002), Varjoa ja aurinkoa (LIKE 2002), Se ei päättyä saa (LIKE 2002), Maanpäällinen taivas (LIKE 2005), Kivinen purje (LIKE 2008), Winterland - rikostarinoita (2005), Huone numero 10 (LIKE 2007), Armahin maa (LIKE 2008) ja Melkein kuollut mies (LIKE 2009)
Tässä mies, jonka päässä syntyvät kauhut vailla mitään rotia!
WINTERIN VIIMEINEN TALVI
Kauhun Maailman Kuninkaan Åke Edwardsonin viimeinen Winter-teos Winterin viimeinen talvi (Den sista vintern, LIKE, 2009) on kymmenes ja viimeinen rikoskomisario Winteristä kertova romaani. Jokaisen olen lukenut ja Edwardsonin kauhukuristus on pitänyt tasaisesti ja täysillä lävitse koko sarjan kuin myös viimeisimmän kirjan.
Aivan varmasti voin nimittää Edwardsonia Kauhun Maailman Kuninkaaksi, sillä Varjoa ja aurinkoa –jännityskirjan kohdalla kauhu voitti minut niin, että juuri ja juuri sain kirjan luettua ja sitten soitin ystävälleni: Tule hakemaan tuo kirja ja saat koko sarjan, en uskalla olla Varjoa ja aurinkoa –kirjan kanssa samassa talossa!
Åkella on todella pelottava mielikuvitus, joka hyytää, mutta toki houkuttaa kuten kaikkia dekkariharrastajia. Sitä pelkää, mutta sitä myös himoaa!
Winter on tyyppinä sikareista ja hyvästä viskistä nauttiva rikospoliisi, joka mielellään kuuntelee jazzia, mutta jolle Bruce Springsteenkin kelpaa. Tässä hän muistuttaa komisario Morsea, mutta kaikki muu onkin sitten jo pohjoista ulottuvuutta, Göteborgin maailman surkeinta talvisäätä ja ihania kauppahalleja merenantimia tulvillaan. Myös veriteot ovet psyykkisesti raaempia, sillä kaikki akateeminen (lue: oxfordilainen) helpotus puuttuu välistä.
Edwardson käyttää runsaasti tiukkaa dialogia, joka toimii erittäin hyvin. Tämä tulee nauttivasti esille erityisesti Winterin ja Ringmarin sana-assosioinnissa, joka on heidän tapansa löytää rikollisen etsinnälle uusia suuntia. Kerronta on myös kerroksellista, jolloin edellisen tarinan loppu hyppää heti seuraavassa kappaleessa aivan eri tapahtumaan tai tilaan, tarinan seurannan siitä yhtään kärsimättä.
Kautta kaikkien Winter kirjojen olemme saaneet seurata rikoskomisarion suhdetta vaimoonsa Angelaan, hänen Espanjassa asuviin vanhempiinsa ja nyt viimein myös hänen kahteen pikkutyttöönsä.
Winterin viimeisessä talvessa törmätään outoon sarjamurhaajaan, joka murhaa vuoteisiinsa toistuvasti kunkin pariskunnan toisen osapuolen, naisen. Erik Winter luottaa kautta linjan kuitenkin vahvaan intuitioonsa, joka on auttanut häntä kymmenessä tapauksessa kymmenestä löytämään ratkaisun tapauksiin. Ja niin käy nytkin, mutta vaikeimman kautta ja niin Erikin kuin kollegan henki on jälleen kerran vaarassa.
Aivan varmasti voin nimittää Edwardsonia Kauhun Maailman Kuninkaaksi, sillä Varjoa ja aurinkoa –jännityskirjan kohdalla kauhu voitti minut niin, että juuri ja juuri sain kirjan luettua ja sitten soitin ystävälleni: Tule hakemaan tuo kirja ja saat koko sarjan, en uskalla olla Varjoa ja aurinkoa –kirjan kanssa samassa talossa!
Åkella on todella pelottava mielikuvitus, joka hyytää, mutta toki houkuttaa kuten kaikkia dekkariharrastajia. Sitä pelkää, mutta sitä myös himoaa!
Winter on tyyppinä sikareista ja hyvästä viskistä nauttiva rikospoliisi, joka mielellään kuuntelee jazzia, mutta jolle Bruce Springsteenkin kelpaa. Tässä hän muistuttaa komisario Morsea, mutta kaikki muu onkin sitten jo pohjoista ulottuvuutta, Göteborgin maailman surkeinta talvisäätä ja ihania kauppahalleja merenantimia tulvillaan. Myös veriteot ovet psyykkisesti raaempia, sillä kaikki akateeminen (lue: oxfordilainen) helpotus puuttuu välistä.
Edwardson käyttää runsaasti tiukkaa dialogia, joka toimii erittäin hyvin. Tämä tulee nauttivasti esille erityisesti Winterin ja Ringmarin sana-assosioinnissa, joka on heidän tapansa löytää rikollisen etsinnälle uusia suuntia. Kerronta on myös kerroksellista, jolloin edellisen tarinan loppu hyppää heti seuraavassa kappaleessa aivan eri tapahtumaan tai tilaan, tarinan seurannan siitä yhtään kärsimättä.
Kautta kaikkien Winter kirjojen olemme saaneet seurata rikoskomisarion suhdetta vaimoonsa Angelaan, hänen Espanjassa asuviin vanhempiinsa ja nyt viimein myös hänen kahteen pikkutyttöönsä.
Winterin viimeisessä talvessa törmätään outoon sarjamurhaajaan, joka murhaa vuoteisiinsa toistuvasti kunkin pariskunnan toisen osapuolen, naisen. Erik Winter luottaa kautta linjan kuitenkin vahvaan intuitioonsa, joka on auttanut häntä kymmenessä tapauksessa kymmenestä löytämään ratkaisun tapauksiin. Ja niin käy nytkin, mutta vaikeimman kautta ja niin Erikin kuin kollegan henki on jälleen kerran vaarassa.
Winterin viimeisessä talvessa Erik hyvästelee meidät lukijansa, jotka olemme katkeamatta seuranneet hänen rikostutkimuksiaan, joiden kauhussa ei ole ollut mitään rotia! Me saatamme kuvitella hänet matkalla kauppahalliin ostamaan silo-, piikki- tai mustaeväkampelaa ja näemme hänet suunnittelemassa, miten hän kalan valmistaa ja minkä viinin ruoalle valitsee. Lopulta näemme hänet kuitenkin perheensä kanssa omistamallaan merenrantatontilla heittelemässä leipiä veteen ja miettimässä, pitäisikö hänen hyvästellä meidän lisäksi vielä Vasastanin asuntonsa ja alkaa viimeinkin rakentaa omaa taloa meren rannalle.
lauantai 20. kesäkuuta 2009
LAULAISIN SINULLE LEMPEITÄ LAULUJA
Omistan tämän kirja-arvostelun Tuula-Marjalle, jolta saan usein upeita lukuvinkkejä ja joka poimii Luvian kuusikostani kuusenleppärouskut ja tekee niistä jotain herkullista.
Tämän kirjan nimi on Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Tämä kirja on ruotsalaisen Linda Olssonin englanniksi kirjoittama Let me sing you gentle songs. Tämän kirjan on kustantanut Gummerus A.D. 2009. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu koskaan aikaisemmin. Tämä kirja on Valonkantaja ja Tähtien Kannattelija. Tämä kirja antaa toivoa, että elämässä on vielä toivoa. Tämä kirja tuoksuu metsämansikoilta.
Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990. Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa julkaisukuntoon, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.
Prologi
Astrid
Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi
Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.
Veronika
Marraskuu 2002, Karakare, Uusi-Seelanti
Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.
…nu vill jag sjunga dig milda sånger.
Kirja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Vanha nainen, Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä, kuolemaa odottaen. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa. Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Metsämansikoiden tuoksussa naiset löytävät hiljalleen polun toisiinsa. Syntyy hiljainen, hellä, ääretön ystävyys.
Muisti on annettu murheita varten, jos mielenrauhaa kaipaat, niin unohda!
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on äärettömän levollinen kirja, joka antaa lukijansa levätä. Se on kirja, joka antaa luvan etäännyttää asioita, luvan hahmottaa, luvan olla uupunut. Se on kirja, joka antaa syvän rauhan.
…ja joka katselee tähtiä ei ole enää koskaan aivan yksin.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan kieli on melkein hypnoosia, sillä luin sitä kuin uiden juuri sopivassa vedessä. Suruissa sukelsin, mutta tuntui hyvältä. Iloissa nousin pintaan haukkaamaan happea ja naurahdin. Metsämansikoiden alkaessa tuoksua kelluin ja unohdin voidakseni elää edelleen.
Tänä iltana sinut kutsutaan tanssimaan usvan kanssa.
Naisten ystävyys on antoisaa molemmille. Veronika toi musiikin ja valonsäteet takaisin Astridin elämään. Veronika sai ystävyydestä syvän tyyneyden ja löysi taidon olla hetkessä läsnä.
Olen unohtanut kuinka elää ilman sinua.
Tämä kirja ei jätä lukijaansa ulkopuolelle ystävyyden, vaan se ottaa sinut mukaan. Minä löysin itseni poimimasta kuusenleppärouskuja lapsuuden aikaisen ystäväni kanssa. Poimittuamme rouskut menimme tupaan ja paistoimme lettuja, jotka söimme metsämansikkahillon kanssa.
Älä pelkää pimeää, sillä siinä lepää valo.
Sinä, hyvä lukijani, ellet lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sinä, joka olet tuulen piiskaama, aaltojen kiviä vasten heittämä, kaipaukseen hukkunut, palasiksi mennyt, olet lempeiden laulujen jälkeen täydellisen ehyt. Lupaan sen.
Epilogi
Hyvää yötä, makeita unia,
te kaikki kulkurit maan.
Nyt laulu loppuu ja lähdemme –
ehkei enää kohdatakaan.
Jotain sanoiksi sain sydänroihusta,
joka niin pian raukeaa
mutta rakkaus, ollut, se ei katoa –
hyvää yötä – nyt nukkukaa.
- Dan Andersson –
Tunnetko metsämansikoiden tuoksun?
Ruotsalainen Linda Olsson muutti miehensä työn perässä Uuteen-Seelantiin ja ryhtyi kirjoittamaan englanniksi vuonna 1990. Kesti yli 15 vuotta ennen kuin hän sai romaaninsa julkaisukuntoon, mutta esikoiskirjasta tuli niin suuri menestys, että se kantaa klassikon huntua syntymästään. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan käännösoikeudet on myyty 19 maahan ja kirjasta on tekeillä elokuva.
Prologi
Astrid
Heinäkuu 1942, Västra Sångeby, Taalainmaa, Ruotsi
Kun aurinko vajosi puurivistön taakse, kävimme makuulle ja valkoinen yö nielaisi meidät. Sen jälkeen on ollut yö.
Veronika
Marraskuu 2002, Karakare, Uusi-Seelanti
Yllämme paahtoi armoton aurinko, kun maailma kieppui käsittämättömästi sen hiljaisuuden ympärillä, joka olimme me kaksi. Sitten enää voittoisan meren hurja pauhu.
…nu vill jag sjunga dig milda sånger.
Kirja kertoo kahden naisen ystävyydestä. Vanha nainen, Astrid elää pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakkona, itseensä käpertyneenä, kuolemaa odottaen. Eräänä ankarana talvipäivänä hän huomaa nuoren naisen kantavan muuttokuormaansa naapuritaloon. Jokin Astridissa liikahtaa. Veronika, suuren menetyksen kohdannut kirjailija, on tullut kylän hiljaisuuteen viimeistelemään uusinta romaaniaan. Metsämansikoiden tuoksussa naiset löytävät hiljalleen polun toisiinsa. Syntyy hiljainen, hellä, ääretön ystävyys.
Muisti on annettu murheita varten, jos mielenrauhaa kaipaat, niin unohda!
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on äärettömän levollinen kirja, joka antaa lukijansa levätä. Se on kirja, joka antaa luvan etäännyttää asioita, luvan hahmottaa, luvan olla uupunut. Se on kirja, joka antaa syvän rauhan.
…ja joka katselee tähtiä ei ole enää koskaan aivan yksin.
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja –kirjan kieli on melkein hypnoosia, sillä luin sitä kuin uiden juuri sopivassa vedessä. Suruissa sukelsin, mutta tuntui hyvältä. Iloissa nousin pintaan haukkaamaan happea ja naurahdin. Metsämansikoiden alkaessa tuoksua kelluin ja unohdin voidakseni elää edelleen.
Tänä iltana sinut kutsutaan tanssimaan usvan kanssa.
Naisten ystävyys on antoisaa molemmille. Veronika toi musiikin ja valonsäteet takaisin Astridin elämään. Veronika sai ystävyydestä syvän tyyneyden ja löysi taidon olla hetkessä läsnä.
Olen unohtanut kuinka elää ilman sinua.
Tämä kirja ei jätä lukijaansa ulkopuolelle ystävyyden, vaan se ottaa sinut mukaan. Minä löysin itseni poimimasta kuusenleppärouskuja lapsuuden aikaisen ystäväni kanssa. Poimittuamme rouskut menimme tupaan ja paistoimme lettuja, jotka söimme metsämansikkahillon kanssa.
Älä pelkää pimeää, sillä siinä lepää valo.
Sinä, hyvä lukijani, ellet lue vuodessa kuin yhden kirjan, lue Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja. Sinä, joka olet tuulen piiskaama, aaltojen kiviä vasten heittämä, kaipaukseen hukkunut, palasiksi mennyt, olet lempeiden laulujen jälkeen täydellisen ehyt. Lupaan sen.
Epilogi
Hyvää yötä, makeita unia,
te kaikki kulkurit maan.
Nyt laulu loppuu ja lähdemme –
ehkei enää kohdatakaan.
Jotain sanoiksi sain sydänroihusta,
joka niin pian raukeaa
mutta rakkaus, ollut, se ei katoa –
hyvää yötä – nyt nukkukaa.
- Dan Andersson –
Tunnetko metsämansikoiden tuoksun?
perjantai 19. kesäkuuta 2009
WHERE HEAVEN AND EARTH MEET: IT'S FINLAND TODAY
Toivotan kaikille lukijoilleni Tunnelmallista Sydänsuven Juhlaa ja kiitän yhteisestä ajastamme, joka alkoi Ystävänpäivänä tänä vuonna. / Thanks a lot for all of you! And now: Let's party the Midsummer!
torstai 18. kesäkuuta 2009
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
DREAM A LITTLE DREAM OF ME
Etsiskelin vanhoja Mamas & Papas -biisejä kun löysin tämä Mama Cassin unohtumattoman levyn Laura Fygin esittämänä. Nauttikaa, antakaa musiikin viedä, tämä on UNFORGETTABLE!http://www.youtube.com/watch?v=i5yVO5nifEA&feature=related
THE NEWS FROM ÄHTÄRI
Ähtärin Eläinpuistossa asustavat Shakira ja Väinö ovat saaneet kaksi pentua. Voit seurata tulokkaiden elämää eläinpuiston nettisivujen välityksellä internetosoitteessa http://www.ahtarinelainpuisto.fi/suomeksi/Etusivu/webkameratMYSTINEN LUMILEOPARDI
Lumileopardi on lumonnut minut, koirahullun naisen, ihan täydellisesti. En jätä väliin yhtäkään lumileopardeista kertovaa luonto-ohjelmaa. Mystisellä lumileopardilla on keskeinen rooli monissa vuoristokansojen myyteissä ja taruissa.Onneksi uroslumileopardi voi löytää naarasleopardin ja sen seurauksena tarut ja myytit ja lumileopardit jatkavat vuoristojen korkeuksissa salaperäistä elämäänsä...
LUMILEOPARDI
Lumileopardi (Uncia uncia) elää korkealla Keski-Aasian vuorilla. Tämä upea kissaeläin kuuluu maailman uhanalaisimpiin eläinlajeihin. Lumileopardeja arvellaan olevan noin 4000-7000 yksilöä. WWF Suomella on käynnissä Nepalissa laaja suojeluhanke mm. lumileopardien suojelemiseksi.tiistai 16. kesäkuuta 2009
KJELL OLA DAHL
Kjell Ola Dahl (s. 1958) on Norjan suosituimpia rikoskirjailijoita. Hän on kirjoittanut 11 kirjaa ja hänet on palkittu useasti. Suomeksi ovat aiemmin ilmestyneet Pieni kultainen sormus (LIKE, 2005), Murha ikkunassa (LIKE, 2006), Pikku rumpali (LIKE, 2008) ja nyt Neljäs tekijä (LIKE, 2009). Suosittelen lukemaan koko sarjan, jos kiinnostaa tutustua tarkemmin omalaatuiseen poliisipäällikköön Gunnarstrandaan.NELJÄS TEKIJÄ
HE RAKASTELIVAT. Kynttilän lepattava valo loi seinille isoja ja epäselviä varjoja. Elisabeth oli sängyllä kontallaan, vasen poski tyynyä vasten. Musta tukka lainehti tuuheana. Hän käänsi Elisabethin selälleen ja jatkoi, yhä edelleen ja edelleen. Elisabethin ruumis tärisi kun hän sai orgasmin, mutta Franken ei ollut huomaavinaan mitään. Hän halusi nussia Elisabethin hajalle, rynkyttää tämän rikki alaruumiillaan työntäen kovaa ja armottomasti, kerta toisensa jälkeen. Kun Elisabeth laukesi toisen kerran, hän tunsi alkavan huudon ampaisevan liikkeelle jostain syvältä vatsanpohjasta. Elisabeth huomasi sen heti, avasi silmänsä aivan kuin olisi herännyt uuteen todellisuuteen ja peitti hänen suunsa omalla suullaan, hapuili ääntä kielellään tarttuen hänen kaluunsa tiukasti, hellittämättä. Ääntä ei voinut enää pysäyttää, alkava huuto muuttui täriseväksi kouristukseksi joka lähti liikkeelle varpaista ja eteni sieltä ylöspäin, levisi pohjelihaksiin, reisiin, selkään, vatsaan – mutta sitä ohjasi äänen alkulähde, jota Elisabeth puristi kädessään aiheuttaen huudon joka kohosi henkitorvea pitkin suuhun, missä Elisabeth odotti omine suineen ja huulineen ja imi huudon ahnaasti sisäänsä.
Kjell Ola Dahlin Neljäs tekijä (Den fjerde raneren, LIKE, 2009) on hurja sekoitus kovaa panoa, karskeja miehiä, Kjell Ola Dahlin lyyristä kyvykkyyttä, mustaa huumoria ja mutkikasta juonikuviota. Kirja on kertomus miehen kiimasta ja kuumeesta, josta hän ei ui kirkkaille vesille kuin viime metreillä ja silloinkin joku hukkuu. Vai hukkuuko kuitenkaan? Oslolaispoliisi Frank Frølich joutuu yllättäen työtehtävänsä aikana suojaamaan omalla ruumiillaan naista, josta alkaa hänen kärsimystiensä. Frank sekaantuu rikollisen ja epäillyn sisareen ja joutuu lomavapaille, kun tulee tietoon, että hän nussii epäillyn sisarta Elisabethia. Elisabeth katoaa, tapahtuu useita murhia, mutta Frølich vain haluaa löytää janonsa sammuttajan.
Dahlin juoneen kietoutuu rahanpesua, kostoa, seksiä sekä Giovanni Bellinin aito maalaus Madonna ja lapsi. Frank on muodollisesti jäävätty poliisityöstä, jota näkyvästi johtaa Norjan omalaatuisin poliisipäällikkö Gunnarstranda, jota suuresti ’jurppii’ hänen alaisensa muhinoinnit ’melkein’ rikollisen naisen kanssa. Lopulta hän antautuu kuitenkin hoitamaan rikosvyyhteä yhdessä Frankin kanssa ja saa samalla jaeltua suuria elämänviisauksiaan, kuten:
FRANK FRØLICH ISTAHTI auton rattiin. Hän odotti kunnes Gunnarstranda oli ehtinyt kyytiin ennen kuin käynnisti moottorin. ”Tajusin juuri että tässä tilanteessa on jotain tuttua”, hän sanoi ja pani vaihteen silmään.
”Katso sinä vain eteenpäin”, Gunnarstranda tokaisi. ”Ainoa myönteinen asia mitä menneisyydestä voi sanoa on se ettei se enää palaa. Toivottavasti opit joskus että sama koskee myös naisia.”
Kjell Ola Dahlin kirja hämmensi minua suuresti, sillä siinä oli virtausta ns. kovaksikeitettyihin miesdekkaristien tuotoksiin, joita kartan kuin ruttoa! Valitsin kirjan Tommi Tukiaisen kannen takia;-) Minulla ei ole mitään vastaan jännityskirjoja kirjoittavia miehiä elleivät he tuhoa kirjan psykologista jännitettä tuomalla mukaan agenttijuttuja, liikaa toimintaa, liikaa henkilöhahmoja, monimutkaisia ulkovaltojen suojelupoliiseja yms. Melkein kaikki miespuoliset dekkaristit ovat tähän sortuneet, mutta esim. Colin Dexter ei koskaan! Omistan kaikki Morset ja se ainoa, jota en omista on haussa. Kjell Ola Dahl on luovimisen mestari, sillä hän sortui vain kahteen: liikaa henkilöitä (jaksoin laskea kolmeenkymmeneen) ja ehkä juuri tämän henkilömäärän takia juonikuviosta, joka itsessään oli tyylikäs, kiinnostava ja mustalla huumorilla maustettu, tuli hieman monimutkainen. Mutta kaikki miehet takuulla löytävät Dahlin Neljännen tekijän!
Minä lyyrisenä naisena, joka kuitenkin luen kaikki maailman parhaat dekkarit, hämmästyin Dahlin maalailevaa verbaliikkaa: ”Yön aikana kaikki pilvet olivat väistyneet ja tehneet jälleen kerran tilaa kylmyydelle levittäen sinisen taustakankaan jäätävälle marraskuun lopun aamupäivälle. Pakkanen oli liimannut öisen usvan jääksi asvaltin pintaan.” Ja tämä on vain yksi esimerkki kirjan monista sulokielivirkkeistä. Onkohan Dahl kirjoittanut muutakin kuin dekkareita…(Työskentelyyni kuuluu, etten lue mitään etukäteen uudesta kirjailijasta, jota arvostelen, en myöskään muiden arvosteluja, sillä haluan tarjota blogissani uniikin kokemukseni teoksesta.)
Toivon naislukijoitteni kuitenkin löytävän Neljännen tekijän, sillä kirja on täynnä eroottista kuumetta, mustaa huumoria oikeissa kohdissa ja taitavaa sanan käyttöä. Yksi toiminnallinen juttu kyllä nyt sytytti minut. Väärin! Ei tällä kertaa rakastelukohtaus, joita kirjassa on useita ja hellempiä kuin unikohtaus, jolla aloitin, vaan Frankin syttyminen raivotoimintaan, turhautuneena, kun ei löydä Elisabethiaan: Hän murtautuu pääepäillyn miljonäärin taloon, sitoo miehen, kaivaa esille aidon Giovanni Bellinin maalauksen Madonna ja lapsi, valelee sen rikollisen edessä konjakilla ja heittää takkaan! Siinä on mallia miehille, että mitä vain: naisen tähden! Minä melkein ihastuin kuumaveriseen Frankiin, mutta lopulta sydämeni ryöväsi ei Norjan, vaan ehkä koko maailman omalaatuisin poliisipäällikkö ja hänen kultakalansa:
OLI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ kahdeksaantoista vuoteen, kun apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda jätti menemättä töihin. Edellisenä iltana hän oli huomannut että Kalfatrus ui vinosti. Hän kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja istuutui katselemaan, kuinka huntupyrstö uiskenteli maljassaan edestakaisin kaarevan lasin suurentamana – vinosti. Levottomuus ei suostunut päästämän häntä otteestaan. Hän oli ollut varma, että pieni huntupyrstö eläisi kauemmin kuin hän. Ja häntä huolestutti, että saattaisikin käydä toisinpäin. Oliko hän huolissaan kalasta, vai oliko hän oikeasti huolissaan itsestään? Ilmensikö huolestuminen hänen pelkoaan yksinäisyydestä – elämästä ilman Kalfatrusia – vai oliko se pohjimmiltaan epäitsekästä siinä mielessä että hän oli aidosti huolissaan kalan hyvinvoinnista. Hänen innostuksensa työntekoa kohtaan oli hiipumassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja kaikki muu jäi tärkeysjärjestyksessä toiseksi, kun hän katseli kullanpunaista kalaa, joka uiskenteli hieman vinossa. Piru sinut periköön, hän ajatteli, piru sinut periköön jos menet kuolemaan nyt, ennen minua.
Mies, joka saa sinut nauramaan, on se oikea, joten tahtoo Dahlin kanssa lounaalle;-) Tuli mieleen elokuva Kala nimeltä Wanda. Siis Neljäs tekijä saa nauramaan loppuratkaisun jännitteen yhtään siitä kärsimättä! Erittäin kiinnostavaa oli taas kerran huomata, kuinka onnistunutta on tuoda yhteen vastaparit eli tässä tapauksessa Frølich ja Gunnarstranda. Maailman tai ainakin Euroopan kuuluisin poliisivastapari lienee Morse ja Lewis. Sama täydentyminen ja herkullinen verbaliikka kantaa myös norjalaista poliisityöparia. En voi olla lopettamatta kirjaa etulehden T.S.Eliotiin:
There will be time to murder and create
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on you plate;
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.
In the room the women come and go
Talking of Michelangelo
Mutta yllättäen toiminnallisesti räjähtävä Frank haluaakin viimeisen sanan:
”Rakastaminen vaatii keskittymistä.”
Kjell Ola Dahlin Neljäs tekijä (Den fjerde raneren, LIKE, 2009) on hurja sekoitus kovaa panoa, karskeja miehiä, Kjell Ola Dahlin lyyristä kyvykkyyttä, mustaa huumoria ja mutkikasta juonikuviota. Kirja on kertomus miehen kiimasta ja kuumeesta, josta hän ei ui kirkkaille vesille kuin viime metreillä ja silloinkin joku hukkuu. Vai hukkuuko kuitenkaan? Oslolaispoliisi Frank Frølich joutuu yllättäen työtehtävänsä aikana suojaamaan omalla ruumiillaan naista, josta alkaa hänen kärsimystiensä. Frank sekaantuu rikollisen ja epäillyn sisareen ja joutuu lomavapaille, kun tulee tietoon, että hän nussii epäillyn sisarta Elisabethia. Elisabeth katoaa, tapahtuu useita murhia, mutta Frølich vain haluaa löytää janonsa sammuttajan.
Dahlin juoneen kietoutuu rahanpesua, kostoa, seksiä sekä Giovanni Bellinin aito maalaus Madonna ja lapsi. Frank on muodollisesti jäävätty poliisityöstä, jota näkyvästi johtaa Norjan omalaatuisin poliisipäällikkö Gunnarstranda, jota suuresti ’jurppii’ hänen alaisensa muhinoinnit ’melkein’ rikollisen naisen kanssa. Lopulta hän antautuu kuitenkin hoitamaan rikosvyyhteä yhdessä Frankin kanssa ja saa samalla jaeltua suuria elämänviisauksiaan, kuten:
FRANK FRØLICH ISTAHTI auton rattiin. Hän odotti kunnes Gunnarstranda oli ehtinyt kyytiin ennen kuin käynnisti moottorin. ”Tajusin juuri että tässä tilanteessa on jotain tuttua”, hän sanoi ja pani vaihteen silmään.
”Katso sinä vain eteenpäin”, Gunnarstranda tokaisi. ”Ainoa myönteinen asia mitä menneisyydestä voi sanoa on se ettei se enää palaa. Toivottavasti opit joskus että sama koskee myös naisia.”
Kjell Ola Dahlin kirja hämmensi minua suuresti, sillä siinä oli virtausta ns. kovaksikeitettyihin miesdekkaristien tuotoksiin, joita kartan kuin ruttoa! Valitsin kirjan Tommi Tukiaisen kannen takia;-) Minulla ei ole mitään vastaan jännityskirjoja kirjoittavia miehiä elleivät he tuhoa kirjan psykologista jännitettä tuomalla mukaan agenttijuttuja, liikaa toimintaa, liikaa henkilöhahmoja, monimutkaisia ulkovaltojen suojelupoliiseja yms. Melkein kaikki miespuoliset dekkaristit ovat tähän sortuneet, mutta esim. Colin Dexter ei koskaan! Omistan kaikki Morset ja se ainoa, jota en omista on haussa. Kjell Ola Dahl on luovimisen mestari, sillä hän sortui vain kahteen: liikaa henkilöitä (jaksoin laskea kolmeenkymmeneen) ja ehkä juuri tämän henkilömäärän takia juonikuviosta, joka itsessään oli tyylikäs, kiinnostava ja mustalla huumorilla maustettu, tuli hieman monimutkainen. Mutta kaikki miehet takuulla löytävät Dahlin Neljännen tekijän!
Minä lyyrisenä naisena, joka kuitenkin luen kaikki maailman parhaat dekkarit, hämmästyin Dahlin maalailevaa verbaliikkaa: ”Yön aikana kaikki pilvet olivat väistyneet ja tehneet jälleen kerran tilaa kylmyydelle levittäen sinisen taustakankaan jäätävälle marraskuun lopun aamupäivälle. Pakkanen oli liimannut öisen usvan jääksi asvaltin pintaan.” Ja tämä on vain yksi esimerkki kirjan monista sulokielivirkkeistä. Onkohan Dahl kirjoittanut muutakin kuin dekkareita…(Työskentelyyni kuuluu, etten lue mitään etukäteen uudesta kirjailijasta, jota arvostelen, en myöskään muiden arvosteluja, sillä haluan tarjota blogissani uniikin kokemukseni teoksesta.)
Toivon naislukijoitteni kuitenkin löytävän Neljännen tekijän, sillä kirja on täynnä eroottista kuumetta, mustaa huumoria oikeissa kohdissa ja taitavaa sanan käyttöä. Yksi toiminnallinen juttu kyllä nyt sytytti minut. Väärin! Ei tällä kertaa rakastelukohtaus, joita kirjassa on useita ja hellempiä kuin unikohtaus, jolla aloitin, vaan Frankin syttyminen raivotoimintaan, turhautuneena, kun ei löydä Elisabethiaan: Hän murtautuu pääepäillyn miljonäärin taloon, sitoo miehen, kaivaa esille aidon Giovanni Bellinin maalauksen Madonna ja lapsi, valelee sen rikollisen edessä konjakilla ja heittää takkaan! Siinä on mallia miehille, että mitä vain: naisen tähden! Minä melkein ihastuin kuumaveriseen Frankiin, mutta lopulta sydämeni ryöväsi ei Norjan, vaan ehkä koko maailman omalaatuisin poliisipäällikkö ja hänen kultakalansa:
OLI ENSIMMÄINEN PÄIVÄ kahdeksaantoista vuoteen, kun apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda jätti menemättä töihin. Edellisenä iltana hän oli huomannut että Kalfatrus ui vinosti. Hän kaatoi itselleen lasillisen viskiä ja istuutui katselemaan, kuinka huntupyrstö uiskenteli maljassaan edestakaisin kaarevan lasin suurentamana – vinosti. Levottomuus ei suostunut päästämän häntä otteestaan. Hän oli ollut varma, että pieni huntupyrstö eläisi kauemmin kuin hän. Ja häntä huolestutti, että saattaisikin käydä toisinpäin. Oliko hän huolissaan kalasta, vai oliko hän oikeasti huolissaan itsestään? Ilmensikö huolestuminen hänen pelkoaan yksinäisyydestä – elämästä ilman Kalfatrusia – vai oliko se pohjimmiltaan epäitsekästä siinä mielessä että hän oli aidosti huolissaan kalan hyvinvoinnista. Hänen innostuksensa työntekoa kohtaan oli hiipumassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Ja kaikki muu jäi tärkeysjärjestyksessä toiseksi, kun hän katseli kullanpunaista kalaa, joka uiskenteli hieman vinossa. Piru sinut periköön, hän ajatteli, piru sinut periköön jos menet kuolemaan nyt, ennen minua.
Mies, joka saa sinut nauramaan, on se oikea, joten tahtoo Dahlin kanssa lounaalle;-) Tuli mieleen elokuva Kala nimeltä Wanda. Siis Neljäs tekijä saa nauramaan loppuratkaisun jännitteen yhtään siitä kärsimättä! Erittäin kiinnostavaa oli taas kerran huomata, kuinka onnistunutta on tuoda yhteen vastaparit eli tässä tapauksessa Frølich ja Gunnarstranda. Maailman tai ainakin Euroopan kuuluisin poliisivastapari lienee Morse ja Lewis. Sama täydentyminen ja herkullinen verbaliikka kantaa myös norjalaista poliisityöparia. En voi olla lopettamatta kirjaa etulehden T.S.Eliotiin:
There will be time to murder and create
And time for all the works and days of hands
That lift and drop a question on you plate;
Time for you and time for me,
And time yet for a hundred indecisions
And for a hundred visions and revisions,
Before the taking of a toast and tea.
In the room the women come and go
Talking of Michelangelo
Mutta yllättäen toiminnallisesti räjähtävä Frank haluaakin viimeisen sanan:
”Rakastaminen vaatii keskittymistä.”
maanantai 15. kesäkuuta 2009
RAKKAUS ON...
Rakkaus on älyllinen tapaaminen sen kanssa, jota kohden veresi kiehuu.- Aksel Sandemose -
LOVE STORY IN PIECES
"sä oot viini, josta humallun, voit tehdä mitä vain; sua janoan"
"yö kanssas sun, mä sitä odotan vain"
"kanssas kun jäin hämärään, en väärin tehnyt milloinkaan"
"jos tähdet pois sammuu jonnekin, hän siellä on..."
JOS SINÄ OLET OMENAPUU...
Jos sinä olet omenapuu, tahdon minä olla omena. Jos sinä sytyt tuleen, tahdon minä olla vesi tai herkästi syttyvä aine. Jos sinä hukut, tahdon minä olla pohja tai virta. Jos sinä katsot kauas, tahdon minä olla etäinen piste. Jos sinä suljet luomesi, tahdon minä olla äkillinen pimeys.- Tommy Tabermann -
PÄIJÄNNE BY NIGHT
Tule vielä kerran kuin ilta omenapuuhun ja karista minusta kaikki tuoksuvat kukat. Niin minä sanon sinulle hyvästi ja hengitän hiljaa ohimosi varjossa. Niin minä sanon sinulle hyvästi - hyvästi vaaleana yönä.Ja jos huomisaamuna herään vieraalla lakeudella vieraan viljapellon sylistä juurissani uusi multa, niin silloin minä päästän taivaan ja tuulen sydämeni läpi ja sanon hyvästi - vielä kerran - hyvästi sydämeni läpi - ja sanon hyvästi - vielä kerran - hyvästi sydämeni läpi.
Hansaruusu - Vaatimaton suven kuningatar
Hansaruusu, Rosa rugosa, on helppoutensa takia suotta väheksytty Suven Kuningatar. Kukat ovat suuret, tiheään kerrannaiset ja kukinta kestää alettuaan aina pakkasiin asti. Menestymisvyöhyke I-VII.
Ja se hurmaava tuoksu! En koskaan pääsee ohitse oman Hansani, nuuhkimatta kukkaa. Kuka muu pysäyttäisi minut miljoonasti!/ When passing by my Hansarose, I always smell those incredible flowers. Nobody stops me millions of times but only my Hansa!
Love
Leena Lumi
Leena Lumin puutarhassa
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
VARJOKASVIT
Jos omistat lehdon tai pihasi on muuten varjoisa tai rakastat puiden siimestä, mutta haluaisit kuitenkin pihallesi myös kukkivia kasveja, niin Susanna Widlundhin perusteellinen teos Varjokasvit Runsautta ja hehkua puutarhaan (Minerva, 2009), on kirja juuri sinulle. Yleinen luulohan on, että varjossa kukkivat kasvit eivät viihdy, mutta on varjoa ja varjoa. Kevyeen varjoon aurinko paistaa suoraan neljästä kuuteen tuntiin päivässä. Puolivarjoiseen paikkaan aurinko paistaa kahdesta neljän tuntia päivässä ja varjoiseen kasvupaikkaan auringonvalo ei osu koskaan suoraan.
Oikeastaan Widlundhin kirja on opas lehdon rakentamiseen. Lehtohan on mehevä, muheva, puoli- tai kokovarjoinen alue. Ensimmäinen asia on tietysti maan parantaminen ja valaistusoloihin voi kevyesti vaikuttaa karsimalla etenkin ikivihreiden puiden alaoksia. Sen jälkeen on suorastaan runsauden pulaa, kun katsoo kirjan kuvia, jotka on ottanut Jan Servin.
Varjoon sopivat parhaiten valkoiset kukat ja erinomainen lehdon kukkija on akileija ja luonnollisesti lehdon omat lajit talvikit ja kielot. Itse olen istuttanut lehtooni valkoista japanin-, lehto- ja alppiakileijaa. Myös lehdon luontainen hurmuri on valkoinen: sydän suven huumaavin yötuoksu on valkolehdokin! Luonnostaan kieloja on runsaasti. Myös erilaiset lemmikit ja kesäpikkusydämet viihtyvät lehtomaisissa oloissa. Ja juhannuksen tienoilla lehtoa värittävät myös monenväriset metsäkurjenpolvet eli vanhan nimityksen mukaan juhannuskukat.
Widlundh painottaa mielestäni kahta tärkeää asiaa, jotka jokaisen puutarhan rakentajan/ylläpitäjän kannattaisi muistaa:
Toisto tuo harmoniaa! Toista väriä, muotoa, kuviota tai tiettyä kasvia.
Harkitse tarkkaan ennen kuin kaadat vanhan puun! Esimerkiksi huonosti satoa tuottava omapuu on kaunis muodoltaan, kukkii kuitenkin keväisin ja on oivallinen tuki kärhöille ja otollinen ripustin syyssuven puutarhalyhdyille.
Metsäpuutarhan perennoita on runsaasti alkaen erilaisista sanikkaista, jotka tuovat lehtevää, viidakkomaista tunnelmaa varjoihin. Kotkansiipi on yksi kauneimmista. Myös töyhtöangervot sopivat luonnonmukaiseen metsäpuutarhaan. Voimakasvärinen kallionauhuskin pitää enemmän puolivarjosta tai varjosta kuin koko päivän paahteesta.
Widlundh tietää, mistä kirjoittaa, sillä kiitettävän perinpohjaisesti tulevat eri mahdollisuudet esitellyiksi niin kuvin kuin sanoin. Kasviluettelot ovat kokenuttakin puutarhuria kiinnostavat ja uutta tietoa tarjoavat. Koska olen itse armoton botanisti, pidin kovasti siitä, että kirjan lopussa tarjottiin kasvien latinalaiset nimet. Ne ovat nimittäin välttämättömät, jos haluat seuraavallakin kerralla saada puutarhaliikkeestä juuri lempikuunliljaasi tai kasvattaa kallionauhustesi ryhmää ja pysyä samassa värissä. Toinen asia, joka kirjassa tuki jo herännyttä ideaani, on etsiä vaihtoehto nurmikolle. Kaikki nurmikossa tympii niin minua kuin miestäni, joka sitä pitää lyhyenä!
Ja eihän unohdeta esikkoja ja vuokkoja, kun autamme lehtoamme kukkimaan. Lehdon puut ovat vielä lehdettömiä kun esikot ja vuokot jo aloittavat. Ja ne aloittavat meillä Keski-Suomessa, Päijänteen ympäröimällä saarella noin viikkoa ennen vappua. Varmaan ne saavat herätyksensä mustarastaalta, jonka huilu väsymättä lehdossa soi…
Oikeastaan Widlundhin kirja on opas lehdon rakentamiseen. Lehtohan on mehevä, muheva, puoli- tai kokovarjoinen alue. Ensimmäinen asia on tietysti maan parantaminen ja valaistusoloihin voi kevyesti vaikuttaa karsimalla etenkin ikivihreiden puiden alaoksia. Sen jälkeen on suorastaan runsauden pulaa, kun katsoo kirjan kuvia, jotka on ottanut Jan Servin.
Varjoon sopivat parhaiten valkoiset kukat ja erinomainen lehdon kukkija on akileija ja luonnollisesti lehdon omat lajit talvikit ja kielot. Itse olen istuttanut lehtooni valkoista japanin-, lehto- ja alppiakileijaa. Myös lehdon luontainen hurmuri on valkoinen: sydän suven huumaavin yötuoksu on valkolehdokin! Luonnostaan kieloja on runsaasti. Myös erilaiset lemmikit ja kesäpikkusydämet viihtyvät lehtomaisissa oloissa. Ja juhannuksen tienoilla lehtoa värittävät myös monenväriset metsäkurjenpolvet eli vanhan nimityksen mukaan juhannuskukat.
Widlundh painottaa mielestäni kahta tärkeää asiaa, jotka jokaisen puutarhan rakentajan/ylläpitäjän kannattaisi muistaa:
Toisto tuo harmoniaa! Toista väriä, muotoa, kuviota tai tiettyä kasvia.
Harkitse tarkkaan ennen kuin kaadat vanhan puun! Esimerkiksi huonosti satoa tuottava omapuu on kaunis muodoltaan, kukkii kuitenkin keväisin ja on oivallinen tuki kärhöille ja otollinen ripustin syyssuven puutarhalyhdyille.
Metsäpuutarhan perennoita on runsaasti alkaen erilaisista sanikkaista, jotka tuovat lehtevää, viidakkomaista tunnelmaa varjoihin. Kotkansiipi on yksi kauneimmista. Myös töyhtöangervot sopivat luonnonmukaiseen metsäpuutarhaan. Voimakasvärinen kallionauhuskin pitää enemmän puolivarjosta tai varjosta kuin koko päivän paahteesta.
Widlundh tietää, mistä kirjoittaa, sillä kiitettävän perinpohjaisesti tulevat eri mahdollisuudet esitellyiksi niin kuvin kuin sanoin. Kasviluettelot ovat kokenuttakin puutarhuria kiinnostavat ja uutta tietoa tarjoavat. Koska olen itse armoton botanisti, pidin kovasti siitä, että kirjan lopussa tarjottiin kasvien latinalaiset nimet. Ne ovat nimittäin välttämättömät, jos haluat seuraavallakin kerralla saada puutarhaliikkeestä juuri lempikuunliljaasi tai kasvattaa kallionauhustesi ryhmää ja pysyä samassa värissä. Toinen asia, joka kirjassa tuki jo herännyttä ideaani, on etsiä vaihtoehto nurmikolle. Kaikki nurmikossa tympii niin minua kuin miestäni, joka sitä pitää lyhyenä!
Ja eihän unohdeta esikkoja ja vuokkoja, kun autamme lehtoamme kukkimaan. Lehdon puut ovat vielä lehdettömiä kun esikot ja vuokot jo aloittavat. Ja ne aloittavat meillä Keski-Suomessa, Päijänteen ympäröimällä saarella noin viikkoa ennen vappua. Varmaan ne saavat herätyksensä mustarastaalta, jonka huilu väsymättä lehdossa soi…
Varjo voi olla puutarhasi salaperäisin, rehevin ja huokuttelevin siimes. Vie sinne vanhimmat rottinkituolisi ja mukavimmat tuolipehmusteesi. Jos suvisade kastelee, sen jo seuraava hetki kuivattaa. Oma Salainen Paikka!
ONNEA UUDELLE PUUTARHANEUVOKSELLE!
SYLINTÄYSI ONNEA ESKO ALMILLE PUUTARHANEUVOKSEN ARVON JOHDOSTA!Leena Lumi
lauantai 13. kesäkuuta 2009
INGRID/ INGRID BERGMANIN ELÄMÄ
Charlotte Chandlerin Ingrid/ Ingrid Bergmanin elämä (WSOY, 2009) on äärettömän monitasoinen kirja, jossa ollaan kuin koko ajan rupattelemassa kahvipöydässä Ingridin kanssa, mutta seurustelun ohella saadaan täydellistä kronologista tietoa tämän maailman luonnollisimmaksi näyttelijäksi sanotun naisen elämästä. Ingrid ei ollut vaitelias nainen, vaan puhelias, vilkas ja kujeilunhaluinen. Hän oli luonnonkaunis ja esiintyi mielellään ilman meikkiä. Ingrid tunsi olonsa mukavaksi vain näytellessään, sillä hän sanoi: ”Tunnen olevani enemmän oma itseni, kun olen joku toinen.”
Ingrid Bergmanin elokuvat olivat niin suosittuja ja hän sai mm. kolme Oscaria, joten kirjan hänestä kertomat asiat ovat suurimmalle osalle tuttuja, mutta kirjassa kertojina toimivat hänen kuuluisat ohjaajansa, entiset aviomiehensä sekä mm, tyttärensä Isabella Rosselini. Chandlerin kirjan täydellinen yllätys ovat jokaisesta Bergmanin elokuvasta tehdyt referaatit. Jokaisesta! Tämä tekee teoksesta elokuvahullun toiveunen.
Kirjan johdannossa törmäsin yllättäen juuri siihen elokuvaan, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen Ingridin filmeistä: Kaasuvaloon (Gaslight). Siinä Ingridin vastanäyttelijänä oli Charles Boyer, jonka kanssa hän työskenteli vain kolme kertaa huolimatta siitä, että he pitivät kovasti toisistaan ja olivat yhteydessä elämänsä loppuun asti. Elokuvan ohjasi Geroge Cukor ja hän on yksi kirjassa usein siteerattu ohjaaja. Toinen on Alfred Hitchcock, jolle Ingrid oli mieluisin ohjattava.
Hitchiä ja Ingridiä yhdisti rakkaus kujeisiin, toistensa arvostaminen ja intohimo hyvään ruokaan ja herkkuihin yleensä. Ingridillä oli aika-ajoin työtä pitääkseen painonsa kurissa, mutta siitä huolimatta koko kuvausryhmä tiesi tähdellä olevan kuvauspaikalla aina mukana piilossa murokeksipakettinsa. Ja oli päiviä, jolloin Ingrid halusi syödä neljä jäätelöannosta, mutta kehtasi tilata yhdessä paikassa vain kaksi, joten oli vaihdettava uuteen kahvilaan.
Chandlerin kirja on täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka liittyvät tähden yksityiselämään tai jonkun elokuvan tekoon. Esimerkiksi Hitchcockin ohjauksessa tehty Kauriin merkeissä (Under Capricorn, 1949) sisälsi niin vaikeasti toteutettavan kohtauksen, että Hitch itse sanoi: "Jos Under Capricornin kuvaamisesta olisi tehty elokuva, arvelen, että siitä olisi tullut paljon menestyksekkäämpi kuin itse Under Capricornista.”
Mutta mistä kaikki muistavat Ingrid Bergmanin? Mistä hän tuli kuuluisaksi?:
Huhtikuussa 1942 Ingridille ilmoitettiin Selznickin järjestäneen, että hän on mukana Warner Brothersin Casablancassa. Ingrid ei ollut hyvillään.
”En ollut kovinkaan lahjakas valitsemaan itselleni parhaat tai menestyvimmät elokuvat. Elokuva, jota en missään nimessä olisi valinnut, oli Casablanca, ja kuitenkin se on filmeistäni rakastetuin ja muistetuin.”
Ingrid Bergmanin elämä on helppo nähdä lohkoina, joita määrittävät maat ja miehet. Ensin oli Ingrid ja Ruotsi ja ruotsalainen aviomies. Sitten Ingrid ja Hollywood, jonne lääkärimies häntä seuraa. Ja näinhän se olisi sitten jatkunut ellei Ingrid olisi eräänä iltapäivänä mennyt miehensä kanssa katsomaan erästä italialaista elokuvaa.
”Poistuin elokuvateatterista toisena ihmisenä kuin se, jona olin sinne mennyt. En halunnut elokuvan päättyvän. Halusin mennä siihen sisään.
Kun elokuva päättyi, katsoin uudestaan tekijäluetteloa. Yksi nimi nousi muiden yläpuolelle: Roberto Rosselini, elokuvan ohjaaja, Hän oli myös tehnyt käsikirjoituksen ja tuottanut filmin. Hän oli nero.”
Ja sitten seuraa Ingrid ja Italia ja avioliitto Roberto Rosselinin kanssa. Rakastumisestaan Ingrid sai maksaa korkean hinnan, sillä etenkin entinen kotimaa Ruotsi, mutta vielä kovemmin Yhdysvallat tuomitsi naisen, joka jättää miehensä ja pienen tyttärensä intohimon takia. Vuosia Ingrid sai herjauskirjeitä, joissa uhattiin tappaa sekä hänet että hänen pieni poikansa, jonka hän oli saanut Roberton kanssa. Hänet uhattiin myös polttaa noitana roviolla!
Mutta Italia joka palvoi Rosselinia otti Ingridin vastaan kuin maanpäälle laskeutuneen Neitsyt Marian. Ohjaaja Feredico Fellini kertoo: ”Sitä yritti olla tuijottamatta Ingridiä, mutta hänen uskomatonta ihoaan ei voinut olla huomaamatta. Hänellä ei ollut lainkaan ihohuokosia.” Vain Rosselinin filmien entinen päätähti ja seitsemän vuoden seuralainen, temperamenttinen Anna Magnani oli vähemmän innoissaan ja näytti mielipiteensä Rosselinille kumoten ravintolassa ison spaghettiannoksen Roberton päälle!
Charlotte Chandler tuntuu tunteneen monet näyttelijät ja ohjaajat hyvinkin henkilökohtaisesti, sillä hän saa paljon ensimmäisen käden tietoa ja tapaa haastateltaviaan usein. Yksi on Ingridin tytär Isabella Rosselini, jolta ovat myös useimmat kirjan mustavalkokuvat, jotka ovat hyvin viehättäviä sisältäen sekä perhekuvia että kuvia kuuluisista filmeistä. Kirjan lopussa on vielä täydellinen filmografia sekä nimihakemisto.
Ingrid Bergmanin elokuvat olivat niin suosittuja ja hän sai mm. kolme Oscaria, joten kirjan hänestä kertomat asiat ovat suurimmalle osalle tuttuja, mutta kirjassa kertojina toimivat hänen kuuluisat ohjaajansa, entiset aviomiehensä sekä mm, tyttärensä Isabella Rosselini. Chandlerin kirjan täydellinen yllätys ovat jokaisesta Bergmanin elokuvasta tehdyt referaatit. Jokaisesta! Tämä tekee teoksesta elokuvahullun toiveunen.
Kirjan johdannossa törmäsin yllättäen juuri siihen elokuvaan, joka on tehnyt minuun suurimman vaikutuksen Ingridin filmeistä: Kaasuvaloon (Gaslight). Siinä Ingridin vastanäyttelijänä oli Charles Boyer, jonka kanssa hän työskenteli vain kolme kertaa huolimatta siitä, että he pitivät kovasti toisistaan ja olivat yhteydessä elämänsä loppuun asti. Elokuvan ohjasi Geroge Cukor ja hän on yksi kirjassa usein siteerattu ohjaaja. Toinen on Alfred Hitchcock, jolle Ingrid oli mieluisin ohjattava.
Hitchiä ja Ingridiä yhdisti rakkaus kujeisiin, toistensa arvostaminen ja intohimo hyvään ruokaan ja herkkuihin yleensä. Ingridillä oli aika-ajoin työtä pitääkseen painonsa kurissa, mutta siitä huolimatta koko kuvausryhmä tiesi tähdellä olevan kuvauspaikalla aina mukana piilossa murokeksipakettinsa. Ja oli päiviä, jolloin Ingrid halusi syödä neljä jäätelöannosta, mutta kehtasi tilata yhdessä paikassa vain kaksi, joten oli vaihdettava uuteen kahvilaan.
Chandlerin kirja on täynnä hauskoja yksityiskohtia, jotka liittyvät tähden yksityiselämään tai jonkun elokuvan tekoon. Esimerkiksi Hitchcockin ohjauksessa tehty Kauriin merkeissä (Under Capricorn, 1949) sisälsi niin vaikeasti toteutettavan kohtauksen, että Hitch itse sanoi: "Jos Under Capricornin kuvaamisesta olisi tehty elokuva, arvelen, että siitä olisi tullut paljon menestyksekkäämpi kuin itse Under Capricornista.”
Mutta mistä kaikki muistavat Ingrid Bergmanin? Mistä hän tuli kuuluisaksi?:
Huhtikuussa 1942 Ingridille ilmoitettiin Selznickin järjestäneen, että hän on mukana Warner Brothersin Casablancassa. Ingrid ei ollut hyvillään.
”En ollut kovinkaan lahjakas valitsemaan itselleni parhaat tai menestyvimmät elokuvat. Elokuva, jota en missään nimessä olisi valinnut, oli Casablanca, ja kuitenkin se on filmeistäni rakastetuin ja muistetuin.”
Ingrid Bergmanin elämä on helppo nähdä lohkoina, joita määrittävät maat ja miehet. Ensin oli Ingrid ja Ruotsi ja ruotsalainen aviomies. Sitten Ingrid ja Hollywood, jonne lääkärimies häntä seuraa. Ja näinhän se olisi sitten jatkunut ellei Ingrid olisi eräänä iltapäivänä mennyt miehensä kanssa katsomaan erästä italialaista elokuvaa.
”Poistuin elokuvateatterista toisena ihmisenä kuin se, jona olin sinne mennyt. En halunnut elokuvan päättyvän. Halusin mennä siihen sisään.
Kun elokuva päättyi, katsoin uudestaan tekijäluetteloa. Yksi nimi nousi muiden yläpuolelle: Roberto Rosselini, elokuvan ohjaaja, Hän oli myös tehnyt käsikirjoituksen ja tuottanut filmin. Hän oli nero.”
Ja sitten seuraa Ingrid ja Italia ja avioliitto Roberto Rosselinin kanssa. Rakastumisestaan Ingrid sai maksaa korkean hinnan, sillä etenkin entinen kotimaa Ruotsi, mutta vielä kovemmin Yhdysvallat tuomitsi naisen, joka jättää miehensä ja pienen tyttärensä intohimon takia. Vuosia Ingrid sai herjauskirjeitä, joissa uhattiin tappaa sekä hänet että hänen pieni poikansa, jonka hän oli saanut Roberton kanssa. Hänet uhattiin myös polttaa noitana roviolla!
Mutta Italia joka palvoi Rosselinia otti Ingridin vastaan kuin maanpäälle laskeutuneen Neitsyt Marian. Ohjaaja Feredico Fellini kertoo: ”Sitä yritti olla tuijottamatta Ingridiä, mutta hänen uskomatonta ihoaan ei voinut olla huomaamatta. Hänellä ei ollut lainkaan ihohuokosia.” Vain Rosselinin filmien entinen päätähti ja seitsemän vuoden seuralainen, temperamenttinen Anna Magnani oli vähemmän innoissaan ja näytti mielipiteensä Rosselinille kumoten ravintolassa ison spaghettiannoksen Roberton päälle!
Charlotte Chandler tuntuu tunteneen monet näyttelijät ja ohjaajat hyvinkin henkilökohtaisesti, sillä hän saa paljon ensimmäisen käden tietoa ja tapaa haastateltaviaan usein. Yksi on Ingridin tytär Isabella Rosselini, jolta ovat myös useimmat kirjan mustavalkokuvat, jotka ovat hyvin viehättäviä sisältäen sekä perhekuvia että kuvia kuuluisista filmeistä. Kirjan lopussa on vielä täydellinen filmografia sekä nimihakemisto.
Meille suomalaisille on varmasti muistissa hyvin Ingmar Bergmanin ohjaus Syyssonaatti (Hössonaten, 1978), jossa pääosissa olivat Liv Ullman ja Ingrid Bergman. Liv oli esiintynyt jo Kahdessatoista Ingmarin elokuvassa ja heillä oli ainutlaatuinen ammatillinen ja henkilökohtainen suhde. Ingrid näytteli Syyssomaatissa maailmankuulua konserttipianistia Charlottea, joka saapuu monien vuosien kuluttua vierailulle tyttärensä Evan (Liv Ullman) luo. Tapaaminen on hyvin pingoittunut, siinä on pitkä monologi Evalta, jossa syytetään kaikesta äitiä ja loppu ei ole onnelllinen. Ingridin ja Igmarin kemiat menivät niin ristiin, että Liv kertoo ensimmäisen kuvauspäivän iltana Ingmarin itkeneen, että 'tätä työtä hän ei saa vietyä loppuun'. Kuuluisaa ohjaajaa ärsytti suunnattomasti Ingridin tapa koko ajan kysellä, ehdottaa muutoksia kohtauksiin ja kyseenalaistaa kaikki. No, filmi saatiin synnytettyä ja naistähdet, Liv ja Ingrid löysivät toisissaan ymmärtäjät.
Viimeinen valokuva kirjassa on television minisarjasta A Woman Called Golda (1982), josta tuli Ingridin joutsenlaulurooli. Hänellä oli laajalle levinnyt syöpä, mutta hän oli päättänyt saada roolin vietyä läpi kunnialla ja valittamatta. Roolissa Ingrid ei käyttänyt ollenkaan meikkiä, vaan ainoastaan harmaata peruukkia. Ingrid oli päättänyt tuoda esille Goldan sisimmät tunnot ja jättää ulkoisen jäljittelyn vähemmälle. Ingrid kuoli Lontoon kodissaan neljä kuukautta Golda Meiristä kertovan sarjan kuvausten päätyttyä 67 –vuotissyntymäpäivänsä iltana.
Viimeinen valokuva kirjassa on television minisarjasta A Woman Called Golda (1982), josta tuli Ingridin joutsenlaulurooli. Hänellä oli laajalle levinnyt syöpä, mutta hän oli päättänyt saada roolin vietyä läpi kunnialla ja valittamatta. Roolissa Ingrid ei käyttänyt ollenkaan meikkiä, vaan ainoastaan harmaata peruukkia. Ingrid oli päättänyt tuoda esille Goldan sisimmät tunnot ja jättää ulkoisen jäljittelyn vähemmälle. Ingrid kuoli Lontoon kodissaan neljä kuukautta Golda Meiristä kertovan sarjan kuvausten päätyttyä 67 –vuotissyntymäpäivänsä iltana.
Kirja on rehellinen kuvaus naisesta, äidistä, näyttelijästä, joka halusi olla vahingoittamatta muita, tarjota ja järjestää iloa läheisilleen, mutta myös kertomus naisesta, joka oli ylpeä, vahva, tinkimätön ja tiesi työssään mitä halusi. Lopun lähestyessä hänestä tuli myös nainen, jolla ei ollut aikaa olla vain ihmisten mieliksi. Romantikoille kirja tarjoaa rakkaustarinan vailla vertaa, kun Ingrid lähettää Italiaan täysin hänelle tuntemattomalle Roberto Rosselinille kirjeen ja osaa italiaa vain kaksi sanaa: ”Ti amo.” Rakastan sinua.
perjantai 12. kesäkuuta 2009
torstai 11. kesäkuuta 2009
SIRI HUSTVEDT
Nyt minä sen uskallan sanoa, kun kesäkuun Sara-lehdeltä sain ikäänkuin tukea: Siri Hustvedt on mennyt minun mielestäni jo nyt kiinnostavuudessa ohitse miehensä Paul Austerin. Sirin Kaikki mitä rakastin on kiinnostavampi kuin yksikään Auster, vaikka Paulin kirjoista pidänkin. Vaimonsa vain saa juonen, myös monikerroksisen, pysymään paremmin kasassa, jolloin lukija saa tuntuman kaikkiin tarinan tasoihin. Minä haluasin nähdä Kaikki mitä rakastin leffana...
Ja mitä kirjoitti Sara: "Kun Paul Auster ja Siri Hustvedt tapasivat erääsä runonlausuntatilaisuudessa New Yorkissa 28 vuotta sitten, Siri rakastui minuuteissa ja Paul tunneissa (eikö tuo hitauskin jo kerro jotain:-). Siri sai elää pitkälle keski-ikään odotellen omaa menestymistään (joutui tietty raukka hoitamaan lasta ja passaamaan miestä!). Pienet piirit löysivät hänen ensimmäiset kirjansa ja loput näkivät hänet ihanan Paulin kauniina vaimona (no niinpä tietty!). Rouvan läpimurron (Kaikki mitä rakastin ja Amerikkalainen elegia) jälkeen tilanne on kääntynyt MELKEIN toisinpäin. Kahdesti Suomessa vieraillut Siri ja kirjansa ovat niin hurmaavia, että Paul-parka on pian vain ihanan Sirin kaunis mies (makukysymys tuo Paulin kauneus...)."
Tämä ei nyt ole miesten sortoa, mutta jotenkin kaikkialta käy ilmi, että miehet hapantuu vanhetessaan ja naiset vain käyvät kovemmin ja kuumemmin...Luin jostain miesten halveksimasta naisten lehdestä, että kun ikäero niin päin, että mies on vanhempi, on tilanne vaikein, kun nainen on 50 vee ja mies 60 vee, sillä naisella menee silloin lujaa, mutta miehensä rakastaa lähinnä rauhaa ja Reino-tossujaan!
NE, JOILLA ON OIKEUS...
"Ne, joilla on oikeus, muodostavat vaaran yhteiskunnalle, sillä kulttuuri ei voi kestää sitä, että oikeudesta oikeudenmukaisuuteen tulisi enemmän kuin illuusio."
- Aksel Sandemose -
KAKSOSET 21.5.-21.6.
Olet luonteeltasi vilkas, älykäs ja vastaanottavainen sekä kaikkien tähtimerkkien edustajista mukautuvaisin. Mikään tilanne tai odottamaton tapaus ei hermostuta sinua. Jos autosi menee epäkuntoon, pyrit peukalokyytiin; jos joku sairastuu, keksit jonkinlaista apua siksi kunnes lääkäri saapuu. Sopeudut kaikenlaisiin olosuhteisiin tai mihin tahansa yhteiskuntaluokkaan kuuluvien ihmisten seuraan ja toimit usein sangen neuvokkaasti pakkotilanteissa.
Monipuolisuutesi on toisaalta kadehdittava ominaisuus, mutta siitä voi tulla myös tuhosi, sillä sinulla on taipumus hajottaa monia kykyjäsi ja käyttää niitä tehottomasti. Olet harvoin onnellinen yhdessä tehtävässä tai yhdessä paikassa pitkään. Sinulla on liiaksi älyä ollaksesi pelkästään tuhattaituri, mutta sinulta puuttuu kestävyyttä: ennen kuin saat yhden työn loppuun olet jo aloittamassa uutta. Alati vaihtuvat työt tai kokemukset eivät hyödytä ketään. Voimien hajottaminen synnyttää usein pysyvää tyytymättömyyttä. Kiinteiden merkkien edustajat kulkevat monesti samaa vanhaa latua yrittämättä koskaan mitään uutta tai erilaista - sinun pitäisi puolestasi koettaa olla johdonmukaisempi ja sitkeämpi.
Saat helposti ystäviä, vaikka suhteesi ovatkin harvoin kestäviä. Seuraelämäsi on vilkasta, koska pidät ihmisistä ja toveruuden tunteesta. Yleensä olet kiinnostunut ihmisistä enemmän älyllisesti kuin fyysisesti.
Vaikka monipuolisiin taitoihisi kuuluu myös kätevyys, pidät tavallisesti enemmän henkisistä harrastuksista. Haluat hankkia kaikenlaista tietoa, keskityt tosiasioihin ja vilkkaan ja kekseliään luonteesi vuoksi sinun on helppo oppia.
Kaksosten merkissä syntyneenä olet taitava keskustelija, mutta voit joutua oman sanavalmiutesi lumoihin ja käydä kärsimättömäksi, jos toiset eivät pysty seuraamaan nopeaa ajatuksenjuoksuasi, ja sukkeluutesi sekä osuvat huomautuksesi voidaan tulkita purevaksi ivaksi. Olet melkoinen älyniekka ja sinulla on ulkonaista viehätysvoimaa, jonka yhdistät onnistuneesti älyyn.
Oinas haluaa vapautta elääkseen seikkailua, mutta sinä puolestasi olet vain levoton ja pelkäät vapauden menetystä siksi, että se sitoisi sinut paikoillesi. Toiveittensa toteuttaminen ja menestyminen, olivatpa ne minkä laatuisia tahansa, vaativat aina keskittymistä, kärsivällisyyttä ja jatkuvaa ponnistelua.
Fyysisissä suhteissa olet herkkä, sydämellinen ja hienostunut, vaikka ne eivät olekaan sinulle yhtä tärkeitä kuin joidenkin muiden merkkien edustajille. Sinä haluat vaihtelevaa seuraa ja pidät ilmavuudesta, ilmasta, jota merkkisi edustaa, haluat olla vapaa. Sinulla on tapipumusta keimailuun ja huikentelevaisuuteen, mutta ei ole hyvä leikitellä rakkaudella. Jos otat jotakin vastuullesi, sinun on yritettävä olla vakaa ja uskollinen.
Luonteessasi on hieman ikävä piirre: arvostelet usein toisia välittämättä heidän tunteistaan ja kuitenkin odotat heidän ymmärtävän omia ennalta arvaamattomia mielialojasi ja tekojasi.
Sinä voit olla viehättävä ja kerrassaan ihastuttava tai ivallinen ja helposti ärtyvä. Olet äkkipikainen mutta et kanna kaunaa.
Inhoat yksitoikkoisuutta kaikissa elämäsi vaiheissa; olet usein levoton ja hermostunut ja löydät helposti vikoja toisista vain siksi, että olet ikävystynyt.
Olet puhelias ja nautit kunnon väittelystä. Et välitä niinkään kuunnella erilaisia mielipiteitä etkä yritä saada toisia vakuuttuneeksi omasta näkökannastasi, vaan haluat väittelemällä vain piristää vilkasta ajatustoimintaasi.
Olet kekseliäs ja sinulla on luovia kykyjä ja voit ilmentää niitä monessa eri muodossa.
Käytä hyväksesi parhaita puoliasi ja pyri voittamaan ne ominaisuudet, jotka saattavat estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi ja aiheuttaa kitkaa sinun ja toisten ihmisten välille.
Jos tunnet jonkin verran jokaisen merkin perusominaisuuksia, kykenet ymmärtämään toisten tekojen vaikuttimia. Siten opit työskentelemään ja elämään sopusoinnussa heidän kanssaan.
Monipuolisuutesi on toisaalta kadehdittava ominaisuus, mutta siitä voi tulla myös tuhosi, sillä sinulla on taipumus hajottaa monia kykyjäsi ja käyttää niitä tehottomasti. Olet harvoin onnellinen yhdessä tehtävässä tai yhdessä paikassa pitkään. Sinulla on liiaksi älyä ollaksesi pelkästään tuhattaituri, mutta sinulta puuttuu kestävyyttä: ennen kuin saat yhden työn loppuun olet jo aloittamassa uutta. Alati vaihtuvat työt tai kokemukset eivät hyödytä ketään. Voimien hajottaminen synnyttää usein pysyvää tyytymättömyyttä. Kiinteiden merkkien edustajat kulkevat monesti samaa vanhaa latua yrittämättä koskaan mitään uutta tai erilaista - sinun pitäisi puolestasi koettaa olla johdonmukaisempi ja sitkeämpi.
Saat helposti ystäviä, vaikka suhteesi ovatkin harvoin kestäviä. Seuraelämäsi on vilkasta, koska pidät ihmisistä ja toveruuden tunteesta. Yleensä olet kiinnostunut ihmisistä enemmän älyllisesti kuin fyysisesti.
Vaikka monipuolisiin taitoihisi kuuluu myös kätevyys, pidät tavallisesti enemmän henkisistä harrastuksista. Haluat hankkia kaikenlaista tietoa, keskityt tosiasioihin ja vilkkaan ja kekseliään luonteesi vuoksi sinun on helppo oppia.
Kaksosten merkissä syntyneenä olet taitava keskustelija, mutta voit joutua oman sanavalmiutesi lumoihin ja käydä kärsimättömäksi, jos toiset eivät pysty seuraamaan nopeaa ajatuksenjuoksuasi, ja sukkeluutesi sekä osuvat huomautuksesi voidaan tulkita purevaksi ivaksi. Olet melkoinen älyniekka ja sinulla on ulkonaista viehätysvoimaa, jonka yhdistät onnistuneesti älyyn.
Oinas haluaa vapautta elääkseen seikkailua, mutta sinä puolestasi olet vain levoton ja pelkäät vapauden menetystä siksi, että se sitoisi sinut paikoillesi. Toiveittensa toteuttaminen ja menestyminen, olivatpa ne minkä laatuisia tahansa, vaativat aina keskittymistä, kärsivällisyyttä ja jatkuvaa ponnistelua.
Fyysisissä suhteissa olet herkkä, sydämellinen ja hienostunut, vaikka ne eivät olekaan sinulle yhtä tärkeitä kuin joidenkin muiden merkkien edustajille. Sinä haluat vaihtelevaa seuraa ja pidät ilmavuudesta, ilmasta, jota merkkisi edustaa, haluat olla vapaa. Sinulla on tapipumusta keimailuun ja huikentelevaisuuteen, mutta ei ole hyvä leikitellä rakkaudella. Jos otat jotakin vastuullesi, sinun on yritettävä olla vakaa ja uskollinen.
Luonteessasi on hieman ikävä piirre: arvostelet usein toisia välittämättä heidän tunteistaan ja kuitenkin odotat heidän ymmärtävän omia ennalta arvaamattomia mielialojasi ja tekojasi.
Sinä voit olla viehättävä ja kerrassaan ihastuttava tai ivallinen ja helposti ärtyvä. Olet äkkipikainen mutta et kanna kaunaa.
Inhoat yksitoikkoisuutta kaikissa elämäsi vaiheissa; olet usein levoton ja hermostunut ja löydät helposti vikoja toisista vain siksi, että olet ikävystynyt.
Olet puhelias ja nautit kunnon väittelystä. Et välitä niinkään kuunnella erilaisia mielipiteitä etkä yritä saada toisia vakuuttuneeksi omasta näkökannastasi, vaan haluat väittelemällä vain piristää vilkasta ajatustoimintaasi.
Olet kekseliäs ja sinulla on luovia kykyjä ja voit ilmentää niitä monessa eri muodossa.
Käytä hyväksesi parhaita puoliasi ja pyri voittamaan ne ominaisuudet, jotka saattavat estää sinua pääsemästä tavoitteisiisi ja aiheuttaa kitkaa sinun ja toisten ihmisten välille.
Jos tunnet jonkin verran jokaisen merkin perusominaisuuksia, kykenet ymmärtämään toisten tekojen vaikuttimia. Siten opit työskentelemään ja elämään sopusoinnussa heidän kanssaan.
TÄRKEINTÄ ELÄMÄSSÄ
Tärkeintä elämässä ovat inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus.
- Mika Waltari -
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)