1) Elif Shafak: Kirottu Istanbul (Gummerus 2011)
2) Ann Heberlein: Pieni kirja pahuudesta (Atena 2011)
3) Kamila Shamsie: Kartanpiirtäjä (Gummerus 2011)
4) Judith Lennox: Yöntummat vuodet (WSOY 2011)
5) Per Petterson: Kirottu ajan katoava virta (Otava 2011)
6) L.M.Montgomery: Hedelmätarhan Kilmeny (Minerva 2012)
7) Atlanta Barttell & Dave Coote : Hillittyä kauneutta - Huurteen ja puuterin sävyjä sisustukseen (WSOY 2011)
8) Johan Bargum: Syyspurjehdus (Tammi 2012)
9) Ulla-Maija Paavilainen: Kummitäti (Otava 2011)
10) Cecilia Samartin: Kaunis sydän (Bazar 2012)
11) Lionel Shriver: Kaksoisvirhe (Avain 2011)
12) Mireille Guilliano: Ranskattaret eivät liho Keittokirja (Otava 2012)
13) Satu Grönroos: Lumen syli (Atena 2012)
14) Johanna Sinisalo: Enkelten verta (Teos 2011)
15) Sanna Vatanen: Neulo.Virkkaa.Kirjo.Eko-langasta! (WSOY 2012)
16) Ilona Pietiläinen: Koti lehvistön varjossa - Rintamamiestalon uusi elämä (Vakka & Kansi 2012)
17) Regina McBride: Ennen sarastusta (Avain 2004)
18) Rosamund Lupton: Sisar (Gummerus 2012)
19) Raili Mikkanen: Laulu punaisesta huoneesta (Minerva 2012)
20) Valentina Sforza: 500 Välimeren maiden ruokaa (Karisto 2012)
21) Virginia Woolf: Menomatka (Savukeidas 2012)
22) Karin Bruuk Holmqvist: Pieni potenssipuoti (Bazar 2012)
23) Barbara Taylor: Eläinten pesät (Karisto 2012)
24) Esa-Pekka Tiitinen, Tuula Tiitinen: Villi tie (Kustannuskiila 1988)
25) Emily Brontë: Humiseva harju (Karisto 2012)
26) David Khayat: Syötkö riskiruokaa - Syöpälääkärin paljastuksia ruoan terveysvaikutuksista (Gummerus 2012)
27) Ulrika Grönlund, Peter Carlsson, Gunnar Nydrén, Helena Åkesson: Olohuone puutarhassa (Minerva 2012)
28) Lionel Shriver: Poikani Kevin (Avain 2006)
29) Tuulia Aho, Minna Kurjenluoma: Puutarhan aika (WSOY 2012)
30) Heidi Köngäs: Vieras mies (Otava 2002)
31) Puutarhamaailma 2012 (Karisto, toimittanut Satu Laatikainen)
32) Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi (WSOY 2012)
33) Heidi Köngäs: Luvattu (Otava 2000)
34) Pirkko Arstila: Naisen silmin (Minerva 2012)
35) Esa-Pekka Tiitinen, Tuula Tiitinen: Onnen omat (Kustannuskiila 1989)
36) Peter James: Kuolema peittää jäljet (Minerva Crime 2012)
37) Sikke Sumari: Sikke - Ruokaa rakkaudella (Paasilinna 2012)
38) Carol Shields: Ruohonvihreää (Otava 2012)
39) Kirsi Tuominen, Olavi Niemi: Maanpeitekasvit - Luo vehreä pihapiiri (Minerva 2012)
40) Lea Bergström, Sue Cedercreutz: Helene Schjerfbeck - Malleja (WSOY 2012)
41) Herbjørg Wassmo: Lasi maitoa, kiitos (Otava 2008)
42) Leena ja Heikki Luoto: Lomailijan puutarha (Tammi 2012)
43) Daniëlle Hermans: Tulppaanimurhat (Bazar 2012)
44) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Älä pelkää, Sinttu! (Tammi 2012)
45) Herbjørg Wassmo: Seitsemäs kohtaaminen (Otava 2003)
46) Wislawa Szymborska: Täällä (Savukeidas)
47) Lisa Lemke: Grillatun kera (WSOY 2012)
48) Inger Palmstierna: Kesäkukat - Väriloistoa puutarhaan (Minerva 2012)
49) Titta Kuisma-Laila Nevakivi: Lapsen oma lintukirja (Minerva 2012)
50) Nicola Gouldsmith ja Jacqueline Mann: Löydä perinteiset kädentaidot - Luo, tuunaa, kierrätä (Minerva 2012)
51) Ann Rosman: Noitavasara (Bazar 2012)
52) Christer Lindgren: Stadin klassikot - Maukkainta retroruokaa (Teos 2012)
53) Denise Mina: Ampiaiskesä (Like 2012)
54) Eva Robild - Görgen Persson: Perennat kotipuutarhassa (Otava 2012)
55) Karin Alvtegen: Todennäköinen tarina (WSOY 2012)
56) Sanna Pelliccioni - Loviisa Kangas: Punajuuri - Ruokaohjeita ja ideoita (Gummerus)
57) Joy Fielding: Henkeäsalpaava (WSOY 2012)
58) Mauri Kunnas: Tassulan iloinen keittokirja (Otava 2012)
59) Karin Johannisson: Melankolian huoneet - Alakulo, ahdistus ja apatia sisällämme (Atena 2012)
60) Karin Slaughter: Pettävä hiljaisuus (Tammi 2012)
61) Mauri Korhonen ja Tatu Lehtovaara: Sienet ja sieniherkut (Otava 2012)
62) Alex Capus: Léon ja Louise (Atena 2012)
63) Kai Nieminen: Istun tässä, ihmettelen (Tammi 2012)
64) Mauri Leivo: Kuikka alkulintu (Docendo 2012)
65) Carol Shields: Kivipäiväkirjat (Otava 2000)
66) Andrëi Makine: Ikuisen rakkauden kosketuksia (WSOY 2012)
67) Hélène Grémillon: Uskottuni (Otava 2012)
68) Tatu Lehtovaara: Kesän grilliherkut (Otava 2012)
69) Åsa Larsson: Uhrilahja (Otava 2012)
70) Michael Lohmann: Pieni siilikirja (Minerva 2012)
71) Carol Shields: Ellei (Otava 2003)
72) Camilla Läckberg: Majakanvartija (Gummerus 2012)
73) Herman Koch: Illallinen (Siltala 2012)
74) Roberto Bolaño: Jääkenttä (Sammakko 2012)
75) Pirkko-Liisa Surojegin ja Nora Surojegin: Untu ja sydäntalven salaisuus (Otava 2012) Vuoden 2012 paras lastenkirja Leena Lumissa!
76) Charles Baudelaire: Pahan kukat (Sammakko 2012)
77) Lin Hallberg, Margareta Nordqvist: Yli esteiden, Sinttu (Tammi 2012)
78) Paul Torday: Ventovieras (Atena 2012)
79) Tanja Lintula: Huomenna rakastan vähemmän (Moreeni 2012)
80) Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa (Gummerus 2012)
81) Heli Slunga: Orjan kirja (WSOY 2012)
82) Patricia Cornwell: Punainen usva (Otava 2012)
83) Hjorth & Rosenfeldt: Oppipoika (Bazar 2012)
84) Marko Hautala: Unikoira (Tammi 2012)
85) Karoliina Timomen: Aika mennyt palaa (Tammi 2012)
86) Raili Mikkanen: Mennään sirkukseen (Minerva 2012)
87) SusuPetal: Keskiäkäisiä hajatelmia (Books on Demand 2009)
88) Joyce Carol Oates: Sisareni, rakkaani (Otava 2012)
89) Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi (WSOY 2012)
90) Riitta Konttinen: Fanny Churberg (Otava 2012)
91) L.M.Montgomery: Perinnönjakajat (Minerva 2012)
92) Tess Gerritsen: Eloonjäänyt (Otava 2012)
93) Katja Rinkinen: Sormustin ja sorkkarauta - 40 käsityö- ja ekohenkistä projektia Parolan asemalta (WSOY 2012)
94) Terveyssnapsit, -viinit ja -liköörit (Minerva 2012)
95) Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi (Otava 2012) Vuoden 2012 paras kirja Leena Lumissa!
96) Pirjo Aaltonen, Anne Hämäläinen, Sanni Seppo: Anna Ahmatova Fontankan talossa (Into 2012)
97) Ilona Pietiläinen: Talven taikaa - 100 ideaa valkoisesta rintamamiestalosta (Docendo 2012)
98) Catherine Marshall: Musta kahle (WSOY 1964)
99) Muru (Teos 2012)
100) Peter James: Kuolema ei käy kauppaa (Minerva Crime 2012)
101) Vuoden luontokuvat 2012 - Suomen luonnon vuodenkierto (Suomen Luonnonkuvaajat Ry/WSOY)
102) Majgull Axelsson: Kuparienkeli (WSOY 2012)
103) Paul Auster: Talvipäiväkirja (Tammi 2012)
104) Lidia Tšukovskaja: Vajoaminen (Into 2012)
105) Riitta Tiitu: Wanilla Brocante Chic (2012)
106) Suvi Vehmanen, Laila Nevakivi: Lapsen oma talvikirja (Minerva 2012)
107) Linn Ullmann: Aartemme kallis (WSOY 2012)
108) Tapani Heinonen: Reunalla (Minerva 2012)
109) Clare Nolan: Sydämellä sisustettu (Tammi 2012)
Koska en tee kuukausilistoja lukemistani kirjoista, aloin nyt rakentaa 'muistikirjaa' siitä, mitä on tullut luettua. Lisään tähän ajan myötä tulevat teokset ja vuoden lopussa vain liitän tämän Leena Lumin Kirjastoon. Tai ehkä jätän tälleen...Alla myös kirjastoni 2009-2011, vuoden 2012 kuuma ryhmä sekä koostekirjastot, joista voi vain yhtä riviä klikkaamalla löytää haluamansa runokirjan tai mitä ikinä keksiikään haluta. Koosteet löytyvät myös oikeasta palkistani, josta tiedot aukeavat kuvaa klikkaamalla.
Leena Lumin luetut 2009-2011
Vuoden 2012 parhaat kirjat Leena Lumissa
Sisustuskirjat Leena Lumissa
Dekkarit Leena Lumissa
Keittokirjat Leena Lumissa
Runokirjat Leena Lumissa
Romanov -kirjat Leena Lumissa
Sinttu -kirjat Leena Lumissa
Puutarhakirjat Leena Lumissa
Lastenkirjat Leena Lumissa
Tyttökirjat Leena Lumissa
Elämäkerrat Leena Lumissa
Riisuuduttuaan kirjaimellisesti sanottuna alastomaksi naisen silmien edessä hän osti palan tämän sielua. Maalaus soisi hänelle pääsyn naisen luo joka ainoa päivä, paljon laajemmalle kuin mitä kuva ilmaisi. Koska taide muotoutuu ja syntyy ajatuksesta, lähimmäksi taiteilijan sielua pääsee maalauksen kautta. Olipa naisen ruumis missä tahansa ja kuuluipa se kenelle tahansa, nainen oli hänen luonaan salaisessa todellisuudessa, jota kukaan ei voinut tuhota. Tietoisuus siitä että nainen oli olemassa teki hänestä miehelle elävän.
Yllä olevan tekstin kirjoittaa keltaiseen muistikirjaansa Gorm Grande, jolla on miespäärooli Herbjørg Wassmon teoksessa Seitsemäs kohtaaminen (Det sjuende møte, Otava 2003, suomennos Katriina Savolainen). Mies kirjoittaa naisesta, jonka on tavannut yhdeksänvuotiaana oudossa tilanteessa. Kumpikaan ei voi unohtaa, vaikka heistä tuleekin toisiaan hipaisevia polkuja, satunnaisia ohikulkuja, Wislawa Szymborskan runon Rakkautta ensisilmäyksellä, täydelliset päätähdet.
Poika asuu Mantereella varakkaassa perheessä äidin tukahduttavan takertumisen ahdistuksessa ja tyttö, Rut asuu Saaressa maallikkosaarnaajan tyttärenä perheessä, jonka kulisseissa korostuvat elämän karuus, ankara lahkolaisuus, ruumiillinen kuritus, kova työ, lasten alituinen mitätöinti sekä äidin piittaamaton uupumus. Rutin väsymykset päivisin ovat kuin jo olisi ollut ilta ja eniten kaikista hän ihailee kärppää, joka on menossa salaisiin paikkoihin, livahtamassa pois. Rut päättää tulla kärpäksi ja tehdä asioita, joita muut eivät ymmärtäisi, mutta ensin hänen pitää päästä pois saaresta…
Wassmon rankan kirjan Lasi maitoa, kiitos jälkeen tämä tarina on kuin heinäkuinen yösukellus jo lämmenneeseen mereen. Saada sukeltaa alasti on Gormin se tapaaminen Rutin kanssa, jolloin hän näyttää itsensä tälle alastomana. Nouset pintaan ja kellut tiiran huudon kannattamana, kunnes luet yötähdistä, miten elämä jälleen tekee tepposet ja et tavoita häntä, josta ajattelet:
Minä luulen, että olen sinua varten, Rut. Ei niin että haluaisin omistaa sinut, vaan että ajatukseni kantaisivat sinut kaiken läpi. Myös surun. Sallitko sen minulle?
Rut toki sallisi, mutta elämä ei. Rutista tulee kuuluisa taiteilija, joka menee avioliittoon opiskelutoverinsa kanssa, saa pojan, Torin, kehitysvammaisen veljensä Jørgenin ehjän version, eroaa ja tekee naisena ison irtioton alkaen todellakin elää omilla ehdoillaan, ei muiden, ja kaikkein vähiten Saarnaajan, isänsä säännöillä.
Samaan aikaan Gorm tekee vanhempiaan järkyttävän ratkaisun uuvuttuaan olemaan äitinsä tuhoavan, alituisen tyytymättömyyden ja huolen varjossa. Ehkä kaikki lähti siitä, kun Gorm pääsi opiskelemaan muualle ja äiti matkusti hänen vastustelustaan huolimatta opiskelija-asuntoa sisustamaan ja sitten se ravintolakohtaus, jossa Gorm näki kaiken ulkopuolisen silmin tajuten uppoavansa yhä syvemmälle, syvemmälle ellei…
Herbjørg Wassmo kuljettaa tarinaa ihmisparin ohisoitoista, ohikävelyistä ja kaipuusta kuin loitsien, sillä kenen tahansa muun kirjoittamana tämä kirja olisi ollut vain yksi romanttinen rakkaustarina muiden meressä, mutta Wassmo piirtää kertomusta hyvin hienosyisillä viivoilla, jotka näkyvät vain pimeän valossa. Henkilöhahmot ovat niin onnistuneita, että heihin jää kiinni. Kummankin perheen iso tragedia tuo psykologista syvyyttä, joka paljastaa niin piiloon kätketyt luurangot kuin suljetun Saaren ennakkoluuloisen tuhovoiman. Tietenkin oli lumoavinta nauttia Wassmon vahvasta tyylistä, mutta jouduinkin täysin Gormin valtaan. Tapahtui sama kuin aikaisemmin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin kirjassa Billin kohdalla: Hän vei kaiken huomioni. Gormin sisäsyntyinen rauhallinen itsetietoisuus, joka ei alleviivaamista kaivannut, päättäväisyys ja uskallus seurata omaa tähteään veivät minulta jalat alta. En kuitenkaan voinut olla vaikuttumatta Rutin hurjista unista, jotka muuttuivat maailman seisauttavaksi taiteeksi, monin tavoin kalliisti lunastetuksi.
Mikään ei tulehduta sielua niin kuin toukokuinen yöaurinko. (Gorm)
Puutarhailu nostaa päätään ja yllä olevan kuvan alle menevät oikeaan palkkiin vähitellen kaikki tekemäni puutarhakirjat. Sieltä ne sitten löytyvät puutarhaharrastajille helposti ilman, että tarvitsee kollata koko kirjastoani läpi. Sarin puutarhat ja muuta puutarhaa koskevaa nousee siis joksikin aikaa suven keskiöön. Minä jatkan Leena Lumi's Flower Poweria ja taidan aloittaa pilvikirsikalla...
Lumiset kirjat ovat jo siirtyneet palkissani alimmas, mutta ne pysyvät siellä myös suvella, joten lunta ikävöivä voi aina käydä siellä fiilistelemässä. Siellä on mm. Ilonan tulevan kirjan Talven taikaa linkki, josta uutta kirjaa voi ennakkotilata. Lumisarja alkaa Lumikarpalolla, joka on rakas runoblogini:
Lumikarpalon kuva on kirjasta Ensilumi ja kuvan on ottanut Hannu Hautala.
Viikko on ollut niin mahdoton etten sanotuksi saa. Vieläkään ei Elisa ole toimittanut meille yhteyttä, mutta lasku tuli tänään, vaikka tavaraa ei ole saatu. Minulla piti nyt olla supernopea yhteys, talossa kaikki veelanit ja vaalanit, viihdetv (miksi sellainen ja kuka sitä katsoo), vihdoinkin monimuotoinen tallennussysteemi ja vielä talon vahtikin...
Se, miten tätä nyt kirjoitan ei aukene minullekaan, mutta kun toistan, että olen kerran kirjoittanut teille kaksi viikkoa ilman kovalevyä, kun se oli rikki, mutta Lumimies ei sitä uskonut, ymmärrätte, että sisulla voi tehdä mitä vain. Tietokonefirman pojat pitävät minua suurena teknisenä ihmeenä...
Olen kuitenkin hengissä ja teen nyt blogia entistä tahtia, paitsi äiti tulee ensi viikon torstaina ja viipyy vappuaattoon, mutta pidän ylimääräisen arvonnan toukokuussa: Olemme kaikki sen ansainneet! Mukaan tulee mm. puutarhakirjoja yms. sillä enhän minä näitä kaikkia aio pitää, vaan haluan jakaa kanssanne. Tällä hetkellä luen Wassmolta niiiiin ihanaa kirjaa. Sara totisesti tiesi, mitä tyttö tarvitsee;-) Kiitos suosituksesta!
Hyvän mielen viikonloppua teille kaikille!
♥:lla Leena Lumi
Besame mucho
Jälleen on aika palata Siltakylän ponitallille ja tavata tutut ponitytöt Elina, Maikki, Hanna ja Anni, jotka ovat jo kolmannella luokalla ja aloittamassa samalla kolmatta kauttaan Siltakylän ratsastustallilla, jossa Elinan mielestä poneista kaikkein suloisin on tietenkin Sinttu.
Lin Hallbergin ja Margareta Nordqvistin Älä pelkää, Sinttu! (Det spökar, Sigge, Tammi 2012, suomennos Marvi Jalo) on jo kahdeksas Sinttu –kirja ja ehdottomasti kaikkein paras lukemistani, joita ovat Torstaina nähdään, Sinttu, Hieno hyppy, Sinttu, Kiva leiri, Sinttu, Sinttu on paras! ja Suuri seikkailu, Sinttu. Lisäksi sarjassa ovat ilmestyneet Maailman ihanin Sinttu sekä Aprillia, Sinttu.
Jaksan niin hämmästellä, miten Lin osaa eläytyä noin kymmenvuotiaiden tyttöjen maailmaan, jossa ollaan kovasti hyvää ystävää ja sitten välillä juuri parhaimman ystävän kanssa kipunoi, kuten Elinalla Maikin kanssa. Nyt tytöt kuitenkin polkevat koulun jälkeen kaikki neljä innokkaina tallille vain huomatakseen ensin kirmaavat ponit ja sitten tallin ilmoitustaululla ponien nimet, joita onkin kuusi, vaikka ratsastajia on vain neljä. Ja mikä hurjinta, viimeisenä nimenä on Sappo, joka on hurjan ponin maineessa. Nopeasti selviää, että Inkan poika Erkki on viides ratsastaja ja kuudennen Inka, tallin omistaja ja ratsastuksenopettaja, esittelee heille Roosaksi, joka on juuri muuttanut Siltakylään. Tarinan alku kiertyykin vahvasti siihen, miten Roosa sopeutuu muuhun ryhmään, mutta tässä tapauksessa etenkin poneihin ja tallin tyyliin, jossa ei raippaa käytetä eikä poneille huudeta. Roosa taitaa itsekin olla vähän hukassa sillä suitsien laittaminen tuottaa hänelle vaikeuksia samoin kavioiden puhdistus, vaikka hänellä on kokemusta yhtä paljon kuin muilla tytöillä.
Tallilla on sääntönä, että vain isommat tytöt eli jo kymmenen vuotta täyttäneet saavat tulla tallille joka päivä, koska he hoitavat poneja. Kauhukseen Elina saa kuulla, että Roosa täyttää kymmenen jo tammikuussa, kun hän vasta elokuussa, joten Sintun hoitajuus on häneltä vaarassa. Vasta kirjan loppu kertoo, miten tästä selvitään…
Lauantaina tallilla on tenavaratsastus, johon pääsee mukaan myös Elinan neljä vuotta nuorempi sisko Linnea, joka on yhtä innokas kuin on itsevarma, mikä hieman hävettää Elinaa. Vähän tämän jälkeen luvussa Hyppäämään! kerrotaan, miten tytöt pääsevät ensimmäistä kertaa ylittämään esteitä. Elinan kauhistukseksi Inka valitsee hänelle ensimmäistä hyppykertaa varten tallin vaikeimpana pidetyn ponin eli Sapon ja itsevarma ratsastaja Roosa saa Sintun. Kaiken jännittämisenkin keskellä Elina vahtii melkein omistajan tyyliin, miten Roosa kohtelee hänen maailman rakkainta poniaan, Sinttua.
Miksi juuri tämä Sinttu-kirja on minusta paras. Siksi, että tässä liikutaan niin monella tunneskaalan alueella samalla kun kuitenkin viivytään suloisten shettisten maailmassa: Nyt Elinalla on ikävaiheessaan menossa murros, jota lähestyvä ponihoitajuus kultaa, mutta toisaalta välillä pikkusisko ärsyttää, samoin kaverit ja etenkin mustasukkaisuus Sintusta. Elina on kuitenkin oikeissa asioissa kivasti myötäävä yhtään menettämättä topakkuuttaan. Myös ystävyys Erkin kanssa on mukava juonne kirjassa. Ja tässä kirjassa on Kyyneleitä tallipihalla, jonka luettuani soitin Bessulle aidosti kyynelehtien. Ei, en paljasta, miksi kyyneleet. Koko talli kyynelehtii ja lukija mukana…Sitten kuitenkin Siltakylän tallilla järjestetään jännittävät Halloween juhlat, joihin saapuu oikea kylmää ilmavirtaa muassaan kuljettava koukkunokkainen noita:
Haa, täällä te jo istuskelettekin, noita raakkuu.
Kerran vuodessa, noita kähisee. Se tapahtuu kerran vuodessa. Jotain katoaa eikä se palaa koskaan.
Haluatte varmaankin kuulla lisää, hän kähisee.
Eikä haluta, Linnea piipittää pää isän olkapäätä vasten painettuna.
Noita ei piittaa Linneasta vaan alkaa kertoa kauhistuttavaa kertomustaan pimeässä ratsastavasta henkilöstä, jonka läpi hohti outo valo…
Hänen selässään oli reikä, joka liekehti tulta. Ikuinen tuli paloi selässä, ja hän ratsasti kohti vettä, joka sammuttaisi tulen…
Noita jatkoi kauheaa kertomustaan kunnes katosi, mutta kun tytöt lähtivät kummituskierrokselle pimeään metsään he näkivät pimeyteen pakenevan hahmon, jonka selässä oli tulta hehkuva aukko!
Tässä Sinttu-kirjojen tekijät vasemmalta: Sinttu, Margareta, Lin ja Sami:
En tiedä Sinttu-kirjojen kohderyhmää, enkä välitäkään tietää. Kerran ponityttö, aina ponityttö. Nämä kirjat ovat jokaiselle talleilla kasvaneelle tuokioita, jotka kantavat mukanaan ponitallin tuoksuisia muistoja, pienen hevosen lurppahuulia, hörinöitä, yhteistä hengitystä, pukittelua, ratsastuspäiviä niin sateessa kuin lumessa vaeltaen, kuulaana syyspäivänä omenatarhan tuoksun läpi ravaten ja sitten kiitolaukkaa syysniityillä liitäen…
Historiallinen murhamysteeri, joka kulkee kahdessa aikatasossa, Hollannissa 1936, sekä Lontoossa 2007, kietoutuen kaikellaan maailman arvokkaimman tulppaanin kurttuisen kukkasipulin, Semper Augustuksen ympärille ei voi olla kiehtomatta niin tulppaaneista kuin jännityksestä kiinnostunutta lukijaa. Kun tarinaan lisätään vielä tieteen ja uskonnon suuret kysymykset, Rembrandtin maalaus Tohtori Tulpin anatomian luento, vaikeasti avattava salakirjoitus sekä hyvin vanha tulppaanikirja, saadaan kokoon Daniëlle Hermansin esikoiskirja Tulppaanimurhat (Het tulpenvirus, Bazar 2012, suomennos Sanna van Leeuwen), jota voi suositella nautinnollisen, hitaamman jännityksen ystäville. Heille, joille nopeatempoisuus on myrkkyä ja harmaiden aivosolujen poirotmainen käyttö houkuttavaa rentoutusta. Itse kuulun Poirot –koulukuntaan, joten tulppaanimurhat on dekkari juuri minulle.
Tarina alkaa Hollannin Alkmaarista heinäkuun 21. päivänä 1936, jolloin majatalonpitäjä Wouter Winckel löydetään murhattuna omasta kievaristaan, Winckel, josta hänen vanhin poikansa Willem tiesi, että isälle ei raha olisi ikinä tärkeintä kaikesta, vaan vapaus, toiminnan- ja sananvapaus. Tulppaanikauppa ja upea tulppaanisipulikokoelma oli hänelle vain keino varmistaa lapsillensa turvattu tulevaisuus.
On parempi elää köyhyydessä ja olla vapaa kuin elää vaurasta elämää hengen köyhyydessä, jonka syynä ovat muiden määräämät rajoitukset.
Willem on sisarustensa kanssa läsnä Alkmaarissa tulppaanisipuleiden huutokaupassa helmikuussa 1637, jossa kuivan näköisistä myhkyröistä maksetaan enemmän kuin koskaan ennen maailmassa eli 90 000 guldenia, mikä olisi nykyrahassa 6,3 miljoonaa euroa. Tätä huutokauppaa varten oli Winckelin kokoelmasta teetetty 168 akvarellia ja tästä huutokaupasta kasvaa tragedia vailla vertaa: tulppaanien kaunotar, Semper Augustus, jonka juuret ulottuvat nykyaikaan ja jonka ainutlaatuisen kaunis liekkikuvio polttaa jokaista siihen kajoavaa enemmän tai vähemmän julmasti.
Sen jumalaista kauneutta
harva vain voi kestää
siis pysyköön se piilossaan
hopeisessa sielunmajassaan
kunnes se herätetään henkiin
Semper Augustus
Kun Alec Schoeller löytää setänsä Frankin henkitoreissaan Lontoossa 2007 ja tämä ehtii viimeisenä tekonaan antaa Alecille hyvin vanhan tulppaanikirjan, koskettaa Wouter Winckelin henki tapahtumaa, menneestä kasvaa tulppaani, joka vaatii hintansa, rahassa mittaamattoman. Sen nimi on Semper Augustus ja se liekehtii vain puutarhurille, joka tietää, mistä sen liekit syttyvät…
*****
Tähän kirjaan liittyen tuli mieleeni kaksi muuta kirjaa: Else ja Vesa Leivon Tulppaanitarhan lumo, koska siinä käsiteltiin myös historiallisia tulppaaneja ja minussa värähti heti. Siis jos pitää kaikesta vanhasta se näköjään kolahtaa myös kasveissa. Toinen kirja joka tuli mieleeni on Kirjan kansa. Yhtymäkohdat ovat hieman ohuet sillaksi, mutta kuitenkin: vanha maalaus, salakirjoitusta, kaksi aikakautta, uskontoa, murhia...Brooksin Kirjan kansa on yksi elämäni kirjoista, enkä tarkoita, että Tulppaanimurhat yltäisi samaan, mutta sain etiäisiä ja mietin, että tämähän on Hermansin esikoinen ja hänellä on oivalliset kiinnostuksen kohteet, joten ei tiedä, mitä vielä saamme häneltä luvan odottaa.
*****
Niin...tästä kirjasta olen nähnyt sellaisenkin tekstin, että teos olisi nopeatempoinen. Ei ole sitä, onneksi. Jos kirja on jonkun mielestä nopeatempoinen, minä olen tunturipöllö!
*****
Kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin MarikaOksa Irene ja Norkku
