tiistai 8. toukokuuta 2012

LÖYDÄ PERINTEISET KÄDENTAIDOT - LUO, TUUNAA, KIERRÄTÄ

Vaikka jäät ovat jo lähteneet, liikun nyt heikoilla jäillä, sillä kädentaidot eivät ole vahvin lajini. Otin lyhytarvioon kuitenkin Nicola Gouldsmithin ja Jacqueline Mannin kirjan Löydä perinteiset kädentaidot – Luo, tuunaa, kierrätä (A Green Guide to Country Crafts, Minerva 2012, suomennos Kristel Nyberg), sillä tiedän lukijoissani olevan intohimoisia kädentaitajia.

Toisaalta heikotkin jäät voivat kantaa, kun Nicola ja Jacqueline pääsevät ääneen:


Tätä kirjaa kirjoittaessamme halusimme toki luoda lukemaan houkuttelevan teoksen, mutta halusimme myös saada aikaan kauniin kirjan, joka innoittaisi ja innostaisi – kirjan, jonka puoleen haluaa kääntyä yhä uudelleen. Kaikissa kirjan projekteissa olemme pyrkineet riisumaan käsitöistä niihin liittyvän mystiikan ja rohkaisemaan kaikkia kokeilemaan. Vaikka kuvittelisit, että et osaa – usko pois, osaat kyllä!


Näillä evästyksillä uskallamme sitten tarttua teokseen, jonka ulkoasu on lumoava country kera Gavin Kingcomen kuvien. Ompelemme, neulomme, värjäämme, valmistamme saippuaa ja kynttilöitä sekä työstämme vintage- ja kierrätysmateriaaleja kolmenkymmenenviiden ohjeen verran. Ekologisuus onkin yksi kirjan kantavista aatteista:


Tärkeää on käyttää sitä, mitä sinulla jo on, nähdä väheksyttyjen, käyttämättömien ja unohdettujen esineiden kauneus ja käyttää niitä johonkin persoonalliseen ja itselle arvokkaaseen.


Ensiksi alamme valmistaa kauniita saippuoita sekä erilaisille hiustyypeille sopivia palashampoota. Teemme mm. ruusu-geraniumsaippuaa sekä minttusuklaa-kerrossaippuaa. Käärimme näitä kauniiseen paperikääreeseen kera laventelin oksan ja saamme viehättävän lahjan. Sitten kaivamme kaapeista kaikki hylkäämämme vanhat verhot ja muut poisheittämistä odottavat kankaat ja vanhat vaatteet ja aloitamme tilkkutyöt. Applikoimme, teemme kansituoliin uuden päällisen ja valmistamme säkkituolin. Tämän jälkeen ryhdymme siihen ainoaan, jota minäkin olen tehnyt eli valmistamme kynttilöitä. Nyt ovat hyödyksi mm. kaikki lasipurkit, kirpputoreilta löydetyt jälkiruokamaljat sekä terrakottaruukut. Kutomisen minä ohitan, mutta joku toinen viehättyy kutomaan vaikka tappikangaspuilla. Ehdottomasti ihanin luku on Värjäys luonnonväreillä. Tämä on se laji, josta itsekin haaveilen. Mikä on niin kaunista kuin luonnonväreillä värjätty lanka! Värjäystekniikat ja niihin tarvittavat kasvit selitetään kera upeiden kuvien, joissa itse maa määrää uniikit sävyt.

Jos mielesi tekee aloittaa, mutta vieläkin epäröit, niin Nicola ja Jacqueline, vahvistavat sinua:


Aika on arvokasta, mutta lupaamme, että kun pääsee alkuun, käsillä tekemiseen jää koukkuun. Se on paras tuntemamme lähde stressiin! haluamme nostaa kädentaitojen arvostusta ja osoittaa, että omin käsin tehty ei suinkaan ole kotikutoista ja nukkavierua. Haluamme, että käsitöiden kauneus ja taidokkuus tunnustetaan. Ennen kaikkea haluamme jakaa tietoa ja rohkaista kokeilemaan itse. Tulet hämmästymään, mitä saat aikaiseksi ja miten mahtava olo käsillä tekemisestä tulee.

Tästä kirjasta tulee mieleen, että kaunis ja hyödyllinen äitienpäivälahja country –henkiselle äidille stressin parantamiseen tai sen ennaltaehkäisyyn. Luonto on terveydeksi!

28 kommenttia:

  1. Mä olen enemmän sellainen paikkaaja, harvemmin luon uutta, paitsi puutarhassamme. Siellä ilman pensseliä maalaan kukilla.

    P.S.
    Mieheni Oulussa, onlen tilannut Ransakaisia Pastelleja, muusta suomalaisesta en niin enää välitä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, kukilla on ihana luoda, maalata...

      Minulla on elokuvissa aina Ranskalaisia pastilleja, joita imeskelen äänettömästi.

      Älä nyt;-) Puutarhurina tiedät, että juuriaan ei voi hylätä. Joskus jos ne hylkää, niitä lähtee sitten viimeisillään etsimään.

      Poista
    2. P.S.
      nja, olen hakenut ja tutkinut juuriani kymmeniä vuosia, Viipurin lähellä tutkinut isäni taloraunioita, opiskellut suomea vuosia yliopistolla, viettänyt Kalevala-päivää, Agricolan ja Minna Canthin synttäreitä paljon enemmän kuin sinä :)

      P.P.S.
      Vilkaise tämän päivän postaustani...

      Poista
    3. Niin...noissa merkkipäivissä olet oikeassa;-)

      Minun äitini kotoisin sieltä likeltä, mistä isäsi, eli äitini on Valkjärveltä.

      Olen nyt etsinyt äidille Karjalastaa uuden sukuhaaran ja tilasin sen suvun sukukirjankin. Kun vähän aikaa vielä tätä pyörittelemme, olemmekin sukua toisillemme!

      Tulen...

      Poista
  2. Minä haluaisin olla käsin tekijä. Olisinkin varmaan, jos olisi tilat ja loputtomasti aikaa... Kun sellaista on tarjolla, niin muistan tämän kirjan. Hyvää päivää sinne saareen, Leena! Kauppaan lähdössä, joten heipat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mine, niin minäkin! Nimenomaan tilat. Vaikka tilaa on, se kaikki on valjastettu muuhun käyttöön. Minulla ei ole edes ruuktushuonetta. Nyt tyhjensin pannuhuoneesta puut ja ruukutan siellä.

      Kiitos samoin sinulle sinne Istanbuliin!

      Minä vielä yritän aloittaa seuraavaa kirjaa ja sitten moneksi tunniksi puutarhaan.

      Poista
  3. Tällaisia kirjojahan on usein kiva katsella, vaikkei mitään sieltä tekisikään.
    Minä olen kerran käynyt kuuntelemassa luentoakin käsvivärjäyksestä, mutta silti en ole saanut aikaiseksi...ja minä sentäs pidän itseäni jonkin sortin kädentaitaijana(tai edes tekijänä)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, juuri niin. Silti, jos nyt olisi ei-puutarhaika, olisin alkanut valmistaa kynttilöitä...edes.

      Kasvivärjätyistä langoista tehdyt villaneuleet ovat hurmaavia.

      Sinähän olet kädentaitaja!

      Poista
  4. Varmasti hieno kirja tekeville naisille;DD

    Mukavaa tiistaipäivää sinulle, Leena-IkiIhaNainen.<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi heitäkin on;-)

      Kiitos samoin sinulle, Aili-IhaNainen!

      Poista
  5. Ihana postaus, vaikka en todellakaan ole leikkaa, liimaa askartele tyyppi ;) mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä uutta itsestään löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anne, voi miten minua rauhoittaisi nähdä sinut kädentaitojen parissa;-)

      Kiitos ja ihanaa viikkoa!

      Poista
  6. P.P.S
    Mulla on muuten 2-vuotis hipat KIRJA-blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea♥ Kävin jo hipoissasi;-) 'Hipat', mikä ihana muistojen sana...

      Poista
    2. Tommottos! Harvoin kirjojani arvonnan pois,
      useimmat kirjoistani haluan pitää itse ;)

      Poista
    3. P.P.S.
      84 Charing Cross Road on englantilainen kirja,
      Rakas vanha kirja suomeksi, Ihana! Löytyy kirjastosta.

      Poista
    4. Oi, minun pitäisi ehtiä lukea sekin suvella...

      Poista
  7. Minusta olisi ihana tuunailla käsin kaikenlaista, mutta olen liian laiska. Kaikki luovuus valuu teksteihin. Nyt uudessa työssä voin työaikana tehdä kaikenmoista..saippuan teko kiinnostaisi. Pitänee ottaa töihin projektiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helmi-Maaria, minä olen jalostanut härälle ominaisen laiskuuden toiseen muotoon: Olen mukavuudenhaluinen. Kuulostaa kuin se olisi jotain älykästä eli muut tehköön. No, ei vaiskaan, minä taidan purkaa kaiken luovuuteni blogiin ja puutarhaan. Haaveilen kyllä vielä joskus tekeväni ryijyn ja kutovani/neulovani omin kätösin villapuseron. Minä taas haluaisin värjätä lankoja ja tehdä kynttilöitä.

      Poista
  8. Olisikohan tuosta kirjasta minulle apua...on meinaan peukalo keskellä kämmentä...:)
    Olisi ihanaa, kun osaisikin tehdä käsillään....edes jotkin...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irmastiina, minusta kaikki tämän kirjan kynttiläntekovinkit olivat oivallisia ja helppoja. Olisihan se kiva antaa itsetekemää joskus lahjaksi.

      Poista
  9. Tuollaisesta kirjasta minullekin olisi hyötyä.Teen siivousaineen (appelsiinisen) ja huulivoiteen ja ihanan yrttisalvan itse,mutta niin paljon lisää olisi opetettavaa!

    VastaaPoista
  10. Tästä kirjasta meikäläinenkin voisi saada uutta puhtia vetämättömään oloon. Pitääpä katsastaa, löytyykö kirjaa täältä. En minä niinkään saippuaa ja kynttilöitä, mutta muuta kaikkea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään saippuoita, mutta kynttilöitä ja sitä kasveilla värjäystä. Niistä langoista kun neuloisit/kutoisit, niin toista samanmoista ei löytyisi.

      Kaikilla on johonkin aikaa keväästä vetämätön olo. Minullakin. Aurinkoista viikkoa sinulle!

      Poista
  11. Aivan ihanan oloinen kirja. Minulla on tietenkin mielessäni vaikka mitä saippuasta kynttilöihin ja siltä väliltä omaan tyyliin muunnellen. Kohta pitäisi olla sitä aikaakin, saas nähdä. Mukavaa, että kerroit tästä kirjasta, vilkuilin tuota kantta jo jossain uteliaana ja nyt tiedän sitten sisällöstäkin. Ehkä minun on alettava käydä kirjastossa, kun en tiedä mahtuuko kaikki ihanat kirjat minnekään - paitsi tietysti sitten Runotaloon ne sopivat kaikkien iloksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sari, tämä on kaunis, hyödyllinen, luonnonmukainen, niin country.

      Pitäähän Runotaloss sen henkeen sopivia kirjoja olla.

      Poista